Turkkilainen illallinen - rakkaudesta ruokaan

Blogissa on aikoinaan käyty läpi turkkilainen aamiainen ja lounas mutta illallinen jäi puuttumaan. Turkkilainen illallinen ravintolassa ja paikallisessa kodissa poikkeaa toisistaan aika tavalla, paikallisessa sulu yemekiä tarjoavassa lokantassa saa jo aavistuksen millaista pöperöä valmistuu turkkilaisessa kodissa. En osaa itse arvostaa ravintolaruokaa, johtunee liian monesta opasvuodesta jolloin ravintolaruoka tuli liiankin tutuksi kyökin puutteessa, viiden tähden illallinen ja keittokuppilan safka maistui lopulta kaikki ihan puulta, hyvään ravintolaillalliseen tarvitaan siis huippuseuraa, erinomaista palvelua ja loistavaa ruokaa. Tulen yleensä paljon onnellisemmaksi miehen kokkailuista, anopin lihapadoista tai naapurin tuomasta yllätysherkusta.


Mies on kotoisin Anatoliasta joten anopin illallisella on usein lihaa, ei kuitenkaan pihviä vaan lihaa käytetään säästeliästi kasvisten, papujen ja linssien seassa. Keitosta ei luovuta vaan jokaisen illallisen aloittaa linssi-, tomaatti-, jogurtti- tai kasviskeitto, salaattia on aina tarjolla, niin ja tietysti leipää. Uunia anoppi taitaa käyttää vain börekin tai jälkiruuan tekoon eli melko harvoin, lähes kaikki ruuat valmistuvat kaasuliedellä ja usein painekattilassa. Monilla turkkilaisilla ei edelleenkään ole hellaa vaan monilla nököttää keittiössä pieni piirakkauuni.

Illallinen vaihtelee riippuen seudusta ja nuoret ovat aiempia sukupolvia kiinnostuneempia eri maiden keittiöistä. Suomalaiseen keittiöön verrattuna Turkissa käytetään enemmin linssejä ja erilaisia papuja, peruna on usein kasvis muiden joukossa ja pöytään ei nosteta vain yhtä potillista ruokaa vaan usein keitto, riisi tai makarooni, kasvista tai/ja lihaa sisältävä ruoka sekä salaatti, niin ja leipää unohtamatta. Kastikkeita käytetään vähän ja kausituotteissa pysytään aika tarkasti. Maitotuotteita käytetään vähän, sen todisti appiukon vatsa viime kesänä kun hän maistoi suomalaistekoista voileipäkakkua.

Miehen kanssa meillä on fuusiokeittiö, tosin monissa asioissa turkkilaisvoittoinen tarjolla olevien antimien ja omankin mieltymykseni mukaan. Egen alueelle muuttamisen jälkeen olemme alkaneet tehdä ja ostaa enemmin alkupaloja eli mezejä. Izmirissä on tasokkaita mezepuoteja ja marketeissakin laajat valikoimat tarjolla, kunnon mezeillallisen jälkeen ei pääruokaa enää kaipaa. Viritimme vanhemmilleni myös illallisen heidän kyläilyn aikana, osa alkupaloista ostettiin ja osa tehtiin itse. Itse tein yhden omista suosikeistani eli munakoisosalaatin. Mies teki herkullisen paahdetun paprikan jogurttimezen, johon hän sai idean kävelykadun varrella myytävistä puutarhapaprikoista, sulivat suorastaan suuhun ohuine ja herkullisine kuorineen. Tarjolla oli myös albanialaisittain marinoitua maksaa, viininlehtikääryleitä, çığ köften kasvisversio, tonnikala-makaroonisalaatti, venäjänsalaatti ja saksuka.
  
Paprikajogurtti meze

- punaisia pieniä paprikoita
- turkkilaista jogurttia
- oliiviöljyä
- valkosipulia
- suolaa
- chilirouhetta

Paahda pannulla kokonaiset pienet paprikat oliiviöljyssä. Mausta jogurtti valkosipulisilpulla ja suolalla. Sekoita öljyn kera jogurttiin, mausta chilirouheella ja tarjoile. Nam!

Meillä oli käytössä pieniä ohutkuorisia puutarhapaprikoita. Tavalliset punaiset paksukuorisemmat paprikat kannattaa paahtaa uunissa tai käyttää purkitettuja valmiita paahdettuja paprikoita. Uunia varten halkaise paprikat kahtia, poista siemenet ja laita uuniin 200 asteeseen kuoripuoli ylöspäin noin puoleksi tunniksi. Anna jäähtyä hetki ja kuori, sen jälkeen voit käsitellä paprikat pieneksi silpuksi tai isommiksi paloiksi, maustaa valkosipulilla, oliiviöljyllä ja suolalla sekä sekoittaa jogurttiin.

Mezet ovat ihanaa kesäruokaa, sopivan kevyitä lämpimiin iltoihin! Oletko itse alkupalojen ystävä?

Mukavaa viikonloppua!