Rakkaudesta ruokaan -turkkilainen lounas

Turkkilaisille työpaikan lounastunti on pyhä asia, edellisesssä työpaikassani lounastunti oli lyhennetty puoleen tuntiin ja se oli paikallisille aikamoinen järkytys. Työpöydän ääressä nautittu pikalounas ei sovi paikallisille vaan lounaasta nautitaan samaan aikaan työkavereiden kanssa antaumukselle, vaihdetaan kuulumisia eikä pidetä hoppua. Puolilta päivin lounasravintolat alkavatkin olla tupaten täynnä kun työporukat saapuvat, joissakin työpaikoissa lounas kuuluu sopimukseen ja ruuat toimitetaan työmaalle.

Mutlu lokantan kebap ustat eli kebap kokit

Lounasvaihtoehtoja on runsaasti, perinteisin ja oma suosikkini lounaalle on lokanta eli lounasruokala. Näitä on turistikaupungeissa joskus vaikea paikallistaa mutta muualla Turkissa niitä on runsaasti. Tarjolla on usein noin 6-7 ruokalajia, joita tilataan pilahviriisin kera tai ilman, joissakin lokantoissa on myös päiväaikaan vartaassa pyörivää lammasta, josta vuollaan siivuja döneriä leivän väliin tai riisin ja salaatin kera lautaselle. Meidän vakio lokanta on Mutlu lokanta ( onnellinen lounasruokala) josta kuvatkin on napattu. Lounasruokana on usein ainakin lihapullia vihannes-tomaattikastikkeessa, yrttilihapullia, keitettyä kanaa ja perunaa, mussakaa turkkilaisittain eli ilman valkokastiketta ja valmistettuna padassa, jauheliha-pinaattimuhennos, yksi kasvisruoka ja tietenkin lounasruokien kunkku kurufasulye eli papupata lihalla. Lounasannoksien kanssa tarjotaan salaattia ja monessa ruokapaikassa päiväaikaan cacık eli kylmä kurkku-jogurttikeitto. Kyytipojaksi nautitaan monesti ayrania eli jogurttipiimää.

Etualalla linssikeittoa, taaempana lammasdöneriä

Lounasvaihtoehtona on aina myös keitto, usein mercimek eli linssikeitto, vaihtoehtona voi olla myös tomaattikeitto, lämmin jogurttikeitto eli yayla corbası tai erilaisia vihanneskeittoja. Keittoja nautitaan maassa myös aamupalaksi, erityisesti silloin jos ollaan tien päällä.

Oikealla yrttilihapullia, pilahvia ja salaattia

Lokantojen sisustus on edelleen hyvin perinteinen, näissä paikoissa ei näy uudet muotivirtaukset eikä sisustussuunnittelijoiden kädenjälki, tarjoilijat ja pöytien siistijät ovat pukeutuneet suoriin housuihin, valkoisiin paitoihin ja essuihin. Lounasruokalan nurkassa on pöytä, jonka takana istuu omistaja huolehtimassa rahaliikenteestä. Kahden aikuisen ja lapsen ruokailut ja juomat kustantavat noin 20 liiraa eli noin 8,5 €, riippuen hieman annoksista ja juomista.

Päivän lounastarjonta

Kebap ravintoloita on Ankarassa paljon, monissa tarjotaan erilaisten kebap annosten lisäksi pideä eli pitkulaisia täytettyjä leipiä. Kebap annoksissa on mistä valita, on eri alueiden keittiöitä, pieniä kojuja ja hulppeampia ravintoloita, varraskebapeja, lihapullia, maksaa jne. Kebap on yleisnimitys ja se voi tarkoittaa oikeastaan mitä vaan grillattua lihaa. Useissa kahviloissa on lounaslista, trendikkäissä paikoissa salaatteja ja vähemmin trendikkäissä börekiä. Hyvin tavallisia ovat myös grillikanapaikat, niistä voi ottaa kokonaisen tai vaikka puolikkaan kanan kera riisin ja salaatin mukaan.

Grillattua kanaa voi ottaa mukaan tai tilata

Keski-Anatoliassa on omat erikoisuutensa, yksi tyypillisimmistä mitä voidaan syödä lounaalla on manti eli lihatäytteisiä pastanyyttejä, sukua Italian raviolille ja Venäjän pelmeeneille. Turkissa manti tarjotaan valkosipulisella jogurttikastikkeella ja mausteisella öljyseoksella höystettynä. Valtion kouluissa ei tarjota ruokaa, joten lapsille pakataan eväät mukaan tai annetaan ruokaraha, jotta voivat käydä kantiinista tai koulun nurkilla olevista paikoista ostamassa toasteja tai muuta purtavaa. Yksityisissä kouluissa ruoka kuuluu lukukausimaksuun.

Tarjolla mantia ja gözlemeä

Turkkilaiset ovat lihoneet viime vuosina, naisista noin 35% on ylipainoisia ja miehistä 15%, syynä pidetään liian raskasta ( liikaa lihaa ja rasvaa) ruokaa ja sitä että moni nauttii lounaaksi raskaan kebabaterian ja illallinenkin on usein aika tuhti, turkkilainen aamiainenkaan kun ei ole kovin kevyt. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yksi maan yleisimpiä kuolinsyitä ja teevee onkin nykyisin pullollaan erilaisia terveysvartteja ja tohtoreiden paneelikeskusteluja. Yksi tunnetuimpia turkkilaisia terveellisten elämäntapojen puolesta puhujia on Dr. Öz, jonka Amerikassa esitettävä ohjelma on suosittu Turkissakin.

Tyttö on jo aika tottunut lounastaja, pieni mellastus ja ruokien heittely ei haittaa lounasravintolassa, tarjoilijoita tyttö kiusaa heittelemällä aterimia lattialle. Kaikissa paikoissa ei ole lastenistuimia mutta ruokailu onnistuu silloin rattaissa tai jommankumman sylissä. Ruuan päälle talo tarjoaa lähes poikkeuksetta teet, tippiä jätetään oman mielen mukaan. Jos palvelu ja ruoka on ollut hyvää, turkkilainen harvoin pihistelee tipeissä. Porukan kesken laskua ei jaeta vaan kukin maksaa vuorollaan tai se joka on rahoissaan. Monesti kun ollaan porukalla syömässä, näytellään lopussa pieni kuka saa maksaa -show vaikka maksaja olisikin alusta asti selvillä. Lähtijäisiksi tarjoilija saattaa pirskotella kolonyaa eli kölninvettä raikastukseksi käsillesi. Hyvää ruokahalua, afiyet olsun!