Ulkosuomalainen vai ulkopuolinen

Ulkosuomalaisuudesta on kirjoittanut viime aikoina ainakin täti vihreä ja aihe nostattaa varmasti kaikissa erilaisia ajatuksia pintaan. Aihe on jollakin lailla herkkä ja jokainen ulkosuomalainen tietää että eri ihmisten kanssa asiaa sivutaan eri tavoin. On ystäviä, joiden kanssa asiassa ei ole mitään ihmeellistä, uuden kotimaan ja vanhan asioista puhutaan suoraan, negatiiviset ja positiiviset asiat molemmista maista voi kertoa sen ihmeempiä puntaroimatta. Sitten on paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa täytyy hieman miettiä, voiko kertoa ihan näin positiiviseen sävyyn uuden kotimaan palveluista tai kontakteista ja saako vanhaa kotimaataan kritisoida oikein missään asiassa. Tilanne on sama kuin olisit ulkomaalainen, jolla ei usein katsota olevan oikeutta negatiiviseen palautteeseen.


Ulkosuomalaisuus on valintakysymys, sillä tuskin kukaan joutuu väkipakolla pois Suomesta, ainakaan lopullisesti. Toisille se sopii ja toisille ei, toinen palaa ehkä työkomennuksen tai kariutuneen suhteen jälkeen Suomeen mutta toinen taas on sopeutunut uusiin oloihin ja päättää tehdä kodin sinne jonnekin kauas. Jokaisella on eri syyt lähteä ja eri syyt palata. Ulkomaan komennuksella olevat kuuluvat monen silmissä eri kastiin, ovathan he edustamassa maataan ja yleensä palaavat tietyn ajan kuluttua kotimaahan, rakkauden perässä lähteneitä pidetään usein aika tärähtäneinä vai väittääkö joku ulkomaalaisen puolison omaava ettei kukaan ole koskaan lohkaissut hauskaa kommenttia eikö kotimaan miehet kelpaa tai muuta yhtä vitsikästä? Opiskelu ja monet työtehtävätkin saavat vielä suopean vastaanoton mutta pysyvä muutto, hyppy tuntemattomaan on taatusti osalle tutuista silkkaa hulluutta.

Ulkosuomalainen käy jatkuvasti läpi arvojaan, uudet elämäntilanteet saavat pään raksuttamaan ja uuden kotimaan toimintapoja, ihmisten ajatuksia ja arvoja peilaa automaattisesti niihin omassa selkärangassa oleviin lapsuudesta asti opittuihin asioihin, arvomaailma on jatkuvassa päivityksessä vaikka monesti ne tärkeimmät pysyvätkin muuttumattomina. Tärkein valaistuminen omalla kohdalla sopeutumiseen oli ymmärrys siitä, että täällä eri asiat ovat ihmisille tärkeitä, jos sen pystyy hyväksymään on sopeutuminen huomattavasti helpompaa. Suomalainen järjestelmällisyys, rationaalisuus ja rehtiys eivät ole turkkilaiselle ykkösasioita, jos ne olisivat tämä yhteiskunta ainakin pyrkisi siihen suuntaan kiivaammin. Paikallisille yhteisöllisyys, sosiaalisuus ja hetkessä eläminen komeilevat listalla korkeimmalla, heille on turha julistaa kuinka Suomessa asiat hoidetaan. Jos tälläisten arvojen ja elämän rytmin kanssa eläminen kävisi hankalaksi, palaisin Suomeen, onneksi siltä ei ole vielä tuntunut sillä paluu näinkin pitkän ajan jälkeen tuntuisi vielä suuremmalta hypyltä tuntemattomaan kun aikoinaan päätös Turkkiin jäämisestä.


