Vaihtarina Izmirissä

Viime vuoden puolella sain viestiä suomalaiselta opiskelijalta, joka oli tulossa Izmiriin Dokuz eylül yliopiston Bucan kampukselle Erasmus-ohjelman kautta vaihtariksi. Tapasimme viime viikonloppuna omilla kulmillani ja olipa antoisaa kuunnella millaista on opiskelu Turkissa suomalaisen opiskelijan silmin. Opiskelijaneiti V opiskelee Suomessa Ammattikorkeakoulussa taloushallintoa. Mieleen muistuivat omat vaihtariajat ja vähän opiskeluajatkin. Tässä opiskelijan ajatuksia Turkista, opiskelusta, opettajista ja turkkilaisista nuorista:


Päätös vaihtoon lähtemisestä oli monen sattuman summa ja mietin vaihtokohdetta vielä pitkään päätöksenkin jälkeen. Meinasin vielä muutamaan otteeseen vaihtaa vaihto kohdetta, epävakaan poliittisen tilanteen ja sen tosiasian takia, että Turkki ei ole mikään kaikista helpoin maa asua ja elää. Tämä seikka tulee vastaan joka päivä. Suurimmat päätökseeni vaikuttaneet seikat olivat englannin kielinen opetus ja laadukkaalta vaikuttava kurssitarjonta.

Vaikka kyseinen Yliopisto ja yksikkö, jossa opiskelen on yksi Turkin parhaimmista, jokainen vaihtoon lähtijä sai huomata turkin byrokratisuudenjo ennen turkin maaperälle astumistaan. Tämä sen takia, että hyväksymiskirjeiden saapumisella kesti ja kesti. Muistelen lähettäneeni melkein kuusi sähköpostia, ilman hyväksymiskirjettä ei opiskeluviisumia heru ja osalla meinasi vaihtoonlähtö tyssätä juuri hyväksymiskirjeen hitaaseen saapumiseen. Alku alkoi kankeasti, mutta siihen eivät ongelmat loppuneet. Päänvaivaa on aiheuttanut itse opiskelukulttuuri. Ensimmäisenä sain kylmää vettä niskaan epäasiallisen koordinaattorin ja ulkomaalais toimiston (international office) tädin toimesta. 

 

Asumisen järjestäminen hoitui itsellä ongelmitta koska otin itse vuokranantajaan yhteyttä kaverin avustuksella. Apua olisin myös saanut paikallisista opiskelijoista koostuvan järjestön ( Esn, studentnetwork, dokuzeylul) toimesta. He hommasivat kaikille sopivat asumismuodon ja tulivat myös hakemaan lentokentältä. Jokaiselle vaihtarille määrättiin oma buddy/kaveri, jonka tarkoitus oli opastaa ja auttaa kaikessa mahdollisessa ( majapaikan löytämisessä, kaupunkiin tutustumisessa). Osalla tämä toimi hyvin ja osalla ei niinkään hyvin. Sanoisin että mentoreiksi on paikallisista valikoitunut melkoinen bileporukka ja välillä pyyteetön auttaminen on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle. 

Opiskelu/ opiskelukulttuuri

Suomalaiseen tasa-arvoiseen opiskelukulttuuriin tottuneelle tytölle tämä on ollut melkoinen seikkailu, eikä epätoivon hetkiltä ole vältytty. Muutamaan otteeseen olen vakavissani miettinyt kotiin lähtöäkin.

Turkki on hyvin hierarkinen kulttuuri ja omalle kohdalle on sattunut muutama hyvinkin mielivaltainen professori. Vaikka suomessakin vaaditaan paljon niin välillä täällä vaaditaan mahdottomia. Yksi syy tähän on yliopistojen välinen kilpailu paremmuudesta. Turkkilaisilla opiskelijakolleegoilla näyttää olevan hällä väliä asenne, mitä siitä jos kurssia ei läpäise sen voi käydä uudestaan sitten ensi vuonna. Tiedänpä yhden paikallisen joka käy samaa kurssia jo 5. kertaa. Itselle vaikeaa on ollut juuri tuon 'whocares' asenteen sisältäminen. Sitä haluaisi tehdä parhaansa ja onnistua mutta välillä se tehdään mahdottomaksi. Kaikkia englanninkielellä luvattuja kursseja ei ole järjestetty eivätkä kaikki opettajat ole halunneet kursseilleen vaihtareita.

Asuminen/ opiskelu budjetti

Itse asun kohtuullisen lähellä kampusta (20-30 min bussilla riippuen ruuhkista). Täällä on monia tapoja asua, on asuntoloita, kimppakämppiä paikallisten sekä muiden vaihtareiden kanssa. Itse asun kivassa yksiössä ja tämä talo on tarkoitettu pelkästään naisopiskelijoille, ikkunoissa ja ovissa on turvakalterit. Oma asumismuotoni on melko kallis paikalliseen hintatasoon nähden. vuokra on 650 tl kuukaudessa (wifi sisältyy vuokraan) ja vesi ja sähkölasku riippuvat kulutuksesta. Vuokraisäntä on todella mukava ja auttaa jos ongelmia ilmenee. 

Oma budejettini on noin 1600-1700 tl kuukaudessa. Tämä siis riittää hyvin asumiseen, melko usein ulkona syömiseen, maltilliseen shoppailuun. Tähän ei ole laskettu alkoholia. Suomesta saatavalla opintotuella, asumislisällä ja mahdollisella apurahalla/stipendillä elää leveästi ja rahaa jää matkusteluun. 

Kuluja:

Vuokra – (kaverilla 200 tl, sisältäen huoneen, oman osuuden vedestä ja sähköstä+ wifi) itsellä noin 750 tl ( nykyisen kurssin mukaan n. 250 e)

Puhelin 20 tl  (250 min puheaikaa, 250 tekstiviestiä, 25 megabittiä)

(lisä)netti puhelimessa 25 tl.

Matkustaminen 1,10 tl yksi kerta bussilla, metrolla, lautalla (90 min vaihtoaikaa), koulumatkaan kuluu siis 2,2 tl päivässä.

Turkkilaiset nuoret

Täällä on monenlaisia ihmisiä niin kuin jokaisessa maassa, joten yleistämiseen ei pidä syyllistyä. Oman näkemyksen mukaan erasmuspiireihin on hakeutunut melko länsimaalaisesti pukeutuvaa, käyttäytyvää ja ajattelevaa nuorisoa (jopa vapaamielistä). Yleisesti turkkilaiset opiskelijakaverit ovat ystävällisiä ja välillä kovia lupaamaan asioita, mutta kulttuuriin kuuluu että asiat saattavat muuttua hetkessäkin, joten lupausten pitäminen saattaa olla hankalaa. 

Koska turkissa on monenlaista tapaa elää, ajattelin että täällä ihmiset ja etenkin nuoret ovat suvaitsevaisia mutta täältäkin löytää aika ahdasmielistä ja kapeakatseista stereotypisoivaa ajattelutapaa ( jopa näistä vapaamielisistä piireistä. Eli kos olet euroopasta, ajattelet ja käyttäydyt tietyllä tavalla). Vaikka turkkialiset ovat ystävällistä porukkaa, on paikalliseen kaveriporukkaan aika vaikea päästä. Täällä ollaan melko suorasukaisia ja kerran kikattava tyttöporukka oli hyvin kiinnostunut yksityiselämästäni ja heidän näkemyksensä eurooppalaisesta elämänmeno vastasi lähinnä yhdysvaltalaisia draamasarjoja. Toisaalta nuoreten elämä ei kovin paljon eroa länsimaisen kanssasisaren/veljen elämästä (täälläkin on samat huolet ja murheet kuin meillä suomessa) tosin perheen/ yhteisön merkitys ja mielipide on monesti hyvin tärkeä.

Izmir

Kaupunkina izmir on aivan ihana ja olen rakastunut tähän elämänmenoon täysin. Tämä on myös edullinen kaupunki asua ( varsinkin jos saa rahaa ulkomailta). Izmirissä on helpot kulkuyhteydet, ihania ravintoloita ja kahviloita, vilkas yöelämä, hyvät ilmat ja paljon nähtävyyksiä ja kivoja paikkoja joissa viettää aikaa. Izmir on moderni kaupunki mutta moni turkkilainen ei osaa englantia, kannattaa siis opetella ainakin turkin kielen alkeita.

Arki/arjessa selviytyminen

Täällä kaikkeen menee kauheasti aikaa. Jo pelkät käytännön asiat vievät aikaa ja ongelmia voi ilmentyä. Itselle harmaita hiuksia on aiheuttanut mm. puhelimen rekisteröiminen. Vaikka välillä täällä saattaa tulla mutkia matkaan, on turkkilaisten ystävällisyys valillä yllättävää. Olen tulostanut ja printannut papereitani ilmaiseksi ja väärissäkin paikoissa  ja syönyt ilmaisen lounaan koska ravintoloitsijan tytär asuu ranskassa. Tänne tullessa on hyvä tottua lattiavessoihin, moni vaihtari jonottaa ainoaan ns. normaaliin vessaan.

Vinkkejä Turkkiin opiskelemaan aikoville

Ensimmäiseksi sanoisin että Turkki ei ole helppo maa. Jos olet looginen ihminen, tykkäät että asiat sujuvat helposti, niin turkki ei välttämättä ole kaikista helpoin paikka elää ja opiskella. En siis väitä että suomessa tai muuallakaan elämä menisi kuin strömsössä mutta täällä kun lähtee ovesta ulos niin ei tiedä mitä tulee vastaan. Tänne kannattaa tulla seikkailuasenteella. Byrokratialta ja epäloogisuudelta täällä ei voi välttyä mutta toisaalta turkki opettaa elämään hetkessä, tätä taitoa opettelen vielä 2 kuukaudenkin jälkeen. Turkissa asuessa ja opiskellessa on hyvä muistaa muutama asia;

•         Kaikkiin ei kannata luottaa ja järki ja maalaisjärki kannattaa pitää mukava

•         Turkkilaiset ovat pääsääntöisesti hyvin ystävällisiä ja avuliaita mutta yliystävällisyyteen ja muutenkin outoon käytökseen kannattaa kiinnittää huomiota sillä kaikilla ei välttämättä ole puhtaa jauhot pussissa. 

•          Täällä on erikoisia sääntöjä jotka voivat tulla vaihtarille yllätyksenä. Slovenialaiset kaverit meinasivat saada sakot kun nauttivat auringosta ja viinistä vaalipäivänä. Itse en saanut ostettua

•         Turkkilaiset ovat kuumaveristä kansaa ja tunteet saattavat kuumua hetkessäkin. Olen muutaman kerran seurannut nyrkkitappeluita ikkunastani.

•         Mitä tahansa voi tapahtua, laki voi muuttua ( täällä ollessa youtube ja twitter on lakkautettu)

•         Hyvistä, luotettavasta (turkin kielen taitoisista) ystävistä on aina suuri apu. Pelastavia enkeleitä ei ole koskaan liikaa

•          Turkissa on paljon ihmisiä ja ruuhkilta ei voi välttyä (kyynerpää taktiikka on sallittua jotta pääsee bussista ulos) , tässä maassa on vaikea olla ajoissa.

•         Ruuhkaisissa kulkuvälineissä kannattaa olla varuillaan ettei joudu seksuaalisen häirinnän kohteeksi ( izmirissä tätä ei esiinny niin usein kuin esim. istanbulissa).

 

Opiskelija neiti V vietti viime viikonloppuna lauantain meidän kulmilla Karşıyakassa, ehdimme kierrellä Bostanlin alueella, syödä lounasta ja sain kuulla opiskelusta ja vaihtarin arjesta Izmirissä. Suomalaiselle turkkilainen koulumaailma poikkeaa totutusta aika lailla. Opettajat ovat asemassa, jossa heidän sanomaa ei tule arvostella eikä suomalaistyyliseen avoimeen keskusteluun, kriittiseen pohdintaan tai tasa-arvoiseen suhteeseen opettajan ja oppilaan välillä ole totuttu. Opettajan sana on laki, oli se sitten miten mielivaltainen tahansa. Opiskelija neiti kertoi pitäneensä esitelmää Suomen vaihtotaseesta, kurssin proffa oli kertonut luokalle vaihtotaseen olevan Suomessa positiivinen, opiskelija korjasi sen olevan miinuksella, arvatkaa oliko tunnelma tämän jälkeen jäätävä?

Turkkilainen nuoriso kaupungeissa tuntuu nykyisin hyvin samanlaiselta kuin Suomessakin, monelle tulee ehkä yllätyksenä että paikalliset bailaavat, ihmettelevät suhdesotkuja ja käyvät läpi kasvukipuja ihan kuten muuallakin. Opiskelu Turkissa on todellista työtä, esitelmiä, raportteja ja erilaisia ryhmätöitä tehdään paljon. En ollenkaan yllättynyt kun opiskelija neiti V kertoi ryhmätyön tekemisen olevan melko hankalaa paikallisten kanssa, sama juttu on tullut vastaan itselleni turkkilaisessa työmaailmassa; tiimityö on monelle tuntematon käsite.

Kiitos opiskelija neiti V:lle siitä, että pääsimme kurkistamaan turkkilaiseen yliopistomaailmaan suomalaisen vaihtarin silmin!