Kerron lenkkareillani kuka olen

Turkkilaiset ovat todella merkkitietoisia, sillä niillä merkeillä kerrotaan kuka on, ei tarvitse erikseen kertoa kuuluvansa paremmin ansaitsevien yhteiskuntaluokkaan kun sen voi tehdä selväksi aurinkolasien koolla, merkkilaukulla, jonka logo paistaa toiselle puolle tietä ja lenkkareilla, joita on cool käyttää jopa kahvilassa. Turkissa ei voi koskaan pukeutua liian hienosti tai koreilla liikaa merkeillä, se kuuluu asiaan, jokainen näyttäköön siltä minkä paksuinen on lompakko.


Reeta Paakkinen kirjoitti kirjassaan Kotona Istanbulissa kuinka suomalaistytön hame piti heti maahan saavuttua lyhentää, se ei passannut perheen imagoon. Mieheni ilme oli näkemisen arvoinen kun esittelin joitakin vuosia sitten löytämääni pitkää liehuhametta, tuomio oli mustalaishame, seuraava vaatekriisi koettiin kun tytölle oli hommattu mielestäni hauskat pussihousut, mitäh on kuin Bayrampaşan markkinoilta, tokaisi mies ( täytyi tarkistaa Karoliinalta että kyseessä on markkinat, jossa naiset tekevät löytöjä tangoista, joissa roikkuu kukikkaita pussihousuja). Suomessa voi leikkiä rauhassa erilaisilla tyyleillä mutta Turkissa saa olla tarkkana ellei halua leimautua tiettyyn ryhmään.

Vanhemmat panostavat lasten vaatteisiin sillä puistoissa kyllä vilkuillaan minkä merkkiset kengät on pikku Efellä tai mistä on hankittu Zeynepin trendikäs urheilupuku, olen aiemmin kirjoittanutkin mitä tapahtuu kun paremman väen puistoon saapuu radan toiselta puolelta poika, jolla on sukat sandaaleissa. Lasten vaatteiden tulee kiiltää uutuuttaan ja merkkien näkyä, kukaan ei täällä ylpeile mummon vintiltä löytyneillä marimekon retropotkareilla, ehkä sekin aika vielä koittaa?



Izmirissä luokkajako on räikeää, alueen mustalaiset pukeutuvat huomiotaherättävän värikkäästi, ranteissa kilisee ja naisten tukkaa on värjätty niin monesti että se useimmiten seisoo päässä. Bostanlin alueen varakkaat ja trendikkäät täyttävät kahvilat päivä toisensa jälkeen, ohi ajalee tasaisena rimpsuna mustalaisia hevoskärryillään, miehet ovat sitoneet monesti mustalaishuivin päähän, naiset värikkäissä vaatteissa istuvat kärryjen takaosassa, kontrasti etuoikeutettujen ja varattomien välillä on selkeä. Kalastaja tuhahtaa tyylikkään rouvan perään, ettäs kehtaa bostanlilainen, tinkii vaikka on rahaa kuin roskaa.

Suomalaisena on tottunut kehuskelemaan alelöydöillään, Turkissa taas kannattaa pitää asia omana tietonaan monissa piireissä. Se mihin on varaa niin se näytetään, ei häpeillä vaan kaikki kiiltävä ja kilisevä kannetaan arvokkaasti. Vaatimattomuus ei kuulu paikallisiin hyveisiin.



Olemme tytön ja miehen kanssa pankkiautomaatilla, takanamme äiti ja tyttö supattavat, katso tälläisiä ovat bostanlilaiset ja osoittelevat tytön kenkiä. Olen järkyttynyt, lenkkarien merkki tekee ihmisestä jonkunlaisen, mies heilauttaa kättään huihai burası Türkiye, tälläinen on Turkki. Turkkilaiset ovat tottuneet eriarvoisuuteen ja yhteiskuntaluokkien suuriin eroihin, jokainen on oman ryhmänsä edustaja, rikas rakas köyhä varas. Kun näen resuisen mustalaislapsen, mietin etteikö sillä ole kylmä ilman sukkia, kun joku kerjää rahaa syövän hoitoa varten, päässä raksuttaa etteikö valtion pitäisi hoitaa mutta silti säälittää. Turkkilainen näkee huijareita ja varkaita ja suunnistaa merkki lenkkareissaan seuraavaan kahvilaan.

Huoliteltu ja kallis maku takaa hyvää palvelua liikkeissä, työhaastatteluun tälläydytään ja usein on parempi esittää olevansa vähän paremmista piireistä kun oikeasti onkaan. Uusille tuttavuuksille turkkilainen kertoo parhaimmat puolet kontakteistaan, perheestään ja työpaikoistaan, pahitteeksi ei ole myöskään totuuden pieni värittely, kioskin omistaja on yleensä toimitusjohtaja ja äitien puheissa valtionvirkamiehenä toimiva poika on lähes pääministeristä seuraava. Turkissa pukeudutaan, ei vaan omaksi iloksi, vaan aseman määräämänä, kengät, takki ja kampaus kirkuvat tälläinen minä olen, tulen tältä alueelta, silmäpari kiitää ylhäältä alas arvioidessaan vastaantulijaa ja tekee nopeaa päivitystä kuka/mistä/asema, kannattaa siis kammata hiuksenhaivenet ulos mennessä ojennukseen ja katsoa ettei ota tytölle kaapista niitä Bayrampaşan markkinahousuja jalkaan.

Kommentit

  1. sama täälläkin! hieno laukku ja vaatteet ovat iso juttu, varsinkin kiinalaisille. suomalaiset tosin tunnistaaa heti (ollaan kuulemma niin vaatimattomia) ...kuka tähän helteeseen jaksaa pukeutua hienosti tai laittaa lenkkarit jalkaa hiertämään? käsilaukun voit jättää kotiin...sillä mopopojat ne ihanat laukkuvarkaat pitävät huolta, että sinulla ei sitä kohta ole:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu ma muistan kun entisella työpaikalla naiset aina saalivasti katteli mein suomalaisten liian luonnollisen oloisia naamoja, etta laittasitte nyt edes vahan varia ja kynaa kun ootte niin sairaan kalpeita, kylla moni suomalainen vaatimattomalla tyylillaan ja sellasella elovena naamallaan paistaa taalla paikallisen joukossa juurikin tyyliin kuka ei kuulu joukkoon? :)

      Poista
  2. Olipa taas mielenkiintoista luettavaa, kiitos! Koska Turkki on minulle edelleen vierasta maaperää, en osaa mitään älyllistä kommentoida. Mutta blogisi kautta pääsee hienosti tutustumaan paikallisiin tapoihin, tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alyllista tai ei, paaasia etta kommentoit :) Kiva kun tykkaat!

      Poista
  3. Onhan se tosiaan niin että vaatteiden perusteella voi arvioida miltä alueelta tulee täällä Tukholmassakin .Sisäkaupungin nuorisolla on vähintään kyppitonnin talvitakki ja oikeen merkin kengät kun taas ulkopuolella asuvilla jotain halpaa urheiluliikkeiden ketjuista.
    Östermalmilla , rikas kaupunkinosa Tukholmassa, olen kuin toisella planeetalla.
    Mä olen semmonen kun en välitä mitä toiset tykkää.Mulla on kans kesäisin Turkissa samanlaiset maalais
    salvarit aina päällä kun ylläolevilla mummoilla on ! Alennusmyynneistä ostan aina vaatteeni ja leuhkin ylpeänä Turkissa mun kirpputori löydöistä, anoppi kylläkin käski puhumaan hiljemmin ettei naapurit kuule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakaan en kauheasti valittaisi mita muut ajattelee mutta toisaalta taalla on joskus vahan ehka pakko, olen vaatimaton monen turkkilaisen rinnalla ja mies aiemmin aina kattoi etta on vaatteet oikeinpain kun lahtee ulos, se ikava puoli vaan on etta jos kavelee tukka pystyssa aina niin saa taalla sellaisen leiman mika alkaa vaikuttaa moneen asiaan.

      Poista
  4. Kivasti postattu! Tällä suunnalla on sama juttu, turha vaatimattomuus ei kaunista. Myös ikä velvoittaa, minullekin on jo vuosia kaupattu jakkupukua farkkujen sijaan. Tosin paikallista arvostusasteikkoa ei sovelleta valkoihoisiin ulkomaalaisiin, heitä kun on vain yksi luokka, ulkomaalaiset, ihan sama mistä ja mitä päällä. Mutta jos on ihonväriltään tumma niin pisteet ropisevat sitä mukaa mitä syvempi väri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep onneksi on taa ulkomaalaisuus ( hyvassa ja pahassa) 'luokka' mutta joo kylla ma muistan etta työpaikoilla on suomal. huomauteltu etta pitas laittaa enemmin meikkia ja vaatteetkin voisi olla asiallisemmat....

      Poista
  5. Mulla on tästä kauhean ristiriitaiset fiilikset. Siis mitä itse olen tähän mennessä kuullut. Toisaalta olen lukenut/kuullut juurikin samoja asioita kuin kirjoitit ja ymmärtänyt, että ei pidä olla liian vaatimaton jostain puhuttaessa eikä käyttää resuisia vaatteita. Mieskin on hirveän tarkka esim. vaatteistaan ja hiuksistaan. Toisaalta miehen mukaan mun ei tarvisi liikaa ehostautua ja voisin pukeutua vähän vaatimattomammin, mutta kuitenkin "turkkilaisemmin"… mitähän sekin meinaa? :D Luulen, että tohon vaatimattomuuteen liittyy kylläkin enemmän uskonto kuin kulttuuri. Ota nyt sitten selvää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo taa resuisten ja epasiistien vaatteiden kayttö on tosi vakava juttu paikallisille, he ovat aina siisteja ja puhtaita, vaatteet on silitetty eika koskaan tahroja missaan, se on kayntikortti ihmisesta ja perheesta jota edustaa. Turkkilaiset naiset on usein tosi ehostettuja ja laitettuja. Turkkilaisittainkin voi pukeutua niin monella tavalla, osalla huivipaistahan on tosi vahvat meikit ja valtavat korkkarit, osalla ei, hienostoalueilla nakee niin lyhytta ja minia etta tuskin missaan. Mutta jos pukeutuu huolimattomasti niin sen kylla huomaa kaupoissa ja kahviloissa, kauppiaalla ei olekaan enaa niin kiire palvella eika kahvilassa pokkuroida vaan ohjataan nurkkapöytaan.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Joo eikö, kuinkas siella, pyrkiikö rikkaat erottumaan massasta?

      Poista
  7. Kyllä kuulostaa aika rankaltakin, että pukeutumiseen ja ulkonäköön katsotaan noinkin paljon ja sillä saa leiman. Täytyy kyllä sanoa, että suomalaiset on aika valjun näköisiä, meikkiä ei käytetä paljon tai ollenkaan. Kai se kuuluu siihen suomalaiseen mantaliteettiin, että itsestään ei saa tehdä suurta numeroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin suomalainen mentaliteettihan on vaatimaton ja suuri osa sananlaskuista opettaa ettei saa ylpeilla, koreilla vaan painvastoin, liiallinen itsensa esiintuominen on pahasta. Taalla taas koreillaan monesti vaikkei olisi varaakaan.

      Poista
  8. Meillä ainakin pukeutuminen on muuttunut Turkkiin tulon myötä. Mies vain huomasi, että ei ole vakavasti otettava ilman puvuntakkia ja suoria housuja. Ja minä väsyin olemaan aina se alipukeutunut. En ole edelleenkään merkkivaatteiden käyttäjä, mutta muuten tulee pukeutumiseen kiinnitettyä enemmän huomiota kun Suomessa asuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu mulla, ma katon nykyisin peiliin ennen ulos lahtöa, kyllastyin siihen etta mies joutui vahtimaan ettei ole vaatteet ja nainen vinksinvonksin kun astuu ovesta ulos, minakaan en ole merkkivaatteiden ystava tosin kengissa on sellanen juttu etta monesti ne merkkikengat on vaan niin hyvia ja niista olen valmis maksamaan, merkkilaukut sun muut kilometrien paahan paistavat logot on mulle kauhistus, en vaan ymmarra miksi joku haluaa kannella rumaa laukkua missa on kauheita kirjainlogoja, kylla se totta on etta ei kukaan ota vakavasti töissa taalla jos on homsuinen...

      Poista
  9. Mä en kyllä ehkä jaksaisi tuollaista. Intiassakin pitää päteä pukeutumisella ja koruilla, mutta minä en ole koskaan jaksanut lähteä siihen mukaan. Ihan sama mitä muut ajattelevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkin muovaamaa minussa taitaa olla se, etta olen tarkka etten lahde hompsuisena tai tukka sekaisin ulos, ennen saatoin lahtea paita vaarinpain, taalla olen myös tarkempi miten mihinkin pukeudutaan, kotiaitina ei onneksi ole suuria paineita, töihin palatessa ja varsinkin töita etsiessa ne pukeutumispaineet palaavat. Suomessa olisin tuskin koskaan mennyt töihin korkkareissa, Turkissa siita tuli ihan normaalia ja kivaa.

      Poista
  10. Aika jännä, en olisi ikinä arvannut että asiat ovat todella näin. Kappas vaan, mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama varmaan poikii naista suurista luokkaeroista, sita omaa asemaa ja paikkaa jokainen pönkittaa nainkin.

      Poista
  11. Mä en oo huomannu samaa Denizlissä mutta ehkä en oo vain tajunnut. Itse huomasin etten enään Turkkiin tulon myötä ole käyttänyt minihameita. Kesällä jaksoin laittaa nättiä päälle mutta nyt talvella ihan perus kuteet mitä Suomessakin oli eli farkut ja huppari. Sen olen huomannut että anoppi aina kehuu jos mulla on vähän parempaa päällä. Merkkivaatteita en käytä eikä niihin mulla olisi edes varaa.

    Asiasta toiseen. Miten kerjäläisiin kannattaa suhtautua? Kannattaako rahaa antaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen etta työelamassa tama nakyy siellakin selvasti ja varmaan alueilla missa kaupungin varakkaimmat kayvat syömassa, kahvilla ja esittelemassa itseaan? Oma anoppikin kehuu aina jos on laittautunut. Jaa-a, islamin uskoisethan antavat joskus kerjalaisille rahaa koska se kuuluu uskontoon, toisaalta Turkissa on paljon kerjalaisia, jotka tekevat talla rahaa, vahan hankala asia, itse en yleensa kylla anna silla se apu on mitatön jos se hyvaan menee.

      Poista
  12. Tuo on asia, joka minua eniten turkkilaisissa ärsyttää (onkin lähes ainoa asia)! Ei siinä mitään, jos olet oikeasti rikas, sen kun vaan ostat merkkituotteita. Mutta kun pienituloinen, jolla ei oikeasti juuri koskaan ole ylimääräistä rahaa, niin heti kun sitä saa, tuhlaa kaiken tyhjänpäiväisyyksiin ja sitten ollaan taas pyytelemässä muilta avustusta. Yhtään ei osata ajatella tulevaisuutta. Tuo ei vaan käy suomalaisen ajatusmaailmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, hyvin turkkilaista toimintaa, turkkilainen elaa hetkessa eika tulevaisuudessa kuten suomalainen, monelta ne rahat katoaa napeista yhta nopeasti kun ovat tulleet. Ja juurikin pukeutuminen ja ulkoinen habitus on tarkeaa, vanhoissa vaatteissa ei kuljeskella. Eivat kaikki turkkilaiset tietenkaan törsaa ja tuhlaa mutta hyvin yleista se on, eika asiaa auta etta osamaksua ja luottoa tarjotaan joka kulmalla.

      Poista
  13. On kyllä karua meininkiä. Muistuttaa täkäläistä, muttei täällä ehkä olla ihan noin pitkällä merkkien kanssa, muuten kyllä ulkonäkö ja todellisuutta varakkaammalta näyttäminen on tärkeää. Miten sitä yhtäkkiä tajuaakin, että miten vähällä / helpolla sitä on Suomessa päässyt, etenkin ollessaan lapsi (nyt taitaa jo Suomessakin nuorisolla olla kovemmat paineet pukeutumisesta)..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Suomessa nama varallisuuserot on aika pienia verrattuna moneen muuhun maahan ja suomalaiseen kulttuuriin kuuluu muutenkin se ettei ulkoisella juuri koreilla, ylaasteella oli niin etta levikset olis kylla pitany olla kaikilla tai muuten oli vahan out, en tieda ehka nykyisin kilpailu on kovempaa jo tassakin asiassa Suomessa? Taalla yksityiskouluissa pitaa nuorilla jo olla merkkikuteet ja viimesen paalle tekniset aparaatit.

      Poista
  14. Vastasit moneen kysymykseeni tällä kirjoituksellasi, kiitos siitä!
    Olen vähän ihmetellyt outoja katseita kun miehen perhe on tullut istumaan meille iltaa ja minä olen vetänyt villasukat jalkaan ja pukeutunut mukavaan hameeseen. Pusero ei aina ole sopinut hameeseen, mutta hei, perheen keskenhän sitä ollaan! Viiden lapsen äitinä kotona ollessa näytän juuri siltä, kun päivät käy läpi suurinpiirtein juosten. Nyt kun nuorimmainen on vasta nelikuukautinen enkä ole päässyt eroon raskauskiloistani, pukeudun siihen mihin mahdun. Mies kutsuu minua çingeneksi mutta şalvaria tai värikkäitä hameita ei Kanadassa kummastele kukaan muu kuin turkkilaiset.
    Vaatekaappini on täynnä kauniita Turkista ostettuja vaatteita jotka ovat monta kokoa liian pieniä. Musliminainen Kanadassa valitettavasti joutuu joko ostamaan vaatteensa ulkomailta tai näyttämään arabilta. Olen siis kumma suomalainen çingene. Normaalisti tykkään pukeutua kauniisti ja laatutavaraan, vaikka merkkien perään en ole hurahtanut. Vanhin poikani tosin ei laita edes vääränmerkkistä geeliä hiuksiinsa ja yksi tyttäristäni pukeutuu niin huolellisesti, että se vie tunnin tai pari. Jopa nukkumaan mennessään hän on usein talon tyylikkäimpiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Olen kylla (itse mukaan lukien) nahnyt leikkipuistossa vasyneita aiteja, joilla on eriparisukat ja puurot rinnuksilla etta kylla aideille pitaa antaa anteeksi tassakin asiassa, jopa turkkilaisten. Minakaan en ole merkkien peraan enka yleensa edes tykkaa sellaisista, koska ne ovat minusta niin rumia mutta niinhan sita sanotaan etta köyhan ei ole varaa ostaa halpaa, mies osti viime vkolla markkinoilta kotipöksyt ja nyt niissa on sitten jo reika. Lapset teilla on ainakin hyvin turkkilaisia tassa asiassa, geelimerkit tuntuu olevan tassa maassa miessukupolvelle pyhaasia...

      Poista
  15. Kiinnostava lukea näitä huomioita, täällä Perussa on hyvin samanlainen suhtautuminen pukeutumiseen (ainakin pääkaupungissa). Toinen juttu lasten pukeutumisen suhteen on se, että sukupuoli pitää selvästi erottua jo vauvalla -tyttövauvalle tietty kaikki vaaleanpunaista, prinsessatyyliä jne.

    Mutta kyllä mun mielestä Suomessakin luokkaeroja tuodaan kuluttamisella esiin, vaatteiden sijaan ehkä enemmän kodin sisustuksen, kodinkoneiden, elektroniikan jne kautta. Täällä niillä on vähemmän merkitystä -harvalla on esim. tiskikonetta, vaikka varaa olisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu taalla eli tyttö ja poikavauvat puetaan todellakin hyvin erilailla, tytöilla on usein hameita ja rimpsuja, nykyisin tama on ehka vahenemaan pain ja tytöillakin enemmin kaytannöllista farkkulinjaa, mutta kylla multa aikoinaan Ankarassa kyseltiin terkkarin tarkastuksessa etta miksi puen tytön kuin pojan....niinpa. Joo tuo on totta, ei taallakaan moni panosta niin kotiin koska siella vietetaan vahemmin aikaa, myöskaan sellainen napertely tai sisustustouhu ei kiinnosta monia, tiskikoneita ei taallakaan ole kaikilla, mm. meilla, on vaan jaanyt hankkimatta kun tuntuu ettei ole tarvetta, johtuu osittain siita etta ihmiset syövat enemmin ulkona ja tiskia tulee vahemmin. Terkkuja Peruun, kuulostaapa ihanan mielenkiintoiselta asua Perussa! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit