Töitä, kiitos

Olen ollut aktiivisena työnhakijana nyt kolmisen kuukautta, hakemuksia on lähetelty sinne ja tänne mutta mitään mielenkiintoista ei ole ilmaantunut. Olen paikallisille työmarkkinoille hieman liian vanha ja vähän liian ulkomaalainen, suurin miinus on kuitenkin oikeiden suhteiden puuttuminen, niitä linkkejä kun vasta ollaan luomassa vuosi muuton jälkeen. Kolme kotiäitivuotta menivät ilman suurempia paineita tulevaisuudesta tai työllistymisestä, kotona olo oli kivaa ja päivät soljuivat tytön ohjelman mukaan. Mies piti toisen kesän vapaata työpaikan vaihtojen välissä ja viime kesä kului hyvin alhaisella työmäärällä, takana on siis ainakin reippaasti perheen yhteistä aikaa. Tilipussi ei aina kiitellyt mutta valintoja ei kaduttu.

Yritys on kovaa. Espanjan kurssi 150 tl/kk, tarjolla on myös muita preppauskursseja, putkimiehen palveluita ja lastenhoitoapua. Ilmoituksia on lyhtypylväissä, metrotunneleissa ja tietyömaaaidoissa.

Tytön tarhaanlähtö oli lopullinen nykäisy siihen suuntaan, että kotiäiteilyä on saatu tarpeeksi ja töitä olisi löydettävä. Työpaikan etsinnässä on muutama mutta, kuten tunnettua, paikallinen yhteiskunta ei ole kovin voimakkaasti panostanut äitien työllistymisen helpottamiseksi. Valtion tarhat pienille ovat puolipäiväisiä, koko päiväinen työ vaatii siis yksityisen tarhan, joka maksaa aikalailla valtionpuolta enemmin ja palkan on siis oltava sen mukainen. Lastenhoitajaa en haluaisi ottaa, sillä tarhan ympäristö on mielestäni virikkeellisempi ympäristö. Puistossa tavatut lastenhoitajat eivät juuri vakuuta, kyllästyneinä ja väsyneinä vauhdikkaiden tapausten perässä juoksentelu ei huvita, keinua keinutetaan samalla tuolilla istuen ja voisin kuvitella telkkarin olevan monien lastenhoitajien pelastus.

Kotimatkalla tarhasta voi syöttää puluja.

Olen tehnyt erilaisia töitä elämässäni mutta nyt yritän etsiä paikkoja, joissa voisin käyttää omia vahvuuksiani ja samalla nauttia työstä, osa-aikainen duunikaan ei olisi poissuljettu, vuorotyöt ja iltavuorot eivät sen sijaan sovi. Se sulkee pois suurimman osan hotelli- ja lentokenttäalan töistä. Olen hakenut töitä, joissa voisin käyttää kielitaitoani ja aiempaa kokemusta hyväksi. Opastyöt ovat hieman ongelmallinen yhtälö, viikon tai kahden opastusta varten tarvittaisiin kotiin lastenhoitaja ja omat yksityiset opastukset freelancerina taas vaatisivat virallisen oppaan paperit, joka onkin pidempi prosessi. Käännöksiä olen jonkun verran tehnyt mutta ilman virallisen kääntäjän tutkintoa olen käännöstoimistojen armoilla, jotka taas verottavat välistä isot summat ja maksavat kääntäjälle melko huonosti.

Tarhan askarteluja varten käynti kirjakaupassa tai sekatavarakaupassa on lähes viikottainen.

Tiedän, että olen ollut työnhaussa vasta vähän aikaa mutta samanaikaisesti olen jo suunnitellut kuinka työllistäisin itseni, ellei töitä löydy. En kaipaa työhöni menemistä konkreettisesti työpaikalle, työkavereita ja rutiineja, päinvastoin tekisin mielelläni töitä kotoa käsin tai palloilisin siellä täällä töiden mukaan. Mies pystyy joustamaan työvuoroistaan ja tarkoitus olisi pitää tyttö nyt ainakin tämän vuoden puolipäivätarhassaan. Tarhalaisen elämään tottuminen on vasta aluillaan ja uudet kaverit ja opettaja ovat tytölle tärkeitä, toiseen tarhaan siirtäminen tuntuisi aika ikävältä.

Meillä on syksy!

Tarvittaessa mies tekisi vain iltatöitä ja minä päivähommia, haut ja viennit ajotettaisiin sen mukaan. Tarvittaessa palkattaisiin iltapäiväksi kotiin hoitaja, joka auttaisi samalla siivouksessa. Samalla hoituisi talven aikana odottava flunssarumba, kun jompikumpi vanhemmista olisi aina kotona. Hätätapauksissa soitettaisiin Espanjan mummi ja ukki apuun.

Tällä hetkellä tuntuu järkevimmältä keskittää osa omaa aikaa itsensä työllistämisen suunnitteluun, tutkia toiminimen käyttöä Turkissa, verotusasioita, työstää mahdollisia palveluita ja tehdä suunnitelmaa kuinka toimia. Käyn läpi päivittäin työpaikkailmoitukset mutta rimaa en aio kauheasti laskea ja hakea ihan mitä vaan, suhdeverkosto kehittyy ajan kanssa eikä hötkyily auta asiaa. Ihan mitä vaan tarkoittaa myös rahallista ansiota ja puntaroin aika tarkkaan palkasta miinustettavien menojen ja ajankäytön yhtälön. Mistä summasta on järkevää uhrata suurin osa viikosta aamusta iltaan töissä ja mikä summa olisi tyydyttävä oman toiminnan pyörittämiseen. Teen tällä hetkellä etätyönä pientä sälää, joka ei ole kovin vaativaa mutta ihan antoisaa. Viikot rullaavat aikamoista vauhtia ja pitkän työviikon sovittaminen arkeen tuntuu hurjalta, missä välissä silloin ehtii hoitaa tytön tarhan tarvikehankinnat ja muut osallistumista vaativat hommat, kuntoilla, nähdä ystäviä ja olla perheen kanssa?