perjantai 7. kesäkuuta 2013

Muslimista on moneksi

Eilisessä Hesarissa oli haastattelu huivin käyttöä puolustavasta Isra Lehtisestä, juttu oli mielestäni mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Olen aiemmin kirjoittanut Turkkilaisista naisista ja syistä huivin käytön taustalla täällä. Turkissa yksi ikuisista aiheista on huivin käyttö, vahvasti kemalistinen osa kansasta kokee sen käytön loukkaavaksi mm. Valtion instituutioissa kun taas huivinkäyttäjät kokevat kieltojen loukkaavan ihmisoikeuksia. Sen käytön salliminen tämän hetkisen valtapuolueen aikana oli monelle helpotus, työpaikoille ja yliopistoon sai vihdoin mennä vaikka pää peitossa.



Turkin kaupunkien katukuvassa erottuvat nykyisin nuorison radikaalimmat huivinkäyttäjät. On sanomattakin selvää, että he ovat tehneet päätöksen käyttää itse huivia, heillä huivinkäytöllä on oma päämääränsä, jossa naiset etsivät islamista uusia tulkintoja ja lähestymistapoja. Itse koen tämän erittäin positiivisena ilmiönä, omien oikeuksien ja tasa-arvon puolustaminen lähtee naisista itsestään. Olin ihmeissäni Isra Lehtisen jutun kommenteista, monia tuntui ärsyttävän huivin käyttö ja muslimifeminismi. Mikä siinä ärsyttää, se että suomalainen nainen on kääntynyt vai huivi oman uskonnon tunnusmerkkinä? Ymmärrän islamin pelon, jos se assosioituu terrorismiin mutten kun se kohdistuu henkilöön, joka pyrkii päivittämään uskontoaan nykypäivään.

Helpolla pääsee jos jakaa huivia käyttävät ja käyttämättömät naiset alistettuihin ja itsenäisiin, niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Turkissa moni on seurannut vuosikymmeniä länsimaalaista elämäntyyliä, oli aika jolloin se tuntui monelle tavoittelemattomalta unelmalta, nykymaailmassa sosiaalinen media ja kehittynyt Turkki on saanut suurimman osan hapatuksista tänne. Viinipulloa ei tarvitse enää piilottaa mustaan muovikassiin, vastaan kävelee huivipäistä nuorisoa kieli- ja naamalävistyksissä ja tapahtumien keskipistekin on siirtynyt, enää ei tarvitse kuolata vastaanottimen äärellä tapahtumia maailman äärissä sillä tapahtumia on täälläkin. 


Atatürkin auto on esillä Anitkabırin mausoleumissa. Kun puhutaan kemalisteista, puhutaan tiukasti hänen oppejaan seuraavista turkkilaisista.

Turkkilaisten dilemma on löytää oma tyylinsä taiteillen vapauden ja yhteisöllisyyden välillä, moni paikallinen kokee ettei se halua ajautua monia länsimaisia vaivaavaan arvotyhjiöön, juopottelevat nuoret ja perhesiteiden höllentyminen pelottaa sillä Turkin kaupungeissa on jo havaittavissa nuorison irtiottoja. Islamilainen feminismi on yksi vastaus monien kysymyksiin, se yhdistelee jotain vanhaa ja jotain uutta, se ajaa naisten asiaa ja pyrkii silti yhteiskunnallisen moraalin säilyttämiseen.




Omalla kuntosalillani naisten määrä on lisääntynyt muutamassa vuodessa melkoisesti, tällä viikolla liikunnan aloitti ensimmäinen huiviakäyttävä tyttö. Hieno juttu, koen pelottavaksi yhteiskunnasta erkaantumisen ja ryhmiin jakautumisen, osallistumalla kaadetaan näkymättömiä rajoja. Viime päivien mielenosoituksiin osallistujat eivät jakaudu täysin ennakko-odotusten mukaisesti, uutispätkästä huomasin huiviin pukeutuneita nuoria naisia, joita vietiin poliisiautoon. Toissayönä vietettiin Miraç Kandilia eli Profeetta Muhamedin taivaanseenastumispäivän muistojuhlaa, mielenosoittajat kunnioittivat juhlaa kieltämällä alkoholinkäytön monilla alueilla ja paikalla luettiin myös koraania, niin pääkaupungissa kuin Ankarassakin pääpaikoilla vaeltelivat niin huivit kuin huivittomat. Luitko Isran haastattelun? Millaisia ajatuksia se nostatti, hätkähdätkö vastaantulevaa huivipäätä?

35 kommenttia:

  1. Luin myös Isra Lehtisen haastattelun.Minä olen täällä tottunut näkemään huivipäisiä naisia esim.Jaffassa mutta täytyy sanoa että kun olin täällä nuorena muistan että Jaffan arabien keskuudessa huivien käyttö oli paljon harvinaisempaa kuin tänään.
    Suomessa varmaan vieläkin koetaan huivipäinen kummajaisena;ja monet taitavat mieltää tuon huivin alistumisen merkkinä.

    Minusta tuo Turkin moninaisuus tulee hyvin esille myös täkäläisen reportterin kirjoituksista ja kuvista Taksimissa (englanniksi)

    http://972mag.com/special/taksim/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit tuon linkin, aivan loistavia kuvia ja hyvia juttuja! Turkin moninaisuus on samalla rikkaus etta myös sen suurin taakka.

      Poista
  2. Minäkin luin haastattelun ja kommentit. Kommentit kuvastivat hyvin sitä tietämattömyyttä ja pelkoa muslimeita kohtaan mitä Suomessa useasti kohdataan. Olen nyt kolmatta vuotta Turkissa ja en päivittäisessä elämässäni ole koskaan ajatellut olevani 'muslimimaassa' tai seurustelevani 'muslimimiehen' kanssa. Itselleni on mielekiintoista huomatakkin kuinka paljon kommentoijia kyseinen Hesarin artikkeli keräsi, kun asia ei edes kosketa Suomen valtaväestöä. Tai ehkä juuri siksi.

    Kiitos muuten loistavista kirjoituksista. Aloitan aina työpäiväni tarkistamalla blogisi. :)

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna, kiva kun tykkaat blogista. Minakaan en edelleenkaan ajattele etta asun muslimimaassa ja mieheni ja osa sukua seka ystaviani ovat muslimeita, toisaalta Turkissa monelle uskonnolla ei ole suurta merkitysta paivittaisessa elamassa ja jokainen soveltaa sita tyylillaan, siksi ulkomaalaisen on varmasti helppoa asua taalla. Minustakin oli erkoista tuo jutun keraama kommenttimaara, olisin kuvitellut sen saavan positiivista kommentointia silla haastateltavahan pyrkii juurikin modernisoimaan islamia.

      Poista
  3. Pakko laittaa viestiä.
    Itselläni on muslimi aviomies ja meillä teini-ikäiset pojat,myöskin kasvatettu muslimeiksi.
    Itse en ole muslimi,mutta en esim. syö sianlihaa kuitenkaan omasta päätöksestäni.
    Itseäni ihan suoraan sanoen raivostuttaa noi suomalaiset muslimiksi "palanneet" naiset.Muslimi voi olla vaikkei huivia käytäkään.
    Mutta usein jos suomalainen nainen kääntyy muslimiksi,tekee hän sen ihan kovimman kautta eli ei sitten meikkiä ja pukeudutaan oikein peittävästi ja huivi titenkin on tiukasti..niinkuin sanoin,muslimi voi olla vaikkei peitäkään itseään tai meikkaa jne.Johanna Holmströmin kirja Itämaa,kuvaa juuri suomalsita muslimiksi kääntynyttä hyvin,mennään sitten ja kovaa siihen ääripäähän.Tämä oli siis oma mielipiteeni ja koskee vain ja nimenomaan suomalaisia naisia(muslimeja).
    Usein lomailemme sukulaisten luona ulkomailla tosin ei Turkissa,mutta toisessa muslimimaassa ja täytyy sanoa,että esim.miehen sukulaisnaiset eivät käytä kukaan huivia ja lähes jokaikinen meikkaa ja kulkee muodikkaissa vaatteissa lyhyissä hameissa jne.,mutta sydämestään ovat kaikki muslimeja.
    Siis pointtini on,että ei se aina ole se pelko ihmisillä,jos jollain on huivi..
    Ihana on kuitenkin blogisi ja sitä säännöllisesti seuraan=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentista, hyva pointti, silloin kun olen lahtenyt Suomesta, ei tata suomalaisnaisten kaantymisilmiöta juuri ollut katukuvassa. Olisiko niin, etta moni hakee identiteettia/ pelastusta tms. uskonnosta ja taman vuoksi ottaa kaiken ulkoisenkin niin perusteellisesti, uskontoon syntyneillehan se on automaattista ja uskontoa jokainen voi sitten soveltaa omien nakemysten mukaan, eika ole mitaan tarvetta nayttaa ja julistaa sita vaatteilla. Minun mies ja sukuni ovat hyvin maallisia, eivat myöskaan kayta huivia, eivat myöskaan kay moskeijassa, paastoa tms. mutta ajattelevat silti olevansa muslimeita. Monet arabinaisethan ovat hyvin muodikkaita huiveissaan ja meikeissaan, tama Turkin nykyinen suuntaus on viime vuosina luonut sitten tanne oman islammuotinsa, jota edustavat valtapuolueen edustajien vaimot. Huiviin liittyy varmasti monia ajatuksia ja erityisesti Suomessa, jossa ne ovat harvinaisia. Osalle turkkilaisiahan huivinkayttö oli tavallaan osoitus uudesta vapaudesta ja oikeuksista kun sita sai alkaa kayttamaan monissa paikoissa missa sen kayttö oli aiemmin kielletty. Minusta tassa hesarin jutussa ja kommenteissa oli mielenkiintoista se, ettei monikaan ajatellut hyvana haastateltavan pyrkimyksia modernisoida islamia vaan arsyyntyi huivista.

      Poista
  4. Mulle tuli mieleen, että ehkä huivin käyttö ärsyttää ihmisiä Suomessa siksi, että siellä ei muutenkaan oikein (pohjimmiltaan) hyväksytä erilaisuutta. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista, ja jos joku suomalainen musliminainen vetää huivin päähänsä, niin heti ajatellaan, että mikä tuo oikein kuvittelee olevansa.

    Edellisen kommentoijan mielipiteestä tulivat mieleen länsimaiset naiset Intiassa, jotka usein myös vetävät intialaisen pukeutumisen (joka ei kyllä liity millään tavalla uskontoon) "överiksi", kun hakevat omaa paikkaansa yhteiskunnassa, varsinkin jos ovat naimisissa intialaisen kanssa. Pukeutumisella kun on niin helppo osoittaa oma aatteellisuutensa tai se, mihin yrittää/haluaa kuulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla nain varmaan on, Suomi on todella homogeeninen yhteisö, sita ei tajuakaan ennenkun asuu jossain maassa mika taas on tassa suhteessa taysi vastakohta, Intia on varmaan hyva esimerkki sellaisesta. Pukeutuminen tosiaan on se helpoin tie osoittaa yhteisöön kuuluminen, varmasti moni naista suomalaisista islamiin kaantyneista pyrkii tulemaan hyvaksytyksi juuri pukeutumisella, islamiin syntyneen ei valttamatta tarvitse sita tehda mutta kaannynnaisellehan asia saattaa muodostua todella tarkeaksi, vaatteet on mun aatteet.

      Poista
  5. En hämmenny huivista, ne on täällä osa "katukuvaa". En myöskään hämmenny huivittomasta musliminaisesta. M:n hyvän ystävän äiti ja mun hyvä ystävä on huiviton muslimi. Yksi M:n opettajista taas käyttää huivia, samoin kuin mulla on ollut huivipäinen sairaanhoitaja ja lääkäri ja pankkivirkailija ja...

    Suomalainen nainen joka käyttää huivia sen sijaan kyllä hämmentää, en edes osaa sanoa miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sina asut hyvin monikulttuurisessa yhteisössa, siella monella on mahdollisuus toteuttaa itseaan ja olla sellainen, mita valttamatta alkuperamaa ei mahdollista. Suomalainen nainen huivissa on monelle hammentava, itse ajattelen etta ehka siksi koska meilla on niin vahva perinne itsenaisyyteen naisina ja huivia kayttava suomalainen leimautuu tavallaan sen hyljanneeksi?

      Poista
  6. Täytyihän se käydä lukemassa. Muslimifeministi:D. Suomessa se on niin helppoa tuo musliminaisen elämä, sen kun vaan kerää rusinat pullasta ja muotoilee niistä omantyylisen kokonaisuuden. Jos olisi pysynyt avioliitossa, olisi tullut ehkä vähän todellisempi kuva?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mina mietin ihan samaa sananpartta eli tuota poimii rusinat pullasta kun luin artikkelia. Kannatan kylla taysilla naita islamia uudistavia naisia, erityisesti taalla ja arabimaissa koska sille on tarvetta.

      Poista
    2. Eikös kaikki uskovaiset, tai niiksi itsensä luokittelevat, kerää ne rusinat pullasta ja tulkitse uskontoa omista lähtökohdista ja itselle suotuisaan tapaan?

      Poista
    3. Riippuu varmaan tapauksesta, islamissahan on esimerkiksi hyvin selvia saantöja, joita tulisi noudattaa, tasta syystahan Turkkia on pidetty arabimaailmasta kasin matamunana koska maa on sekulaarinen, rakia juodaan eika muutenkaan seurata kaikkia ohjeita, kun taas maissa kuten Iran ja Saudi-Arabia uskonnon ohjeistus tulee jo pitkalti valtion puolelta. Suomessa tietysti on taysi uskonnonvapaus ja jokainen soveltaa uskontojaan miten haluaa.

      Poista
  7. Haluaisin kysyä sinulta erästä asiaa.

    En nyt tiedä oletko ollut miehesi kanssa miten Suomessa, mutta oletko koskaan ns. "hävennyt" sitä, että miehesi on turkkilainen? Tai että lapsesi on "tummempi"? Sillä onhan vielä monia suomalaisia, jotka kammoksuvat ennakkoluuloineen turkkilaisia. Kehtaisitko sanoa esim. Suomessa töissä työkavereillesi, että miehesi on turkkilainen? Onko ihmiset koskaan arvostelleet valintaasi? Entä puuttuisitko mitenkään sellaiseen väittelyyn, jossa tuntemasi ihmiset arvostelisivat äänekkäästi ennakkoluuloinen turkkilaisia?

    Kiitos vastauksista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama oli hyva kysymys! Olemme olleet Suomessa lomilla, enka ole havennyt etta mieheni on turkkilainen tai etta lapsi on tummempi, olen kylla mielenkiinnolla seurannut mita reaktioita se herattaa ihmisissa, ei paljon mitaan koska eivat ehka erotu niin paljon ulkonaöltaan. Minulle Turkki ja turkkilaiset ovat niin rakkaita enka enaa jaksa olla kauheasti puolustuskannalla, aina on ihmisia joilla on ennakkoluuloja ja aika usein on turha nahda vaivaa niita muuttaakseen. Ennakkoluuloiset ihmiset menettavat paljon kun eivat nae vaivaa tutustuakseen ihmisiin. Jos asuisimme Suomessa niin kehtaisin kylla sanoa työkavereilla ja kaikille etta mieheni on turkkilainen, ellen niin joku olisi varmaan pahasti vialla, minahan olen ylpea hanesta! Lahipiirissani kukaan ei ole arvostellut mutta varmasti moni on mielessaan panetellut, ainakin vahan kaukaisemmat tutut ja sukulaiset, annan sellaisten juttujen olla ihan omassa arvossaan. Ja kylla puuttuisin ja olen puuttunutkin :D Minun rakasta Turkkia ja turkkilaisia ei turhanpaiten panetella, puolustan heita 100%, asiallinen kritiikki on toinen juttu. Suomalaisilla on kovin suppea kasitys turkkilaisista, heillehan monesti turkkilaiset ovat yhta kuin korttelin kebapravintolan työntekijat, jotka taas eivat edusta valtavaestöa vaan pienen pienta osaa maan kansasta.

      Poista
  8. Yleensä nämä kebabravintoloitsijat ovat kurdeja, joita on Turkissa eri laskelmien mukaan noin 15-20miljoonaa eli peräti neljäsosa. En siis sanoisi "pienen pieni osa" :) mukavaa päivää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekaan mahtuu kylla bulgarialaisia, romanialaisia, Turkin arabeja ja albaanejakin. Turkissa asuvat kurdit eivat ole mikaan pieni osa taalla mutta kebapravintoloistija Turkista Suomessa mielestani on aika pieni otos maasta, eivathan kaikki kurdit muuta maasta pois tai ole ravintoloitsijoita vaikka se silta saattaa ulkomailta kasin tuntua.

      Poista
    2. Minun mieheni on Turkin kurdi ja juuri kurdeistahan sanotaan, että ne ovat Turkin ns. "vähäosaista kansaa". En tiedä johtuuko tämä ennakkoluulo siitä, kun ovat halunneet irtaantua Turkista vai mikä on, mutta en ainakaan itse yleistäisi kaikkia kovin vähäosaisiksi. Esimerkiksi tämän mieheni perhe asuu ylelliseti todella hienossa ja upeassa talossa, uudet autotkin komeilee pihassa. Ja yleisesti ottaen Turkin kurdien alueella näkyy ihan yhtälailla hienostopaikkoja, kuin joissakin päin Turkkiakin on. Joten ei siis pitäisi yleistää mitään! :)

      Poista
    3. Sita tassa vastauksessa hain juuri takaa, Suomessa asuvat turkkilaiset ovat pieni otos kansasta, sen enempaa turkkilaiset, kurdit, arabit eivat edusta koko kansaansa, kurdit eivat ole Turkissa mitenkaan leimautuneet kebapravintoloitsijoiksi vaikka Suomessa nain tuntuu olevan. Kurdeja kuten muitakin on monilla eri aloilla ja yhteiskuntaluokissa.

      Poista
  9. Mua on tullut aika montakin huivipäistä pohjoismaalaista naista vastaan täällä Ruotsissa.En usko sen olevan niin kummallinen näky täällä,ainakaan mun mielestä ei ole.Vanhimman tyttären luokkalaisen äiti oli ruotsalainen ja isä
    muistaakseni Tunisialainen.Tällä äitillä oli peittävät vaatteet ja huivi päässä.Tosi kiva ja aktiivinen pariskunta.Juttelin kerran sen äitin kanssa hänen islamiin kääntymisestä ja miten hänen perheensä oli alkuunsa järkyttyneitä koko muslimi konseptista.Mutta nyt kuulemma ovat sitä mieltä että parempaa perherakasta miestä hän ei olisi voinut löytääkkään, kun ovat oppineet tuntemaan hänen miehensä ihmisenä .
    Meillä oli myös ruotsalainen huivipäinen nainen työharjottelemassa.Hän oli mun mielestä selvästi etsijä joka ei oikeen vieläkään ollut perillä.
    Tällä naisella oli monta lasta , muistaakseni 5 ,mutta kolmen eri muslimi miehen kanssa ja ollut naimisissa kaikkien kanssa.Nämä vanhemmat lapset asuvat isiensä luona ,ainoastaan nuorin joka hänellä on tän nykyisen kanssa asuu hänen kanssaan.
    Itse en käytä huivia enkä ole muslimi vaikka muslimi miehen kanssa olenkin naimisissa.Olen huomannut että me herätämme joskus paljon huomiota kun ollaan yhdessä lasten kanssa tai ilman lapsia.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme olleet vain lomilla Suomessa, ehka me huomaisimme ihmisten tuijottelun jos asuisimme siella, lyhyilla lomilla en ole huomannut mitaan. Niin siina varmasti monesti kay, etta ennakkoluuloisetkin ihmiset muuttavat mieltaan kun lahipiiriin tuleekin ennakkoluulojen kohde ja viela ihan mukava. Minullakin on sellainen kuva, etta osalle esim. islamiin kaantyminen ja sen vahva esiintuominen voi olla jonkun muunkin etsintaa kun henkisyyden.

      Poista
  10. Petra, Jos asuisitte Suomessa, niin miten luulisit miehesi saavan töitä? Uskoisitko hänellä olevan hyvät työmahdollisuudet täällä vai tulisiko kielimuuri /ammatti vastaan? Ammatilla tarkoitan sitä, että vaikka olisi Turkin mukaan hyvin kouluttautunut ja yliopiston käynyt, niin se ei välttämättä käy suomessa. Entäs nyt sitten kun olette siellä turkissa, niin oletko sinä voinut tienata siellä ihan yhtä hyvää palkkaa, kuin suomessa? Entäs saako miehesi hyvin palkkaa, kun joissakin puolella turkkia ei makseta kunnon palkkaa? Jos hän ei saa tarpeeksi palkkaa, niin oletko koskaan ajatellut kuinka olisit kenties voinut saada ehkä vielä "loistokkaamman" elämän jonkun esim. suomalaismiehen kanssa?

    Anteeksi kysymysryöppy! Mutta kiitos jos vastaat :)

    /Matilda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän perheen osalta voin tähän vastata, että itseni oli helppo työllistyä Turkissa ja saada huippupalkkaa/loistavat lomat ja muut työsuhde-edut - elämänlaatu on romahtanut Suomeen muuton jälkeen, vaikka täälläkin palkkani on ns. yli keskitason. Eli loistokasta elämään on helpompi viettää Turkissa, missä kävin viikoittain kampaajalla, manikyyrissä, pedikyyrissä, syötiin ulkona, meillä kävi siivooja ja asuntona 170 neliötä uima-altaineen. Myös mies ansaitsi Turkissa hyvin, suomalaisessa elämässä ei paljoa juhlita vaikka olemme molemmat töissä eikä lainoja ole. Suomessa siivoojat, viikoittaiset kampaamokäynnit, silloin tällöin käytetyt yksityiskuljettajat yms ovat "luksusta". Eli jos loistokkaaseen elämään haluan palata, muutan takaisin Istanbuliin :)

      Poista
    2. Karoliina, kiitos kun vastasit. Oli hienoa kuulla sinunkin kantasi :) Nyt heräsi kysymys, että miksi sitten palasitte Suomeen? Istanbulia sanotaan kalliiksi kaupungiksi, mutta ilmeisesti elämä Suomessa tulisi silti kalliimmaksi? Se on kyllä totta, että Suomessa ihan jo pelkästään kampaajalla käynti on todella kallista ja verot painaa päälle.. Kaikki muuttuu vaan kalliimmaksi ja työpaikat vähenee.

      / Matilda

      Poista
    3. Tassa Karoliinan vastauksessa tulee esiin yksi syy miksi emme asu Suomessa, elintaso romahtaisi ihan taatusti, tuskin olisi hyvia mahdollisuuksia paasta töihin kun ei ole ihan nuoria eika ole suomenkielentaitoa, sopeutuminenkin olisi meille kaikille vaikeaa. Taalla ei tarvitse tienata yhta hyvaa palkkaa kuin Suomessa hyvaan elintasoon, olen kuitenkin työpaikoissani saanut paikalliseen tasoon nahden hyvaa palkkaa. En nyt sanoisi etta Turkki lopulta enaa poikkeaa kauheasti Suomesta, jos siella on siivoojana niin elama on tiukkaa, niin se on taallakin, jos on ok työpaikka niin elamanlaatu on hyvaa. Suomessa on turvattu elama sos. turvan suhteen mutten sanoisi etta monenkaan elama on kovin loistokasta jos puhutaan materiasta eli en ole asiaa kylla miettinyt. Ihan kuten Suomessa niin Turkissakin jos olet todella korkeassa asemassa elat loistokasta elamaa, Turkissa monia palveluita pystyy kayttamaan surutta ihan keskiluokkainen kuten hieroja, kampaaja, siivooja jne.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Matilda, omassa blogissani olen tuosta kirjoittanutkin (www.fromkaroliina.com) mutta meillä syynä oli lapsen koulutus.

      Poista
  11. Luin tuon artikkelin kun se ekaksi ilmestyi. Ja olen ollut jo aika monta itsekin muslimi, vaikka en huivia viela kayta. En kuitenkaan ole koskaan poissulkenut mahdollisuutta sen kaytosta, ehka joskus :) Mutta minua ei yhtaan jarkyta huivit tai muutkaan ulkonaolliset seikat ihmisten pukeutumisessa. Olen aika sopeutuva enka katso pahalla vaikka joku kavelisi mustassa kokopeittavassa huivissa ohi. Suomessa tosiaan on se homogeenisyys tosi yleista. Mua jopa pelottaa kun ollaan Suomessa, kuinka monta samannakoisesta naista siella on. Esim naen monta kertaa AIVAN samanlailla pukeutuineta ja samalla hiusvarilla/tyylilla olevia ihmisia. Monesti olen jo sekoittanut monta niista esim aidikseni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla Turkissa tottuu siihen etta ihmisia on joka lahtöön ja oppii hyvaksymaan erilaiset elamantyylit, toivotaan ettei se unohdu ihmisilta naissa Turkin kuohuissa.

      Poista
    2. Se on jännä miten Turkissa naiset yrittävät peittää vartaloaan ja se on vain oman miehen nähtäväksi, mutta Suomessa naisten "kriittiset paikat" näkyvät kaikille ja ostellaan mahdollisimman vähän peittäviä vaatteita. Tuli taas todistettua suomalaisten pukeutumistyyliä, kun viikko sitten bussissa näin teinityttöjä minimekot päällä ja istuivat jalat levällään niin, ettei kenellekään tuntemattomalle jäänyt varmaankaan epäselväksi heidän alushousujen väri.. Yökerhoissakin suomalaisnaiset ovat todella halpamaisia ja mennään ihan jokaisen miehen luokse... Keskustan vilinässä näin nuoren naisen pelkät bikinien yläosa ja minishortsit päällä... On tämä touhu mennyt niin naurettavaksi. Helsingissä ollessani tuli eräs mies kyselemään, että jos maksaa niin lähdenkö hänen mukaansa yöksi (ja minulla ei edes ollut paljastavia vaatteita!!!). Vastasin ystävällisesti, että ei kiitos.. en ole sellainen nainen ja tämä mies tokaisi hermostuneena, että "tiedän kyllä minkälaisia te suomalaiset naiset olette!". Olisi nyt sitten sanonut edes ääneen sen, että mitä me suomalaisnaiset ollaan. Tämmönen on sitten se yleiskuva, kun suomalaiset tarpeeksi sekoilee..

      Joten minua ei yhtään haittaa, jos joku käyttää huivia. Laittaisivat vaan suomi-tytötkin enemmän vaatetta. :D

      Poista
    3. Mulla on kans pistänyt silmään suomalaisten nuorten ja vanhempien, ei väliä iällä, räikeä pukeutuminen. Ei taaskaan pidä yleistää, mutta useat naiset oikein leväyttää koko antinsa näytille, mikä ei nyt minusta ainakaan kovin nättiä ole. Ei se ole mitään naisten vapautta, jos saa pukea mahdollisimman pienet vaatteet päälle, hölmöyttä enemmänkin. Ja usein todella ruman näköistä :(

      Poista
    4. Turkissakin on kylla toooodella pieniin minimekkoihin ja vaatteisiin pukeutuvia naisia, erona on kuitenkin se etta turkitar istuu aina jalat ristissa siveellisesti. Turkki on tassakin asiassa mielenkiintoinen etta vierekkain kadulla astelevat peittaviin ja huiviin pukeutunut ja mimimekkoon ja korkokenkiin sonnustautuneet naiset. Turkkilaiset naiset eivat myöskaan hapeile kilojaan eli levean takamuksen ja muhkeat reidet eivat esta pukemata tiukkoja housuja jotka muuten tuntuvat monesti olevan paikallisilla ikaankuin numeroa pienet :D Mina kannatan sita etta jokainen pukeutukoon halunsa mukaan, kiloihin ja saatyyn katsomatta, jos haluaa pitaa huivia niin kayttaa ja jos taas tuntee olonsa kotoisaksi minarissa niin antaa menna.

      Poista
  12. Onko kenelläkään tietoa mistään sellaisesta nettisivusta tai yhteisöstä, jossa olisi muita turkkilaisen miehen kanssa suhteessa olevia suomalaisnaisia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa, olisiko facebookissa joku yhteisö? Joku muu osaa ehka vastata tahan?

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!