torstai 30. huhtikuuta 2015

Leila Kiiskinen: Terkkuja Leilalta Italiasta

Olen seurannut Leilan blogia ihan alusta asti. Pakinan omaiset kirjoitukset Isä Matteon Spoletosta, Umbrian maakunnasta saavat väkisinkin hymyn huulille. Leila tulee melkein ruudun läpi, jokainen tarina on aito, konstailematon ja positiivinen. Jos mieli on maassa, avaa Leilan blogi, tarina arkisesta Italiasta ja Leilan kommelluksista piristää taatusti.


' Yhtenä aamuna poikani Thomas tokaisi: Äiti, sulla on pusero väärinpäin päällä. Sergio: Pusero on ihan oikeinpäin, Leila on väärinpäin sen sisällä.'

Viime vuonna Leilan jutut laitettiin Mediapinnan toimesta kirjan kansiin. Kirja on ns. blogikirja, johon on koottu Leilan juttuja italialaisesta perheestään, ystävistään, hauskoista arjen tapahtumista, lomamatkoista ja ulkosuomalaisen kommelluksista. Jokainen Leilan fani tietää kirjoittajan kotikaupungin (Tampere), ruokaherkun (mustamakkara ja sinappia suoraan suuhun purtilosta) sekä miehen lempinimen (Sörtsö). Leilasta on tullut tuttu lukijoille, moni odottaa Sörtsön sutkautuksia ja Spoleton tapahtumia taas päivitettäväksi. Nyt niihin voi tutustua myös kirjan kautta.


' Kellun. Kellun. Ja kellun. Kunnes kuulen Sörtsön huudon jostain kaukaa, maailman toiselta puolelta: Leilaaaaaaa! Mieheni on huolissaan kullastaan, joka on kellunut jo puoliväliin Adrianmerta, kohti Kroatiaa. Minulle ihan sama, mistä löydän itseni, kun avaan silmäni. Eikö Kroatiassa kauneusleikkauksetkin ole puoli-ilmaisia?'

Kirjoittajan tyyli poikkeaa muiden ulkosuomalaisen kirjoituksista. Leila on rehellinen ja osaa nauraa itselleen. Kun Leila seisoo käsillään Adrianrannikolla ja hyppii kuin suomalainen lapsi kesälomalle päästyään, hän osaa nauraa itselleen ja suomalaisuudelleen. Vieressä italialaiset seisoskelevat tukat föönissä ja meikki ojennuksessa vilkuillen suomalaista luonnonlasta. Leilan tekstien parhainta antia ainakin ulkosuomalaiselle on kirjoitajan asenne; Leila rakastaa Italiaansa mutta myös suomalaisuuttaan. Sinappia suoraan purtilosta suuhun, fazerin siniset piiloon muilta ja muutama kyynel kun lentokoneen pyörät koskettavat Helsinki-Vantaata. Leilaan on niin helppo samaistua, tälläisiä me ulkosuomalaiset ollaan nyökkäilen usein naama virneessä kirjoittajan tekstien äärellä. Joskus silmäkulma vettyy kun tuntemukset ovat niin tuttuja.

'Kymmenien vuosien aikana olen saanut pitkän listan vessoista, joihin olen jäänyt loukkuun....vaikeinta on selittää esim. lääkärin vastaanotolla miten on mahdollista, että tulet ulko-ovesta sisälle odotushuoneeseen, kun olit mennyt naistenhuoneeseen potilaitten silmien edessä olevasta ovesta.'


Leilalla on taito olla vähän kuin jokainen meistä mutta kuitenkin se Italian Leila. Leila tiputtaa jäätelöt rinnuksille, ihanalla illallisella pöytä käy liian pieneksi ruokia ajatellen ja olohuoneen lasipöytä rikkoontuu Leilan istahtaessa sen päälle. Kaikille tapahtuu hassuja tai noloja juttuja mutta harva osaa pukea ne yhtä hauskoiksi ja yhteisöllisiksi lauseiksi. Harva osaa poimia arjesta tapahtumia, joista kutoa tarinoita. Leila osaa. Toivotaan että Leila jaksaa jatkaa positiivisella asenteella ja tarinoilla Italian Spoletosta ja spoleton asukkaista. Sörtsöstä. Massimo koirasta, Leilan pojista ja Pandasta on tullut kuin seuratun sarjan hahmoista, puolituttuja. Ettekö tiedä mikä on Panda? Lukekaa Leilan kirja niin opitte. Nauretaan yhdessä, Leilan kanssa.

' Koskaan en kuitenkaan varsinaisesti ajatellut jääväni lopullisesti Italiaan, kunnes kohtalo otti elämän ohjakset käsiinsä ja tässä sitä ollaan. Italia on minun luonteeni ja persoonallisuuteni koti. Sydämeni hiljainen valinta.'

Leila Kiiskinen: Terkuja Leilalta Italiasta
http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-878-3

Lue kirjailijan esittely:
http://www.mediapinta.fi/kirjailija/13642

20 kommenttia:

  1. Voi Petra, en osaa muuta sanoa kuin KIITOS!
    Ps. Tabletti märkänä kyynelistä, ja taisi valua jo nenästäkin.

    VastaaPoista
  2. Hieno tulkinta Leilasta, Petra. Juuri sellainen hän on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja, ihanaa kuulla etta osuin oikeaan, en kylla yhtaan epaillytkaan :)

      Poista
  3. Minakin olen ihan koukussa Leilan hervottoman hauskaan blogiin!

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Anteeksi kirjoitin niin paljon kirjoitusvirheitä, pahus..Mutta..Eipä ole mitään lisättävää kirjoitukseesi, Petra, Leila ....on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, niinpa Leila on kylla niin ihana :)

      Poista
  6. Leilan juttuja lukiessa tulee kyllä hymy huulille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, niin mullekin, se on sita parasta Leilassa etta saa muut hyvalle tuulelle.

      Poista
  7. Leilan blogi on kyllä aivan ainutlaatuinen; tosi hauskasti kirjoitettu, mutta kuitenkin niin, että siihen on helppo samaistua. Pitääkin laittaa tuo kirja muistiin, josko saisin sen jostakin käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, Leilaan on niin helppo samaistua, oikea hyvanmielen kirja!

      Poista
  8. Leilaa hauskempaa tarinaniskijää ei olekaan! Hotkaisin kirjan hetkessä, kun lukemisen oli aloittanut sitä ei voinut enää lopettaa. Nyt sitten odotellaan kirjaa nro II, onneksi blogi päivittyy säännöllisesti siellä pitää käydä kurkkimassa viikottain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi paivittyy, Leilan pitaisi alkaa kirjoittamaan kolumneja lehteen, lukisin mieluummin niita kuin monen puolijulkkiksen vakisin vaannettyja juttuja.

      Poista
  9. Kiitos teille kaikille näistä niin rohkaisevista, ihanista, positiivisista kommenteista! Tällaista rehellistä rohkaisua me kaikki kaivataan sillon tällöin elämässä, eikä vain hautajaisissa.
    Kiitos, että olette olleet mukana seikkailuissani pötköblogissani, missä blogini ulkoasu on aikas surkea, kun en osaa muokata sitä. Te olette muuttuneet ajan kanssa lukijoista tutuiksi, ja tutuista jopa ystäviksi, kuten Petra. Olen kiitollinen tästä kaikesta!

    VastaaPoista
  10. Yhdyn kaikkiin edellisiin kirjoituksiin. Leila on niin.... Leila:-) Oma itsensä ja sellaisena täydellinen. Niin kuin me kaikki! Leilan tyyli on todellakin niin tunnusmerkillistä, sen tunnistaisi vaikka sokkona. Itse olen suhteellisen nuori bloggaajana ja kovasti pyrin löytämään oman tyylini. Toistaiseksi kirjoitukset ovat aikamoista sillisalaattia, mutta ehkä se siitä ajan kanssa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella on oma ainutlaatuinen tyylinsa, Leila on kylla niin Leila etta ihan totta, hanen juttunsa tunnistaisi sokkonakin :)

      Poista
  11. Oi kun kuulostaa mukavalta blogilta :) tuli hymy huulille ihan vaan tuota sinun kirjoitustasi lukiessa. Pitääkin tutustua Leilan blogiin :D

    Mutta se pitää kyllä sanoa, että minusta kaikki lukemani ulkosuomalaisten blogien kirjoittajat ovat rehellisiä kirjoittaessan elämästään. AInakin ne joita itse luen. Taii ehkä en nyt tajunnut tuota kohtaa oikein :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin varmaan voinut kirjoittaa etta avoimen rehellisia, Leilan jutut on selvasti kirjoitettu tunteella, Leila ei varmasti mieti mita ruudun takana ajatellaan jos han syö kerralla levyn suklaata tai suunnittelee piilottavansa nakit parempaan jemmaan itselleen, Leila kirjoittaa avoimen rehellisesti juuri siita aiheesta kaiken auki, minka on aloittanut. Leilan blogi saa kylla hymyn huulille :)

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!