Ulkosuomalaisuus on valtava rikkaus mutta samaan aikaan taakka, se on jatkuvaa häilymistä kahden kulttuurin välillä eikä se muuksi muutu. Se on toisinaan myös selittelyä ja vastailua kysymyksiin etkö kouluttaisi lastasi Suomessa, onkohan siellä turvallista hakeutua sairaalaan leikkaukseen, millaisen uskonnollisen kasvatuksen aiotte antaa jne. Turkki varsinkaan ei ole maa, joka herättäisi sympatioita monissakaan suomalaisissa joten aika helposti huomaa joutuneensa puolustuskannalle yrittäessään kertoa että ei, miehelläni ei ole aikomusta ottaa toista vaimoa ja se on täällä laissa kiellettyä eikä tyttärelle kukaan laita huivia päähän. Suomesta katsottuna voi olla vaikea hahmottaa Turkin monimuotoisuutta, lähes kaikissa asioissa palkasta uskontoon ääripäät ovat kaukana toisistaan, haitari pitkä ja venyvä, Turkissa voi elää niin monenlaisia elämiä, niin monella eri tyylillä.


Monen turkkilaisen on vaikea ymmärtää miksi olen muuttanut Suomesta, niin sieltä valkoliljojen maasta jota paratiisiksikin kutsutaan, Turkkiin?! Kyllä sitä varmasti itsekukin ulkomailla asuva suomalainen aika ajoin pohtii. Turkkilaiselle suku ja oma kortteli ovat niin tärkeitä että monikaan ei voisi kuvitella asuvansa kaukana siitä. Kun kerrot että mielenkiinnosta, rakkaudesta turkkilaiseen kulttuuriin ja myöhemmin  mieheen, saat vastaukseksi silmien pyörityksiä. Osalla ei taas ole paljoakaan tietoa Suomesta joten arvelevat minun tulleen tänne työn ja paremman elämän perässä, tällöin Suomi tulee niputettua helposti samaan entisen Neuvostoliiton valtioiden kanssa, josta Turkkiin saapuu melkoisesti nuoria työn takia. Ensimmäinen kysymys on yleensä ettenkö ikävöi perhettä ja kotimaan asioita, ruokaa ja kieltä? Toki mutta suomalainen on yksinäinen susi verrattuna turkkilaiseen joka tarvitsee lähipiirinsä ympärilleen, hiljaisuus ja yksinolo saa minut rentoutumaan ja turkkilaisen panikoimaan. Suomea paremmin tunteville on omituista että joku hylkää mahdollisuuden sosiaaliturvaan ja huippukoulutukseen. Ne varmasti ovatkin ykkössyitä paluumuuttamiseen.

Meilläkin on joskus keskusteltu muutosta Suomeen, mutta sen mahdollisuus ainakin näillä näkymin on hylätty. Vaikka koulutus siellä olisi korkeatasoisempaa ja elämä turvattua, on vaakakupissa sitten muita asioita jotka pitävät meidät täällä. Toisesta kotimaasta onkin tullut huomaamatta koti, eräänä kertana Suomen lomalta palatessaan huomaa että on ikävä kotiin, tuttujen asioiden pariin eli tänne. Ikärenkaiden kertyessä lähteminen tulee haasteellisemmaksi, vanhoja koiria on vaikea enää opettaa uusille tavoille enkä tarkoita nyt meidän Helmi-koiraa.

Jokainen kokee varmasti ulkosuomalaisuutensa eri tavoin, onko se ulkopuolisuutta vai uutta yhteisöllisyyttä muiden ulkosuomalaisten kanssa? Minulle se taitaa olla molempia mutta eipä se tasavallan presidentin vuosittainen tervehdys ulkosuomalaisille minua mitenkään lämmitä.

Kommentit

  1. Hieno kirjoitus jälleen kerran! Olisi kiva, jos kirjoittaisit joskus Turkin uskontoasioistakin, jos vaan koet sen aiheeksi, jota voi käsitellä. Samoin koulut jne.

    Voisit hyvin kirjoittaa kolumneja johonkin naisten lehteen. Kirjoittaminen sujuu :)

    Äitix5 (en jaksanu kirjautua...)

    VastaaPoista
  2. Aiti x 5: Kiitos :) Joo teen lahiaikoina postauksen uskontojutuista ja koulutuksestakin, mukavaa viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista pohdintaa. Sita ulkosuomalaisuutta ei oikein voi muuta kuin kokemalla ymmarrattaa. Se ei ole niin suoraviivaista, mita luulisin. Minua aina huvittaa kun ihmiset kysyvat, etta asuvatko vanhempani VIELA Suomessa. Oma perhe pitaisi siis raahata mukanaan. Juuri niin. Nykyaan kohtaan enemman enakkoluuloja puolalaisten massamuuton myota. Valittetavasti puolaisilla ei ole kauhean hyva maine (talla ei ole mitaan tekemista tosiasian kanssa heista) ja nykyaan kaikki englantia aksentilla puhuvat valkoiset laitetaan samaan joukkoon.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus! Minua ovat aina ärsyttäneet ja hieman huvittaneetkin ne stereotypiat, joita ihmisillä kustakin maasta on. Itsellänikin oli hyvin stereotypiset käsitykset esim. Turkista, mutta onneksi tämä blogimaailma sivistää. :-) Intia on puolestaan ilmeisesti vain aurinkolomailua varten, kun tutut ovat useinkin ihmetelleet, kun olen tullut Intiasta Suomeen, kun ”ethän sinä ole edes ruskea”. :-D

    Jotenkin olin ajatellut, että kun on ollut jossakin maassa tarpeeksi pitkään, tuo kahden kulttuurin välillä häilyminen loppuisi, ja on tavallaan helpottavaakin kuulla, että näin ei olekaan. Minä olen ollut ulkomailla vasta vähän aikaa, ja olen tuntenut oloni välillä hyvinkin häilyväksi, kun varsinkin käyn Suomessa aika usein. Olen kovasti odottanut, milloin nämä tuntemukset loppuvat, mutta ei niiden loppumista kannata ehkä sitten odottaakaan. :-)

    VastaaPoista
  5. Napakymppi minkä kirjoitit: Ulkosuomalaisuus on valtava rikkaus mutta samaan aikaan taakka eikä se muuksi muutu. Näen ja koen ihan samalla lailla kuin sinä eikä ne presidentin terveiset saa minuakaan lämpenenmään. Mukavaa viikonloppua ihanaan Turkkiin!

    VastaaPoista
  6. Mama D: Ulkomaalaisena oppii yhta ja toista maastamuutosta, maahanmuutosta ja siita mita on olla ulkomaalainen, symppaan siis kaikkia ulkomaalaisia tietylla lailla, se kun ei ole niin suoraviivaista kun luulisi, kuten sanoit.

    Hippu: Ei se hailyminen taida loppua koskaan, se vaan muuttaa muotoaan elamantilanteiden mukaan. Aina on vahan niinkuin jalka oven valissa menossa johonkin mutta minne?

    Sofia: Niin, ulkosuomalaisuus on varmasti useimmiten rikkaus, ulkoiset paineet tekevat siita ajoittain taakan. Ihanaa viikonloppua Sofia!

    VastaaPoista
  7. Jotkut sanovat etta ulkomaille muuttaneet ovat taysin onnellisia vain matkalla alkuperamaasta nykyiseen kotiin tai painvastoin. Varmasti jos muuttaisin Suomeen 30(!) vuoden jalkeen (hui, minne se aika meni) niin harmittelisin miljoona kertaa, miten paljon paremmin jotkut asiat olivat siella Israelissa. Tama on se taakka ja sen kanssa pitaa elaa. Varmaan aika harvassa ovat ne palaajat, jotka eivat muistele ulkomaan kotinsa plussapuolia.

    VastaaPoista
  8. Tuo on varmasti totta etta vain matkalla toiseen paikkaan kokee taydellisen onnen, sehan on vahan etta kun sita haluaisi kaiken, molempien maiden parhaudet. Luulen etta sopeutuminen Suomeen olisi minulle tosi vaikeaa.

