torstai 12. maaliskuuta 2015

Kun opettaja vierailulle saapui

Tänään tyttö odotti ikkunan äärellä ja tarkkaili milloin minun opettaja tulee, milloin? Odotimme nimittäin tytön tarhan opettajaa vierailulle kotiimme. Luulitteko, että olin viimeisen tunnin ajan hinkannut lattioita ja pyyhkinyt pölyjä? En sillä saavuimme kotiin vanhempainkokouksen jälkeen, lääkärin kontrollin kautta noin puoli tuntia ennen tytön opettajaa. Mies oli keittänyt kahvit ja minä hain matkalta börekit, mies oli järjestellyt paikat niin vieraskuntoon kuin mahdollista.

Tytön tarhalla on menty tasaiseen tahtiin viime kuukaudet, teatteria, lastenelokuvia, lasten järjestämiä piirustusnäyttelyitä ja musiikki instrumenteihin tutustumista, minä olen toimittanut tarhalle mannaryynejä keittiötuntia varten, leikellyt tytön kanssa lehdistä eläinten kuvia, hakenut kirjakaupasta magneetteja ja suurennuslasin sekä pakannut tytön reppuun toisinaan kaikille jaettavaksi rusinoita tai keksejä. Opettajakin meinasi jo kerran vaihtua valtion opettajien sijoitusohjelman puitteissa mutta iloksemme saimme pitää tutun ja turvallisen Aydan rouvan.



Tänään olin vanhempainkokouksessa. Tiedättekö kuinka kokous täällä alkaa? Turkin kansallislaululla Istiklal Marşılla, seisoen, hartaasti eteenpäin katsoen ja laulaen mukana. Täällä ei mumista ja liikutella huulia vaan lauletaan melko reippaasti. Paitsi se eräs ulkomaalainen, joka ei laulua ihan osaa ja liikuttelee huulia. Kokous kesti puolitoista tuntia ja sisälsi paljon vapaata keskustelua, käytiin läpi mitä tehtiin ekan lukuvuoden aikana ja mitä tehdään kevään aikana. Lapset rakentavat vanhempien kanssa pahvista tms. valitsemansa musiikki instrumentin, sekä puun koulun yhteistä projektia varten ja ottavat kuvan lapsesta luonnossa puun tai kasvin vierellä, joka toimitetaan kouluun. Koululle kehotettiin tuomaan keräykseen paperia, öljyä ja pattereita ja lasten tehtävissä pyritään hyödyntämään kierrätysjäte, ei siis aina kirjakauppaan. Kokouksessa ei kajota henkilökohtaisuuksiin tai ongelmiin lasten kohdalla mutta koska alusta asti on tehty sopimus että olemme yhtä perhettä ja tieto jää meidän piiriin, jutellaan kokouksen aikana melko vapautuneesti. Sana on vapaa ja fiilis mukava, kasvatamme lapsista yhdessä tarmokkaita kouluunlähtijöitä opettajan sanoin.

Juttelimme käytöstavoista ja siitä mitä ajattelemme niistä, ovatko jotkut tavat vanhentuneita, pitääkö ottaa käyttöön uusia, millainen on jatkumo koulusta kotiin ja toisinpäin, että käsi menee suun eteen aivastaessa ja aamu aloitetaan hyvää huomenta toivotuksella. Olimme aika moni perin kummissamme erään äidin kommentista, jonka mukaan poika on oppinut liian hyville tavoille ja hörötimme erään isän tarinalle kuinka tämän lapsi halusi suoraan lääkäristä tarhaan eikä kotiin toipumaan. Sovimme koko lössin yhteisistä aamupala treffeistä huhtikuulle ja jaoimme muutamat tehtävät vanhempien kesken. Tytön opettaja kertoo kutsuvansa lapset luokseen kylää huhtikuun lopussa, tarjolla on kuulemma jäätelöä. Itselleni tuli nostalginen olo, muistan nimittäin edelleen sen tunnelman kun pääsin eka luokalla opettajani kotiin vierailulle luokan kanssa, mansikkamehua ja keksejä!

Tulihan se opettaja lopulta, tyttö  ei ole koskaan ollut niin hiljainen ja rauhallinen kuin opettajan vierailun aikana, suitsutus tytön rauhallisuudesta, sosiaalisuudesta ja hyvistä tavoista sai meidät miehen kanssa vilkuilemaan toisiamme, miten tuo nainen tekee sen? Viisi minuuttia ennen opettajan saapumista maattiin lattialla kulmat rutussa kiljuen koska päivän xylitol- annosta ei suostuttu tuplaamaan, opettajan saapuessa kodissamme istui neiti kaino rauhallisuus. Tytön opettaja on ihana ihminen, oli oikeasti kivaa saada hänet kylään, juttelimme tytön ja tarhan lisäksi monesta muustakin asiasta ja saimme tuliaiset opettajalta. Huomenna on jännä päivä, sillä lapset lähtevät elokuviin katsomaan Asterixia ja pääsevät samalla hampurilaisille, siitä oon hyvä aloittaa viikonloppu, joka sisältää meidän osalta pienen kahden päivän miniloman kevään alkamisen kunniaksi!

En ole unohtanut teitä, jotka annoitte hyviä vinkkejä aikoja sitten tytön tarhan projektia varten, johon pyysin apua ja neuvoja, projektia ei ole vielä toteutettu mutta siitä lisää kun sen aika on.

10 kommenttia:

  1. Meidän esikoinen oli kutsunut muistaakseni tokaluokkalaisena oman opettajansa synttäreilleen. Ja opettajahan saapui lahjan kanssa. Olihan se jotenkin puhuttelevaa:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se varmasti ollut aika jannaa esikoisesta, opettajalla on viela tietyssa iassa ihmeellinen vaikutus ja asema lapsien kohdalla :)

      Poista
  2. Kuulostaa tosi mukavalta kun lapsille on noin paljon mielenkiintoista ja kehittävää toimintaa! Ja mieluisa opettaja. Meillä hieman samankaltainen juttu tytön kanssa kun teyze tulee aamupäivisin meille auttamaan, aamulla kiukutellaan ties mistä mutta kun hän saapuu niin tyttö muuttuu samantien hyväntuuliseksi ja rauhalliseksi. Kyllä on helpottanut arkea :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti helpottaa, tietyilla ihmisilla ja tietyssa asemassa olevilla ihmisilla on kummallinen vaikutus lapsiin, en tunnistanut omaa tytartani hanen kaytöksestaan kun opettaja oli meilla, siis sellainenko neiti on aina tarhassa :)?

      Poista
    2. Niiden rakkaimpien kanssa kaikkia tunteita harjoitellaan. Mukavaa alkavaa viikkoa Izmiriin ja kiitos kivasta jutusta.

      Venla

      Poista
    3. Venla, niinhan se ja jopa aikuistenkin kohdalla :D Mukavaa viikkoa myös sinulle Venla! Joko kevat tuli?

      Poista
    4. Joo <3 koitan hillitä kevätintoa, mutten oikein pysty. Eihän se ikinä jäädäkseen näin aikaisin tule. Ikkunalaudat on täynnä istutuksia ja mieli virkeä valosta ja auringosta. Kiitos toivotuksista.

      Poista
  3. Suomessa olen ollut töissä mm.päiväkodeissa, kylläpä vaikuttaa päiväkotielämä täällä erilaiselta :) Mukava että vierailu meni hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarhan toiminta varsinkin valtion puolella Turkissa on aika erilaista kuin Suomessa, monessa mielessa, taalla vanhempien oletetaan osallistuvan paljon toimintaan.

      Poista
  4. Kiva idea, että opettaja tulee oikein kotiin kylään. Viitsii käyttää vapaa-aikaansakin tällaiseen toimintaan. Varmasti mukava ihminen, joka tekee työtään sydämestä, välittämällä, inhimillisesti ja spontaanisti. Onnekas Lara.😊

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!