Totuus lapsiperheistä lomalla

Lapset ovat toisinaan rasittavia, ihan kuten aikuiset. Lapset ovat varmasti useimmiten sitä mieltä että aikuiset ne vasta rasittavia ovatkin, jätski on kortilla ja aina kun meno on villein pitää mennä syömään, nukkumaan tai hammaspesulle, plaah. Varo, ei saa, nyt loppui juokseminen tai kepeillä huiskiminen, ovat yhtä puuroa lapsen korvissa. Me aikuiseksi tulleet kun emme ole ammattilaisia vaan toisinaan hermoheikkoja huutajia, väsyneitä vanhempia. Lapsipsykologit älkööt vaivautuko.

Meidän perhekunta heittäytyy lomatunnelmaan kun saamme kylään kerran vuodessa toisen lapsiperheen Suomesta. Arjen keskellä otetaankin toinen vaihde päälle, tehdään miniloma, syödään liikaa, juodaan viiniä, tehdään kaikkea täysillä ja lapsiperheitä kun ollaan, lasten ehdoilla. Kavereista, miehestä ja itsestään tulee perheenisiä ja -äitejä vaikkei koskaan olisi uskonut. Ne ystävät joiden kanssa elettiin nuoruutta ovatkin samassa tilanteessa kuin itse ollaan nykyisin, harmi vaan että arki yhtyy liian harvoin.

 

Meidän lapsiperheissä on enemmin oksutautia, ruuasta kieltäytymistä, kiukkuilua kuin elokuvissa tai sellaisissa blogeissa, joissa lapsiarki on eloa rintamamiestalossa, jossa jokainen purkki ja tyyny on oikealla paikalla. Meillä ei ole siivottu viikkoon, matot on rullalla leikkien ja tahrojen tieltä, pyykki on vallannut takaparvekkeen lisäksi osan lastenhuonetta. Tänä vuonna päästiin helpolla ( sormet ristiin, muutama pvä on jäljellä) ja lapset ovat olleet terveinä, mustelmat, nenän valuminen ja kiukkuhirviökohtaukset ovat aika pientä. Lasten kanssa ollaan vaiheessa monessa mielessä mutta kaikilla on ollut kivaa, äideillä, iseillä ja lapsilla, huolimatta siitä että toinen on rauhallinen viilipytty ja toinen riehuva pippuri. Meitä on moneen junaan, aikuisia ja lapsia.

Joskus huudetaan, ei auta vaikka Sinkkonen kirjoittaisi mitä kolumnissa, nyökyttelen lukiessani mutta saan toisinaan raivarit kun päivä on pitkällä ja lapsi karjuu suklaata-maitoa-ei ruokaa, potkii ja hakkaa kepillä toista tiimiläistään päähän, olen aika varma että toisinaan sopivat lastenhuoneen teltassa keskenään että nyt laitetaan ranttaliksi ja ajetaan kääkät hulluuden partaalle. Eiköhän tuolle oveluudelle ole käyttöä tulevaisuudenkin maailmassa.


Kun kyläillään toisen luona, on tärkeää että autetaan ja tehdään asioita yhdessä, toisen koti ei ole hotelli joten ruokia tehdään porukalla tai vuorotellen, se tiskaa joka ehtii ja yksi vahtii kolttiaisten touhuja, pyykätään ja luututaan pahimmat tahrat.


Muutama totuus lapsiperheistä ja lomailuista yhdessä:

• Jäätelössä ja suklaassa ei kannata kauheasti pihtailla jos haluaa säilyttää rauhan.
• Ostetaan mansikoita, omenaa ja pakkanen täyteen jäätelöä, tilanne voi olla päällä milloin vaan.
• Uhkaillaan ja lahjotaan tilanteen tullen, turha esittää että eihän meidän perhe jos halutaan säilyttää kauhun tasapaino.
• Isien ja äitien kannattaa mennä keskenään jakautuneina välillä ostoksille, rauhoittavalle viinille, kalastamaan tai jalkahoitoon.
• Leijoja, saippuakuplakoneita, tarroja ja muovailuvahaa ostetaan niin monin kappalein kun on lapsia.
• Lapset jaksavat ihmeen paljon, matkustaminen bussilla, junalla, metrolla tai laivalla on suuri seikkailu.
• Pullonkorkit, kalat joessa, kukkien kastelu tai pyykkien ripustus vie monesti voiton hienoista leluista. 
• Parhaita viihdyttäjiä ovat kahvilan tädit ja illallisravintoloiden sedät.
• Välillä on ihan ok istuttaa tenavat tietokoneen eteen ja laittaa piirretyt pyörimään.

Lomatunnelmissa paras sääntö on, että aikuisetkin saavat olla lapsia, leijan lennätys, jäätelön syönti, legoilla pelaaminen ja yleinen hilluminen tekee isoillekin hyvää. Myös lapset voivat poiketa arjen rutiineista ja laittaa homman aikuisten tavoin vähän ranttaliksi, lapsillakin on oikeus lomailla. Lapsen mieleen jää taatusti illallisravintolan bändi, jonka tahdissa on jorattu sekä kahvilan hauskat tädit, jotka vievät keittiöön ja tarjoavat herkkuja. Arkeen paluun jälkeen lisää tarinaa lomapaikasta, joka osoittautuikin maanpäälliseksi paratiisiksi, ruuasta ja kesäisestä Izmiristä, muutama päivä ollaan vielä arjen ulottumattomissa.