    VastaaPoista
  9. Minä luulen, että tämä(kin) on kovin persoonakohtaista. Meitä varoiteltiin kultturishokeista, kun muutimme Turkkiin. Emme ole mielestäni koskaan kokeneet sellaista. Kun tuli esiin uusia asioita, totesin, että "jaahas, vai tällä lailla ne täällä menee." Otan siis ilolla vastaan ne hyvät asiat, jotka Turkki minulle tarjoaa. Ikävien asioiden kanssa on vain elettävä, ei siinä sen kummempaa. Olemme siis sopeutuneet oikein hyvin, mutta se kyllä vaatii sen, että ei itsepäisesti vaadi jotakin suomalaista standardia, jolla koko ajan asioita katsoo. Ja niin sitten yhtäkkiä voi huomata, että ei edes välttämättä pidä siitä suomalaisesta tavasta kaikissa asioissa.

    Nyt paluu muuttomme lähenee, uhkaavan nopeasti. Puolitoista vuotta tulee hurahtamaan hetkessä. Odotan sitä kovin ristiriitaisin tuntein. Turkista on tietenkin haikea lähteä ja elämä Suomessa on täysin auki. Mistä talo, työ, lasten koulut jne. En kuitenkaan epäile, ettemmekö selviäisi siitäkin muutoksesta ihan hyvin. Suomessa on monia mukavia puolia ja vuosien tauon jälkeen on hykerryttävää ajatella, että sitten niistä saa nauttia taas. Rakentaa omannäköisen suomalaisen elämän. Ja ikävien asioiden kanssa sitten taas eletään, ihan niin kuin täälläkin.

    12-vuottamme Turkissa täyttyi keskiviikkona. Miten kiitollinen ja iloinen olen siitä, että aikanaan päätimme lähteä. Jokaisen suomalaisen on tietenkin mahdotonta muuttaa ulkomaille, edes hetkeksi, mutta niille joille sellainen mahdollisuus tarjoutuu, sanoisin kyllä, että lähtekää ihmeessä. Ja pian!

    Yhdet tuttavat palasivat Suomeen monen monen ulkomaanvuoden jälkeen. Kysyin heiltä neuvoa, että miten sitä taas osaa ryhtyä suomalaiseksi? He vastasivat: Ei mitenkään, mutta jos sen asian hyväksyy, on Suomessakin mukava elää. Sillä asenteella sitten mekin palaamme. Olemme nykyään ne Finli ne Türk. Tai sitten hem Finli hem Türk.

    VastaaPoista
  10. Jokainen varmasti kokee ulkomaalaisuuden eri tavoin, se riippuu ymparistönkin suhtautumisesta seka vanhassa etta uudessa kotimaassa. Elamansa voi varmasti tehda hyvaksi molemmissa maissa, luulen etta monelle ulkosuomalaiselle ongelma on se etta kun on paatynyt toiseen maahan, kytee sisalla kuitenkin se pieni mita jos olisimmekin paatyneet siihen toiseen maahan. Minulla on ystavaperhe joka on yrittanyt muuttaa Suomeen kahdesti, nyt yrittavat viela kolmannen kerran, katsotaan jos se toden sanoisi. Ongelma tulee eteen perheissa joissa puolisot ovat eri maista ja ongelmana sitten se etta toinen alkaa haikailemaan muuttoa kotimaahansa ja puoliso taas ei.

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoinen blogi ja mielenkiintoista pohdintaa! Itse mietin ulkosuomalaisuuden kasitetta. Lahtiessamme mailmalle koin olevani enemmankin expatriaatti (suunnitelmana oli palata kahden vuoden jalkeen), mutta nyt kun vuosia on takana on kuusi, tunnen itseni enemmankin ulkosuomalaiseksi - vaikkakin eloni ei ole sidottu vain yhteen maahan vaan periaatteessa vaihtuviin maihin.

    VastaaPoista
  12. Emppa: Mietin muuten itse samaa taman kirjoituksen jalkeen, kaikki ulkomailla asuvat suomalaiset toki ovat ulkosuomalaisia, meita on vaan varmaan sitten eri syista lahteneita, suhtautuminen uuteen maahan on kuitenkin varmasti eri se mukaan onko tieto milloin palaa Suomeen vai tieto ettei ehka palaa koskaan. Kiva kun löysit tanne!

    VastaaPoista
  13. Joo, taisin muotoilla itseni vahan vaarin. Tottahan se on, etta kaikki ollaan ulkosuomalaisia, mutta jotenkin itse miellan ulkosuomalaisuuden jotenkin pysavaksi olotilaksi - mua jotenkin aina huvittaa, kun esim. opiskelijavaihtoon lahteneet tituleeraa itseaan ulkosuomalaisiksi, vaikka oleskelu on yleensa todella valiaikaista. Mutta pointti oli nimenomaan se, etta oma suhtautuminen Suomeen ja suomalaisuuteen on muuttunut aika paljon tassa ajan myota.

    VastaaPoista
  14. Emppa:Ihan samoilla linjoilla olen sun kanssa :) Olen ollut heti lukion jalkeen yhdistetylla kielikurssi+työ kurssilla ulkomailla ja sen jalkeen vaihdossa enka kylla mieltanyt itseani ulkosuomalaiseksi, kun sitten jaa pysyvasti maahan, joutuu miettimaan kaikkia asioita ja arvoja ihan eri kantilta ja tosiaan suhtautuminen Suomeen muuttuu aika radikaalisti.

    VastaaPoista
  15. hyvin kirjoitettu ja kuvailtu, taas kerran. linkitin omaan blogiini lainauksen kera.

    VastaaPoista
  16. Jenni: Kiva ja kiitos :) Mukavaa sunnuntaita sulle!

    VastaaPoista
  17. Hei
    Oletko sama Petra Kemeristä.
    Marja ja Kimmo

    VastaaPoista
  18. Näinhän se on. Mikäli palaan Suomeen, edessä on aivan varmasti kulttuurishokki. Kun on nähnyt elämää kotimaansa ulkopuolella niin monen vuoden ajan, asioilla on aivan erilainen perspektiivi. Mikään ei ole enää itsestäänselvää, koko ajan tulee mietittyä omia arvojaan ja omaa tärkeysjärjestystään.

    Ulkosuomalainen on kompromissien maailmanmestari.

    VastaaPoista
  19. Tati vihrea: Joo sellaisen hinnan siita lahdösta joutuu maksamaan kun on tietoinen ruohonjuuritasolla siita toisestakin maasta.

    VastaaPoista
  20. Petra..kirjoitit mielettömän hyvin! Alkoi jopa itkettään kun luin, löysin niin itseni ja ajatukseni kirjoituksestasi.

    VastaaPoista
  21. Jaoin kirjoituksesi FB essa sivullani ja 2 ulkosuomalaisryhmässä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leila, kiitos! Meilla ulkosuomalaisilla on varmaan monilla aika samanlaisia ajatuksia, ollako vai eikö olla :)

      Poista
  22. Juuri näin kulkevat ajatukset ulkosuomalaisen päässä. Hyvin kiteytit. Mama D:n tavoin on minultakin kyselty, että olenko ainoa perheestäni täällä USAssa, lol. Liitänkin sinut blogini lukupiiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, heh juu suomalaisilla ei ole tapana tuoda koko perhetta mukanaan muuttaessaan :)

      Poista
  23. minä asun etelässä ja aina 4-5 vuoden välein tulee tunne että voisi mennä suomeen,,, sielä jonkun aikaa ollessaan on kova halu takaisin... elämä vaan on niin vapaampaa täällä kuin suomessa, voi mennä ulos koska haluaa, eikä ole räntää, ei lunta (vaikka rakastankin lunta ja valkoisia hankia) mutta viime joulu suomessa oli piste iin päälle,,, oli pimeää ja syntkkää,,, nyt ei ole ikävä sinne, paitsi lapsiani ja lapsenlapsia, mutta he käyvät täällä lomillaan... en usko, että muutan enään suomeen,, olen ollut täällä jo yli 40 vuotta...vaihtelevasti, mutta kuitenkin...välillä harmittaa kun asiat eivät toimi niin mutkattomasti, mutta kaikkeen tottuu....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 40 vuotta on todella pitka aika! Juuri nain, kaikkeen tottuu, minakin viihdyn hyvin taalla enka haikaile kauheasti mihinkaan muualle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit