Arvovaltaisen raadin arviossa

Kansalaisuusprosessi on nytkähtänyt eteenpäin ja nyt näyttäisi että ollaan loppusuoralla. Ennen joulua kotiovella kolkutteli kaksi poliisi, jotka tarkistivat että ihan oikeasti asun täällä ja pyysivät vierailemaan vielä lähipäivinä poliisilaitoksella sormenjälkien antamista varten, Ankarassa annetut sormenjäljet kun olivat sattuneet hukkumaan. Ei yllättänyt, ilmeni ei edes värähtänyt, tämä on niin tuttua. Kävin siis kiltisti sormenjälkikoneen asiakkaana poliisilaitoksella, joka sijaitsee toisella puolella kaupunkia, tulipahan nekin seudut nähtyä. Sitten vain odoteltiin milloin kutsu käy viimeiseen tapaamiseen raadin eteen, joka lopullisesti hyväksyy kansalaisuuden myöntämisen.


Tapaaminen oli kansalaisuustoimistossa viime torstaina. Koko alkuviikko oli yhtä hässäkkää enkä ehtinyt ajatella koko asiaa kuin vasta keskiviikko iltana, mitä laitan päälle, mitä ne meiltä tenttaavat? Paikalle on saavuttava puolison kanssa ja meillä matkaan tuli myös tietenkin tyttö. Vuosien varrella kuultujen tarinoiden perusteella raati on saattanut kysyä Atatürkin syntymävuotta, syntymäpaikkaa, Turkin tasavallan perustamisvuotta, maan naapurivaltioita tai pyytää laulamaan Istiklal Marşın eli Turkin itsenäisyyshymnin. Aamu jatkui kiireessä kuten koko viikko, juoksimme lautalle ja siellä se iski, hetkellinen paniikki, enhän minä osaa Istiklal Marşıa! Mies rustasi ensimmäisen säkeistön muistikirjaani ja tankkasin sitä lauttamatkan ajan, se sai riittää opiskeluksi.

Lautalla on hyvät tarjoilut jos nälkä yllättää.
Paikan päälle valui muitakin perheitä ja pariskuntia, joukossa oli ainakin venäläinen, kiinalainen, moldovialainen, englantilainen ja azerbaidjanilainen hakija. Viimeinen tarkistus vessassa peiliin että hiukset on ojennuksessa ja vaatteet siistit, hieman huulipunaa ja sillä selvä. Jännitin aikoinani koulussa aika paljon erilaisia esiintymisiä vaikken niitä koskaan suoranaisesti pelännyt, vuosien ja opastyön aikana jännitys on kaikonnut näköjään kokonaan, paras neuvo jonka olen saanut aikoinaan oli, että muista myös niiden korkeampiarvoisten, joiden eteen joudut, olevan loppupeleissä ihan samanlaisia kuolevaisia kun sinäkin. Hekin itkevät, epäonnistuvat ja jännittävät vessan peilin edessä.

Pääsimme toisena parina raadin eteen, ensin minä ja sen jälkeen mieheni, lapsenkin olisi kuulemma saanut ottaa mukaan mutta tyttö oli löytänyt jo seuraa muista lapsista ja paineli pitkin odotushuonetta. Astuttuani huoneeseen kysyttiin kotimaata, kun kerroin olevani Suomesta, naurahti raadin jäsen että olisihan se pitänyt arvata teidän pituudestanne. Laulamaan ei tarvinnut ryhtyä enkä päässyt loistamaan muillakaan nippelitiedoillani Turkista. Tilanne oli aika leppoisa vaikka edessäni istuikin noin 12 silmäparia, Izmirin poliisilaitoksen apulaisjohtaja, maaherranviraston kakkosmies, kansalaisuustoimiston pamppu ja muita suhteellisen korkea-arvoisia virkamiehiä ja -naisia. Kaikki Turkkilaiseen tapaan siisteissä puvuissa ja laitettuina. Milloin olette tavanneet miehenne kanssa? Onko teillä lapsia, lapsenne nimi? Onpa kaunis nimi! Miksi muutitte Ankarasta tänne? Missä miehenne työskentelee? Aiotteko te aloittaa työnteon, oletteko aiemmin työskennelleet täällä ja missä? Pidättekö turkkilaisesta ruuasta ja mistä eritysesti, entä musiikista, kuka on lempiartistinne? Kiitos ja näkemiin, kysymysten aikana paperit kiersivät virkamieheltä toiselle, johon nämä rustailivat puumerkkiään.


Nyt on jäljellä enää odotusta muutaman kuukauden verran, sen jälkeen voin noutaa paikallisen henkilökortin ja ryhtyä vaikka yksityisyrittäjäksi, tai hakea töihin ilman työlupasotkua, pankissakaan ei tarvita miestä holhoamaan rouvan tekosia, asunnonkin saan omistaa ilman sen suurempia selvittelyjä ja lisämaksuja, lääkärissä ei enää ongelmia ulkomaalaisen henkilötunnuksen takia eikä vuosittaista oleskeluluvanhakua ja -maksua, niin ja nythän on Turkissa vaalien vuosi, pääsen äänestämään!

Vuosia oleskeluluvalla Turkissa asuneena, voin kertoa että sen kanssa asioiden hoitaminen on monissa paikoissa huomattavasti vaikeampaa kuin kansalaisuuden turvin, osa virkailijoista huokaa jo lupakirjan nähdessään että systeemissä on vikaa, ei tämä varmasti hyväksy ulkomaalaistunnustanne ja passittaa sen enempää yrittämättä ulkkiksen selvittämään sotkujaan johonkin muualle. Ulkomaalaisten henkilötunnus ei ole vielä ollut montaa vuotta käytössä ja varsinkin alkuaikoina kirjautuminen hammaslääkäriin, terveyskeskukseen tai apteekin rekisteriin oli tahtojen taistelua. Henkilökortti ja kansalaisuus ei tee minusta kuitenkaan turkkilaista, vaikka mieleen tulee lähiajoilta lukemattomia kertoja kun paikallinen on vakuuttanut minun turkkilaistuneen. Onneksi mieheni esimerkiksi tietää että olen päästä varpaisiin ihan suomalainen vaikka Turkki on jäljet jättänytkin, prosessi on ikäänkuin viimeistä piirtoa vaille valmis ja nyt jännitetään joudunko uusimaan vielä oleskelulupani vai ehtiikö kaksoiskansalaisuus ennen sitä.

Kansalaisuusprosessista Turkissa voit lukea lisää kansalaisuus tunnisteen alta! Turkki muuttaa oleskeluluvan hakumenetelmää huhtikuussa, asiasta lisää tietoa täällä: http://turkkitieto.blogspot.com/2013/12/muutoksia-oleskelulupaprosessiin.html

Kommentit

  1. Onneksi olkoon, olet taas yhtä etappia viisaampi. On varmastikin järkevää hakea kansalaisuutta, sillä byrokratian kanssa ei ole ollut mukavaa pyöriä. Etenkin kun muutoksia näyttää olevan luvassa, eikä ollenkaan hyvään suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mine, nain on! Kylla se taitaa nain olla helpompaa.

      Poista
  2. Onkohan Suomessa yhtä sekava kansalaisuudenhakuprosessi? Eri kaupungeissa ainakin Turkissa niin eri systeemit että eivät kyllä ole mitenkään niitä keskenään sopineet :D Multa tyttö kysyi silloin vain Turkin kolmea naapurimaata sekä Turkin pääkaupunkia...!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipa taida olla, Suomessa koko systeemi on keskitetty kun taas Turkissa eri maakunnilla on erilailla valtaa ja omat proseduurit. Suomessa kansalaisuutta varten piti ainakin ennen suorittaa kielikoe, onkohan edelleen nain?

      Poista
    2. Edelleen tosiaan pitää kielikoe suorittaa Suomessa :) Kielitutkinto, suomalaisen peruskoulun/lukion/amiksen päättötodistus (jossa arvosana suomesta) tai virkamiessuomen opinnot korkeakoulussa riittää kielitaidon todistamiseen muistaakseni :)

      Poista
    3. Kiitos tiedosta eli tallaista ei Turkissa vaadita, tosin prosessin aikana toki haastattelut ja tapaamiset ovat turkinkielisia ja niista tulee selvita. Suomessa kansalaisuutta saa kai hakea 5 v asumisen jalkeen, en tieda sitten kauan siina prosessissa menee mutta kun tiedossa on etta monien virastojen kasittely on aika ruuhkautunut niin tuskin se siellakaan ihan hetkessa tulee...?

      Poista
    4. Minusta Suomen kansalaisuuden hakeminen oli harvinaisen selkeä systeemi. Kansalaisuuden saamisessa tosin kestää todella kauan; mun ukkelilla taisi mennä pitkälle toista vuotta. En tiedä, ovatko jonot edelleen yhtä pitkät.

      Turkkilainen kansalaisuudenhakusysteemi kuulostaa kyllä aika pelottavalta. :-)

      Poista
    5. Joo nain arvelinkin kun kasittelyt ovat aika ruuhkautuneita Suomessa niin varmasti kestaa. Heh no ei siella mitaan kovin pelottavaa ollut, sanotaan nain etta jos kielitaito on hallussa eika mitaan salattavaa niin homma on selva, tosin monta lappua ja lippua saa tayttaa ja toimittaa.

      Poista
  3. Onnea! Mä itse koin aikanaan että kansalaisuus helpotti montaa asiaa ja sen myötä poistui myös ikuinen epävarmuus siitä jos nsäännöt yhtäkkiä muuttuukin ja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, huh maali haamöttaa tassa asiassa ja sitten seuraavaan ponnistukseen... :) Oleskeluluvan kanssa on yhta ja toista muistettavaa, mika helposti unohtuu kun kahdella muulla perheenjasenella ei samanlaisia ongelmia ole.

      Poista
  4. Onnittelut! Onpas siella ollut tosi iso kööri sinua tsekkaamassa ;) Ei minun aikaan 6 vuotta sitten Antalyassa ollut kuin yks heppu ja hankaan ei osannut kysya mitaan viisasta :) Muistaakseni kyseli ruoanlaittotaitojani....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No taalla oli kylla oikeen raati ja kuulemma Antalyassakin nykyisin tilaisuudet ihan videoidaan :) Oli ilmeisesti tyytyvinen kokkailutaitoihisi :)

      Poista
    2. Kerroin Antalyassa olevan hyvan ravintolatarjonnan, joten mieheni ei ole pelkastaan minun kokkailujeni varassa ;) Kansalaisuus heltisi vaikka vastaus ei varmaan ollut odotettu :) Mitahan niilta videoiltu paljastuu mita ei siina tilanteessa heti pysty huomioimaan, sinansa hyva koska taalla on kaikenlaista onnenonkijaa liikenteessa...

      Poista
    3. Hehheheeee, taitaa kylla olla niin etta saa mokata sen haastattelun aika kunnolla ettei kansalaisuutta enaa tuossa vaiheessa myönnettaisi :) Poliisin osuutta on laajennettu tassa kansalaisuustutkinnassa viime vuoden uuden ulkomaalaislain jalkeen, on kuulemma niin paljon lumeliittoja ja tottahan tuo onkin.

      Poista
    4. Niin ja periaatteessa olisi ollut fiksumpaa hakea kansalaisuutta Suomessa asuessamme eika vasta muuton jalkeen taalla. Oltiinhan me oltu jo melkein 10 vuotta tuolloin naimisissa, joten aika selvaa passinlihaa, vaikka proseduurithan taytyy tietty kayda lapi niin kuin ne on maaratty.

      Poista
  5. Onnea, onnea onnea vaan, täältä Jyväskylästä toivotellaan. Vakuuttunut olen minäkin, että n minäkin, että olet kansalaisuutesi ansainnut.

    Venla

    VastaaPoista
  6. Onnea! Kansalaisuus varmasti helpottaa montaa asiaa kohdallasi ja äänioikeus tuskin voisi parempaan aikaan tulla. Näyttää että ulkomaalaisten eloa tullaan syynäämään tarkemmin uudistusten myötä. Vaaditaankohaan tuohon uusimiseen aikaisemman luvan voimassaoloa vai riittäköhän että lupakirja löytyy jo...Ehket sitä kansalaisuuden hakemista pitäisi harkita ennen kuin siihenkin tulee muutoksia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tassa jo ihan jannittaa mihin vaaleihin sita mahdollisesti ehtisi vaikuttamaan....mun mielesta riittaa etta sulla on lupakirja, tosin varma en ole, ainakin sille samalle nrolle se uusitaan ettei kay kuten mulle aikoinaan etta tehtiin uusi kirja ja lupa ja paljastui vasta myöhemmin, etta niin ei saisi olla, mika sotku! Hae ihmeessa, sinahan voit hakea sita asuinmaan Turkin lahetystösta ja sielta kautta se on helpompi homma!

      Poista
  7. Kylläpä kuulostaa pelottavalta prosessilta tuo tentittävänä oleminen! Itse mietin Englannissa asuessa englannissa kansalaisuuden hakemista, mutta kun EU-kansalaisena kuitenkin sai siellä asua ja työskennellä, niin se jai hakematta kalliin hinnan vuoksi (noin 800 euroa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en nae kauheesti jarkea hakea kansalaisuutta EU-maassa, ainakaan tuohon hintaan! Tama kansalaisuus kustanti 100 tl eli noin 40 €, tulee halvemmaksi kun oleskeluluvan uusinta vuosittain. Kiitos Mama D!

      Poista
  8. Onnea! Pian helpottaa paperisota ja pääset myös äänestämään. Itse sain aikoina kansalaisuuden heti kun oli menty naimisiin, se oli helppoa silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ennenhan kysyttiin avioitumisen yhteydessa, etta haluatko kansalaisuuden, helppoa oli tosiaan. Kiitos Lennu!

      Poista
  9. Onnea! Lasketaankohan se 3 vuotta naimisiinmeno paivasta lahtien vaiko siita olen saamisesta lahtien? Kun mehan mentiin naimisiin 13.11.2012, mutta heti en muuttanut tanne. Oleskeluluvan sain joskus maaliskuussa 2013 ja on kolme vuotta voimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt taytyy sanoa etten ole ihan varma mutta mun mielesta siita paivamaarasta kun menitte naimisiin, koska myös Turkin ulkopuolella asuvat voivat hakea silla 3-avioliittovuoden perusteella eika siihen kasittaakseni vaikuta asumisaika maassa. Voitte tiedustella asiaa lahimmasta Valiliğsta joka varmaan on teilla Antalyassa?

      Poista
    2. Okei kiitos tiedosta, ajattelinkin etta mista asiaa voisi kysya:)

      Poista
  10. Kansalaisuuden hakeminen tuntuu olevan melko kiemuraista myös EU maissa, mutta helpottaa tuntuvasti elämää, kun jaksaa sen taistelun käydä. Onnea loppusuoralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, helpotusta odotellessa, montaa kuukautta ei pitaisi olla enaa jaljella!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit