perjantai 14. joulukuuta 2012

Talvi saapui Ankaraan

Tästä se alkaa, Ankaran talvi. Eilen satoi ensilumi ja tänä aamuna oli maa valkoisena kun heräsimme. Pakkasta oli -7 aamulla ja kumisaappaat vaihdettiin talvikenkiin. Olimme aamulenkillä aikaisin tytön kanssa, leikkipuistossa oli lisäkseni toinen ulkomaalaisäiti, turkkilaiset pysyttelevät sisällä vaikka ilma on mitä kaunein, aurinko paistaa ja ilma on raikas. Parin tunnin ulkoilun ja kauppareissun aikana lapsen jäätymisestä ehti olla huolissaan jo aika moni. Punaiset posket ovat minulle terveen merkki mutta monelle paikalliselle merkki hypotermian lähestymisestä, ihme ettei anoppi ole jo soittanut ja varoitellut pakkasista ja kylmettymisestä. Erään lääkärin mukaan Turkissa tavataan ns. apartman hastalık sairautta eli raittiin ilman puutosta, talvikeleillä ja sateisina aikoina lapset saattavat olla viikkoja sisätiloissa. Ulos ei uskalleta mennä sillä pelätään paleltumista ja nurkan takana vaanivia mikrobeja. Pieni flunssa on heti maailmanlopun paikka.

Monesti näkee pieniä lapsia paketoituina vällyjen ja monien vaatekerrosten alle, ylipuetaan ja ihmetellään miksi vauva itkee hikisenä. Meitä varoiteltiin useaan otteeseen ylipukemisesta tytön eka kuukausina sekä lääkärin että hoitajien puolesta. Monesti nämä neuvot kaikuvat täällä kuuroille korville, isovanhempien ja naapurien neuvoja sen sijaan kuunneellaan. Turkissa vanhemman ihmisen sana on laki eikä sitä tohdita epäillä, tästä syystä muutokset tapahtuvat täällä hitaasti.  Suomalainen äiti avaa netin neuvoa etsiessään tai soittaa neuvolaan, turkkilainen sen sijaan soittaa sukulaisilleen tai menee kolkuttelemaan naapurin ovea. Jos googlaan suomeksi minkä tahansa lapsen vaivan tai sairauden, saan satoja osumia keskustelupalstoille tai lääkärisivustoille, turkin kielisillä hakusanoillla osumia tulee muutamia tai ei ollenkaan.

Talvi tulee aina yllätyksenä, maan itäosissa osiin kylistä on jo tiet poikki ja vuoristoalueiden tieosuudet vaarallisia. Ankarassa on ollut talvia jolloin lunta ei ole ollut nimeksikään ja sitten taas viime talven tyylisiä, jolloin keskustan mäet muuttuivat lumilautailurinteiksi ja peltikolareita oli joka mutkassa. Turkissa myytävät lastenrattaat on tehty ihan eri keleille, en ole nähnyt kenelläkään samanlaisia leveäpyöräisiä tukevia malleja kuten meillä. Vaikka palelemisesta panikoidaan niin silti isompien lasten talvivarustus on aika onnetonta. Valikoimassa on panostettu enemmin ulkonäköön kun tuulen ja pakkasen suojaan, pienimpien lasten talvikenkiä on todella vähän. Vaunuihin tarkoitettuja lämpöpusseja, -koppia tai sadesuojia en ole nähnyt myytävänä missään. Ilman sadesuojaa liikkuminen meidän kohdalla olisi todella hankalaa, sää Ankaran korkeuksilla vaihtelee nopeasti ja sadekuuro tai räntäsademyräkkä saattaa yllättää.

Monella ei ole varaa ostaa eri vuodenaikoihin sopivia vaatteita. Jopa talvipakkasilla saatan kiinnittää huomiota kun rouvat ovat kauppareissulla varvassandaaleissa joihin on tungettu villasukka. Uluksen alueella on vanhan tavaran myyntialue mutta kirpputoreja joissa pieneksi jääneet lastenvaatteet vaihtaisivat omistajaa ei ole. Toki ne perheen ja sukujen kesken siirtyvät aina pienemmille mutta monelle turkkilaiselle ajatus toisen vanhoista vaatteista on kummallinen. Tytön vanhat vaatteet ovat siirtyneet sairaaloihin niitä siellä tarvitseville ja osa odottaa edelleen sopivaa kohdetta. Tänä syksynä Keciörenin kaupunginosaan avattiin valtion köyhäinapukeskus josta erityisellä luvalla varattomat perheet voivat hakea vaatteita ja kodin tarvikkeita.

Lämmityskulut ovat joka talvinen puheenaihe, osassa koteja on yhteinen koko talon kattava lämmitysjärjestelmä joka toimii kaasulla, toisilla itse säädeltävä kaasulämmitysjärjestelmä ja tämän lisäksi moni koti lämpiää kamiinalla. Kaupunki jakaa hiilisäkkejä eri kaupunginosien tarpeen mukaan ja talven tulon voi haistaa hiilenkatkusta. Myös taloudelliset notkahdukset voi haistaa sillä rahanpuutteessa moni joutuu siirtymään edullisimpaan hiililämmitykseen. Joka talvisena vitsauksena ovat häkämyrkytykset. Meidän talossa on yhteinen lämmitysjärjestelmä joten lämpöä ei voi itse säädellä. Talonmies on siitä vastuussa ja säätää sitä ilmojen mukaan, minun makuuni lämpöä voisi monesti olla muutama aste vähemminkin, turkkilaiseen makuun kun lämmitetään niin se tehdään sitten kunnolla.

Tänään puistossa hento ensilumi sai tytön huokailemaan ihastuksesta, koira rynnisteli onnellisena pöllytellen lunta ja lehtiä. Kerrankin en kiinnittänyt huomiota kaupungin yllä leijuvaan saasteeseen vaan ilma tuntui kirkkaalta ja raikkaalta, ohi kävelevät äidit olivat köyttäneet lasten kaulaliinat niin että vain silmät vilkkuivat. Me aiomme nauttia tytön kanssa talvesta, jos vaunut jäävät jumiin, voi ne jo tänä vuonna jättää kotiin. Lumen avulla lähestyvän joulun tunnelmakin on helpompi saavuttaa. Kinoksessa mönkivää äitiä ja taaperoa voidaan taas ihmetellä tänäkin talvena mutta me nautimme posket punaisina talvikeleistä.

5 kommenttia:

  1. Nukutitko lasta pienena parvekkeella kylmina paivina? Siita varmaan olisivatkin paikalliset naapurit olleet kauhuissaan :)

    VastaaPoista
  2. Meilla ei ole parveketta vaan asumme pihatason asunnossa. Nukutin kylla tyttöa joitakin kertoja pihalla, se on sen verran suojainen paikka etteivat uteliaat paasseet kyylaamaan meidan touhuja. Ulkona kylla ihmettelivat kun tyttö veteli sikeita vaunuissa ja me lenkkeilimme talvisaassa. Taalla oli muuten juttu lehdessa viime talvena kuinka Oulun Yliopiston tutkimuksen mukaan -5 asteen pakkasessa lapset nukkuvat parhaiten, tasta minulta kyselivat monet aidit ja jopa laakari kun kuulivat minun olevan Suomesta. Heratti ansaittua huomiota tuo juttu mutta ei taalla kylla kukaan sellaista touhua uskalla kokeilla.

    VastaaPoista
  3. Muistan kun olin kerran talvella Istanbulissa, ja siellä oli asunnoissa aivan järkyttävän kylmä! Paitsi sitten se yksi huone, jossa oli joku kamiinan tyyppinen uuni, oli lämmitetty niin jumalattoman kuumaksi, että ei ole tosikaan! Miten pitkään siellä muuten talvi kestää?

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Hippu: Kamiinan kayttö hiilella on yleista monissa kaupunginosissa ja juuri tuo etta vain yhta huonetta lammitetaan, monesti sitten keraannytaan yhteen nukkumaankin jotta pysytaan lampimina. Rannikolla kaytetaan myös öljylammitysta ja jotkut lammittavat puulla mutta ovat aika hinnakkaita ratkaisuja, ainakin ruoskohiilen kayttö on joissakin kaupungeissa kielletty ilmahaittojen takia. Talvi kestaa yleensa helmikuun loppuun, sen jalkeen on melko sateinen maaliskuu mutta selkeasti silloin ollaan jo kevaassa.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!