Kun kokkia ei huvita

Vieraiden kyläillessä tulee syötyä aina enemmin ulkona tai tilattua ruokaa kotiin normaalia enemmin pitkien päivien jälkeen. Onneksi meillä lomailijat tykkäävät paikallisesta ruuasta, ovat aika ennakkoluulottomia ja tykkäävät vielä itsekin tarttua kauhan varteen keittiössä, mikäs sen kivempaa kuin suhertaa siellä yhdessä. Jos joskus natkutan virastoasioista tai järjestelmä mättää, niin yksi asia ei Turkissa juurikaan saa minulta moitetta ja se on paikallinen ruoka, paistettuna, käärittynä, tuoreena, tilattuna, keitettynä tai paahdettuna, lähes kaikki käy (paitsi se lampaanvatsakeitto versioineen).

Kahvalti tabağı eli aamiaislautanen puistossa, teetä saa juoda niin paljon kuin jaksaa.

Aamupalan tekeminen on lempijuttujani, tykkään siitä oikeasti ja syömisestä myös, ei se hassumpaa ole kuitenkaan ulkonakaan nautittuna, sillä alueellamme on toinen toistaan kivempia aamiaispaikkoja, viikonloppuna Bostanlin ravintoloissa käydään usein brunssilla ja monessa paikassa on açik büfe eli seisova pöytä. Moni paikka on kuitenkin liian suosittu enkä oikein tykkää konseptista, mieluummin suoraan pöytään omat annokset, kiitos. Lähes jokainen ravintola mainostaakin serpme kahvaltia eli pöytään tarjoiltavaa aamiaista, joka koostuu pienistä kipoista ja pannuista, hilloja, hunajaa, juustoja, munakasta, vihanneksia, oliiveja, börekiä jne. Tarjolla on myös aamiaislautasia, jotka mielestäni ovat monesti ihan riittäviä. Hinnat vaihtelevat 10 tl-20 tl välillä, hyvällä ilmalla porukkaa on aamiaista nauttimassa aika lailla, kaveriporukoita, perheitä, pariskuntia ja eläkeläisiä, lehdet mukana auringossa istumassa. Meille sopivin aamiaispaikka perustuu siihen, että sijaitsee puistoalueella, missä on vieressä leikkipuisto sillä neidin oliivit ja jutut on syöty aika nopeasti, näin muut saavat jatkaa rauhassa ruokailua.

Sardiineja paistettuna ja kotiinkuljetettuna.

Talvi on kalakautta joten tilasimme useamman kerran rapeaksi paistettuja sardiineja tai hamsia kotiin, hinta on niin edullinen ettei pientä keittiötämme viitsi alkaa kovin usein savustamaan kalanhajulla, suurin osa lähellä olevista kalakaupoista toimittaa valmiita annoksia kotiin aina iltaysiin tai kymppiin asti, hinta riittävälle annokselle sardiineja taisi olla viimeeksi 7.5 liiraa, harmi että kesäinen kalastuskielto alkoi 15.4. ja jatkuu syyskuun puoliväliin asti, tämä tietää kalatarjonnan vähenemistä ja hintojen nousua. Täytettyjä simpukoita saa edelleen mutta kausi niitä ajatellen on talvella.

Lounasruokala moskeijan kulmalla, 3 lajin menu kustantaa 8,50 tl.

Turkkilainen lokanta eli lounasravintola on usein varma valinta. Usein vaatimaton ravintola ei ulkonäöltään ehkä kiinnitä huomiota, mutta kannattaa kysyä paikallisilta suosituksia, jokaisessa kaupungissa ja lomapaikassakin on omat paikallisten suosimat huokean hintaiset lounasravintolat. Näissä tarjolla on vitriinissä esillä olevia ruokia, joiden määrä ja lajit vaihtelevat. Kävin itse viime viikolla ekaa kertaa kokeilemassa Bostanlin keskustan lounasravintolan, pieni ja viihtyisä, hyvä palvelu, huokea hinta ja maistuva ruoka saavat varmasti palaamaan uudelleen. Lounasravintolasta lisää tarinaa myöhemmin.

Kuumaa keittoa, lahmacunia ja juustolla kuorutettua leipää sekä salaattia kotiintuotuna.

Lounasruuaksi ulkona valitsen usein dürümin eli rulla täytettynä kanan- tai naudanlihasuikaleille, salaatilla, tomaatilla ja sipulilla, tarjolla on myös joissakin paikoissa tulinen adanakebaprulla tai maksaversio. Naudanliharulla juomalla maksaa paikasta riippuen 6-9 tl, kanaversio on yleensä puolet halvempi. Turkissa kannattaa olla varma hyvästä pizzasta sillä sitä on hankala löytää, parempi valinta on pide tai lahmacun, joista ensimmäistä on mahdollista saada useilla eri täytteillä, jälkimmäinen taas on ohut, rapeakuorinen turkkilaistyylinen pizza, jossa on lihaa ja mausteita, nautitaan lehtivihreiden ja sitruunan kera. Kotiin tuotunakin keitot ovat aina höyryävän kuumia, oma suosikki on ehdottomasti  mercimek eli linssikeitto.

Tankkausta börekillä Ikean ravintolassa, hyvin jaksoi!

Börek on heikko kohtani, vaikka syömisestä pitäisi keventää hieman, tuntuu piirakoiden jättäminen pois aika vaikealta. Eilisellä naistenreissulla Ikeaan oli saatava aamupalaksi pinaattibörekiä ja tytölle täytetty poğaça, pieni turkkilainen aamiainen olisi kustantanut 3,75 ja isompi taisi olla reilun 7 tl. Moni muukin oli tullut ravintolaan aamupalalle. Ikean ruokaosastolta ei lähtenyt matkaan mitään, kaupasta sitä sun tätä, lähtiessä oli saatava pehmikset. Jäätelöaltaat ovat saapuneet kahviloiden ulkopuolelle houkuttelemaan ja sielläkin on tullut oltua turhan usein nenä vitriinissä.

Karşıyakan keskustan pienet kujat ovat pullollaan kebapravintoloita tarjouksineen.

Mitä syöt lounaaksi ulkona? Tilaatko usein kotiin ruokaa?