maanantai 24. marraskuuta 2014

Tarharuokaa ja eväitä

Tarharuokailu on tuonut meidät paikallisen laitospöperön äärelle. Aamupäiväryhmälle on tarjolla aamiainen ja toisinaan hedelmä, ruokalista toimitetaan vanhemmille joka kuun alussa tai sen voi tsekata nettisivuilta ja koulun ilmoitustaululta. Alussa neiti ei syönyt juuri mitään, ei kuulemma moni muukaan, toisella viikolla meininki muuttui ja tarharuoka alkoi maistua. Nälkäisenä ei jaksa leikkiä ja ryhmäpaine toimii?

Meillä syödään kotiruokaa, olemme suhteellisen kaikkiruokaisia ja tykkäämme herkutella ajoittain. Emme ole tiukkiksia tytön ruokailujen suhteen, suklaata saa toisinaan, kaakaomaitoa ja hamppareita erikoispäivinä, ruoka-aikoja yritämme noudattaa mutta joustoakin vaaditaan menojen mukaan. Tarhaan menon myötä ruoka-aikoja on jouduttu hieman muuttamaan ja miettimään kuinka suhtautua paikalliseen tarharuokaan.


Tytön eka viikon lemppari oli nutellaleipä, kanamuna oli liian kovaksi keitettyä ja maito ei maistunut mukista vaan olisi tarvittu pilli. Seuraavalla viikolla upposi jo munakkaat, pähkinät ja maito mukista. Tarhalla on oma keittiö ja kokki, ruoka on oman mittapuuni mukaan vaihtelevaa mutta aika täyttävää ja siitä ei ilmeisesti pihistellä, sillä lisää saa pyytäessä. Vanhemmilla on tapana laittaa lasten laukkuihin koko luokalle jaettavaksi välipalaa ja toisinaan herkkuja, opettaja on pyytänyt että laukkuihin sujautetut eväät olisivat terveellisiä kuten kuivahedelmiä, kaurakeksejä tai hedelmiä, ei mielellään sokerisia juttuja, leivonnaisia tai karkkeja. Itse olen laittanut viemisiksi täysjyvätikkuja ja myslikeksejä, yhden tarhakaverin äidin mielestä mansikkaiset toffeet voidaan laskea terveellisiin välipaloihin.

Viime viikon ruokalista:

Ma Ayvalik tostu eli makkaralla, juustolla, tomaatilla tms. täytetty lämmin leipä, lasten tee ja omenaa
Ti   Keitettyä kanamunaa, keitettyä perunaa, juustoa, maitoa ja saksanpähkinöitä
Ke  Juustopasteija, oliiveja, tomaattia, kurkkua ja mehua
To   Boyoz eli alueelle tyypillinen piirakka, juustoa, tomaattia, kurkkua ja maitoa
Pe   Omeletti, juustoa, kurkkua, oliiveja, lasten teetä ja maitoa


En ole terveysintoilija mutta suhtaudun ruokaan intohimoisesti, raaka-aineet, kotiruoka ja monipuolisuus ovat tärkeitä. Koulun aamupalalista saa toisinaan huokailemaan, suklaaleipiä, rasvaisia börekejä ja pillimehua? Eikö joka aamu voisi olla maitoa ja enemmin kanamunaa ja vihanneksia? Toisaalta olen onnellinen, että tyttö oppii syömään koulun peruspöperöä, meillä kun kotona syödään sekalaista fuusioruokaa Turkista ja Suomesta. Yhteinen ruokailu lasten kanssa opettajien avustuksella on myös hieno juttu ja tykkään ajatuksesta, että ruuan valmistaa koulun oma kokki, joka hyörii kokkihatussaan aamulla jo pihamaalla. Ei tarjolla sentään pelkkää sokeria ja jauhoja ole vaan ihan terveellisiäkin tuotteita kuten oliiveja, pähkinä- ja kuivahedelmäsekoituksia, lasten yrttiteetä, juustoa, omeletteja, keitettyjä kanamunia, vihanneksia ja hedelmiä. Syksyn tultua ruokalistalle on otettu myös kerran viikossa keittoa, linssikeittoa, tomaattikeittoa tai linssi-bulgur-vihanneskeittoa. Keitto kuulostaa suomalaisittain oudolta aamiaselta mutta Turkissa sosekeitto on tyypillinen aamiainen.


Meillä kotona on herkuteltu börekillä, kaakaomaidolla, kekseillä ja joskus suklaalla. Tarhan myötä tyttö on pyydellyt kotiin nutellatahnaa ja jälkkäriksi suklaata. Jälkiruokia meillä ei ole juuri koskaan joten tässä ollaan ehkä törmäyskurssilla turkkilaisen ja suomalaisen ruokamaailman kanssa. Saimme tarhan alkaessa monistenipun liittyen lastenkasvatukseen, yksi osio käsitteli ruokaa ja esimerkkillisiä aterioita. Olin hieman hämmästynyt, että sokerin katsotaan edelleen kuuluvan terveelliseen ruokaympyrään, pienenä osana mutta kuitenkin. Tatli ye, tatli konuş, sanoo turkkilainen eli vapaasti käännettynä kun syöt makee, ovat sanasikin kauniita.

Aamupala nautitaan tarhassa vasta 09.15 ja me heräämme tytön kanssa 06.45. Annan tytölle siis ennen lähtöä keitetyn kanamunan tai jogurtin sekä maitoa. Kello 11.00 lapsille on toisinaan tarjolla hedelmiä tai lisämaito, jokaisella on oma vesipullo pakattuna mukaan. Samaan aikaan tarjotaan usein vanhempien mukana laittamia välipaloja tai opettajan oman varaston herkkuja. Tarhalaiset tekevät lähes viikottain retken ja osana retkipäivistä ruokailu on ulkoistettu puistojen tai vierailukohteiden kahviloihin, viime viikon reissulla tarjolla oli hampurilainen, ranskalaiset ja pillimehu. Siitä hampurilaisesta puhuttiin vielä illallakin, oli se sen verran ihmeellistä herkkua.


Kun haen tytön tarhasta, onkin jo lounasaika, aika usein suuntaamme suoraan kotiin syömään. Toisinaan nappaan neidille koulun edustalta mukaan seesamirinkilän ja kaupasta pillimaidon matkaevääksi, joskus nautimme lounaan ulkona. Koulun lähettyvillä on kivoja pieniä lounasravintoloita, joista saa kalaa, keittoja ja turkkilaisia kotiruokia. Ensimmäisten kuukausien aikana neiti ei ole lihonut eikä laihtunut, opettajan mukaan ruoka maistuu ja energiaa kuluu päivän aikana. Kotona ollessaan neiti oli laiska syömään ja käytti herkästi hyväksi hömelöä äitiään joka avitti syömisessä. Tarhan myötä niin syömisessä kuin monessa muussakin asiassa on herännyt uudenlainen into tehdä asiat itse. Minä autan leipomaan, minä teen hommia ja minä syön itse.

Miten sujuu teidän tarha- tai kouluruokailu?


25 kommenttia:

  1. Ihana idea, etta vanhemmat laittaa lapsen laukkuun jotain yllatyssyotavaa muillekin lapsille. Opettaa lapsetkin iloitsemaan toisille omastaan antamisesta. Kylla mansikkatoffee on terveellinen ruoka, onhan siina mansikkaa..hah hah.. Kiitos taas Petra!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kiva, etta on naita vanhempien lahetyksia, opettajalla on sen lisaksi omat varastot joissa on pienta purtavaa. Meilla on kielletty tuoda kotileivonnaisia ja suklaa seka karkit, ihan hyva silla muuten siella olisi varmaan useampana paivana karkkia kun tuo mansikkatoffeekin meni lapi :)

      Poista
    2. Petra..tuli nyt sultakin ulkosuomea.. ;) ei se ole kanamuna vaan kananmuna..:)

      Poista
  2. Kiva lukea kuulumisia tarhasta! Muistan todella hämärästi oman tarha-aikani Turkista, mutta kutakuinkin mainitsemallasi tavalla päivät kuluivat. Suomessa ja Turkissa on kyllä erittäin erilainen käsitys aamupalan suhteen, molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilainen on tosiaan, Turkissa aamiainen on tosi tarkea, Suomessa se syödaan usein nopeasti. Ma tykkaan turkkilaisen aamiaisen ideasta lapsen kohdalla siina mielessa, etta sita kautta tutuiksi tulee laaja kirjo erilaisia makuja, aamiainen kun koostuu niin monipuolisista jutuista.

      Poista
  3. Täytyykin lähettää Suomesta Laralle terveys patukkaa, Fazerin sininen, mansikka-jugurtti....sekin on terveellistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eheiiii, suklaaleivassa on ihan tarpeeksi, ei enaa fazerin sinista :D

      Poista
  4. Ruokalista kuulostaa herkulliselta! Mutta mitä on lasten tee? Se jäi kiinnostamaan. Minä kirjoitinkin tästä samasta aiheesta vähän aikaa sitten postauksen . Etelä-Ranskassa ainakin meillä kouluruokailu sujuu hyvin: paikallislehdestä saa kieli pitkällä lukea millaisen kolmen ruokalajin menun se kolmevuotias tänään saa... http://chezhelena.com/2014/09/22/kolmen-ruokalajin-lounasta-kolmevuotiaille/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma luinkin tuon postauksen silloin ja siella on kylla ihan gourmet-tason ruokailu! Iltapaivaryhmalaisilla on taalla sitten lounas, joka on ihan tavallista turkkilaista kotiruokaa: linsseja, papuja, joskus lihaa, pilahvia tai makaroonia, paljon kasviksia ja hedelmia. Lastentee on yrttiteeta, usein salvia tai lehmusteeta, joskus yrttisekotuksia. Meidan tyttö on oppinut naiden juomisen nyt tarhassa :)

      Poista
  5. Nämä lasten teet ovat mielenkiintoisia, suomessahan ei yleensa anneta lapsille edes kotioloissa minkäänlaisia teitä, ei edes yrttiteesekoituksia. Se on harmi, yrttiteet ovat monesti terveellisiä ja ovat lapselle mukava lämmin juoma. Eräässä virolaisessa blogissa oli muuten myös päiväkotiruokalista, sekin oli kiinnostavaa luettavaa. Harmi kun blogin nimi ei nyt tule mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri maiden paivakotiruuat ja -touhut ovat kylla tosi mielenkiintoista luettavaa! Jos se virolainen blogi tulee viela eteesi niin linkkaapa mulle. Taalla lapset juovat yrttiteeta aika yleisesti ja nain talven tullen sita annetaan entista enemmin flunssan ja kylman torjuntaan.

      Poista
  6. Ihan mahdottoman mielenkiintoinen postaus. Kyllä on jännä, kuinka erilaisia nuo eri maiden tarha- ja kouluruokailut on. Meillä ei ole koskaan esikoiselle pidetty mitään karkkipäiviä " Little bit of what you fancy does you no harm" - kuuluu taas englantilainen sanonta. Pienen palan makeaa voi ottaa makeannälkään, mutta siihen pieneen palaan se meidän lapsella yleensä sitten jääkin (voi kun äitikin seuraisi tätä esimerkkiä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla yritetaan keskittaa herkuttelua enemmin viikonloppuun mutta ei meilla mitaan tiukkislinjaa oteta, lahjuksia saa ottaa vastaan silla silla on taas omanlainen tarkea vaikutus lapseen, on kivaa kun huomioidaan ja muistetaan.

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoista luettavaa.

    K:n kouluun vanhemmat lähettää opettajien pyynnöstä milloin mitäkin - maitoa, muroja, hedelmiä, vihanneksia, muropatukoita, pretzeleitä jne. ja niistä kootaan koko ryhmälle välipala.

    O:n kouluun jokainen vanhempi lähettää vuorollaan koko luokalle välipalan. O:lle pakkaan maitoallergian takia omat eväät.

    M:n koulussa saa ostaa kouluruokaa joka on keskimäärin mun silmiin aika kamalaa - pizzaa, tacoja, hampurilaisia, kananuggetteja... Monet lapset saa syödä kouluruokaa kerran tai kaksi viikossa ja muuten tuovat eväät mukanaan. M:lla on omat eväät maitoallergian takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla on yksityisella puolella tarhoissa ja kouluissa hyvat pöperöt, tassa tytön tarhassakin mun mielesta hyvat kun ollaan kuitenkin valtionpuolella ja tarhamaksu on pieni, kouluistahan lapset kayvat sitten osa kotona syömassa, ostavat koululta jotain tai ottavat evaat mukaan valtion paikoissa, naissakin kaytannöt vaihtelee asuinpaikan mukaan.

      Poista
  8. On ollut hauskaa huomata, että meidän lapset ovat tajunneet suomalaisen kouluruoan olevan hyvää. Ei ole pakkohaukkumista, vaan pistelevät hyvillä mielin pöperöt poskeen. Turkissa ei kouluruoka meinannut upota, eli saivat kai silloin tarpeekseen valittaa kouluruoan pahuutta;D. Teidän neitin ruokalista sen sijaan kuulostaa minusta aika herkulliselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla iltapaivaryhmalaisilla on sitten lounas, joka vastaa ihan turkkilaista kotiruokaa. Aika moniin tyttö on tietty jo tottunut meilla kotona mutta saa nahda alkaako jossain vaiheessa nurista tarharuokailusta.

      Poista
  9. Kiva postaus. Kommenttini edelliseen postaukseen hävisivät jonnekin avaruuteen; taas! Ayvalik tost näyttää herkulliselta, pitääpä maistaa ensi kerralla. Sucuklu tostilla voisin vaikka elää loppuelämäni!
    t. Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma tykkaan ayvalik tostista, se on mun lemppari paikallinen pikaruoka!

      Poista
  10. Tarha- tai kouluruokailusta ei ole kokemuksia, mutta tuosta sokerin ujuttamisesta ruokavalioon kyllä paljonkin. Ranskalaisten keskuudessa sitä sai ihmetellä jatkuvasti. Miten suklaaleivos voi olla aamupala? Kun ihmetyksestä selvisi ylitse, aloin sortumaan siihen välillä itsekin, mutta sentään tajusin kyseessä olevan sortumisen eikä normaali juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa se suklaaleivos aamiaisella onkin myöhästynyt jälkkäri? Jos - varsinkin kesällä - illallinen on tosi myöhään ja päättyy vain (aikuisilla) viinilasilliseen yömyssyksi, niin nukutun yön jälkeen on ihana jatkaa kahvilla ja leivoksella?
      Terveisin makeapossu Suometar

      Poista
    2. Ihan loistava teoria :) Kakkua siis aamiaiseksi. Turkkilaisille esim.suolakurkut ovat kummallisia aamiaispöydassa kun taas suomalaisille makea aamupalalla ei tunnu sopivalta.

      Poista
  11. Luulin, että olin ymmärtänyt jotain turkkilaisesta aamupalasta oliiveineen, juustoineen, leipineen, jne. mutta voiko siihen kuulua keittokin? Minä tykkään kyllä esim. linssikeitosta paljon, mutta olen mieltänyt sen lounaaksi. Kaikkea oppii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keitto voi tosiaan olla Turkissa aamiainen, monet keittopaikat on auki 24t, joten keittoa voi syöda kaikkina vuorokauden aikoina. Matkanteon aikana keitto on tyypillinen yö- tai aamupala ja talvella keittoja syödaan lammikkeeksi juurikin aamiaisella.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!