lauantai 28. maaliskuuta 2015

Heinistä ruokaa?

Suomalainen etsii metsästä marjoja ja sieniä, Turkin metsistä, erityisesti Egeanalueelta, poimitaan erilaisia villiheiniä. Kun muutimme Izmiriin, olin ihmeissäni markkinoiden yrteistä ja erilaisista vihreistä, joista osaa en ollut nähnyt koskaan aiemmin. Isoissa ruokamarketeissa eteen tuli Ege otlari (egeanalueen yrtit) laarit. Haistelin ja pyörittelin heiniä ja vilkuilin paikallisia, jotka ostivat pussitolkulla vihreitä syötäviä.

Tyttöseni, hymyilee hampaaton mummo pussihousuissaan, nämä villiyrtit ovat meille lääkettä ja ruokaa, niistä keitetään talvisin rohtoteet juotavaksi ja hierotaan ulkoisesti parantaviksi, lähes kaikki ovat myös sisäisesti ravitsevaa ja terveellistä ruokaa. Olen jo useamman kuukauden opetellut eri heiniä, cibes, arabsaçı, çiriş ja niin edelleen. Tiesin, että Turkin luonto on rikasta ja vaihtelevaa mutta yllätyin kuinka paljon tälläkin seudulla on käyttöheiniä, joita ei tavata muualla Turkissa. Turkissa kasvaa noin 10 000 eri kasvilajia, se on enemmin kuin Euroopan maissa yhteensä. Turkki on ainoa maa maailmassa, jossa vallitsee kolme eri kasvillisuusvyöhykettä, monia viljelykasveina tunnettuja lajeja, kuten tulppaani, linssi ja aprikoosi, löytyy edelleen villinä Turkissa.


Opasajoilta jäivät mieleen retket Turkin vuoristoon, alueen tuntevat paikalliset keittivät maasta poimituista villioreganoista teetä, valmistivat erilaisista yrteistä gözleme lettuja ja tarjosivat lounaalla luonnosta poimittuja vihreitä yrttejä salaattina. Monen yrtin englannin- tai suomenkielinen termi on useamman mutkan takana. Osa kasveista on sukulaiskasveja joillekin tutummalle, osa tuiki tuntemattomia, osa on ollut aikoinaan rohto- ja ruokakäytössä myös Suomessa, ennenkuin ne ovat hukkuneet turhakkeina vallitsevien ja alueella paremmin kasvavien lajien joukkoon.


Mieheni hakkaa minut mennen tullen lintu- ja kasvilajituntemuksessa, ne on kaikki opittu nimittäin kotona tai käytännössä, miehen, ystävien ja mukavien myyjien avulla olen oppinut joitakin villiyrteistä ja käyttötarkoituksista, myöhemmin luvassa lisää heinäreseptejä. Perussääntö on, että suurin osa toimii pannulla oliiviöljyn ja sitruunan kautta tai sellaisenaan salaatin seassa, monesta voi hauduttaa teetä ja rohtotarkoitukseen tarvitaankin jo visiitti rohtokauppaan.


Ensimmäisenä vihreänä tutustutaan kaalin kylkiäisiin eli cibes, joka on todella suosittu egeanalueella. Muualla maassa sitä ei juuri käytetä mutta izmiriläiset ostavat sitä usein markkinoilta pusseittain. Cibes on kaalinnoston yhteydessä kerättävä lehtiosa, joka on neljä- tai kuusilehtinen. Kaalin ystävänä tykkäsin tästä napakasta, kauniin vihreästä pienilehtisestä rehusta.


Cibes salaatti

300 g cibesiä eli pieniä kaalinlehtiä
2 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl omenaviinietikkaa
4-5 valkosipulinkynttä
chilirouhetta
suolaa

1. Pese lehdet hyvin ja poista mahdolliset huonot tummuneet lehdet. Pilko lehdet hieman pienemmiksi. Keitä lehtiä pari minuuttia kuumassa, suolatussa vedessä. Nosta lehdet reikäkauhalla jääkylmään veteen, jos haluat säilyttää niiden kauniin vihreän värin ja estää tummumisen.

2. Nosta lehdet tarjoiluvadille, sekoita oliiviöljy, etikka, pieniksi leikatut valkosipulinkynnet, makusi mukaan chilirouhetta ja hieman suolaa ja kaada seos lehtien päälle. Tarjoile lisukkeena.

Ylläoleva ohje on suosittu kalanlisuke, omenaviinietikan tilalle voi vaihtaa yhden sitruunan mehun tai granaattiomenauutetta. Izmirin alueella kyseiseen salaattiin saattaa törmätä kalaravintolassa mezenä. Cibes sopii myös hyvin pannulle, olen lisännyt sitä jauhelihakastikkeeseen ja lasagneen. Egeanalueella melkein mikä vaan taipuu oliiviöljyruuaksi, niin myös cibes:



Cibes oliiviöljyssä

300g cibesiä
1 sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
hieman suolaa
(halutessasi voit pilkkoa sekaan porkkanaa, tomaattia tai paprikaa)

1. Pese lehdet hyvin, pilko haluamasi kokoisiksi paloiksi. Pilko sipuli pieneksi, samoin valkosipuli.

2. Kuumenna oliiviöljyä ja lisää sipuli, valkosipuli ja lehdet, pyörittele alhaisella lämmöllä pannulla. Jos käytät lisänä porkkanaa ja tomaattia, pilko ne pieniksi ja lisää sipulien jälkeen, ennen kaalinlehtiä.

3. Kun seoksen ainekset ovat pehmentyneet, lisää sitruunanmehu, hieman suolaa ja tarjoile heti.

Afiyet olsun!


13 kommenttia:

  1. Huisin mielenkiintoista, kiitos. Odotan jatko-osia innolla.

    VastaaPoista
  2. Näyttää hyvältä ja taidanpa kokeilla kesällä kera grillatun kanan tai kalan. Ja mikä tarjonta toreilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla on toreilla kylla jos jonkunlaista vihernippua ja heinaa, aina tulee jotain uutta vastaan.

      Poista
  3. Herkullisen näköistä, vitamiinit tulee lähes ruudun läpi. Täytyy ehdottomasti maistaa kesällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahes kaikki zeytinyağlit on suosikkejani, voisin varmaan elaa niilla osittain :)

      Poista
  4. Kyllä luonto on ihmeellinen ja tarjoaa siellä ja täällä vaikka mitä, jos vaan jaksaisi ottaa selvää. Kerätä. Kuivattaa. Säilöä. Ja syödä:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naissa heinanipuissa ja kayttötavoissa onkin selvittamista :)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Ruoka ei näköjään rajoja tunnusta! Noi kaalinversot eli täkäläisittäin "tsimulia" on täälläkin suosittu herkku, mutta vielä enemmän arvostetaan villivihanneksia, joita myydään myös eri lajeista valmiiksi koottuna kimppuna, varsinkin lihan kanssa paistettavat. Keitettävät ovat omina vihtoinaan ja äsken ostin villiporkkanan naatteja, joita voi varovasti silputa salaattiin myös raakana. Kiitos kivan erilaisista resepteistä, jotka menevät varmasti kokeiluun!
    Terveisin hortahullu Suometar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkaat ja ma luulen etta tassa samoilla kulmilla on nama rehutkin samat, joita kaytetaan :) Lisaa rehuja tulossa kunhan ehdin taas markkinoille ja kyökkiin.

      Poista
  7. Tosi kiinnostava postaus! Tykkään tästä ideasta esitellä paikallisia tuotteita ja ihan varmasti seuraan tätä sarjaa innolla, jos jatkoa on tulossa.

    Sen verran pitää kuitenkin kommentoida, että tämä lause: "Turkki on ainoa maa maailmassa, jossa vallitsee kolme eri kasvillisuusvyöhykettä".... on varmaan jostain mainosmateriaalista bongattu, tai sitten hieman patrioottisen turkkilaisen sanomaa. ;) Kasvillisuusvyöhykkeistä kartta löytyy täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvillisuusvy%C3%B6hyke#/media/File:Kasvillisuus.png ja tuolta pystyy bongamaaan helposti, että kolmea eri kasvillisuusvyöhykettä löytyy pelkästään Euroopasta esim Ranskasta, Unkarista, Italiasta, Espanjasta... sekä niinkin tutuista maista kuin Norjasta ja Ruotsista. ;) Toki isommissa maissa kuten Yhdysvalloissa kasvillisuus on vielä rutkasti monipuolisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkasit ja lisaa villiyrtteja ja heinia tulossa :)

      Itseasiassa ei ollut mainosmateriaalista vaan varmaan oman kaannökseni ja ajatuksen vika, The Flora and Fauna of Turkey and Aegean islands kirjassa kerrotaan Turkin olevan ainoa maa jossa vallitsee kolme 'botanical geographical regions' joka tarkoittanee kasvimaantiedetta tms. ? ja jos oikein ymmarsin niin Turkissa vallitsevat iranoturanilainen-, eurosiperialainen- ja valimerellinen vyöhykejako on harvinainen, jonka myöta lajikkeet ovat poikkeuksellisia, siihen etta taalla kasvaa edelleen niin paljon villina lajeja taas johtuu paljolti siita etta teollistuminen on altanut Turkissa myöhaan. Nama kasvioppaat, joita olen tutkinut ovat toooodella vanhoja joten uutta tutkimusta on tullut mielinmaarin.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!