Tarharuokaa ja eväitä

Tarharuokailu on tuonut meidät paikallisen laitospöperön äärelle. Aamupäiväryhmälle on tarjolla aamiainen ja toisinaan hedelmä, ruokalista toimitetaan vanhemmille joka kuun alussa tai sen voi tsekata nettisivuilta ja koulun ilmoitustaululta. Alussa neiti ei syönyt juuri mitään, ei kuulemma moni muukaan, toisella viikolla meininki muuttui ja tarharuoka alkoi maistua. Nälkäisenä ei jaksa leikkiä ja ryhmäpaine toimii?

Meillä syödään kotiruokaa, olemme suhteellisen kaikkiruokaisia ja tykkäämme herkutella ajoittain. Emme ole tiukkiksia tytön ruokailujen suhteen, suklaata saa toisinaan, kaakaomaitoa ja hamppareita erikoispäivinä, ruoka-aikoja yritämme noudattaa mutta joustoakin vaaditaan menojen mukaan. Tarhaan menon myötä ruoka-aikoja on jouduttu hieman muuttamaan ja miettimään kuinka suhtautua paikalliseen tarharuokaan.


Tytön eka viikon lemppari oli nutellaleipä, kanamuna oli liian kovaksi keitettyä ja maito ei maistunut mukista vaan olisi tarvittu pilli. Seuraavalla viikolla upposi jo munakkaat, pähkinät ja maito mukista. Tarhalla on oma keittiö ja kokki, ruoka on oman mittapuuni mukaan vaihtelevaa mutta aika täyttävää ja siitä ei ilmeisesti pihistellä, sillä lisää saa pyytäessä. Vanhemmilla on tapana laittaa lasten laukkuihin koko luokalle jaettavaksi välipalaa ja toisinaan herkkuja, opettaja on pyytänyt että laukkuihin sujautetut eväät olisivat terveellisiä kuten kuivahedelmiä, kaurakeksejä tai hedelmiä, ei mielellään sokerisia juttuja, leivonnaisia tai karkkeja. Itse olen laittanut viemisiksi täysjyvätikkuja ja myslikeksejä, yhden tarhakaverin äidin mielestä mansikkaiset toffeet voidaan laskea terveellisiin välipaloihin.

Viime viikon ruokalista:

Ma Ayvalik tostu eli makkaralla, juustolla, tomaatilla tms. täytetty lämmin leipä, lasten tee ja omenaa
Ti   Keitettyä kanamunaa, keitettyä perunaa, juustoa, maitoa ja saksanpähkinöitä
Ke  Juustopasteija, oliiveja, tomaattia, kurkkua ja mehua
To   Boyoz eli alueelle tyypillinen piirakka, juustoa, tomaattia, kurkkua ja maitoa
Pe   Omeletti, juustoa, kurkkua, oliiveja, lasten teetä ja maitoa


En ole terveysintoilija mutta suhtaudun ruokaan intohimoisesti, raaka-aineet, kotiruoka ja monipuolisuus ovat tärkeitä. Koulun aamupalalista saa toisinaan huokailemaan, suklaaleipiä, rasvaisia börekejä ja pillimehua? Eikö joka aamu voisi olla maitoa ja enemmin kanamunaa ja vihanneksia? Toisaalta olen onnellinen, että tyttö oppii syömään koulun peruspöperöä, meillä kun kotona syödään sekalaista fuusioruokaa Turkista ja Suomesta. Yhteinen ruokailu lasten kanssa opettajien avustuksella on myös hieno juttu ja tykkään ajatuksesta, että ruuan valmistaa koulun oma kokki, joka hyörii kokkihatussaan aamulla jo pihamaalla. Ei tarjolla sentään pelkkää sokeria ja jauhoja ole vaan ihan terveellisiäkin tuotteita kuten oliiveja, pähkinä- ja kuivahedelmäsekoituksia, lasten yrttiteetä, juustoa, omeletteja, keitettyjä kanamunia, vihanneksia ja hedelmiä. Syksyn tultua ruokalistalle on otettu myös kerran viikossa keittoa, linssikeittoa, tomaattikeittoa tai linssi-bulgur-vihanneskeittoa. Keitto kuulostaa suomalaisittain oudolta aamiaselta mutta Turkissa sosekeitto on tyypillinen aamiainen.


Meillä kotona on herkuteltu börekillä, kaakaomaidolla, kekseillä ja joskus suklaalla. Tarhan myötä tyttö on pyydellyt kotiin nutellatahnaa ja jälkkäriksi suklaata. Jälkiruokia meillä ei ole juuri koskaan joten tässä ollaan ehkä törmäyskurssilla turkkilaisen ja suomalaisen ruokamaailman kanssa. Saimme tarhan alkaessa monistenipun liittyen lastenkasvatukseen, yksi osio käsitteli ruokaa ja esimerkkillisiä aterioita. Olin hieman hämmästynyt, että sokerin katsotaan edelleen kuuluvan terveelliseen ruokaympyrään, pienenä osana mutta kuitenkin. Tatli ye, tatli konuş, sanoo turkkilainen eli vapaasti käännettynä kun syöt makee, ovat sanasikin kauniita.

Aamupala nautitaan tarhassa vasta 09.15 ja me heräämme tytön kanssa 06.45. Annan tytölle siis ennen lähtöä keitetyn kanamunan tai jogurtin sekä maitoa. Kello 11.00 lapsille on toisinaan tarjolla hedelmiä tai lisämaito, jokaisella on oma vesipullo pakattuna mukaan. Samaan aikaan tarjotaan usein vanhempien mukana laittamia välipaloja tai opettajan oman varaston herkkuja. Tarhalaiset tekevät lähes viikottain retken ja osana retkipäivistä ruokailu on ulkoistettu puistojen tai vierailukohteiden kahviloihin, viime viikon reissulla tarjolla oli hampurilainen, ranskalaiset ja pillimehu. Siitä hampurilaisesta puhuttiin vielä illallakin, oli se sen verran ihmeellistä herkkua.


Kun haen tytön tarhasta, onkin jo lounasaika, aika usein suuntaamme suoraan kotiin syömään. Toisinaan nappaan neidille koulun edustalta mukaan seesamirinkilän ja kaupasta pillimaidon matkaevääksi, joskus nautimme lounaan ulkona. Koulun lähettyvillä on kivoja pieniä lounasravintoloita, joista saa kalaa, keittoja ja turkkilaisia kotiruokia. Ensimmäisten kuukausien aikana neiti ei ole lihonut eikä laihtunut, opettajan mukaan ruoka maistuu ja energiaa kuluu päivän aikana. Kotona ollessaan neiti oli laiska syömään ja käytti herkästi hyväksi hömelöä äitiään joka avitti syömisessä. Tarhan myötä niin syömisessä kuin monessa muussakin asiassa on herännyt uudenlainen into tehdä asiat itse. Minä autan leipomaan, minä teen hommia ja minä syön itse.

Miten sujuu teidän tarha- tai kouluruokailu?