Pääkallokeittoa ja makkaraa

Tyttäreni ruokamieltymykset ovat erikoisia. Olemme yrittäneet antaa neidin maistella vähän kaikkea ihan pienestä asti ja käyttäneet mausteita maltillisesti mutta ennakkoluulottomasti. Tietyissä asioissa tyttö on mieltynyt rutiineihin kuten aamiaisessa, päivä alkaa hänen mielestään vasta kun on syöty löysä (lusikoitavan löysä kiitos) kanamuna ja jogurttia. Sen jälkeen touhu on yhtä improvisaatiota.


Oliiveja on pakko saada, viimeistään illallisella, jo pöytään suunnattaessa tyttö huutaa Zeytiiiiin Oliiviii! Ja niitä menee mutta mikä tahansa ei kelpaa, joten nykyisin annamme hänen toimia makutuomarina oliivitiskillä, valitsee kyllä mehevimmät ja parhaimmat. Oliivinhimo on yleensä niin kova, että kaupasta lähtiessä pussi on avattava jo matkalla. Isänsä kanssa tyttö jakaa yhteisen intohimon kelle paça -keittoon eli lihakeittoon, jossa on kallon parhaat lihaosat ja jalkapalat herkullisessa (!) valkeassa paksussa kastikkeessa, maistuisi varmaan sullekin? Tätä herkkua ei äiti tee joten baba hakee sitä hyväksi todetusta keittokuppilasta monesti töistä kotiutuessaan. Höyryävän keittolautasen äärellä tyttö huokaa mmmmm ja maiskuttelee onnellinen hymy naamallaan. Tässä asiassa huomaan jääväni ulkopuoliseksi, omasta halustani.


Suomalaiseksi tytön tunnistaa siitä, että aika ajoittain hän karjaisee kaupassa makkaraaaa kun ohitamme nakkihyllyn. Onneksi harvoin sillä en ole kovin mieltynyt suolalla, väriaineilla ja millähän muulla kyllästettyihin palleroihin, tyttö on toista mieltä pistellessään niitä poskeen. Lempiruokien listalla on spagetti bolognese, parsakaalikeitto, linssikeitto ja kanakeitto sekä lihapullat tomaattikastikkeessa. Kotitekoinen pizza maistuu, samoin täytetyt pasteijat eli poğaçat kun neiti on pulla tuulella mutta tavallinen leipä ei maistu, korkeintaan joskus välipalaksi juustotoast. Kurkut, mansikat ja paikalliset banaanit uppoavat mutta isoille tuontibanaaneille irvistellään.


Markkinareissulla on saatava aina seesamirinkilä eli simit, josta nakerretaan reunat, loput kelpaavat äidille. Karkeista tyttö ei tiedä mitään, Turkissa karkit ovatkin sen verran pahoja että tuskin niitä kukaan syö? Suklaa sen sijaan tunnistetaan, kiitos kauppiaiden ja naapureiden jotka jakelevat niitä lapsille. Rusinat ja seesamitikut ovat tytön herkkua ja varsinkin rusinoita on aina oltava kaapissa. Hampurilaisilta ja limppareilta tyttö on välttynyt, Turkissa saa huokeaan hintaan niin paljon parempaa paikallista pikaruokaa kuten kebapia tai täytettyjä kumpir perunoita, etteivät hampparit juuri houkuttele. Tytön makumaailma tuntuu seurailevan paikallista ruokamaailmaa, keitot ja kasvisruuat maistuvat mutta hänessä asuu monen turkkilaisen tavoin myös pieni lihansyöjä ja erityisesti lihapullien ystävä.

Kotona teemme vaihtelevasti turkkilaisia ja suomalaisia ruokia, toisinaan aasialaisia viritelmiä tai intialaisittain maustettuja patoja. Suomalaisista ruuista tytön suosikki on makaroonilaatikko, lohi on suurta herkkua, riisin pitää neidin mielestä olla valmistettu turkkilaisittan pilahviksi ja vedessä keitetty täysjyväriisi saa kulmat kurtulle. Pahaa! Sellaiset suomalaiset ruuat, joista en niin välitä jäävät kuitenkin tekemättä, karjalanpaisti, lihamureke, kesäkeitto ja joukko muita ruokia joita on hankala tehdä raaka-aineiden puuttuessa ovat tuiki tuntemattomia tytölle.

Viime viikon tyttö on taistellu kovassa vatsataudissa ja kurkkutulehduksessa, olo on ollut kehno eikä ruuaksi ole maistunut kuin vaihtelevasti banaanit, linssikeitto ja kaurakeksit. Piirrettyjä ja tablettia on katseltu ennätysmäärät kun aika käy pitkäksi.

Onko teidän perheessä eri kulttuureiden makumaailmoja, hernekeittoa vai jotain muuta?

Kommentit

  1. Parsakaalikeitto ja linssikeitto eivät todellakaan kuulosta joka muksun lempiruuilta! Mutta on jotenkin suloista ja ihailtavaa, että teillä maistuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johtunee siita etta molempia tehdaan meilla melko usein :) Linssit ja pavut on varmaan Turkissa niin peruskotiruokaa etta lapset tottuu niihin jo pienina.

      Poista
  2. Meillä on sekoitus suomalaista ja englantilaista keittiötä. Poika tykkää periteisitä englantilaisista jutuista, kuten viinietikasta ja sen pohjaisista tuotteista. Tuntuu, että siihen makuun pitää melkein kasvaa, koska itse en ole koskaan oppinut syömään sitä. Pavut tomaattikastikkeessa on varmaan meidän pojan suosikkiruoka - se menee aina lisukkeena. Suomessa kuulemma ainoaa syömäkelpoista on Heinz.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin juuri jutun ( en muista mista) etta lapsen ruokamieltymykset ovat melko pitkalti geneettisia, osansa on voi olla myös silla mita aiti syö raskauden aikana, makuaistia voi sitten kehittaa maistelulla. Lapset ovat siis kasvaneet ja perineet osittain isiensa makumaailmat.

      Poista
  3. Meillä suurin osa ruuista on turkkilaista kun olen itsekin oppinut niitä tekemään vaikka asutaankin tällä hetkellä Suomessa. Täältä Helsingistä saa tosi hyvin vihanneksia, mausteita, papuja ja lähes mitä vain koska täällä on tuo turkkilainen market. :) Meillä tehty sekä suomalaista että turkkilaista mutta kaikkien suosikki on aina ollut Turkin maut! Ja huvittavaa mutta samat lempiruoat meijänki pojalla :D Linssit/pavut varsinki talvisin usean kerran viikossa listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linssit ja pavut onkin loistavia ruokia, terveellista ja edullista! Meillakin tehdaan molempien maiden ruokia mutta ehka enemmin turkkilaista, en ole mikaan suomalaisten perinneruokien ystava ja kun oikein mietin niin mika on suomalaista ruokaa? Eikös suomalaisten suosikkiruoka ollut pizza ja lihapullat jonkun otannan mukaan. Teen makaroonilootaa, pinaattilettuja, joskus hernekeittoa, uunilohta ja pizzaa mutten karjalanpaistia, ruskeita kastikkeita tai janssonin kiusausta.

      Poista
  4. Nauroin ääneen tuota oliivihimoa! Vklp aamuina kuuluu ensimmäisenä leipää ja zeytiniää! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) joo oliivinhimo on kai taalla yleista lapsilla silla olen tavannut kaupoissa lapsia jotka seisovat oliivitiskin aaressa napostelemassa niita.

      Poista
  5. Hyvin on samantapainen pikkuruokailija täälläkin kananmunaa, makkaraa, salamia, oliiveja, tursuja, papuja, kanaa, köfteä, kebapia, pizzaa ym. Keitoista ei vaan tykkää, ainoastaan makarna corbasi maistuu. Vihanneksista toistaiseksi vain tomaatti ja parsa menee. Kallokeittoa meillä ei syödä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidan tyttö on oikea keittohai, tykkaa muutenkin ns. sulu yemekista eniten ja karsastaa vahan kuivia ruokia, tomaattikastike pelastaa tilanteen kuin tilanteen.

      Poista
  6. Kuulostaapa hienolta, että ruoka maistuu noin monipuolisesti! Kun nuorena jo oppii syömään kaikenlaista, niin tuskin niitä "inhokkeja" sitten enää vanhemmalla iällä itsestään syntyy. Nostan hattua! Kaikki kuulosti hyvältä, paitsi tuo kallokeitto, koska se oli ihan selkeä kuvaus samanlaisesta korealaisesta somorigukbapista, joka on siis myös valkoisessa liemessä olevaa päänosista tehtyä keittoa. SItä kehutaan paljon, mutta valitettavasti oma ensikokeiluni ei ollut ollenkaan herkkua (mautonta plus vähän ällöttävää kaikkine sitkeine klimppeineen) joten ei tee mieli ottaa enää uusintakokeilua. Mutta kyllä minä tuota turkkilaista versiota voisin kokeilla; ehkä se olisi parempi!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko etta tama versio on yhtaan parempi, kummallisesti nama kaksi toisiaan kaukana olevaa kansaa tuntuu jakavan monia yhtalaisyyksia kuten nyt rakkauden tahan kallokeittoon :)

      Poista
  7. Oliivit ovat kyllä ihan älyttömän hyviä, voin vain kuvitella, miten hyviä oliiveita sieltä saa.

    Meillä syödään varmaan suomalaiseen makuun tulista ruokaa. Kun olen itse tottunut lapsesta asti vahvasti maustettuun ruokaan, toki sitä syödään meilläkin. Teini on meillä taitavin maustaja, osaa hyvin valikoida sen mausteen, jolla ruokaan saa sen viimeisen silauksen.

    Kun taas itse työskentelen päiväkodissa, missä ruuat ovat hyvin mauttomia, on niiden popsiminen välillä työn takana (toki arvostan ilmaista päiväkoti- ja kouluruokaa kovasti).

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla on ihania oliiveja, tykkaan itsekin kovasti. Me tykataan miehen kanssa tulisesta ruuasta, tytön kanssa kylla viela vahan yritetaan jattaa pahimmat tulisuudet ruuasta pois, mausteita kylla kaytetaan ihan jo reilulla kadella ja tyttö nayttaa tykkaavan.

      Poista
  8. Meidän lapset ei fanita turkkilaista ruokaa, poikkeuksia lukuunottamatta. Kouluruoka kun on sitä papuosastoa, joten sekö se on pistänyt vastustusvaihteen vähän yhtä ja toista vastaan? Linssikeitot ja kebapit tietysti menee, mutta se kotiruokaosasto muuten on vähän niin kuin että EI. Oliiveja meistä ei syö muut kuin mies. Ja sisäelimykset saa minunkin puolesta vetää se, joka haluaa. Me ei haluta ja sen vuoksi iskembet, sorkat ja lampaan päät kierretään kaukaa:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakaan en juuri valita sisalmysruuista, maksasta tosin tykkaan tosi kovin ja sita meilla syödaan, turkkilaista kotiruokaa tehdaan meilla suomalaisen rinnalla ja itse tykkaan kovasti, luulisin etta tyttökin kasvaa vahvemmin paikalliseen ruokamaailmaan ihan jo kun asuu taalla. Teen sellaisia suomal. ruokia joita on helppo ja edullista tehda.

      Poista
  9. Meillä lapsen herkkuruokia on tällä hetkellä kananmuna ja kebab, joiden kanssa vaikka makaronia. Onneksi syö kasviksia sellaisenaan raakana, kun mikään kastike tms. kypsä kasvisruoka ei tunnu maistuvan. Lihapullia ei yleensä enää suostu syömään, eikä paljon muutakaan tavisliharuokia. Onneksi minä en niitä yleensä valmistakaan, kun olen itse kasvissyöjä, äitiäni vähän joskus harmittaa hukkaan heitetty ruuanlaitto (onneksi koiralle maistuu). Turkissa tyttö veteli ainakin viime vuonna onnellisena naamaansa nimenomaan sisäelinpöperöt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilaiset olivat varmasti onnesta soikeana kun tyttö söi sisaelinpöperöja :) Meilla on nyt tasaantunut tama syöminen, aiemmin oli niin etta tyttö söi hyvalla ruokahalulla muutaman viikon lihapullia ja yhtakkia ei sitten enaa maistunutkaan ja tilalle tuli joku muu suosikki.

      Poista
  10. Kelle paça -kattila oli kurban bayramina mun vieressä kunnes mies alko luetteleen mitä siellä on ja lanko käski siirtää kattilan ettei yenge oksenna sinne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kelle Paça on viela musta aika kevytta tavaraa verrattuna Iskembeen, jonka haistaa jo rappukaytavassa jos joku naapuri sita tekee.

      Poista
  11. Joo ei kuulu iskembekään mun ruokavalioon vaikka mies väittää että anoppi tekee Turkin parasta. :D

    VastaaPoista
  12. Ihana tuo leipomon tiski. Meidän keittiö on sekoitus kaikesta, mutta nuorempi lapsista mielestäni turkkilaisempi ruokamieltymyksineen. Vanhempi ei voi sietää mustia oliiveja kun taas pienempi söisi niitä jälkiruuaksikin. Makaroonilaatikko, nakit ja muusi sen sijaan maistuvat molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin, vahan liian houkuttelevia on nuo leipomot usein...meillakin tyttö söisi oliiveja melkein joka aterialla :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit