Joulu keskellä arkea

Aatonaattona eli maanantaina puhelimeni piippasi ennen seitsemää. Tihrustelin pimeässä oppilaaltani tullutta viestiä '' Aamun tunnin on peruttava. Alueemme on tulvinut koko yön, emmekä ole nukkuneet yhtään jatkuvien sireenien ja kovaäänisten kakofonian takia. Joka paikassa on niin paljon vettä, ettemme pääse ulos, etkä sinä tänne.'' Sade oli alkanut sunnuntaina ja koko yön oli salamoinut, satanut kaatamalla ja jyrissyt. Alavilla alueilla rannan tuntumassa olivat talven kelit tehneet taas tuhojaan. Painoin pääni tyynyyn ja päätin hoitaa loput joulutouhut yllättävien vapaiden aikana.



Marssin aamiaisen jälkeen postiin, jossa oli ollut yleinen kaaos jo pari viikkoa aiemmin. Silloin olin yrittänyt lähettää pakettia Suomeen, laihoin tuloksin. Lähetystarrat olivat loppu, joten virkailija neuvoit minut tylsistyneen oloisena johonkin muuhun konttoriin. Tarroja löytyi lopulta kolmannesta konttorista ja paketti saatiin matkaan. Maanantaina puljun koneet piippasivat rikkinäisinä, ja konttorissa vallitsi maailmanlopun meininki. Tarrat olivat loppu, ja käännyin pakettini kanssa takaisin jo ovelta. Täältä on turha etsiä joulumieltä. Ulkona satoi kaakosta ja koillisesta, tuulen tempoessa sateenvarjoa joka suuntaan.


Joululahjojen etsinnän kanssa käy joka vuosi samoin. Suunnittelen ne hyvin jo lokakuussa, mutta haeskellessani lahjoja, niitä ei enää ole sillä tilalle ehtivät saapua rumat kiinalaiset joulukoristeet ja  krääsä. Palloilen siis pari viikkoa ennen ulkomaille lähtevää pakettia paniikinomaisesti kaupasta toiseen, ja toisen paniikkikierroksen säästän tyypillisesti jouluaattoon. Niin tänäkin vuonna. Jouluntunnelmaa haetaan Ranskan kulttuurikeskuksen joulubasaarista, jossa on tarjolla mukavaa tunnelmaa ja vahvaa glögiä. Tänä vuonna piipahdimme tytön kanssa joulunalusreissulla Alanyassa, jossa osallistuimme suomalaisyhdistyksen pikkujouluihin. Suomea puhuvaa joulupukkiakin ihmeellisempää oli iso määrä suomea puhuvia ihmisiä. Jaksoimme kummastella asiaa vielä reissun jälkeenkin, sillä omassa turkkilaisessa maailmassamme suomea puhuvat isommat laumat tuntuvat hallusinaatioilta.



Jouluaatton olin järjestellyt itselleni vapaaksi, ja kuvittelin ehtiväni varsin hyvin kahvittelemaan, samalla kun pyöräyttelen torttuja oikealla kädellä. Turkissa asiat eivät kuitenkaan etene niin. Ikinä. Vuoden loppua kohti mennessä poliisiratsiat ruuhkauttavat liikenteen, enkä ollut ottanut huomioon asiaa. Kulutin siis luvattoman paljon aikaa istumalla ruuhkassa, jonka olisin voinut välttää reippaasti kävellen. Olin laskeskellut ehtiväni keskustaan vaihtamaan tytölle ostamani kirjan, joka löytyikin jo tytön hyllystä. Kirja oli lähtenyt mukaan katukauppiaalta, joka pakkaili kiireellä laatikoitaan saapuessani paikalle ja vilkuili samalla hätääntyneenä kulmien alta. Alueelle oli tehty juuri ratsia, ja luvattomat kaupustelijat pakenivat paikalta viranomaisten näpsiessä kuvia. Hukkareissu siis.


Jouluruokien ja perinteiden ylläpidon kanssa oppii ottamaan maailmalla rennosti. Kinkuista, graavilohesta ja laatikoista voi haaveilla, mutta todellisuudessa monesta joutuu tekemään jonkunlaiset paikalliset versiot tai keksimään ihan omanlaiset jouluruuat. Tänä vuonna söimme siis burgundinpataa, joulumaisia mezeitä ja teimme glögiä kirsikkamehusta. Piparit on tehty jo vuosia paikallisella uudenvuoden keksiohjeella, johon tulee niin paljon hunajaa että pyörryttää. Vuosien varrella pöydässä on nähty naurislaatikkoa, itse graavattua lohta, johon unohtui ruodot ja jättikalkkuna, minkä jälkeen emme syöneet kalkkunaa moneen vuoteen. 

Aattoiltana puhelimeen kilahtaa viesti '' Joko lahjat on jaettu, soitellaan pian''. Olemme juuri saapuneet kaatosateesta kotiin. Muistan illalla kello kuusi, että joulurauha on julistettu Suomen Turussa jo aamupäivällä. Ensi vuonna sitten. Laitan liedet tulille, tortut uuniin, mehun kuumenemaan glögiä varten ja paketoin vauhdilla lahjoja. Oppilaani soittaa ja kyselee mahdollisuutta vaihtaa tuntiensa paikkaa. Anoppi soittaa ja toivottaa uutta vuotta. Ystäväni soittaa, ja kysyy pitikö joulua toivottaa minulle tänään vai huomenna? Lopulta istahdetaan ja rauhoitutaan. Seurataan tuttua kaavaa, glögit, illallinen, lahjat ja viinit sekä herkut. Luvataan tytölle, että jonain vuonna ollaan jouluna siellä, missä jokaisen hössötykset ja traditiot sattuvat yhteen eikä aamulla tarvitse herätä töihin ja kouluun. Heti joulun jälkeen alkaa paikallisiin tulla vauhtia, sillä suurin osa turkkilaisista valmistautuu samanlaisella tarmolla uuden vuoden juhlintaan. Joululaulut soivat, kuusia koristellaan ja kaupoista kahmitaan paketteja. Voimme siis halutessamme tehdä saman uudelleen!


Kommentit

  1. Niinhän se täälläkin on tavallinen päivä , joulu siis. Täällä näkee joka vuosi kyllä enemmän jouluisia koristeita mikä on ihan kiva, mutta tällä kerralla en jaksanut niitä erityisesti etsiä, kiitos tämän influenssan,jota vieläkin sairastelen , jo 2 viikkoa. En lähettänyt mitään joululahjoja Suomeen tällä kertaa; posti on toiminut siellä ongelmallisesti ja täälläkin välillä, yksi kirje ei koskaan tullut perille.... Joulumieltä oli täällä sitten torstaina illalla kun Anneli kutsui muutamia suomalaisia joulupuurolle. Täälläkin oli nyt torstaina , perjantaina ja vielä tänäänkin hurjat sateet, ja eräälle tuttavalleni tuli vettä sisälle mikä on kurjaa. Hyvää loppuvuotta Petra.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael ja hyvää loppuvuotta myös sinulle! Täällä on paljon koristeita ja markkinoita sillä paikalliset juhlivat niillä uuttavuotta. Meillä oli myös suomalaisten pikkujoulut mutta olin silloin flunssassa. Pikaista paranemista sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit