Yes, I can speak english
Äskettäin uutisoitiin Turkin koulujen englanninopetuksen surkeasta tilasta, sen mukaan moni oppii tuhansien koulutuntien aikana niin vähän kieltä että koko opetus tuntuu turhalta. Jos kielitaito on kouluenglannin jälkeen Hello, how are you niin jossain on vikaa. Raportin mukaan opiskelijat kuvittelevat usein kielitaitonsa paremmaksi kuin se onkaan ja kyllästyvät ajan kanssa opiskeluun, johtunee surkeasta tasosta? Kansainvälisellä mittarilla Turkki keikkuu opiskelijoiden englanninkielen taidossa hävettävän alhaalla.
Olen viime aikoina seurannut sivusta suomalaisen perheen sopeutumista Turkkiin, ilman turkinkielen taitoa elämä on joskus vaikeaa, yksinkertaisten asioiden hoitaminen tökkii koska harvoissa paikoissa on englanninkielentaitoinen myyjä tai virkamies. Kun itse on pystynyt hoitamaan asiat ja pitämään puolensa turkiksi jo monta vuotta, ei huomaakaan kuinka tärkeää kielitaito on arjessa. Kommunikointi lastentarhan kanssa tökkii kun huolimatta englanninopettajasta kukaan ei osaa tarhassa englantia, erilaisten tv- ja puhelinsopimusten tekeminen ja niiden ymmärtäminen on hankalaa, koska harvat nettisivut ovat englanniksi eikä paikallisissa toimistoissa ole välttämättä kielitaitoista henkilökuntaa. Ravintoloissa ruokatilausten teko voi olla arvailujen varassa, jokapäiväisestä elämästä tulee arvailua sillä Turkkia ei ole suunniteltu missään asioissa kielitaidottomalle maahanmuuttajalle. Ulkomaalaispoliisi viittaa kintaalla yrmynaama ilmeellään kielitaidottomalle, tämä on Turkki, täällä puhutaan turkkia. Hommatkaa tulkki tai antakaa tilaa seuraavalle.
Turkkilaiset ovat kyllä innokkaita vähäisenkin kielitaidon treenaajia, moni kehittyykin siinä hyväksi ihan oma-aloitteisuudellaan turistialueilla. Joskus tapaa paikallisen, joka haluaa välttämättä puhua englantia vaikka sen osaaminen on vielä alkutekijöissä, toisinaan taas paikallisen on vaikea uskoa ulkomaalaisen osaavan turkkia, ja vielä paremmin kuin hänen englantia. Joudutaan pattitilanteeseen jossa tarjoilija mongertaa vaikeasti englantia ja minä vastailen, omasta mielestäni, sujuvalla turkilla. Ystäväni kertoi kohdanneensa leikkauksessa ollessaan innokkaan englanninkielen harjoittajan. Heräämöstä kärrättyä ystävääni odotti innokas nuori hoitaja, joka halusi puhua ja harjoitella puolitokkurassa kivuissaan olevan potilaan kanssa Hello how are you- tasoista kieltään.
Toisinaan vastaan tulee hyvää englantia puhuva henkilö juuri siellä missä et ikinä uskoisi. Vanha herra Tansas-marketin hedelmäpuolella, joka kertoi virheettömällä enkulla How are you Madam, try these bananas, those are fresh and tasty. Jäin hölmistyneenä banaaninippu kädessä ihmettelemään, tuttava kertoi samanlaisesta tapahtumasta bensa-aseman pumpulla, muutamia kertoja olen istunut taksissa jonka kuljettaja on häikässyt sujuvalla kieltaidollaan. Useat heistä ovat jo eläkkeellä, mahdollisesti työskennelleet hotelleissa tai ravintoloissa ja tienaavat eläkepäivinä lisätienestiä.
Moni paikallinen kertoo puhuvansa englantia, lyhyt keskustelu paljastaa kielitaidon kuitenkin riittävän vain tervehdysten vaihtoon, uskomattominta se on kun tapaat englanninkielen opettajan, jonka kieltaito hädin tuskin riittää alkeelliseen kuulumisten vaihtoon. Hyvän kielitaidon omaavat ovat oppinsa saaneet ulkomailta, parhaimmista yksityiskouluista tai puurtamalla surkeissa työolosuhteissa rannikolla, sanakirja kourassa ja rohkeasti turisteja haastatellen. Tavallinen valtionkoulu siihen harvemmin riittää. Turkkiin tulijan kannattaa siis oppia turkinkieli tai jättäytyä tulkkien armoille. Luotettavan tulkin etsiminen onkin jo toinen juttu ja rehellisyyteen uskovalle suomalaiselle saattaa tulla yllätyksenä ettei siltä mukavalta ja supliikilta kaverilta löytynytkään puhtaat jauhot pussista.
Onko kielen oppiminen avartanut, tyrmännyt vai tuonut eteen uuden maailman?
Olen viime aikoina seurannut sivusta suomalaisen perheen sopeutumista Turkkiin, ilman turkinkielen taitoa elämä on joskus vaikeaa, yksinkertaisten asioiden hoitaminen tökkii koska harvoissa paikoissa on englanninkielentaitoinen myyjä tai virkamies. Kun itse on pystynyt hoitamaan asiat ja pitämään puolensa turkiksi jo monta vuotta, ei huomaakaan kuinka tärkeää kielitaito on arjessa. Kommunikointi lastentarhan kanssa tökkii kun huolimatta englanninopettajasta kukaan ei osaa tarhassa englantia, erilaisten tv- ja puhelinsopimusten tekeminen ja niiden ymmärtäminen on hankalaa, koska harvat nettisivut ovat englanniksi eikä paikallisissa toimistoissa ole välttämättä kielitaitoista henkilökuntaa. Ravintoloissa ruokatilausten teko voi olla arvailujen varassa, jokapäiväisestä elämästä tulee arvailua sillä Turkkia ei ole suunniteltu missään asioissa kielitaidottomalle maahanmuuttajalle. Ulkomaalaispoliisi viittaa kintaalla yrmynaama ilmeellään kielitaidottomalle, tämä on Turkki, täällä puhutaan turkkia. Hommatkaa tulkki tai antakaa tilaa seuraavalle.
Turkkilaiset ovat kyllä innokkaita vähäisenkin kielitaidon treenaajia, moni kehittyykin siinä hyväksi ihan oma-aloitteisuudellaan turistialueilla. Joskus tapaa paikallisen, joka haluaa välttämättä puhua englantia vaikka sen osaaminen on vielä alkutekijöissä, toisinaan taas paikallisen on vaikea uskoa ulkomaalaisen osaavan turkkia, ja vielä paremmin kuin hänen englantia. Joudutaan pattitilanteeseen jossa tarjoilija mongertaa vaikeasti englantia ja minä vastailen, omasta mielestäni, sujuvalla turkilla. Ystäväni kertoi kohdanneensa leikkauksessa ollessaan innokkaan englanninkielen harjoittajan. Heräämöstä kärrättyä ystävääni odotti innokas nuori hoitaja, joka halusi puhua ja harjoitella puolitokkurassa kivuissaan olevan potilaan kanssa Hello how are you- tasoista kieltään.
Toisinaan vastaan tulee hyvää englantia puhuva henkilö juuri siellä missä et ikinä uskoisi. Vanha herra Tansas-marketin hedelmäpuolella, joka kertoi virheettömällä enkulla How are you Madam, try these bananas, those are fresh and tasty. Jäin hölmistyneenä banaaninippu kädessä ihmettelemään, tuttava kertoi samanlaisesta tapahtumasta bensa-aseman pumpulla, muutamia kertoja olen istunut taksissa jonka kuljettaja on häikässyt sujuvalla kieltaidollaan. Useat heistä ovat jo eläkkeellä, mahdollisesti työskennelleet hotelleissa tai ravintoloissa ja tienaavat eläkepäivinä lisätienestiä.
