Puhutaanko totta vai turkkilaista totta?

Ajan kanssa tulee selväksi että turkkilaisten käsitys rehellisyydestä poikkeaa usein siitä mikä on suomalaisen mielestä valehtelua ja mikä ei. En kyllä pidä suomalaisia sen rehellisempinä kuin muitakaan mutta suomalaisessa kulttuurissa on olennaisena arvona rehellisyys itselle ja muille, jonka ansiosta on helppo puhua totta, useimmiten. Turkkilainen kulttuuri taas on niin monimutkainen kokoelma ihmisten välisiä suhteita, merkityksiä ja palveluksia että totuus katoaa toisinaan sinne kaiken keskelle.


Se, mikä minulle on valehtelua, onkin monelle paikalliselle tapa pitää sukulaisuussuhteet balanssissa, olla nolaamatta vastapuolta tai tottumusta siihen, että tietty asema yhteiskunnassa oikeuttaa vilunkipeliin. Sehän on poliitikko, tottakai se huijaa ja valehtelee? Turkissa asuva on varmasti törmännyt ostarin vessoissa meikkaaviin nuoriin naisiin, jotka vaihtavat pitkiä housuja minareihin? Työkaverin alati sairasteleva lapsi/anoppi/muu sukulainenkin alkaa jossain vaiheessa kummastuttaa.

Turkkilaiseen perhedynamiikkaan kuuluu asioiden salailu. Vanhempia halutaan säästää murheilta ja ollaan usein paljastamatta mitään ikävää kuten työpaikan menetystä, lainataakkaa tai lapsen sairastelua. Sama homma puolisoiden välillä, naiset pyrkivät selvittelemään ongelmansa keskenään ja perheenpää taas rahalliset ongelmat yksin, muita huolestuttamatta. Joskus puolison bisneksien kaatuminen tai lapsen työpaikan menetys selviää vasta kun ulosotto on ovella tai lapset matkalaukkuineen oven takana. Turkkilainen taksikuski saattaa udella palkkaani mutta moni äiti ei tiedä omien lastensa palkkaa ja yrittää epätoivoisesti udella asiaa vaikkapa miniältä. Omaisuutta salaillaan, sillä siipeilijöitä löytyy monelta omastakin suvusta ja sukulaiselle on vaikea sanoa ei.


Työmaailmassa joutuu pitämään puolensa. Suurimman osan mielestä pomolle valehtelu on ihan ok, mitäpä sekään työntekijöistään välittää? Ilmoittaa usein palkat maksettua pienempinä sosiaalivakuutuksiin kiertääkseen työntekijämaksuja, teetätyttää lisätöitä ilman lisiä ja ajelee kuintekin itse hienolla autolla, tulee töihin kun huvittaa ja pitää tuntikausien teeistuntoja huoneessaan. Sairaslomatodistuksia haetaan mielellään fysioterapiakeskusten lääkäreiltä, sieltä kun saa sopivan pitkän saikun. Ellei myöhästelystä huomauteta, tulee moni turkkilainen taatusti joka päivä mieluummin myöhässä kuin ajoissa.

Yritimme varata heinäkuulle hotellia, teimme varauksen puhelimessa ja lupasimme maksaa yhdenyön etumaksun heti. Virkalija lupasi lähettää hotellin tilitiedot miehen sähköpostiin samana päivänä, kun viestiä ei kuulunut, soitteli mies perään useamman kerran. Joka kerran virkalija kertoi, että viesti on lähetetty, onkohan miehen sähköpostissa jotain vikaa? Seuraavana päivänä oli toinen virkailija ja sama meno jatkui, pomo oli aina jossain, sairaalassa tai ulkona. Kesti 5 päivää ennenkuin kolmas virkalija paljasti miehen patistelun jälkeen että heillä ei ole vielä uusia tilitietoja, koska kausi on vasta alkamassa. Varaus on kunnossa ja tiedot tulevat päivän päästä. Nauroin ettei hommassa taas ollut mitään järkeä, miehelle asia oli selvä kuin lomapaikan aurinkoinen päivä, näin Turkissa.


Miehen mielestä nettipohjaiset palvelut ja yritykset ovat usein epäilyttäviä, asioita ei voi hoitaa puhelimessa vaan aina on mentävä paikan päälle. Palvelun tarjoajaa pitää kuulostella ja tarkastella, jotta tietää voiko siihen luottaa. Joka paikasta pyydetään virkailijan tai myyjän nimi,  sillä siinä vaiheessa kun homma on ryssitty jonkun valehtelun tai laiskuuden takia, voi alkaa etsiä herra Barutia, joka lupasi hoitaa asian alunperin. Olen omasta mielestäni ihan hyvä ihmistuntija mutta kokemuksen takia myönnän miehen olevan huomattavasti harjaantuneempi huijaritutkassaan, ensin epäillään, sitten hiillostetaan ja vielä kerran epäillään.

Moni turkkilainen on surkea valehtelija. Usein vastapuoli tietää että toinen valehtelee niin, että korvissa soi mutta näytelmä viedään läpi samalla tutulla kuviolla kuin aina ennenkin. Henkeen ja vereen oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen uskova suomalainen voi olla Turkissa tuuliajolla, rehellisyyttä ei usein palkita vaan toisinaan on parempi hypätä mukaan näytelmään. Nyökytellä työkaverille, joka kertoo eilen olleensa sairaana vaikka tiedät tämän pitäneen krokulia, voivotella sukulaisen tyttären kamalaa opettajaa vaikka jokainen tietää tytön luntanneen kokeissa, monta kertaa on parempi pysytellä hiljaa valkoisista valheista ja pitää kuvio kasassa, ketään loukkaamatta ja nolostuttamatta. Sisäänhengitellen ja sammakot suussa. Paikallisten tv-uutisten totuudenmukaisuudesta nykyaikana ei varmasti tarvitse sanoa yhtään mitään?


Kommentit

  1. Mulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen rehellisyyteen, tai ehkä se riippuu siitä, mitä rehellisyydellä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Kaupankäynnissä ja sen semmoisissa rehellisyys kuuluu minusta asiaan, mutta ei minusta kuulu laukoa ihmisille ihan kaikkea suoraan (esim. heidän ulkonäöstään, vaatetuksestaan tms.). Joskus valkoinen valhe voi olla ihan hyväksikin. Mutta siellä taidetaan olla aika suorapuheisia ihmisten ulkomuodon suhteenkin. :-)

    Kun Suomessa on tottunut siihen, että voi niin kuin suurin piirtein luottaa siihen, mitä toinen sanoo, niin kyllä sitä on toisenlaisissa kulttuureissa joskus hätää kärsimässä. Ja aika monen asian saa oppia kantapään kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla ollaan aika suorapuheisia ulkonaköön liittyvissa asioissa ja muutenkin. Valkoiset valheet ovat minusta monessa tilanteessa ihan paikallaan. Taalla saa kaupankaynnissa olla tarkkana silla kaikenmoista yrittajaa on niin paljon ja moni on valmis puhumaan potaskaa kunhan saa tuotteensa kaupattua. Sinisilmainen suomalainen on toisinaan maailmalla kylla pulassa vaikka kylla mulla vuosien aikana karisi jonkunlainen usko suomalaisten rehellisyyteen esim. opastyössa, hyvin ne valheet onnistuu suomalaisiltakin.

      Poista
  2. Juuri niinkuin Satu sanoi! Eli kun suomalainen lähtee ulkomaille, niin siinä ollaan heti pulassa rehellisyyden kanssa. Minä olin ainakin. Ja vieläkin...
    En halua uskoa ihmisten valehtelevan, koska jotenkin suomalaisen mielestä se valehtelu on ehkä _pahinta ikinä_. Muissa maissa se tosiaan on vain yritys säästää toisen kasvot, tai vähentää huolia, tai pitää yllä suhteita. Myös Koreassa. Ja sitten minä ihmettelen alkuun, miten kaikki ovat niin mukavia ja kutsuvat kylään ja lupaavat ummet ja lammet (ja tosiasiassa sitten mitään edellämainituista ei oikeasti tapahtu). Kantapään kauttahan siihen oppii...

    Rehellisyys ja suorapuheisuus on mun mielestä vähän eri asiat juuri niissä tilanteissa, kun puhutaan ulkonäköön tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvistä asioista. Jos kukaan ei kysy, niin ei väkisin tarvitse mennä "rehellisyyden nimissä" kertomaan, että toinen näyttää tosi väsyneeltä ja vähän lihavaltakin (tätä rehellisyyttä korealaisetkin muuten osaavat!), se on mielestäni vain töykeää tai huonoa käytöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin harrastetaan tuota suorapuheisuutta, turkkilaisia se ei tunnu arsyttavan mutta suomalaisena se kylla sarahtaa korvaan, tekisi mieli sanoa etta mitas se sulle kuuluu ( on tullu sanottuakin) mutta turkkilaisten mielesta tietenkin kuuluu. Jotenkin sita oppii luovimaan taman rehellisyyden kanssa eri tilanteissa.

      Poista
  3. On kyllä niin hyvin analysoitu ja sanoiksi laitettu, tasan tarkkaan noin se menee täälläkin. Kaikista eniten kummastuttaa se, että jostakin (ikävästä, sopimattomasta yms) asiasta, jonka kaikki tietää, ei voi kuitenkaan ääneen mitään sanoa. Asia ikäänkuin mitätöidään hiljaisuudella olemattomaksi. Ja tässä tarkoitan ihan perheen sisäisiäkin asioita, sellaisiakin jotka kaikki kuitenkin ääneti hyväksyvät. Pitää vaan osallistua kiltisti komediaan. Joku yritti tätä selittää kunnioituksella toista kohtaan, mikä on aika vaikea meikäläisen ymmärtää. Suorapuheisuus on sitten eri asia, sitä saa vapaasti harrastaa, ja minusta niin kuin Terhi edellä sanoi, osoittaa vain huonoa käytöstä, kun taas minun mielestäni juuri siinä kohden pitäisi sitä kunnioitusta toista kohtaan osoittaa.
    Mutta kuten sanottu, kantapäät kautta oppii tavat tunnistamaan vaikka ei aina ymmärtämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri nain etta kantapaan kautta oppii tavat vaikkei aina ymmarrakaan. Ja mita isompi kissa olisi pöydalle nostettava niin sen hiljempaa ollaan :D Kai se on sita kunnioitusta henkilöa kohtaan, jonka tekemisia pitaisi ruotia vaikka asian vaikeneminen vain suurentaa itse ongelmaa.

      Poista
  4. Ja väki äänestää puoluetta, joka jää kiinni rysän päältä. Ei näytä haittaavan yhtään mitään sekään:). Yksi täkäläinen ystävä sanoikin, että johtuu siitä, että hyvin harvalla muullakaan on puhtaat jauhot pussissa. Totuus ja rehellisyys on liukuvia käsitteitä ja ne joilla on pokkaa, liuuttaakin sitten tosi pitkään… Kyllä sen kanssa elää, mutta ei tee mieli omaksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kuulemma haittaa, eikös siita tehty joku analyysikin vaalien jalkeen etta suurinta osaa kansasta se ei haittaa vaan sita pidetaan ihan normaalina, mita suurempi kiho, sen suuremmat syntisakit. Ja kokemuksesta tiedan etta esim turkkilaisilla työpaikoilla totuudentorvi ja rehellinen puurtaja on se, jonka palkka ei nouse, eika ura etene, harvemmin on myös työyhteisön suosiossa.

      Poista
  5. Mielenkiintoista luettavaa! Satu tuolla oikeastaan jo pisti sanoiksi vähän sitä mitä itsekin ajattelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tassa asiassa turkkilaiset ovat mun mielesta hyvin samankaltaisia Idan kansojen kanssa, kasvojen menetys ja asioista vaikeneminen menevat ainaisen totuuden torveilun edelle.

      Poista
  6. Tätä on suomalaisen niin vaikea ymmärtää, mutta asiaan kyllä törmää ihan varmasti maailmalle lähtiessään. Olen samoilla linjoilla Satun ja Terhin kanssa.

    Kerran keskustelin juurikin tuosta "meidän pitäisi mennä kahville joku päivä" -letkautuksesta brassikaverin kanssa. Mun mielestä se on turhaa "valehtelua", jos ei oikeesti edes meinaa suunnitella kahvittelua ja se ei kiinnosta henkilön kanssa, niin miksi sitten pitää heittää tuollaista kommenttia. Brassin mielestä se kuuluu normaaliin "chitchattiin" ja on ok, koska kumpikin osapuoli tietää, ettei se tosiasiassa tarkoita mitään. Menee siis samaan kastiin kuin brittien "how you doing?", johon vastataan "how you doing?" eikä suinkaan kukaan ole oikeasti kiinnostunut kenenkään kuulumisista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun taytyy myöntaa etta ma myös itse nykyisin kaytan turkkilaista small-talkia ja huikkaan huomaamatta; tulkaa meille kahville koko perhe, mennaan yhdessa sinne ja tanne ja tiedan etta se on vain hyva tapa ja sopiva lause siihen valiin. Mitenhan taman tyylisista kulttuureista tulijat kokevat suomalaisen tyylin, onko se heista töykeaa vai aitoa?

      Poista
  7. Minun on vieläkin vähän vaikea oppia siihen, että valehtelu voi olla harmitonta ja tosiaan kasvojen tai perhesuhteiden suojelua. Italialaistenkin kanssa tulee vastaan tilanteita joissa minun näkökulmastani valehdellaan tai vähintään vältellään totuutta mutta heille se ei ole kamalaa vaan arkipäiväistä ja normaalia.

    Italialaiset sanovat "katsotaan" ja vasta monen vuoden jälkeen ymmärsin sen tavallisesti tarkoittavan kohteliasta "ei":tä. Minulle kun "katsotaan" on jo aika vahva kyllä!

    Mutta tämä on kyllä mielestäni ihan tätä monikulttuurisuuden parasta antia: että oppii ymmärtämään ja käyttämään itsekin toisenlaisia tapoja olla ja ilmaista itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa, tama on niita monikulttuurisuuden tahienoja hetkia kun hiffaa erilaisia koukeroita ja kayttaytymismalleja ja joutuu pohtimaan etta mika sita oikeaa rehellisyytta oikeastaan onkaan ja missa kulkee raja vai vaihteleeko sekin tilanteen mukaan.

      Poista
  8. Mahtavaa tekstiä! Siellä Kata jo kirjoittikin Italiasta..että samaa linjaa täälläkin..;) Nauratti miten oot jo sopeutunut..ja heittelet kyläkutsuja tarkoittamatta sita..:) Ma välillä innostun ja pusken kun härkä rehellisyyttä italialaisten päähän..;):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no kylla minakin valilla lyön nyrkkia pöytaan ja huomaan aloittavani lauseella ' Jos oltaisiin Suomessa niin....' ja pitka puheenvuoro totuudenmukaan toimimisesta....mun mies on nykyisin kylla itseani parempi suomalaisuuden lahetti tassa asiassa :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit