Uskonto ja huivi

Lukijalta tuli pyyntö kertoa uskonnosta Turkissa, aihe on aika monimutkainen lähestyä joten kirjoitan siitä omasta näkökulmastani ja kuinka se näkyy arjessa. Turkkilainen yhteiskunta on niin monijakoinen, uskonto arjessa maan länsiosissa hädin tuskin näkyy matkailijalle mutta itäosissa se on selvästi esillä. Ankarassa uskonnon näkyvyys vaihtelee asuinalueiden ja kaupunginosien mukaan. Kaupungissa on vanhoja historiallisia moskeijoita vanhan kaupunginosan alueella, uudemmille paikoille pystytetyt ovat jyhkeitä maanmerkkejä. Moskeijat ovat maassa avoinna myös matkailijoille ja monin paikoin niitä esitelläänkin avuliaasti.

Nykyisen valtapuolueen aikana uskonto on varmasti ollut useammin kuin koskaan puheenaiheena Turkissa. Siihen on tullut uusia piirteitä ja monien arjessa se hakee uutta paikkaansa. Islam on näkyvämmin esillä katukuvassa, aiemmin huiviin pukeutuneiden naisten muoti ei ollu läheskään yhtä moninaista ja kantaaottavaa.

Ankaran ydikeskustassa ihmismassa vyöryy päälle, minimekkojen ja jakkupukujen seassa astelee nuoria naisia lävistyksineen ja tatuointeineen, päähän on kiedottu huivi. Erityisesti nuorten naisten keskuudessa on viime vuosina noussut uskonnon toimintatapojen kyseenalaistava liike, feministinen islam, joka ei halua soveltaa länsimaalaista feminismiä maahan sellaisenaan vaan etsii tietä siihen uskonnon kautta. Naiset haluavat aktiivisemman roolin uskonnossa, pohtivat omaa paikkaansa siinä ja tuovat monesti myös esiin sen vaatetuksen kautta. Tyyli voi olla sekoitus vaikkapa punkia ja grungea ja huivin pukemistapakin vaihtelee.

 Ankaran hienoimmilla alueilla voi vastaan kävellä huippumuodikkaissa vaatteissa ja laukuissa liitelevä turkitar, jonka huivi ei ole markkinakamaa vaan sitä koristaa kuuluisan muotitalon logo. Jalassa huikean korkeat korot, eikä meikissäkään ole säästelty. Myös media on huomioinut tämän, Turkissa ilmestyy nykyisin suosittu  Ala-lehti, joissa esitellään muotia huivia käyttäville naisille, teeveessä on viimeisen vuoden aikana näkynyt myös muotimerkkien mainoksia, jotka on suunnattu uskonnollisesti pukeutuville. Turkkilaisissa sarjoissa uskontoa on harvemmin käsitelty vaan niissä on kuvattu varakkaiden ja etuoikeutettujen elämää tai turkkilaisen arjen koukeroita ilman uskonnon kovin selvää roolia. Viime kaudella starttasi uusi sarja Huzur Sokağı ( rauhan katu), joka kertoo uskonnollisen perheen ja modernin perheen elämästä, harvoja sarjoja, jossa yksi pääroolin esittäjistä pukeutuu huiviin. Sarja on melko suosittu mutta sitä on myös arvosteltu sen antaman modernin perheen yksipuolisesta kuvasta.

Yleisemmin Turkissa on ollut naisilla kuitenkin pään suojana ns. kylähuivi, pieni kukeroinen huivi, joka sipaistaan päähän yleensä ulos mentäessä. Osalle sillä on ollut uskonnollisempi merkitys, toisille symbolisempi, jotkut ovat käyttäneet sitä ulkotöissä suojana paahteelta. Nykyisin turkkilaisista naisista noin puolet käyttää  huivia, sitä voi olla vaikea uskoa jos liikkuu vain ultramoderneilla alueilla, sen sijaan konservatiivisilla asuinalueilla lähes jokainen on peittänyt päänsä. Raja ei ole enää kuitenkaan niin selvä, myös hienoissa kahviloissa istuskelee tyylikkäitä naisia huiveineen ja olen jopa törmännyt kuherteleviin pareihin ravintoloissa, jonka toisella osapuolella on pää peitetty.

Turkin tasavallan aikana valtion instituutioissa on ollut kiellettyä käyttää huivia, nykyisen vallan aikana tähän luvattiin muutos ja pitkällisen prosessin jälkeen huivia käyttävät saivat ilmestyä työpaikoille sekä yliopistoihin niihin pukeutuneina. Viimeisimpänä laki kumottiin yliopistojen osalta vuonna 2010. Tätä edelsi pitkä mielenosoitusten sarja sekä poliittinen kamppailu. Maassa toteutettiin koulu-uudistus viime vuonna, jonka myötä koulun valinnaisiin aineisiin sisällytettiin uskonnon opintoja ja uskonnolliset koulut otettiin koulujärjestelmän piiriin.

Yli kymmenen vuoden aikana mieleeni ei tule yhtään tilannetta, jossa joku olisi kysynyt uskonnollista suuntautumistani Turkissa, tai no oleskelulupahakemukseen rastitetaan oma uskonto mutta se taitaakin olla kohdallani ainoa paikka. Edes omat appivanhemmat eivät ole asiaa koskaan nostaneet esille, tosin konservatiivisissä piireissä ei vanhemmilta tule lupaa avioitumiseen eri uskontoa edustavan kanssa. En tiedä kaikkien tuttaviemme tarkkaa suhtautumista uskontoon sillä se on monesti  nuoremman väestön keskuudessa henkilökohtainen aihe.

Muistan lukeneeni jostain että suurin osa turkkilaisista näkee itsensä ensisijaisesti turkkilaisina ja toisena muslimeina, en yhtään epäile tätä kun ajattelee kansalaisten vahvaa kansallistuntoa. Monet turkkilaiset tavat kietoutuvat uskontoon ja monesti on epäselvää onko tavan alkuperä uskonnossa vai jossain aivan muussa. Turkki on sekulaarinen valtio, jossa uskonto ja valtio on erotettu toisistaan. Turkkilaiset ovat kiinteä yhteisö kansallisuutensa vuoksi ja ihmisten erilainen suhtautuminen uskontoon on harvalle ongelma. Kun huivinkäyttö kohu kuohui maassa muutama vuosi sitten kuumana, alkoi monesta turkkilaisesta tuntua kansainvälisen kiinnostuksen takia sen olevan suurempi ongelma ulkomaalaisille kuin se on turkkilaisille.

Rukouskutsu kiirii minareeteista viidesti päivässä, kaupankäynti ja ihmisten loputon liike keskustan kaduilla jatkuu pysähtymättä, osa siirtyy moskeijaan rukoilemaan, osa ei. Opiskelijoiden kansoittaman Kızılayn alueella ystävättäret kävelevät käsikynkkää, kuten turkkilaisilla on tapana. He kikattelevat kuten nuoret tytöt yleensäkin, ehkä pojille tai koulutapahtumille, toinen on pukeutunut peittäviin vaatteisiin ja huiviin, toinen taas farkkuihin ja teepaitaan, ponnari heiluu vapaana. Huivi ei kerro ihmisestä paljoakaan, se on osoitus omasta uskonnollisesta suuntauksesta mutta kaikki muu jää arvailujen varaan.