Moni paikallinen kertoo puhuvansa englantia, lyhyt keskustelu paljastaa kielitaidon kuitenkin riittävän vain tervehdysten vaihtoon, uskomattominta se on kun tapaat englanninkielen opettajan, jonka kieltaito hädin tuskin riittää alkeelliseen kuulumisten vaihtoon. Hyvän kielitaidon omaavat ovat oppinsa saaneet ulkomailta, parhaimmista yksityiskouluista tai puurtamalla surkeissa työolosuhteissa rannikolla, sanakirja kourassa ja rohkeasti turisteja haastatellen. Tavallinen valtionkoulu siihen harvemmin riittää. Turkkiin tulijan kannattaa siis oppia turkinkieli tai jättäytyä tulkkien armoille. Luotettavan tulkin etsiminen onkin jo toinen juttu ja rehellisyyteen uskovalle suomalaiselle saattaa tulla yllätyksenä ettei siltä mukavalta ja supliikilta kaverilta löytynytkään puhtaat jauhot pussista.
Onko kielen oppiminen avartanut, tyrmännyt vai tuonut eteen uuden maailman?
Itsestä on jotenki aina niin hämmentävää, että löytyy sivistysvaltioita, joissa englannilla ei pärjää. Olen ihan selvästi omaksunut englantilaisen ajattelutavan, että heidän kieli katsos on se ainoa "oikea" kieli maailmassa :) Mun mielestä kyllä täytyy osata - tai ainakin opetella paikallinen kieli, jos siellä mielii asua. Englannissa asuessa törmäsi useammankin kerran muualta tulleisiin, jotka eivät viitsineet opettelemaan englantia vaan vaativat kymmenien vuosien jälkeen virallisen tulkin esim. sairaalassa ollessaan (joka kustannetaan tietenkin verorahoilla).
VastaaPoistaOlen asunut aika monissa maissa joissa englannilla parjaa huonosti, sen osaaminen helpottaa elamaa kylla todella paljon, aika monissa E-euroopan maissa englanninkielen taito on kylla aika onneton silla opetus on huonoa tai sita ei ole valtionkouluissa. Maan kieli on hyva oppia hallitsemaan, ainakin jos aikoo jaada maahan pysyvasti.
PoistaMä myös tyrmistyin täysin muutama viikko sitten, kun tapasin hotellin respan Istanbulissa, joka puhui _hiukan_ englantia ja mieheltäni kuulin sitten hänen haluavan Suomeen englanninopettajaksi, koska hän on juuri valmistunut englanninopettaja. Englannin taso oli juuri tämä "Who are you? Welcome!"
VastaaPoistaJep, aika tuttua, olen myös tavannut eng.opettajia ja yliopistossa kielia opiskelevia, jotka eivat osaa englantia tai kielitaito on todella rajallinen.
PoistaSeurustelen turkkilaisen miehen kanssa, joka opiskelee englannin kieltä ja kirjallisuutta Turkissa. Olen ollut hänen mukana yliopistolla tunnilla, jossa oppilaat pitivät esitelmiä. Ja olin todella järkyttynyt näiden ihmisten kielitaidosta. Heistä siis pitäisi tulla englanninopettajia, mutta monen esitelmästä en oikeasti saanut mitään selvää. Lisäksi nämä poikaystäväni opiskelukaverit eivät halunneet keskustella kanssani englanniksi. Luulisi nyt, että kiinnostaisi harjoitella keskustelua, jos kerran englannin kieltä yliopistossakin opiskelee.
VastaaPoistaOmasta mielestäni itselläni on parempi englanninkielentaito kuin poikaystävälläni. Hän toki osaa paljon sivistysanoja, koska on joutunut opiskelun takia lukemaan paljon englanninkielistä kirjallisuutta. Mutta minä olen se, jolla on kielioppi paremmin hallussa. Hän tekee jatkuvasti kielioppivirheitä, joista en viitsi oikeen sanoa, koska hän on meistä se, joka englantia on yliopistossa opiskellut.
Ja minullekin on joskus tullut vastaan tilanteita, joissa joku on täydellisellä englannin kielellä käynyt puhumaan, vaikka ei tästä henkilöstä olisi sitä ikinä voinut olettaa. Mieleen muistuu ainakin se, kun hämmästyin Antakyan basaarilla, kun poika täydellisellä brittiaksentilla kävi minulle jotakin myymään. Muuten Antakyassa on tosi vaikeeta löytää englantia puhuvia ihmisiä. Onneksi turkin kiellä minulta sujuu jo ruokien tilaus ja ostosten teko :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTama on kylla saali, etta opetuksen taso on nain surkeaa, hukkaan heitettya aikaa ja varmasti siina menee into opiskelustakin. Olen huomannut etta mm. turkkilaisilla virallisilla oppailla on monesti hyva sivistyssanavarasto mutta kieliopissa ja aantamisessa sen verran suuria puutteita etta opastuksen seuraaminen on vaikeaa. Toivotaan etta opetuksen tasoon alettaisiin panostaa enemmin ja tassa olisi varmaan ytimessa opettajien parempi koulutus.
Poistatervetuloa Kiinaan! Täällä vasta ollaankin ummikkona ja kielimuuri tulee vastaan joka päivä. nuoret aikuiset puhuvat ja yrittävät puhua englantia, mutta se ääntäminen on niin kiinalaista...joten kuulijan on oltava tarkkana. Moni keskustelu on tyrehtynyt parin lauseen jälkeen. Ja yksi opetus, älä yritä puhua liikaa ja liian vaikeasti, sitten näkee, että ei mene perille. Yritän opetella tätä "salakieltä" edes puhumaan ja kuuntelemaan... Shanghai vielä menee, mutta mitä sitten kun mennään ihan maalle?
VastaaPoistaHei ma muistan kuinka Thaimaassa ja Vietnamissa vuosien aikana oma kielitaito alkoi laskea kun piti opetella puhumaan 'paikallista' flied lice-englantia :D Oli vaikea siella vietetyn ajan jalkeen vaihtaa ns. normaaliin tahtiin ja sanastoon.
PoistaTuo on kylla yllattavaa etta vaikka englannin opetusta on noin paljon, ei sita kuitenkaan osata puhua. Meilla on kotikielena englanti, mieheni puhuu sujuvasti kun hanen koulussaan osaa aineista opetettiin englanniksi ja oli laadukasta opetusta. Tuntuu etten varmaan opi ilmaisemaan itseani turkiksi koskaan yhta hyvin kuin englanniksi, koen etta tahan mennessa opiskelemistani kielista se on vaikein.
VastaaPoistaViivi
Joissakin valtionkouluissa saattaa toki sattua hyva englanninopettaja mutta usein kay huono tuuri, yksityisissa kouluissa taso on sitten usein eri ja opettajina monesti natiiveja. Mulla on nykyisin turkki aika vahvana tunnekielena koska olemme puhuneet sita aina miehen kanssa kotona, tarkeintahan on etta on yhteinen kieli jolla ymmarretaan parhaiten toisia ja kylla turkinkieli on aika vaikea oppia mielestani.
PoistaJuu yksityiskoulu oli kyseessa, toivottavasti tulevaisuudessa valtion kouluissakin opetuksen taso menisi laadukkaampaan suuntaan. Kylla on minun turkinkielessa viela paljon parantamisen varaa, toistaiseksi mennaan kotona enkulla :)
PoistaViivi
Samahan se on Suomessa. Itä-rajalla pärjää venäjälä ja suomella, keskisuomessa suomella ja englannilla ja länsi-suomessa joissakin paikoissa ruotsilla ja englannilla...mutta suomea ei tajua kukaan. Paljon käytetään suomessakin tulkkipalveluita, koska kielimuurit voivat olla vielä hankalampia...joka kolkassa käy juuri sinne sopivat kielet:)
VastaaPoistaJopa Helsingissä asuvan tuttavani perheestä vain kaverini puhuu suomea. Vanhemmat asuvat Espoossa ja Helsingissä.... Äiti ei puhu kuin ruotsia, koska ei ole englantia milloinkaan ajatellut tarvitsevansakaan
PoistaSuomessa kylla parjaa hyvin englannilla ja valtion puolelta hommataan tulkit, Turkissa ei vaan tulkit on etsittava ja maksettava joka paikassa itse. Virastoissa on monikielinen palvelu, Turkissa tasan yksi kieli. Suomalaisilla on huono itsetunto kielenpuhumisen kanssa kun taas turkkilainen puhuu englantia vaikkei sita juuri osaisikaan. Kaupoissa Suomessa kassoilla on rintapielessa rivi kielimerkkeja, joita han osaa ja kauppiaat osaavat panostaa niihin kieliin, joita alueella tarvitaan, Turkissa tallaista ajattelua on viela aika vahan.
PoistaArgh, ihan tulee elävästi mieleen just noita tapauksia, jotka väkisin sönkkäävät sulle englantia takaisin, vaikka oma turkinkieleni on varmasti heidän englanninkieltään parempi. Joskus muistaakseni sanoin aika tylysti, että englanti ei ole mikään mun oma kieli, mitäs sitä väkisin puhut. Siihen puhekumppani hölmistyneenä että "Eikö? Mitäs kieltä sinä sitten muka puhut?" :D Ja sellaiseen ok englantia puhuvaankin olen törmännyt, joka joskus rinnasti minun ja hänen englanninkielentaidot... Voi poika, englantisi ei ollut lähelläkään minun englantiani :P
VastaaPoistaJoo, samoin useita kertoja on aika kauan jatkettu sita jankutusta esim. tarjoilija huonolla englannilla ja itse sujuvalla turkilla, joskus on ollut pakko sanoa anteeksi en ymmarra, puhutaanko turkkia? En osaa sanoa olisiko kyseessa osittainen tama joskus yliampuva itsetunto joka varmaan nakyy juuri omien taitojen vaarinarviointinakin vai ihan vaan se, ettei voida uskoa ulkomaalaisen osaavan turkkia. Niin ja tosiaan on monia, jotka kuvittelevat Suomen virallisen kielen olevan englanti...
PoistaKuulostaa niin tutulta..sama juttu Italiassa! Olen antanut englannintunteja koululaisille ja tajunnut mistä se johtuukin..italialaiset opettelevat kyseessä olevan kappaleen ulkoa ja unohtavat sen jo seuraavana päivänä..Opiskelussa ei mitään logikkaa.Nuoret jotka osaavat englantia, oppivat sen musiikista , TV stä jnekoska heillä on todellinen halu käyttää kieltä. Mulle sano kerran yksi englantil.poika, että onpa hauska nähdä suomalainen vaalea nainen, joka puhuu englantia italian aksentilla.Ja nauroi..Olen puhunut yli 20 v.italiaa..tässä tulos..ha ha !!
VastaaPoistaJep, tama on niin tata Valimeren meininkia :D Turkin kouluissa on vallalla myös tama ulkoaoppimisen meininki, sen lisaksi viela kova hierarkia eli minkaalaista vuorovaikutusta ei synny opettajan ja oppilaan valille, kritiikki ei sovi esittaa eika useinkaan kayttaa omia aivojaan. Some on kylla muuttanut Turkkia valtavasti ja nuori sukupolvi on hyötynyt siita monella tavalla.
PoistaTäällä taas vilkkaat italialaisnuoret käyvät opella kylässä tai halaavat kun tapaavat..niinkun yhdessä blogijutussani kerroinkin..:)
VastaaPoistaMuistan sen jutun! Taalla opettaja on edelleen aikamoinen auktoriteetti, tosin tassakin taitaa jo olla muutosta nuorten vahan rennompien opejen kohdalla.
PoistaNiin, minusta se on kummallista, että eivät osaa opettaa englantia. Osaavathan kuitenkin oikein hyvin opettaa turkkia kielikouluissa ulkomaalaisille. Toisaalta nimenomaan Turkkiin muuttavalle tästä paikallisten englannin osaamattomuudesta voi tulla se hyvä motivaattori turkin kielen oppimiseen. Pakkohan se on oppia, kun ei muuten pärjää:).
VastaaPoistaOlisiko niin etta niissa yksityisissa kielikouluissa on tasokkaat opettajat kun ulkomaalaiset maksavat kursseista. Turkin kouluohjelma on ollut sellaista vatulointia vuosien ajan etta kehitys on vahan niinkuin taaksepain, on aika jarkyttavaa etta eng. opettajat eivat oikeasti osaa englantia....tuo on kylla totta etta motivaatio nousee kun tajuaa aika pian olevansa ihan outsider ellei opi kielta ja turkkilaisiltahan tulee usein aika napakkaa palautetta ellei kielta ole oppinut :)
PoistaMielenkiintoinen tarina tämä. Opiskelen parhaillaan Italiaa koska poikaystäväni on sieltä kotoisin ja huomaan että uusi maailmahan siitä aukeaa kunhan sitä oppii. Osaan perusjutut ja ymmärrän jonkin verran, mutta nollatasolta lähdettäessä ei sitä kieltä tule niin nopeasti omaksuttua toisinkuin kieltä mitä on joskus lukenut. Italiassa tosin en ole moneen törmännyt jotka välttämättä haluaisivat englantia opetellla - ihana että Turkissa näitä löytyy. Pienikin kommunikointi saattaa opettaa paljon. :)
VastaaPoistaKiitti Lena! Turkissa moni haluaisi oppia englantia ja monet nuoret varsinkin ovat kiinnostuneita ottamaan kontaktia ulkomaalaisiin, monet vanhemmat maksavat nuorille lisaopetusta yksityisissa preppauskouluissa ja siella kaydaan sitten viikonloppuisin ja iltaisin, kaikilla ei tietty ole varaa tahan. Onnea italian opiskeluun!
PoistaIhmisten vähäinen englannin osaaminen on edesauttanut ainakin omaa turkin kielen oppimistani huimasti ja kyllä kielen osaaminen avaa kaiken ihan eri tavalla kun millaista elämä ilman turkin kielen osaamista olisi. En muista että kukaan olisi yrittänyt harjoittaa minulle englantiaan. Ehkä en näytä kovin ulkomaalaiselta? Joskus pankkiin soittaessa olen valinnut englanninkielisen palvelun, mutta päädyn kuitenkin melkein poikkeuksetta puhumaan turkkia koska silloin asioiden hoito vain sujuu nopeammin.
VastaaPoistaOlen myös huomannut että joidenkin tarhojen englannin opettajaksi voi päästä hyvinkin huonolla kielitaidolla. Taitaa olla myös niitä, jotka eivät maksaa tästä palkkaa kun opettaja voi sitten sanoa CVssä toimineensa englanninkielenopettajana. Monissa UKn kouluissa opetetaan ranskaa, mutta minulle on tullut kuva että harva sitä osaa kuitenkaan puhua tuota terve, mitä kuuluu tasoa paremmin. Myöntävät sen kyllä itsekin.
Viime vuosina yritysten palveluita on ulkoistettu ulkomaille (pääosin Intiaan) ja kielimuuri on välillä melkoinen kun puhelimen toisessa päässä oleva ei vain ymmärrä, joten helponkin ongelman ratkaisemisesta voi tulla taakka ja joissain yrityksissä ne ongelmien ratkaisut sitten jäävätkin täkäläisille. Monestikohan vanhassa työpaikassani varsinkin vanhemmat ihmiset manasivat ulkomaalaisia ja kiittelivät kun "täkäläinen" oli saanut heti asian hoidettua. En useinkaan viitsinyt sitten pilata heidän tyytyväisyyttään sanomalla että minäkin olen muuten ulkomaalainen!