Mehiläisen siitepölyä ja jyllääviä hormooneja

Teen lähtöä torstai-iltana ystäväni kotoa, jossa tyttö on ollut koulupäivän jälkeen hoidossa. Tytön köhä on saanut perheen sisäsyntyiset lääkitsijän vaistot herkiksi. Muistat laittaa heti kotiin mennessäsi salvia teetä, johon sekoitat tuoretta inkivääriä, onhan sulla varmasti tuoretta, selostaa ystäväni samalla kun mättää minulle kassillista anoppinsa puutarhasta kerättyjä sitrushedelmiä. Ei mehuksi, vaan syötte sellaisenaan, huikkaa anoppi olohuoneesta. Laitan kassiin vielä rasian äitini tekemää jogurttia, kaupan jogurtti on pelkkää myrkkyä, jatkaa ystäväni. Onneksi tällä suomalaisella on taustalla turkkilaiset taustajoukot, muuten söisimme varmasti pelkkää myrkkyä, ja kuihtuisimme vitamiinin hylkäämiksi kuoriksi.

Piknik-kausi oli tietenkin korkattava viime lauantaina, jolloin kevään hieman salakavala sää teki tepposet. Tämän viikon tarvoin siis tahmeasti flunssaisena, ja kaaduin lopulta vuoteeseen. Kiitos turkkilaisten, rohdoista ei ollut taas puutetta, ja kokeilussa ovat olleet siitepöly ja erinäiset hunaja-yrtti-kukatietäämitä yhdistelmät. Syy flunssaani oli paikallisen tietämyksen mukaan vatsankylmettäminen ja liian vähäinen määrä sitrushedelmiä, sillä mistään sattumasta kuten pöpöstä ei voi olla kyse. Sairaana oleminen Turkissa on tuskallista sen puoleen, että potilasta ei jätetä rauhaan. Ellei edessä ole pahanmakuinen yrttimössö, kanakeitto tai muuta syötävää niin potilaalle raahataan vaikka naapurin mummo seuraksi ellei muuta keksitä. Puolensa tälläkin on, sillä terveeksi tulee ihan pelkällä suomalaisella tahdonvoimalla.


Jos jossain, niin Turkissa lähes jokainen on vakuuttunut ruuan olevan lääkettä. Aina voi syödä vähän paremmin. Ja aina kannattaa suhtautua kaikkeen hieman epäillen paitsi huhuihin. Facebookin feedissä pyörii jatkuvasti turkkilaisten kavereiden postaamia varoituksia eri ruokajutuista, ja vinkkejä kuinka välttyä kaikilta mahdollisilta vitsauksilta. Tiesittehän, että kindereiden syöminen aiheuttaa syöpää, mutta saksanpähkinöiden kuorien liottaminen ja liotusveden juominen taas ehkäisee sitä? Jos antaa lapsen syödä talvisin tomaatteja, alkavat hormonit jyllätä jo 8-vuotiaana, ja ellei joku nyt vielä tiedä, niin kukaan perheestään välittävä ei osta tavallista maitoa vaan hakee tuoremaitoa lähimmästä pisteestä. Valmisruuista ei edes tarvitse mainita, niitä ei kukaan syö, korkeintaan kuin salaa.

Aamupäivisin on mahdollista täydentää monenlaiset aukot ruokasivistyksessä seuraamalla ns. naistenohjelmia, jotka keskittyvät tietenkin ruokaan. Siinä eri alojen asiantuntijat ja kokkikolmoset kertovat mitä tehdä elleivät kilot tipu, mitä ja miten syödä ja kuinka pysyä terveenä. Tarhanakeiton valmistus on aloitettava itse, jogurtin fermentointi, kasvisten raastaminen, keittäminen, survominen ja kuivaminen onkin helppo homma. Siinä on otettava huomioon vielä alueen kasvillisuus, ja tehtävä oma miksaus sen mukaan. Lammas on terveellistä, hamsi-kalaa on nyt syötävä ainakin kolmesti viikossa ja punakaalia hyödynnettävä kaikin mahdollisin tavoin. Laitan television nopeasti kiinni.
Viikko anoppilassa muistutti taas kuitenkin siitä, että monelle kotirouvalle elämä pyörii pitkälti ruuan hankinnan, sen valmistuksen ja muiden syöttämisen ympärillä. Siinä kolme syytä, miksen koskaan vakavasti harkinnut kyseistä toimea. Anoppi ei koskaan syö fastfoodia, ja ulkonakin hän syö lähinnä muiden painostuksesta. Anopin mielestä ravintolassa syöminen on rahan tuhlausta, koska kotona tehty olisi kuitenkin aina parempaa. Tässä asiassa olen anopin kanssa nykyisin samoıilla linjoilla. Köftet on kuivia, kaikki on liian rasvaista ja mieltä kaivaa epäilys raaka-aineiden laadusta. Viime aikoina kotikeittiössämme on tehty lähinnä kalaa, ja vanhoja tuttuja mezeitä. Viikolla keittoja ja joskus sunnuntaisin olemme kiikuttaneet läheiseen pide leipomoon täytteet, joista paistuu kiviuunissa ihanan rapeita pide-leipiä. Uuden idean kevyempään ja raikkaampaan pottumuusiin sain ystävältäni:

Kevyt sitruunainen muussi

Noin 700 g perunoita
1 dl oliiviöljyä
Noin 0.5 dl sitruunamehua
suolaa
( pilkottua tilliä, persiljaa...)

1. Keitä perunat suolatussa vedessä. Muussaa rouheasti haarukalla ja lisää sekaan oliiviöljy ja sitruunamehua. Surauta koko kaunes sauvasekottimella sileäksi. Lisää lopuksi halutessasi pieneksi pilkottuja yrttejä. Tarjoile kalan kanssa!

Punajuuri Hummus

4 pientä keitettyä punajuurta
4 dl keitettyjä kikherneitä
2 sitruunan mehu
0.5 dl tahinia
3 valkosipulinkynttä puristettuna
1 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
1 tl jeeraa

1. Jos haluat paahdettua makua, kuori punajuuret ja paloittele ne. Hiero niiden pintaan mausteita ja paahda 175 asteessa uunissa niin kauan, että ne pehmenevät. Mutkat suoriksi menetelmällä punajuuret voi keittää, ja sen jälkeen kaikki sekaisin tehosekoittimessa. Tarjoile leipätikkujen ja vihannesten kanssa dippinä.

Täytetyt kuivatut dolmat

Kuivattua munakoisoa ja paprikaa
riisiä
kuivattua minttua
kuivattua persiljaa
valkosipulinkynsiä puristettuina
silputtua sipulia
suolaa
mustapippuria
tomaattipyreetä
jeeraa
chiliä
sumakkia
graanattiomenauutetta
sokeria

1. Näissä määrät vaihtelevat sen mukaan, kuinka monta täytettävää vihanneksia on. Turkkilaiset kuivaavat munakoisoja ja paprikoita talvea varten, ja oman makuni mukaan kuivatuista saadaan ehdottomasti parhaimmat dolmat! Homma toimii melkein samoin kuin tuoreita täytellessä.

2. Sipulisilppua kuullotetaan oliiviöljyssä ja siihen lisätään tomaattipyree, sekä mausteet. Lopuksi pestyt riisit pyöritellään sekaan ja suljetaan liesi. Anna hautua hetki kannen alla. Kuivat munakoisot ja paprikat keitetään nopeasti, munakoisoja hieman paprikoita kauemmin.

3. Sekoita riisiseokseen minttu, persilja, sokeri ja granaattiomenauute. Täytä munakoisot ja paprikat, laita täytetyistä aina kaksi sisäkkäin, jolloin ne eivät leviä kattilassa. Laita valmiit kattilaan ja kaada päälle lämmin vesi, niin että dolmat juuri ja juuri peittyvät. Voit laittaa niiden päälle esimerkiksi lautasen paikoksi, jotta ne pysyvät paikoillaan. Keittoaika on noin 20-30 minuuttia. Anna dolmien vetäytyä noin vartti ennen tarjoilua, voidaan tarjota myös kylminä. Jos tykkäät mausteisista ruuista, älä pihisteli chilin kanssa!

Kommentit

  1. Hih, hauska otsikko. Jylläävät hormonit saivat kuvittelemaan jo vaikka mitä. :-D

    Tuli niin Intia mieleen, ja yllättäen muistot tuntuivat ihan nostalgisilta, vaikka silloin niitä tilanteita eläessä ylihuolehtiminen ei paljon naurattanut vaan tuntui lähinnä ahdistelulta. Muistan varmasti lopun ikääni kaikki anopin luuydinkeittolähetykset, kun minulla oli polvi kipeä, ja kipeään polveen auttaa anopin mielestä luonnollisesti luuydin. :-) En minä sitä sano, monessa jutussa on varmasti paljon perääkin, ja kaiken lisäksi olen huomannut omaksuneeni joitakin juttuja anopilta ja alkaneeni toistaa niitä omassa käytöksessäni. Mutta tätähän emme luonnollisesti anopille tunnusta. ;-)

    Herkullisen ja simppelin kuuloisia ruokaohjeita, vaikka kuivattu munakoiso ei kyllä ulkonäönsä puolesta houkuttele. Mutta olisi kiva päästä maistamaan, jos vaikka ennakkoluulot osoittautuisivat vääriksi!

    Mukavaa viikkoa, Petra!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme tietenkään tunnusta :D Turkkilaisten silmissä olen varmasti helposti kylmäävä kun minusta sairas on parasta jättää rauhaan ja olla yhteydessä sitten kun on taas voimissaan. Nuo kuivatuista munakoisoista tehdyt dolmat on muuten parempia kuin tuoreista tehdyt, vaikka näyttävätkin myös valmiina aika kummallisilta.

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Tuo vatsan kylmettäminen on kyllä niin riemukas selitys, kesähelteelläkin pitäisi olla tossut kuulemma. Laitan joskus vieraiden mieliksi ne jalkaan, vaikka yksin kotona ollessa en käytä oikeastaan ikinä. Mitä ruokiin tulee, se on hauskaa, miten ennakkoluuloisia ollaan ihan vaan jo naapurikaupungin tai jopa naapurin ruuanlaittotaitoja kohtaan. Esim. Izmirin ruoka on monelle mersiniläiselle eksotiikkaa kerrassaan (ei hyvällä tavalla, kuten arvata saattaa). Sitruunamuussi ja punajuurihummus menevät kyllä meidän keittiössä kokeiluun, kuulostaa kivalta vaihtelulta perusperunaan ja punajuureen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en myös tykkää aina pitää tossuja mutta kerroppa se anopille :D Turkkilaiset ovat niin fakkiutuneita omiin resepteihinsä että on kyllä sääli miten kaikki uudet maut jäävät kokeilematta.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen tarina taas, Petra. Tuli mieleen, että onkohan joka maassa sama juttu tämä, että naisille on mahdoton määrä ohjeita ja velvollisuuksia, ja miehille ei mitään. Minusta ainakin tuntuu, että niin täällä meillä koto-Suomessakin me naiset jaksamme koko ajan - painostuksen alla - vahtia syömistämme ja terveyttämme ja kaikkien muidenkin samaa, mutta miehet ovat vaan,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johtuu varmaan siitä, ettei Suomessakaan niin kauan aikaa ole siitä kun naiset hoitivat kodeissa muonituksen. Turkissa syömistä ja terveyttä vahtivat kyllä monet miehetkin, ruoka on niin keskeinen asia paikallisille että ihan yleisesti uskotaan ruuan olevan suorassa yhteydessä vointiin. Sen sijaan ruuanlaitto lankeaa tietysti kotiäidille, koska kodinhoidon katsotaan olevan tällöin hänen työtään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit