sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Turkkilaisia rakkaustarinoita

Lukijoita tuli pyyntö kertoa rakkaustarinamme, olin asunut jo siinä vaiheessa aika kauan Turkissa eikä ihan valtavia kulttuurishokkeja tarvinnut käydä läpi, Turkkiin asettuminen oli meille myös itsestäänselvää, koska viihdyn täällä ja olin jo sopeutunut kulttuuriin, miehelle muutto Suomeen olisi sen sijaan ollut aikamoinen muutos, minä olen ollut aina enemmin sitä vastaan kuin hän, joka aika ajoin heittää ilmaan mahdollisuuden asua Suomessa.

Turkkilaisista rakkaustarinoista saa väärän kuvan, jos seuraa niitä vain Alanyassa. Lomakaupunki on turkkilainen utopia, jossa köyhistä idän oloista tuleva tarjoilija ja länsimaailmassa itsenäiseksi oppinut nainen rakastuvat, unohtavat realiteetit ja kauhovat monesti ilman yhteistä kieltä kohti viisuminhakemisprosessia, odotetaan että kunhan päästän Suomeen niin kaikki helpottuu. Tavallisessa turkkilaisessa arjessa liittoja harvemmin solmitaan yli sosiaalisten rajojen, turkittaret pitävät länsimaisia naisia tässä suhteessa täysin tärähtäneinä, alatte sitten elättämään miestä, joka on saapunut ilman penninpyörylää muovikassissa omaisuus rannikolle töihin? Hulluja nuo eurooppalaiset.

Rakkautta on maukas ruoka ja juoma.

Turkitar etsii itselleen miehen samasta sosiaaliluokasta, se on kaikille helpompaa koska maassa on suuria eroja naisten vapauksissa eri sosiaaliluokkien ja alueiden välillä. Paikallisten mielestä tulotason, koulutuksen ja perhetaustojen suoraan kysymisessä ei ole mitään noloa, niiden on täsmättävä jotta suhdetta voidaan edes suunnitella. Ongelmaksi ulkomaalaisliitoissa muodostuu monesti se, että turkkilainen mies on saanut miehenmallissa velvollisuuden hoitaa perheen asiat, laskut ja virastoasiat, kun maasta muutetaan puolison tuntemattomaan kotimaahan, ottaakin nainen asiat hoidettavaksi ja mies jää tyhjänpantiksi ainakin alussa. Tarvitaan todellista luonteenlujuutta ja sopeutumiskykyä jotta selvitään alkumainingeista.

Itseäni ärsytti alkuaikoina että monessa paikassa tarvittiin miestä hoitamaan asioitani, koska en ole maan kansalainen, nimmaria sinne ja varmistusta tuonne. Virastoissa puhuttiin miehelle eikä minulle,  nykyisin olen oppinut käyttämään sitä hyväksi. Liikkeissä voi sanoa kiusallisessa tilanteessa että mietin vielä ja juttelen ostospäätöksestä mieheni kanssa, emme osta mitään kiitos, mies ei ole kotona tai soittakaa myöhemmin kun mieheni on palannut, mies ei ole kotona joten ei ole rahaa jne.  Parasta on mennä tuttuun kauppaan ja sanoa että mies maksaa kun tulee käymään.

Turkkilainen nainen on tottunut siihen että miehet ovat pitkiä päiviä töissä, tiedän monia naisia, joita ärsyttää kun eläkkeelle jäätyään mies ei lähdekään tapansa mukaan aamulla töihin vaan jää kotiin notkumaan, teekutsut, korttipelikokoontumiset ja juoruhetket naisten kesken kärsivät kun mies pyörii nurkissa. Suomessa puolisot harrastavat ja viettävät monesti vapaa-aikaa enemmin yhdessä, täällä kyllä vieraillaan perheen voimina ja syödään ateriat yhdessä mutta aikaa on myös aina niin, että mies ehtii korttelin teetupaan ja nainen naapuriin juoruamaan. Mieheni perheessä anoppi toki laukkaa naapureissa minkä ehtii mutta appi ei teetuvassa, muutenkaan heillä ei toteudu joissakin kodeissa perinteinen naisporukka-miesporukka jako vieraiden saapuessa.

Kun ulkomaalainen tapaa turkkilaisen, hän harvoin kysyy mistä tämä kotoisin kuten turkkilainen tekisi tässä tilanteessa. Asuinpaikalla on paljon merkitystä, nyt kun olen asunut jo pitkään Turkissa, ymmärrän entistä selkeämmin että olisi sula mahdottomuus jos mieheni olisi kotoisin vuoristokylästä, kouluja käymätön ja täysin tietämätön Turkin ulkopuolisesta maailmasta. Utopiassa on kivaa elää aikansa mutta siinä vaiheessa kun arki tulee vastaan ja miehen mielestä on normaalia syödä kaikki ateriat lattialla, asua sukulaisten kanssa tai vähintään kestitä heitä viikko tolkulla, tulee ehkä mieleen että kuinkas tässä näin kävi. Vierailu mieheni vanhempien luona ainakin rauhoitti itseäni, tavallisia kaupunkilaisia, eivät kovin uskonnollisia ja ymmärsivät alusta asti että ulkomaalaisella on omat tavat. Joku sopeutuu varmasti suurempiin muutoksiin kun toinen, itselleni oli hankalaa, jos toisenlaisen kulttuurin lisaksi mies ja sukukin olisivat kovin erilaisia ajatusmaailmaltaan.

Turkkilaisissa rakkaustarinoissa kaikki käy usein nopeasti, tapaaminen, kihlaus ja avioituminen. Me asuimme avoparina monta vuotta, naapureillemme ja perheillemme se ei tuottanut ongelmia mutta monissa konservatiivisissa piireissä on toisin. Muutenkaan rakkaustarinassamme on edetty monessa mielessa suomalaisittan ja turkkilaisittain sekoitellen, ei nopeaa sekoamista ja naimisiin eika suuria sukujuhlia avioitumisen yhteydessa. Me itseasiassa ilmoitimme avioitumisesta edellisena iltana joten avioitumista oli todistamassa vain muutama ystava, huh ei siis tuhatpaista joukkoa tuijottelemassa tai showmiesta juontamassa kuka sukulainen ripustaa suurimpia seteleita morsiamen kaulaan. Tarinaamme ei liity suurta draamaa ja sen yksityiskohdat jaavat jaettavaksi vain meille, kahden kulttuurin liitossa on varmasti usein enemmin tyota kuin saman kulttuurin edustajien valilla, parhaimmillaan se opettaa molempia ihan jokaisena paivana.
 

22 kommenttia:

  1. -♥Rakkautta ja monta onnellista vuotta teille lisää.♥-

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista luettavaa taas! Ja niin totta tuollainen että monet ihastuksen huumassa eivät tule ajatelleeksi arkielämän realiteetteja ennenkuin sellainen tulee ajankohtaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun tykkasit, tama kommentointi laahaa lomalaisella...

      Poista
  3. Muistetaanhan että eivät nuo Alanyastakaan alkaneet rakkaustarinta aina ole niitä pelkkiä liittoja joissa mies ottaa naisen paremman elämän toivossa. Meidän tarinamme alkoi perinteisestä lomaromanssista Alanyassa ja tässä sitä nyt ollaan, toista vuotta naimisissa ja onnellisempia kuin ikinä. Ne suuret häät tuli tanssittua Turkissa ihan siinä missä kenen tahansa muun paikallisen häät.
    Miehelleni oli ainakin sen verran kova paikka tuo että minä tuonkin euroja kotiin enemmän kuin hän ja että hoidan kielen takia monet käytännön asiat, etten voisi kuvitellakkaan hänen suostuneen siihen pelkän rahan takia. Ja kaikesta huolimatta hän on seisonut rinnallani kaikissa vastoinkäymisissä. Monissa sellaisissakin tilanteissa joissa itse olisin varmasti luovuttanut jos olisimme Turkissa.
    Ja entäs sitten jos minä tuon enemmän rahaa kotiin ja huolehdin monista asioista? Kyllä olettaisin mieheni tekevän samallalailla jos Turkkiin olisimme päätyneet.
    Ja vielähän miehelläni on aikaa elättää perheensä. Niin kauan kun minulla on sana sanottavanani saa hän kuitenkin rauhassa ensin opiskella Suomea ja sopeutua Suomeen. Meillä ei ole kiire minnekkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivat ole, tiedan monta pitkaa Alanyassa alkanutta liittoa, sellaisenkin jossa ikaeroa on viela kaikenlisaksi huimasti ja kaikki on alkanut ilman yhteista kielta. Ja tosiaan ihmisilla on erilainen halu ja kyky sopeutua, itsellani se on nykyisin huomattavan rajallinen, ika ehka tekee sen?

      Poista
  4. Kiinnostava juttu:-)
    Itselläni on vähän urbaanimpi rakkaustarina; rakastuimme poikaystäväni kanssa Istanbulissa minun pitäessäni siellä välivuotta. Vuoden siis ehdin siellä olla ja tutustua kulttuuriin ja myös pojan perheeseen. Olen nyt Suomessa ja opinnot alkamassa. Suunnittelemme tulevaa ja mietimme, mikä olisi meille se paras vaihtoehto. Minä tulen muuttamaan Turkkiin jossain vaiheessa, se on varma, mutta olemme jättäneet myös suomi-vaihtoehdon sinne kaukaiseen tulevaisuuteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtoehtoja on aina hyva olla, se etta molemmat olisivat asuneet toistensa kotimaassa olisi ihanteellinen tilanne.

      Poista
  5. Itse löysin aikoinani rakkauden Istanbulista vuonna 2009 (netin kautta tutustuttiin hiljalleen ennen kun tapasimme), mutta mikä lopulta jäi lopulta romansiksi. Olemme kyllä edelleen hyviä ystäviä, mies kun ei millään tahdo sitoutua vaan elää ikuista poikamies-elämää, mikä tietääkseni on harvinaista turkkilaisilla miehillä. Jään jännityksellä seuramaan, käykö hänen suunnitelmansa toteen, vai muuttuuko mieli.... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmaan edelleen harvinaista mutta ei ainakaan kaupungeissa ihan tavatonta, varsinkaan Istanbulissa mika antaa mahdollisuuden sinkkuelamaan ja vaikka mihin.

      Poista
  6. Olipa kiva lukea tätä!

    Hahaa, on minullakin ollut turkkilainen sulho, mutta ei siitä sen enempää. :-D Viikko miehen kotona oli aika jännittävä kokemus. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jannittava kokemus varmasti, voin kuvitella etta on ollut yllatyksia ja ihmetyksia taynna tuo viikko?

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus niin kuin sinulla yleensä. :) Olen seurannut epäsäännöllisesti blogiasi ja nyt taas täällä uteliaana roikun. Luin juuri Paakkisen kirjan Kotona Istanbulissa ja kiinnostus Turkkia kohtaan kasvoi. Linkitin sinun mietteesi kirjasta omaan blogiini. Toivottavasti linkitys ei haittaa? :)

    http://www.mainoskatko.blogspot.co.uk/2013/06/kulttuurimatkalla-istanbulissa-ja-vahan.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia ja ei haittaa! Kiva kun jaksat kayda taalla ja hyva kun linkkasit silla luulin jo etta lopetit bloggailun kokonaan.

      Poista
  8. Hyvä realistinen kirjoitus:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehka liiankin? Toivottavasti en arsyttanyt ketaan...

      Poista
  9. Kiitos taas kerran hyvasta kirjoituksestasi: seuraan blogiasi aktiivisesti :)

    Pakko kommentoida myos tuohon, etta Turkkilaisista rakkaustarinoista saa vaaran kuvan jos seuraa vain Alanyan rakkaustarinoita. Itse asun taalla Alanyassa nyt toista vuotta ja kolmisen vuotta sitten tapasimme avomieheni kanssa lomalla. Mieheni suku on kotoisin Alanyasta monien monien sukupolvien ajalta. Puolen vuoden reissaamisen jalkeen muutin Alanyaan, olemme nyt kihloissa ja meilla ei ole pientakaan tarkoitusta muuttaa Suomeen. Saatikka etta mina tienaisin enemman kuin mieheni :D

    Toki Turkissa ja etenkin Alanyassa on todella tarkeaa muistaa tuo minka jo mainitsitkin: eli nama Idasta tulleet rantapojat/tarjoilijat monesti etsimalla etsivat ulkomaalaisia tyttoja, joiden avulla paasevat ulkomaille elamaan ainakin rahallisesti helpompaa elamaa. Monella heista on/on ollut serkkuja tai muita sukulaisia esimerkiksi Suomessa, jotka tuntuvat kertovan sokerilla kuorrutettuja tarinoita siita kuinka helppoa ja ihanaa elama Suomessa on Turkkiin verrattuna. Todellisuus tulee sitten monesti yllattamaan..

    Tapaan mieheni tyon puolesta monesti tyttoja/naisia, jotka ihastuvat tulisesti lomansa aikana ja kun kuulen mista pojat/miehet ovat kotoisin, mita tekevat tyokseen tai kun kuulen, etta he ovat tietysta etnisesta vaestoryhmasta, tekisi mieli useamminkin sanoa, etta katsokaa rauhassa tilannetta alkaaka kauhealla kiireella tehko suuria paatoksia. Se jos mies pistaa maksamaan hotellihuoneen koko loman ajaksi ja muutenkin elaa naisen rahoilla jo loma-aikana on valitettavasti vaan huono merkki: Turkkilaisen miehen kunnia on maksaa kulut ja elattaa naisensa. Lisaksi monesti nama Alanyan ulkopuolelta tulevat tyontekijat ottavat vapaudestaan kaiken irti ja kayttaytyvat tavalla jolla eivat koskaan kayttaytyisi kotikaupungissaan: ero on kova sitten kun tulevan morsion kanssa mennaankin kotikaupunkiin sukuloimaan.

    Jokaisessa suhteessa on haasteensa ja kahden eri kulttuurin suhteessa haasteita myos takuulla riittaa jo pelkastaan siksi, etta pitkassa suhteessa toinen muuttaa pois kotimaastaan ja uuteen kotimaahan todelliseen sopeutumiseen menee aikaa enemman tai vahemman. Tarkeinta on, ettei meneta omia arvojaan ja persoonallisuuttaan, mutta samalla jaksaa olla avoin uuden oppimiselle ja puolin ja toisin on kiinnostunut miksi toinen toimii tai ajattelee kyseisella tavalla. Monesti asia, joka on herattanyt ihmetysta toisen kulttuurissa, selviaa kysyessa toiselta: joskus asian ymmartaa ja sen hyvaksyy, joskus taas asioita ei voi hyvaksya selittamisen jalkeenkaan, mutta asian kanssa pystyy elamaan ja oppii hyvaksymaan osana joidenkin toisten elamaa.

    Ja vaikka kirjoitin itsekin naista vuoristopojista idasta ja tietyista etnisista ryhmista vaestoryhmana, jonka kanssa kannattaa olla varovainen niin tiedan, etta toki on poikkeuksia ja pariskuntia jotka elavat onnellisena tallaisissa tilanteissa ja toivon onnea ja rakkautta heille jatkossakin :) Erot ovat vain esimerkiksi itselleni ja myos monelle muulle eurooppalaiselle naiselle niin valtavan suuret naiden vaestoryhmien kanssa, etten voisi kuvitella yhteiseloa heidan kanssaan. Olen aina sanonut, etta huonon miehen loytaa yhta lailla Suomesta kuin Turkistakin ja myos hyvan miehen voi loytaa Turkista yhta lailla kuin Suomestakin, kun vaan pitaa realiteetit mielessa ja pysyy uskollisena itselleen heti rakkauden alkuhuumassakin :)

    VastaaPoista
  10. En mitenkään asettaisi itseäni yläpuolelle Itäturkkilaisiin kurdeihin verraten. Se ettei ole saanut koulutusta ja on köyhyyttä, niin aika pitkälti pitää katsoa myös mitä Turkin hallitus on asialle tehnyt ja miten kurdeja on kautta historian vainottu ja alistettu. Ja osa turkkilaisista on myös rasisteja. Ei mikään ylpeilyn aihe.

    Oma mieheni on varmaan pahimmasta paikasta, Diyarbakirista, ja hän on sivistynyt sekä elämänoppinut, vaikka ei olekaan kouluttautunut. Hän ymmärtää elämästä paljon enemmän kuin monet turkkilaiset "yläluokan" miehet jotka ovat ikänsä asuneet Istanbulissa.

    Ei pitäisi aina yleistää. Vaikka rakkauden löytää Alanyasta, ei se aina tarkoita että kyseessä on hyväksikäyttö. Meidän tapauksessa olimme molemmat samasta yhteiskuntaluokasta, hän köyhä turkkilainen ja minä köyhä suomalainen. Yhdessä olemme päässeet eteenpäin, vaikka inhoankin tuollaista luokka-ajattelua.

    Ei koulutettu ja rikkaan perheen turkkilainen poika ole aina oikeutetumpi ja parempi monikulttuurisessa suhteessa. Tosin törmään tähän ajattelutapaan usein, ja aina sanoman takana on suomalainen nainen jolla on tarve pönkittää omaa statustaan rasististen ja ennakkoluuloisten suomalaisten edessä "mieheni on turkkilainen MUTTA onhan hän koulutettu", jne. "Mutta ne lomaromanssit Alanyassa hyi hyi"...

    Mielestäni monikulttuurisessa suhteessa toisen taustat vaikuttavat loppujen lopuksi yllättävän vähän. Oma persoona ja valmius oppia uutta sekä avara mieli sekä älykkyys ratkaisevat lopulta suhteen jatkumisen.
    Jos monikulttuurisessa suhteessa ei kasva ja kehity, vaan seuraa omaa kulttuuriaan ja pitää kiinni uskomuksistaan, niin joko toisen henkilön on lopulta alistuttava ja myönnyttävä toisen tahtoon, tai sitten seuraa ero.

    Turkkilainen ja suomalainen mentaliteetti ovat liian erilaisia yhteensovitettaviksi ilman että molemmat taipuvat. Meillä on molemmat tehneet myönnytyksiä ja sopeutuneet, luopuneet jostakin ja antaneet toiselle tilaa. Ilman tätä en uskoisi liittoni ns. "kylänpojan" kanssa onnistuvan. Tosin miestäni ei pidä sanoa kylänpojaksi, koska hän on uskomattoman vahva ja viisas aikuinen mies jota kunnioitan syvästi.

    Tahdoin vaan viestilläni sanoa että ei miehen alkuperä ole mikään autuaaksi tekevä asia joka takaisi paremman onnen liitolle.

    Ja onhan se päivänselvä asia että lomaromanssi tai 45-vuotiaan naisen lomaheilastelut 24-vuotiaan alanyanpojan kanssa eivät ole mitään suhteita tai liittoja, vaan "bisnesjärjestelyjä". Tunnen ainakin yhden vanhemman naisen joka vei sulhon Norjaan, nainen sai teetettyä eksoottisen tummatukkaisen lapsen ja mies sai oleskeluluvan. Molemmat hyötyivät. Ei sitä miksikään liitoksi/suhteeksi pitäisi sanoa.

    VastaaPoista
  11. Oma mieheni ei ole myöskaan ylaluokasta vaan ihan tavallisesta perheesta, hanella ei ole ollut mahdollisuus kouluttautua kuten olisi halunnut mutta on kovalla työlla ja asenteella paassyt elamassaan eteenpain. Naen suuren eron sen valilla asutaanko Turkissa vai Suomessa monissa tapauksissa, kirjoitinkin pitkalti turkissa asujan nakökulmasta silla monesti taalla elaminen on sula mahdottomuus monelle suomalaiselle naiselle jos mies on kotoisin köyhista oloista, poikkeuksiakin on ja siita mainitsinkin, toinen kestaa enemmin myönnytyksia ja kompromisseja erojen ollessa suuria kun taas toinen ei. Turkissa taustat ovat tarkeita, Suomessa niista ei tarvitse valittaa. En halua millaan lailla leimautua ihmiseksi, joka arvostelee kenenkaan yksittaista liittoa tai taustoja, kaikki ovat yksilöita, myös monikulttuuriset liitot, tata blogia kirjoittaessa on pakko yleistaa tai muuten on mahdoton kirjoittaa yhtaan mitaan yleispatevaa. Olen itse nahnyt töidenkin kautta monia onnellisia alanyassa solmittuja liittoja, tosiaan monia naita valtavien ikaerojen liittojakin on joissa takana on yleensa ihan muuta kun rakkautta.

    VastaaPoista
  12. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!