Puhutaanko totta vai turkkilaista totta?

Ajan kanssa tulee selväksi että turkkilaisten käsitys rehellisyydestä poikkeaa usein siitä mikä on suomalaisen mielestä valehtelua ja mikä ei. En kyllä pidä suomalaisia sen rehellisempinä kuin muitakaan mutta suomalaisessa kulttuurissa on olennaisena arvona rehellisyys itselle ja muille, jonka ansiosta on helppo puhua totta, useimmiten. Turkkilainen kulttuuri taas on niin monimutkainen kokoelma ihmisten välisiä suhteita, merkityksiä ja palveluksia että totuus katoaa toisinaan sinne kaiken keskelle.


Se, mikä minulle on valehtelua, onkin monelle paikalliselle tapa pitää sukulaisuussuhteet balanssissa, olla nolaamatta vastapuolta tai tottumusta siihen, että tietty asema yhteiskunnassa oikeuttaa vilunkipeliin. Sehän on poliitikko, tottakai se huijaa ja valehtelee? Turkissa asuva on varmasti törmännyt ostarin vessoissa meikkaaviin nuoriin naisiin, jotka vaihtavat pitkiä housuja minareihin? Työkaverin alati sairasteleva lapsi/anoppi/muu sukulainenkin alkaa jossain vaiheessa kummastuttaa.

Turkkilaiseen perhedynamiikkaan kuuluu asioiden salailu. Vanhempia halutaan säästää murheilta ja ollaan usein paljastamatta mitään ikävää kuten työpaikan menetystä, lainataakkaa tai lapsen sairastelua. Sama homma puolisoiden välillä, naiset pyrkivät selvittelemään ongelmansa keskenään ja perheenpää taas rahalliset ongelmat yksin, muita huolestuttamatta. Joskus puolison bisneksien kaatuminen tai lapsen työpaikan menetys selviää vasta kun ulosotto on ovella tai lapset matkalaukkuineen oven takana. Turkkilainen taksikuski saattaa udella palkkaani mutta moni äiti ei tiedä omien lastensa palkkaa ja yrittää epätoivoisesti udella asiaa vaikkapa miniältä. Omaisuutta salaillaan, sillä siipeilijöitä löytyy monelta omastakin suvusta ja sukulaiselle on vaikea sanoa ei.

Työmaailmassa joutuu pitämään puolensa. Suurimman osan mielestä pomolle valehtelu on ihan ok, mitäpä sekään työntekijöistään välittää? Ilmoittaa usein palkat maksettua pienempinä sosiaalivakuutuksiin kiertääkseen työntekijämaksuja, teetätyttää lisätöitä ilman lisiä ja ajelee kuintekin itse hienolla autolla, tulee töihin kun huvittaa ja pitää tuntikausien teeistuntoja huoneessaan. Sairaslomatodistuksia haetaan mielellään fysioterapiakeskusten lääkäreiltä, sieltä kun saa sopivan pitkän saikun. Ellei myöhästelystä huomauteta, tulee moni turkkilainen taatusti joka päivä mieluummin myöhässä kuin ajoissa.

Yritimme varata heinäkuulle hotellia, teimme varauksen puhelimessa ja lupasimme maksaa yhdenyön etumaksun heti. Virkalija lupasi lähettää hotellin tilitiedot miehen sähköpostiin samana päivänä, kun viestiä ei kuulunut, soitteli mies perään useamman kerran. Joka kerran virkalija kertoi, että viesti on lähetetty, onkohan miehen sähköpostissa jotain vikaa? Seuraavana päivänä oli toinen virkailija ja sama meno jatkui, pomo oli aina jossain, sairaalassa tai ulkona. Kesti 5 päivää ennenkuin kolmas virkalija paljasti miehen patistelun jälkeen että heillä ei ole vielä uusia tilitietoja, koska kausi on vasta alkamassa. Varaus on kunnossa ja tiedot tulevat päivän päästä. Nauroin ettei hommassa taas ollut mitään järkeä, miehelle asia oli selvä kuin lomapaikan aurinkoinen päivä, näin Turkissa.

Miehen mielestä nettipohjaiset palvelut ja yritykset ovat usein epäilyttäviä, asioita ei voi hoitaa puhelimessa vaan aina on mentävä paikan päälle. Palvelun tarjoajaa pitää kuulostella ja tarkastella, jotta tietää voiko siihen luottaa. Joka paikasta pyydetään virkailijan tai myyjän nimi,  sillä siinä vaiheessa kun homma on ryssitty jonkun valehtelun tai laiskuuden takia, voi alkaa etsiä herra Barutia, joka lupasi hoitaa asian alunperin. Olen omasta mielestäni ihan hyvä ihmistuntija mutta kokemuksen takia myönnän miehen olevan huomattavasti harjaantuneempi huijaritutkassaan, ensin epäillään, sitten hiillostetaan ja vielä kerran epäillään.

Moni turkkilainen on surkea valehtelija. Usein vastapuoli tietää että toinen valehtelee niin, että korvissa soi mutta näytelmä viedään läpi samalla tutulla kuviolla kuin aina ennenkin. Henkeen ja vereen oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen uskova suomalainen voi olla Turkissa tuuliajolla, rehellisyyttä ei usein palkita vaan toisinaan on parempi hypätä mukaan näytelmään. Nyökytellä työkaverille, joka kertoo eilen olleensa sairaana vaikka tiedät tämän pitäneen krokulia, voivotella sukulaisen tyttären kamalaa opettajaa vaikka jokainen tietää tytön luntanneen kokeissa, monta kertaa on parempi pysytellä hiljaa valkoisista valheista ja pitää kuvio kasassa, ketään loukkaamatta ja nolostuttamatta. Sisäänhengitellen ja sammakot suussa. Paikallisten tv-uutisten totuudenmukaisuudesta nykyaikana ei varmasti tarvitse sanoa yhtään mitään?