Ulkosuomalainen ja pelastava netti

Ihan ensimmäisillä ulkomaanreissuilla ei ollut tietoakaan kännyköistä tai netistä, lukion jälkeen olin Englannissa kieltä oppimassa ja hotellissa töissä, muistan kuinka nakotin ystävän kanssa huoneistoomme johtavilla portailla odottamassa että puhelin pirisee ja äiti soittaa, joka viikko samaan aikaan. Siihen aikaan kirjoiteltiin kirjeitä ja tuskailtiin puhelinkopissa kun yritettiin varata hotellia Lontoosta, ei surffattu hotels.com sivustolle ja napattu parasta tarjousta, kyseltiin ja tutkailtiin paikallisien lehtien tarjouksia ja kiroiltiin kuinka varata hotelli ilman luottokorttia.

Vaihtarina Malesiassa edistyksen pyörät olivat pyörähtäneet ja omistin kännykän, kämppikset hommasivat modeemin ja meillä oli internet asunnossa, tosin en muista sitä juuri käyttäneeni. Se oli kallis ja hidas eikä vuonna -99 ollut samanlaista kiinnostusta nettiin kuin nykyisin. Edelleen äiti soitti joka viikko, samaan aikaan lankapuhelimeen. Sähköpostiosoitteen otin itselleni opiskelujen alussa vuoden -98 tienoilla opiskelukaverin kehoituksesta, koko opiskeluaikana minulle ei  ollut nettiyhteyttä kotona vaan sähköpostit tarkistettiin koululla ja city.fi sivuilla vierailtiin ahkerasti, siinäpä se taisi ollakin.

Opasaikoina nettiä tarvittiin, mutta miten hitaalta ja vaikeilta yhteyksien ottaminen eri maissa näin jälkikäteen tuntuu, muistan edelleen kuinka linjaa yhdistettiin, piippaukset ja äänet ja miten kauan se kesti ja kuinka usein koko hommasta ei tullut mitään. Tietokone piippaili, rätisi ja katkoi linjaa milloin missäkin hotellissa, pienessä hikisessä toimistossa tai nettikahvilassa. Siihen aikaan soiteltiin ulkomaanpuheluita puhelukeskuksista Aasiasta, mentiin illalla opasporukalla kukin omaan koppiinsa, kuka otti puhelun poikaystävälle ja toinen vanhemmille. Kännykkäpuhelut olivat usein kalliiita niin kohdemaiden sisällä kuin sieltä kotimaahankin, paras yhteydenpito ulkomaailmaan taisi olla matkalaisten mukana tuoma uusi iltasanomat tai hesari. Facebook, twitter, instagram?

Nyt kaikki on toisin. En omista älypuhelinta enkä juuri some-tilejä, tyttö sen sijaan on oppinut jo aika näppäräksi tabletin käyttäjäksi, pienet sormet heiluvat näytöllä ja hetkessä sieltä on löytynyt peli tai valokuvia katseltavaksi. 2,5-vuotias neiti osaa käyttää skypeä ja tietokonetta paremmin kuin minä 20-vuotiaana, löytää sieltä Ukin kuvalla varustetun kuvakkeen ja soittaa tai tulee hihkumaan että Ukki soittaa, kun skype tuututtaa. Lapsen kannalta skype on parasta, mitä tällä vuosikymmenellä on tapahtunut ulkosuomalaisen vinkkelistä. Ukki ja mummi ovat ihan tuttuja sen välityksellä vaikka heitä ei voi tavata tarpeeksi usein, skypessä voi esitellä uudet lelut ja opitut sanat. Skypen kautta otetaan yhteyttä myös Turkin sisällä toisen kaupungin Turkin mummolaan. Tytölle skype on yhtä luonnollinen osa kommunikointia mitä itselle lankapuhelin oli 70-luvulla.

Turkissa sosiaalisen median mahti on ollut esillä viimeisen vuoden aikana lähes viikoittain, hallitus on sulkenut Twitterin ja Youtuben, jutuista käydään päivittäin sanasotaa lehdistössä ja jopa oikeudessa. Mielenosoittajien ja nuorison kommunikointiväylä on ihan joku muu kuin puhelin. Helppo yhteydenpito ja tiedon jakamisen helppous on muuttanut turkkilaista yhteiskuntaa valtavasti, se on osoittanut että joistakin vanhoista normeista pois pyristelevät nuoret löytävät aina uuden kanavan, jos edellinen suljetaan, kielloilla voi aikansa torjua tiedon leviämisen mutta pidemmällä aikavälillä se on mahdotonta.

Skypen kautta kotimaa tulee lähelle. Kun avaan aamulla tietokoneen ja skypen, saattaa ystäväni viestittää kummipojan Suomessa olevan kuumeessa, äiti kertoo lääkärissä käynnistä, illalla puidaan ystävän kanssa Turkin ja Suomen tapahtumia, podetaan ikävää ja tehdään suunnitelmia, tyttö ilveilee ennen nukkumaanmenoa ukille ja mummille, sanoo hyvää yötä ja lähtee hammaspesulle. Skype on tuonut päivään palan Suomea, sukulaisia, ystäviä ja heidän elämää, täältä on jaettu päivän kuulumisia kuten säätiloja, hassujen naapureiden toilailuja, tytön oppimia uusia asioita ja talviflunssa raporttia. On oltu hetki mukana toisten arjessa. Kiitos netillle ja skypelle.