Parvekeaamiainen teki paluun

Kevät on ottanut vallan kaupungista, parhaimmillaan ilmat ovat kuin parhaimpana suomalaisena kesäpäivänä, kun taas tuulenpuhuri saattaa alkaa yllättäen tai ukkonen jyristä ja paiskoa sadetta. Pölyä on paljon sillä talvi oli aivan liian vähäsateinen, ainakin viikonlopuksi ja ensi viikoksi on luvattu kuurosateita. Kevät päivät ovat ihanan kuulaita, ilmassa tuoksuu selvästi huhtikuu, pihat ja puistot kukkivat. Parveke siivottiin kesäkuntoon viime viikolla ja aamiainen on syöty siitä asti siellä, voiko päivä enää paremmin alkaa?


Mies puuhasteli kukkalaatikoiden ja multien kanssa viime viikolla ja partsi sai heti uutta ilmettä. Muutamat yrtit ja tytölle oma kasteltava kukka on vielä hankinnan alla. Tyttö odottaa nyt aamuisin tohkeissaan kukkien kastelua, parvekkeella ei tule tylsää kuten sisätiloissa sillä seurattavana on kissojen touhut, lintujen pesänrakennuspuuhat ja ohi menevät autot ja mopotkin on tarkkailtava. Asumme pienen kadun varrella ja meno kadulla on rauhallista, naapurit tulevat ja menevät, leipäkauppias toimittelee munia ja muita tarvikkeita ylös parvekkeille nouseviin koreihin, parturi istuu yläkerran parvekkeella tarkkailemassa liikettään, josko asiakas saapuu ja parturi kiitää työmaalle.

Rakastan aamupaloja, voisin syödä sellaisen usein lounaaksikin tai miksei vaikka illalliseksi. Päivät meillä vaihtelevat miehen työvuorojen ja omien tapaamisten mukaan, aamiainen yritetään kuitenkin syödä rauhassa ja yhdessä, ainakin useampana aamuna viikossa. Työelämässä joutui tottumaan pikaisiin mysleihin ja jogurtteihin tietokoneen äärellä ja matkalta ostettuihin rinkelehin, joudunkohan tottumaan taas sellaiseen tulevaisuudessa? Teekuppi kourassa on mukava notkua parvekkeella, seurailla kadun elämää ja nauttia parhaimmasta säästä, jaksan ihmetellä miksi joku ehdoin tahdoin haluaa lomalle Turkkiin kesän koville helteillä jolloin paikalliset pyrkivät suojaan polttavalta auringolta, vuorille, kyliin, sisätiloihin. Keväällä luonto on kauneimmillaan, helteisiin ei väsy, on energiaa kävellä ja pyöräillä, katsotaan kuinka kestän tulevat kesän helteet?

Aamiainen vaihtelee meillä aina jonkun verran, milloin syödään yksinkertaisemmin, toisinaan ihan liiankin runsaasti, jos on kiire virastoon, kuten huomenna, laitetaan leipägrilliin toastit ja keitetään pikakahvit. Toisinaan pöytään laitetaan tahin-pekmez seos, johon kastetaan leipää. Seos on helppo valmistaa ja vie taatusti kielen monelta mennessään, eli sekoitellaan sekaisin seesamitahnaa eli tahinia ja rypälesiirappia eli pekemeziä, jälkimmäistä noin puolet vähemmin kuin seesamitahnaa. Tahnassa on kaloreita sen verran, ettei sitä kannata ihan joka aamu syödä mutta se kruunaa turkkilaisen herkkuaamiaisen.

Oletko aamiaisen ystävä? Riittääkö jogurtti ja kahvi vai istutko pitkän kaavan mukaan?