perjantai 25. huhtikuuta 2014

Ulkosuomalainen ja pelastava netti


Ihan ensimmäisillä ulkomaanreissuilla ei ollut tietoakaan kännyköistä tai netistä, lukion jälkeen olin Englannissa kieltä oppimassa ja hotellissa töissä, muistan kuinka nakotin ystävän kanssa huoneistoomme johtavilla portailla odottamassa että puhelin pirisee ja äiti soittaa, joka viikko samaan aikaan. Siihen aikaan kirjoiteltiin kirjeitä ja tuskailtiin puhelinkopissa kun yritettiin varata hotellia Lontoosta, ei surffattu hotels.com sivustolle ja napattu parasta tarjousta, kyseltiin ja tutkailtiin paikallisien lehtien tarjouksia ja kiroiltiin kuinka varata hotelli ilman luottokorttia.

Vaihtarina Malesiassa edistyksen pyörät olivat pyörähtäneet ja omistin kännykän, kämppikset hommasivat modeemin ja meillä oli internet asunnossa, tosin en muista sitä juuri käyttäneeni. Se oli kallis ja hidas eikä vuonna -99 ollut samanlaista kiinnostusta nettiin kuin nykyisin. Edelleen äiti soitti joka viikko, samaan aikaan lankapuhelimeen. Sähköpostiosoitteen otin itselleni opiskelujen alussa vuoden -98 tienoilla opiskelukaverin kehoituksesta, koko opiskeluaikana minulle ei  ollut nettiyhteyttä kotona vaan sähköpostit tarkistettiin koululla ja city.fi sivuilla vierailtiin ahkerasti, siinäpä se taisi ollakin.


Opasaikoina nettiä tarvittiin, mutta miten hitaalta ja vaikeilta yhteyksien ottaminen eri maissa näin jälkikäteen tuntuu, muistan edelleen kuinka linjaa yhdistettiin, piippaukset ja äänet ja miten kauan se kesti ja kuinka usein koko hommasta ei tullut mitään. Tietokone piippaili, rätisi ja katkoi linjaa milloin missäkin hotellissa, pienessä hikisessä toimistossa tai nettikahvilassa. Siihen aikaan soiteltiin ulkomaanpuheluita puhelukeskuksista Aasiasta, mentiin illalla opasporukalla kukin omaan koppiinsa, kuka otti puhelun poikaystävälle ja toinen vanhemmille. Kännykkäpuhelut olivat usein kalliiita niin kohdemaiden sisällä kuin sieltä kotimaahankin, paras yhteydenpito ulkomaailmaan taisi olla matkalaisten mukana tuoma uusi iltasanomat tai hesari. Facebook, twitter, instagram?

Nyt kaikki on toisin. En omista älypuhelinta enkä juuri some-tilejä, tyttö sen sijaan on oppinut jo aika näppäräksi tabletin käyttäjäksi, pienet sormet heiluvat näytöllä ja hetkessä sieltä on löytynyt peli tai valokuvia katseltavaksi. 2,5-vuotias neiti osaa käyttää skypeä ja tietokonetta paremmin kuin minä 20-vuotiaana, löytää sieltä Ukin kuvalla varustetun kuvakkeen ja soittaa tai tulee hihkumaan että Ukki soittaa, kun skype tuututtaa. Lapsen kannalta skype on parasta, mitä tällä vuosikymmenellä on tapahtunut ulkosuomalaisen vinkkelistä. Ukki ja mummi ovat ihan tuttuja sen välityksellä vaikka heitä ei voi tavata tarpeeksi usein, skypessä voi esitellä uudet lelut ja opitut sanat. Skypen kautta otetaan yhteyttä myös Turkin sisällä toisen kaupungin Turkin mummolaan. Tytölle skype on yhtä luonnollinen osa kommunikointia mitä itselle lankapuhelin oli 70-luvulla.

Turkissa sosiaalisen median mahti on ollut esillä viimeisen vuoden aikana lähes viikoittain, hallitus on sulkenut Twitterin ja Youtuben, jutuista käydään päivittäin sanasotaa lehdistössä ja jopa oikeudessa. Mielenosoittajien ja nuorison kommunikointiväylä on ihan joku muu kuin puhelin. Helppo yhteydenpito ja tiedon jakamisen helppous on muuttanut turkkilaista yhteiskuntaa valtavasti, se on osoittanut että joistakin vanhoista normeista pois pyristelevät nuoret löytävät aina uuden kanavan, jos edellinen suljetaan, kielloilla voi aikansa torjua tiedon leviämisen mutta pidemmällä aikavälillä se on mahdotonta.

Skypen kautta kotimaa tulee lähelle. Kun avaan aamulla tietokoneen ja skypen, saattaa ystäväni viestittää kummipojan Suomessa olevan kuumeessa, äiti kertoo lääkärissä käynnistä, illalla puidaan ystävän kanssa Turkin ja Suomen tapahtumia, podetaan ikävää ja tehdään suunnitelmia, tyttö ilveilee ennen nukkumaanmenoa ukille ja mummille, sanoo hyvää yötä ja lähtee hammaspesulle. Skype on tuonut päivään palan Suomea, sukulaisia, ystäviä ja heidän elämää, täältä on jaettu päivän kuulumisia kuten säätiloja, hassujen naapureiden toilailuja, tytön oppimia uusia asioita ja talviflunssa raporttia. On oltu hetki mukana toisten arjessa. Kiitos netillle ja skypelle.

10 kommenttia:

  1. Meilla oli kaukosuhdeaikoina Messenger eli nykyinen Skype todella tarkea! Nyt Skype ei ole enaa kovin paljon kaytössa, lahinna vain pikkuveljeni kanssa siella jutellaan. Muilla onkin Facebook. Tykkaan tosiaan Facebookista, koska ei tarvitse lahetella kalliita tekstiviesteja Suomeen ja sahköpostilla ei viitsi jotain yhta pienta asiaa kirjoittaa. Ja saahan tosiaan Facebookissakin videoyhteyden paalle. Mulla puhelimessa ei ole nettia, mielestani nettipaketit puhelimeen ovat taalla kalliita ja kun ne ovat viela rajoitettujakin. Suomessa maksoin puhelimen netista 4,9e/kk ja sai pitaa nettia vaikka yöta paivaa auki. Ja tosiaan sitten oma bloginikin on minun suunnaltani yhteydenpito valine Suomessa asuviin vanhempiin sukulaisiin...joilla ei ole sahköposteja sun muita. En toki voi blogissani kaikesta kirjoittaa, mutta sen verran etta nakevat olenko viela elossa ja mita kuuluu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me elimme miehen kanssa myös kaukosuhteessa vuoden, vaihdoimme paikkaa töiden takia ja joskus yhteydenpito oli todella hankalaa, messengeria taidettiin kayttaa koska skypea ei ollut tai sitten se oli aika kehittymatön siihen aikaan. Me kaytamme aika paljon skypea, se on oikeastaan meidan puhelin, niin Turkissa kuin muihinkin maihin. Totta, blogi on myös viestintaa taalta tutuille ja sukulaisille, pienia paloja paivistamme.

      Poista
  2. Monesti mietin miten erilaista tämä maailmalla eläminen on nyt kun käytössä on Skype, Facebook ja blogitkin. Ensimmäisinä vuosina maailmalla mulla oli käytössäni kännykkä ja yliopiston tietokoneella sähköposti, sittemmin vähän kerrallaan ollaan edetty siihen tilanteeseen, että kirjoitan tätä kommenttia älypuhelimellani jolla myös surffailen päivittäin mm Facebookissa. Niin teknologisesti nokkela en ole, että osaisin laittaa Skypen kännykkään. Ehkä vielä joskus sekin tapahtuu. En olisi uskonut jos joku parikymmentä vuotta sitten olisi sanonut, että tällaista elämä on nyt! Mutta onneksi on - kukaan ei tunnu koskaan olevan ihan hirveän kaukana kun yhteydenpito on niin helppoa ja halpaa toiselle puolelle maailmaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kuinka alkuaikoina oli todella harvinaista etta sahköpostiin kolahti viesti, niita kaytettiin harvoin eika monilla, varsinkaan vanhemmilla, sellaista ollut. En minakaan olisi uskonut parikymmenta vuotta sitten etta soittelemma naköpuheluita hyvalla yhteydella ja kuinka some on muuttanut maailmaa, tieto liikkuu sekunneissa joka paikkaan, ihan karvat nousee pystyyn ajatuksesta. Skype on meille ihan ykkös viestintakeino.

      Poista
  3. En tiedä, miten itse olisin selvinnyt koti-ikävästä ja suhteen etävuodesta ilman skypeä. Monta kertaa on ollut tilanteita, joissa skype on "pelastanut" tiukan paikan tullen, ja miten ihmeessä ulkomaalaisympyrät ovat syntyneet ennen facebookia, olisimmeko mekään tavanneet ketään ulkkareita täällä ilman...? Mutta jotenkin sitä silloinkin selvittiin...
    Skype, sähköposti ja FB pitää minut kontaktissa isään ja äitiin päivittäin. Mielestäni sekin on hyvä juttu, että yhteydenpidon varjolla eläkeikäiset vanhempani "joutuvat" opettelemaan tietokoneen ja netin käyttöä ja yhä uudempia sovelluksia. Pitää mielen virkeänä eikä edes ole kovin vaikeaa, kunhan vain on tarpeeksi painava syy opetella ko. asioita!

    VastaaPoista
  4. Kylla yhteydenpito on nykyisin aika helppoa mutta kylla ne ympyrat ennenkin löytyi, tavalla tai toisella :) Ennen ei osattu kaivata nykyisia vempaimia ja musta tuntuu etta infoa tulleista ulkkiksista ja naiden liikkeista annettiin milloin mitenkin puskaradion kautta.

    VastaaPoista
  5. Törmäsin tässä blogiisi ja olen nyt lueskellut jo hyvän tovin postauksia taaksepäin. Tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi ja siitä, miten pohdit turkkilaisuuden ja suomalaisuuden eroja ja yhtäläisyyksiä monesta eri näkökulmasta :)
    Sellaista tulin miettineeksi, että olisi tosi mielenkiintoista jos postaisit siitä, millaisia ajatuksia sinulla on tyttären kasvattamisesta Turkissa. Tarkoitan siis sitä, kun olet itsekin paljon pohtinut naisen asemaa ja liberaalin ja konservatiivisen näkökulman eroja myös siinä, miten naisiin suhtaudutaan ja mitä heiltä odotetaan. Miltä tuntuu ajatus siitä, että yhteiskunta ei välttämättä tule suhtautumaan tyttäreesi samalla tavoin kuin sinä ja miehesi vaan ympäristöllä voi olla hänelle hyvinkin erilaisia odotuksia (sekä negatiivisia että positiiviisia)? Enkä tarkoita tätä kysymystä mitenkään sellaisena "onkos tullut mieleen" -tyyppisenä vaan täysin neutraalisti ja puhtaasta mielenkiinnosta! Tuntuu, että ainakin pintapuolisesti naiseudesta on kovin erilaisia odotuksia sielläpäin verrattuna suomalaiseen naiseuteen. Jos kysymykseni on liian tungetteleva tai et halua vastata siihen niin ymmärrän täysin :)

    Kiitos vielä hyvästä blogista ja hyvää kevään jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiva kun törmasit tanne :) Ei se ollut yhtaan tungetteleva kysymys ja teen postauksen aiheesta, hyva idea! Turkkilaisessa yhteiskunnassa on niin monia eri puolia, riippuu aika paljon perheesta, asuinalueesta, asemasta etc. mita kultakin naiselta odotetaan, yritan pohtia asiaa ainakin meidan nakökulmasta. Mukavaa kevaan jatkoa myös sinulle!!

      Poista
  6. Kiva blogi! Terveiset Norjasta ..

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!