Kukkia ja künefea

Izmirin Karşıyakassa järjestettiin 16-19.5 kukkafestivaalit, markkinapaikka täyttyi kukista ja muista härpäkkeistä. Tapahtuman oli tarkoitus jatkua aina iltaisin konserteilla mutta Soman kaivosturman vuoksi ne oli peruttu. Turkkilaiset tuntuvat rakastavan erilaisia festivaaleja ja messuja. Luin äskettin lehdestä, että Turkissa järjestetään noin 800 erilaiset messut tai festarit vuoden aikana, useat niistä ruuan, jonkun tietyn hedelmän tai vihanneksen takia.

 

Ankarassa on suolakurkkufestarit, Adanassa vesimeloonifestarit, Muğlassa on kuzu köpeği- sienen kunniaksi järjestetyt messut ja Çanakkalessa sardiinifestivaalit. Mustallamerellä messuillaan tiheään hamsikalan merkeissä, eri alueiden ruokaerikoisuudet kuten katmer ja kaymak saavat ihan omat juhlallisuutensa. Erilaiset lahja- ja käsityömessut ovat suosittuja ja kokoavat paikalla turkkilaisten lisäksi käsityöläisiä muista maista. Lukuisista festareista erikoisimpina mieleen ovat jääneet tomaattifestarit ja maalaismessut, joiden suosituinta antia olivat paikalliset kilpailulajit, öljypaini ja kameliajokisat.

Trabzonin alueen juustoja ja kunnon voita.

Yleensä paikallisilla messuilla on hauskaa, sillä ruoka on lähes aina keskeinen osa tapahtumaa. Vaikka kyseessä olivat kukkafestivaalit, niin paikalle oli saapunut paljon muitakin kauppiaita, oli Trabzonin aitoa voita ja juustoa, makeanhimoon lokumia, maissikauppiaita, ruokakojuen tarjonta oli tällä kertaa Erzurumista, Artvinista ja Antakyasta.

Artvinin rouvilla oli tarjolla çığ köfteä, erilaisia rullia ja täytettyjä herkkuja sekä mezeitä.

Erzurumin erikoisuus eli çağ kebap.

Erzurumista oli tarjolla alueen çağ kebapia eli jogurtilla ja mausteilla marinoitua lampaanlihaa runsaalla rasvalla, kebap kypsyy sivuttain kun yleisempi tapa Turkissa on kypsyttää kebaprullaa pystyssä. Liha tarjoillaan erilaisten tulisten kastikkeiden ja happamien säilykkeiden kanssa. Itäiseltä mustaltamereltä oli tarjolla erilaisia dolmia eli täytettyjä taikinaherkkuja, kasviksia ja kääryleitä sekä kuymakia, jota tarjotaan monesti mustallamerellä jopa aamiaisella, maissijauhoista, voista ja tietystä juustosta keitellään juokseva seos.

Künefe

Festivaalikaverini pyynnöstä me skippasimme kuitenkin edelliset ja suunnistimme hänen suosikin, Antakyan alueen künefekioskille. Tämä makea turkkilainen herkku on niitä harvoja, joista täällä tykkään, baklavat tai muut leivonnaiset eivät lukeudu suuriin suosikkeihini mutta hyvä künefe vetää hiljaiseksi. Antakyan kioskilta sellaista saatiin, eikä ihme sillä aluetta pidetään suussasulavan herkun syntypaikkana. Künefeä on tarjoiltu jo Ottomaanihovissa ja harva turkkilainen valmistaa sitä kotona sen työlään valmistustavan vuoksi. Künefe valmistetaan ohuista nauhamaisista taikinanaruista, pehmeästä juustosta kera sokerin ja siirapin.

Miniananas

Kumkvatti

Mahat pullollaan kiertelimme katselemassa tuttuja ja tuntemattomia kukkia, pensaita ja puita. Oli marjapensaita ja hedelmäpuita kuten vadelmaa, miniananasta, kumkvattia ja mulperipuu. Erilaiset minimännyt tuntuivat olevan suosittuja ja ystävä kävikin ostamassa pikkupuun myöhemmin kotiinsa. Messuilla oli myynnissä myyjien omilla resepteillä valmistettuja hyönteismyrkkyjä, joita jokainen kauppasi omalla ihmeellisellä reseptillään. Samaisten festareiden yhteydessä järjestettiin Karşıyakan kaunein piha -kilpailu, jonka voittajat julkistetaan tulevana viikonloppuna.

Lokumia!

Lapsille messumuistot.

Itselleni ei paljoa tarttunut markkinoilta mukaan, ystävä osti tyttärillemme puukirjaimista tehdyt minivaunut, Trabzonin voi houkutteli mutta hellepäivänä idea ei tuntunut kovin viisaalta, kukkien katselu ja jälkiruoka riitti vallan mainiosti. Minä jään odottelemaan seuraavia messuja, oli siellä sitten aiheena kala, hedelmä, kansantanssi ja -perinne tai öljypaini niin tarjolla on taatusti hyvää ruokaa ja  sehän on tärkeintä!

Aloe