sunnuntai 27. syyskuuta 2015

4-vuotiaan kaksikielisyys

Heinäkuussa 4 täyttänyt tyttömme oli kesän hyvässä kielikylvyssä. Ukki ja mummi lomailivat Izmirissä 7 viikkoa jonka jälkeen matkustimme itse Suomeen pariksi viikoksi. Kesä oli täynnä karjalaisia ilmaisuja, suomalaisia herkkuja ja suomalaista pälätystä, hyvä niin sillä maanantaina lompsitaan kohti alkavaa toista tarhavuotta ja turkkilaista päiväkotielämää. Sopivassa suhteessa turkin ja suomen kieltä, siinä onkin kaksikielisen lapsen vanhemmilla töitä vuosiksi eteenpäin.



Ukki ja mummi ovat tytön avainhenkilöitä itseni lisäksi suomen kielen kehityksessä. Skype soi monta kertaa viikossa ja kesken leikin saattaa yllättää ukki-ikävä, nyt soitetaan ukille. Ellei ukki ole langan päässä niin laitetaan video. Neljässä vuodessa suomalaisia lastenkirjoja, elokuvia ja musiikkia on kertynyt hyllyihin melkoiset pinot. Lähes joka ilta luetaan suomalainen kirja ennen nukkumaanmenoa, baban vapaapäivänä on turkkilaisen vuoro. Tärkein kanava on kuitenkin se puhuttu kieli, minun höpinät ja suomikuurit kavereiden ja perheen vieraillessa. 



Suomen lomalla tyttö sujahti sekaan luontevasti, suomen kieli taittui ja olo oli kaikin puolin mukava. Askarreltava mielessä alkoi kotiinpaluun jälkeen. Olenko minä suomalainen, turkkilainen? Miksi Suomi on kaukana? Miksei baba osaa suomea mutta me osataan? Mennäänkö huomenna Suomeen, Kati-tädin luo, Titalle, saunaan, Sisua katsomaan? Miksi ei voida mennä nyt? Eikö turkkilaiset lapset osaa suomea? Kysymyksiä satelee, ensimmäisiä pohdintoja ja ajatuksia ilmassa kaksikulttuurisuudesta. Nupissa tutisee sillä luulen tämän olevan alkusoittoa kaksikulttuurisen identiteetin rakentamisessa.


Ennen Suomen lomaa ajattelin tytön suomen kielen olevan jäljessä suomalaisista saman ikäisistä, lomalla kieli sujui kuitenkin mutkattomasti. Kun vertailupohja muihin samanikäisiin suomalaisiin lapsiin puuttuu, on hankalaa tiedostaa mikä on kuhunkin ikävaiheeseen kuuluvaa ja mikä taas kielen kehityksen osuus. Uusien sanojen kanssa tietysti takkuillaan, uima-halli, lihapiirakka, voileipäkakku, rantasauna, laudeliina tai kurkkusalaatti ovat uusia asioita, ne on nähtävä ennenkuin niistä voi puhua. 



Turkissa opitut poskisuukot ja lentosuukot puolituntemattomille saivat Suomessakin hyvän vastaanoton, kirjakaupan täti kertoi päivän pelastuneen saadessaan lentosuukon eikä ostarin vartijakaan voinut olla hymyilemättä. Miten suomeksi sanotaan, oli loman kysytyin kysymys. Selittelemistä riitti, miksi Suomessa ei toivoteta joka kaupassa menköön työsi mutkattomasti tai terveyttä käsillesi ruuan tekijälle. Suomessa voi niistää nenää melko vapautuneesti julkisilla paikoilla ja monet suomalaiset halaavat vaikkeivat niitä poskisuukkoja käytäkään. Matkalle kotiin tarttui monen monta uutta tapaa ja ilmaisua.




Izmirissä meitä suomalaisia on vain muutama, pieniä lapsia ei ollenkaan. Suomikoulusta tai -kerhosta ei voi siis edes haaveilla. Tällä hetkellä kiinnostus Suomea kohtaan on kuitenkin kova, loma toisessa kotimaassa jätti pieneen mieleen monenlaisia ajatuksia. Ensimmäinen tarhavuosi vahvisti turkin kielen taitoa muttei syrjäyttänyt suomea vaikka niin alussa pelkäsin. Turkin kieli sai potkua muiden lasten ilmaisuista ja tarhassa opitut kohteliaisuudet tulivat rutiineiksi puhuttuun kieleen. Huomenna alkaa Turkissa uusi kouluvuosi ja samalla myös tytön tarha. Ensimmäiset 3 päivää jompikumpi vanhemmista on lapsen mukana, sen jälkeen olisi tarkoitus sujahtaa taas tavalliseen rutiiniin. Katsotaan mitä tuleva tarhavuosi tuo tullessaan niin kielen kuin muiden oppien suhteen.





30 kommenttia:

  1. Ihana postaus jälleen! Hieman samanlaisia ajatuksia täälläkin; toivoisin, että lasten suomenkielen taito pysyisi yllä, mutta taas toisaalta toivon, että myös arabiankielentaito kehittyisi erinomaiseksi. Eilen itseasiassa hätkähdin, kun 13-vuotiaan suomenkielinen lause oli rakenteeltaan sellainen, etten tahtonut edes ymmärtää, mitä poika tarkoitti. Oli pakko oikaista. Tämä oli oikeastaan hyvä muistutus siitä, kuinka nopeasti kielitaito ruostuu, ellei sitä harjoita monipuolisesti! Yritän nyt kannustaa poikaa lukemaan vielä enemmän suomenkielisiä kirjoja ja mehän itseasiassa opiskelemme suomea Kulkurikoulun kautta tänäkin vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta etta kielitaito ruostuu nopeasti ja kun sita ei kuule, haviaa lapselta myös mielenkiinto. Jotenkin ajattelen etta kahden kielen, tai jopa useamman, yllapito vaatii jatkuvaa työta ja lapsella pitaa olla ylla mielenkiinto miksi niita kielia on kiva osata. Tuota kulkurikoulua olen ennenkin vilkuillut, pitanee ottaa se mukaan tytönkin elamaan tulevaisuudessa, tsemppia teille! p.s arabian kielitaitoisilla tulkeilla ja kaantajilla on hyvat työmahdollisuudet monella saralla joten siita tosiaan kannattaa pitaa kiinni.

      Poista
  2. Hienoa että on molemmat kielet ja kulttuurit hyvin hallinnasssa. Kun poikani omi oieni täällä meni hän tarhaan jo vauvana, itselläni oli 6pöiväinen töviikki eikä tarpeeksi yhdessäoloaikaa. Ouhuin ruotsia lapsen kanssa ja vastaukset tulivat aina hepreaksi.. Olispa silloin ollut Skype ja nettivideot:tänään on helpompi ylläpitää 2 kulttuurin kieltä, ja se onkin tärkeää että lapsi osaa molemmat kielet ja voi sitten helposti kommunikoida molempien maiden sukulaisten kanssa. Mehän sitten palasimme Suomeen pojan ollessa 5 v. ja hän joutuikin sitten oppimaan suomenkielen ihan alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, puhelimen pikku näppäimillä tuli taas kamalasti virheitä...

      Poista
    2. Ei haittaa pienet virheet, ymmarretty :) Tuo on totta etta nailla kulmilla kun työpaivat ovat yleensa viela todella pitkia, ei kaikkeen yksinkertaisesti riita aika ja energia. Tassa on yksi syy miksi olen nyt ainakin viela joksikin aikaa hylannyt nuo kokopaiva töiden etsimiset ja teen osa-aikaisesti hommia kotoa kasin, muuten palaset eivat pysy koossa perhe-elamassa.

      Poista
  3. Juuri äsken kysyin lapsilta, että koskahan pidettäisiin taas Suomi-koulua kotona. Täällä Khartumissa on ehkä tusinan verran suomalaisia eikä tietoni mukaan yhtään lapsia eli ihan omin voimin täytyy koulua pyörittää. Ostin Suomesta tavallisen ala-asteen kouluaapisen ja vähän muutakin materiaalia ja niitä ollaan vähän yhdessä katseltu.

    Samassa pinossa suomen kielen kirjojen kanssa on kuitenkin myös vastaavaa italiankielistä materiaalia, sillekin pitäisi antaa aikaa ja tilaa. Ja toisaalta haluamme aktiivisesti tukea lasten englannin kieltä kun se on heidän pääasiallinen käyttökielensä täällä kuitenkin. Arabianopinnot ovat nekin tärkeitä vaikka niissä emme valitettavasti pystykään auttamaan. Äidin- ja isänkielet vahvistuvat aina lomilla kotimaissa meilläkin ja sitten toisaalta vähän häipyvät taka-alalle kun ollaan täällä muunkielisessä ympäristössä. Perheen pienimmän suomen ja englannin taidot kehittyvät tällä kertaa mainiosti yhtä aikaa ja lomittain. Tyttö höpisee tilanteen mukaan lauseita kahdella kielellä. Italiaakin ymmärtää hyvin muttei vielä juuri puhu.

    Aikamoista tasapainottelua on välillä tämä monikielisyys, mutta luottamus on itsellä korkealla sen suhteen, että samaan malliin kun jatkamme niin ihan hyvä tulee.

    Tsemppiä teille uuden tarhavuoden aloitukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Kata tsempeista! Teilla onkin mielenkiintoinen kielikombinaatio, joka varmasti on aika hedelmallinen tulevaisuuttakin ajatellen. Se, etta on usempi lapsi antaa mahdollisuudet siihen keskinaiseen oppimiseen, toinen toiselta ja yhdessa. Tsemppia sinne kielten kanssa!

      Poista
  4. Jos paikkakunnalla ei ole muita suomenkielisiä, jää suomi väkisinkin kakkoskieleksi. Pääasia on kuitenkin, että lapsi ymmärtää puhutun suomen ja uskaltaa vastata vaikka kaikki ei ihan oikein menisikään. Ja tästä päästäänkin sujuvasti siihen, että hyvän itsetunnon omaava lapsihan uskaltaa.
    Netti on kyllä ihan avainasemassa tässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netti on nykyisin tosi kateva ja se, etta on tasaisin valiajoin taysin suomen kielista seuraa, töita se teettaa mutta olen valmis siihen panostamaan, on se niin tarkea osa tytön tulevaisuutta. Tuo itsetunto on tarkea juttu, myös siina mielessa etta suomen kielen puhuminen julkisilla paikoilla ei nolota vaikka muut eivat ymmarra ja saattavat joskus ihmetella.

      Poista
  5. Suomi on kyllä niin älyttömän vaikea kieli taivutuksineen, että se kannattaa oppia jo pienenä. Omani oppivat vasta teini-iässä ja tekevät edelleenkin virheitä. Eipä koskaan tullut mieleen, että joskus Suomessa asuisivat. Algeria on muutenkin kaksikielinen maa, joten aikanaan otettiin pääkieleksemme ranska, kakkoskieleksi arabia, suomea ei puhunut kukaan. Nyt kun ovat asuneet Suomessa niin arabia on muuttunut englanniksi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa, tulevaisuudesta kun ei tosiaan tieda, kahdenkulttuurin lapsilla on mahdollisuudet valita kulttuuriymparistöjen valilla ja kieli on siina avainasemassa. Ranska ja arabia yhdistelmakaan ei kylla pöllömmalta kuulosta, molemmilla kielilla parjaa monessa paikassa.

      Poista
  6. Siellä koulut alkaa, ja täällä on kahden viikon päästä syyslomaviikko. Tai ainakin täällä Jyväskylässä, en ole varma onko tämäkin porrastettu, kuten talvilomaviikko.

    Nämä kieli- ja kulttuuriasiat ovat aina niin mielenkiintoisia ja on mukava täältä lukea, kuinka tyttönne kasvaa kahteen kulttuuriinsa. Myöskin uuden tarhavuoden kuulumisia odotan innokkaana, kuten varmaan jo tiedätkin. Oikein iloista tarhanaloitusta sinne, meidän päiväkodilla vietetään Varpaat vauhtiin viikkoja liikunnallisten toimintojen parissa.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla alkoi kouluvuosi taalla normaalia myöhemmin, yhtena syyna oli uhrijuhla, joka olisi katkaissut juuri alkaneen kouluvuoden aika pian joten kouluun mentiin vasta juhlan jalkeen. Kiva kun tykkaat Venla ja Varpaat vauhtiin kuulostaa tosi hauskalta! Kuulumisia tarhasta on taatusti tulossa :)

      Poista
  7. Kiva postaus ja sulla nàyttàà olevan kyllà todella hyvàllà mallilla tyttòsen kielitaito. Mulla vanhempi poika puhuu tàydellisesti suomea ja italiaa (jopa ilman aksenttia), kun taas pikkuinen ei tahdo millààn vaihtaa sità kieltà suomeksi ja heti valittaa, kun ei ymmàrrà.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sarita, tsemppia myös pienemman kanssa, jospa se siita sitten myöhemmin kolahtaa :)

      Poista
  8. Kielitaito on valtava rikkaus. Saati se, että saa kaksi kieltä, joita puhua ihan omanaan. Kannattaa siis nähdä vaivaa ja lukea, lukea, lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, nain tehdaan ja vaalitaan molempia kielia, on se niin isoa asia identiteetin ja tulevaisuuden rakentamisessa.

      Poista
  9. Hienoa että tyttönne on noin sujuvasti kaksikielinen! Meillä pienempi on sen verran vaativa tapaus etten ole pystynyt panostamaan tytön suomenkieleen niin paljon kuin olin ajatellut. Puhun kyllä hänelle suomea mutta hän vastailee ja selittää turkiksi. Ilahdun kuitenkin uusista ilmaisuista ja sanoista yhtä lailla :) Täällä on Suomi-kerho jonne olisi tarkoitus taas mennä. Kaksikielisyys on tosi mielenkiintoinen aihe!

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi-kerho on hieno juttu, sielta saa suomen kielisia kavereita ja se innostaa kielen sailyttamisessa, puhu vaan suomea ja kun tilanne lasten kanssa tasaantuu ian karttuessa, kantaa se varmasti myöhemmin hedelmaa. tsemppia Viivi!

      Poista
  10. Izmirin suomi-kavereista kannattaakin pitää kiinni! Se on rikkaus niin aikuisille kuin lapsillekin. Toivottavasti pidätte yhtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, yhta pidetaan ja se on tosiaan rikkaus meille kaikille :)

      Poista
  11. Itselläni ei ole lapsia, joten en voi puhua kokemuksesta. Olen asuessani ulkomailla/ työmatkoillani/lomillani vuosien varrella pitkin Eurooppaa tavannut monia, joiden äiti/isä on Suomesta. Voi miten kovaa valitusta tuli, ettei heille ole puhuttu suomea / panostettu suomenkieleen. Eli eivät osanneet suomea ollenkaan. Mitä useampi kieli, sitä rikkaampi elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mielta Leena, koen omaksi velvollisuudeksi suomen kielen yllapidon tytölle, suurimmaksi osaksi se on minun vastuulla ja tytön kohdalla kaksikielisyyden arvostaminen tulee eteen vasta myöhemmin.

      Poista
  12. Olen puhunut neljälle lapselleni suomea heidän syntymästään saakka mutta olen välillä valitettavasti lipsunut tässä asiassa lasten kasvaessa ja vuosien vieriessä. Vanhemmat lapset puhuvat parhaiten suomea ja uskon,että kielen oppimiseen vaikuttivat aikoinaan ahkerat Suomen mummolassa käynnit, pitkät kesälomat siellä ja sukulaisten vierailut täällä Kreikassa. Olisi ollut ihana, jos lapsilla olisi ollut mahdollisuus käydä Suomi-koulua mutta asuinpaikkakunnallamme ei sitä ole. Kaksikielisyys on todellakin rikkaus, johon kannattaa jaksaa panostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmasti on etta ne suomi-kontaktit, lomat ja molemmin puoliset vierailut ovat todella tarkeita, taallakaan ei Suomi-koulusta voi haaveilla mutta yritetaan parjata ilman. Kaksikielisyys on tarkea asia, se voi avata tulevaisuudessa monia ovia ja en usko etta lapsen kaksikulttuurinen identiteetti pystyy taysin rakentumaan ilman sita.

      Poista
  13. Todella mielenkiintoinen aihe, jota olen paljon miettinyt vuosien varrella. Oman lapsen suomen kieli on heikko, mutta hän kokee silti olevansa vahvasti suomalainen, ja australialainen. Suomen historiasta ja kulttuurista ja tavoista keskustelemme usein. Näillä näkymin ei näytä siltä, että hänestä tulisi täysin kaksikielistä koskaan. En tiedä millainen on 'täysi' kaksikulttuurinen identiteetti, ja millainen identiteetti on heillä, joilla toinen kulttuuri kuitenkin osana, mutta kielitaito on heikko? Siis onko subjektiivisesti paljonkin eroa? Identiteetti on niin monimutkainen asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tama onkin mielenkiintoinen aihe, siihen varmasti saisi parhaiten vastauksia jo aikuisikaan ehtineilta kahdenkulttuurin omaavilta, jos joku sellainen tata lukee niin mielenkiinnolla ottaisin vastaan kommentteja ja ajatuksia. Ehka se on niin etta kielitaito avaa ne ovet ainakin helpommin kulttuureihin, meilla tytölla nuo Suomen sukulaiset jaisivat muuten varjoon eika sita kulttuuria saisi ainakaan kielellisesti tuotua yhta helposti tytön ulottuville.

      Poista
  14. Miten multa oli jäänyt tämä postauksesi väliin..no, parempi myöhään kun ei milloinkaan.
    Niin tuttuja juttuja, mitä oon käynyt läpi omien lasteni kanssa.
    Petrik vastasi mulle aina italiaksi kun puhuin hänelle suomea Italiassa, ja luulinkin että ymmärsi mutta ei osannut puhua suomea. Sitten kun mentiin Suomeen lomalle, niin oli kuin olisi radio laitettu päälle,puhui suomea kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Kuin olisi tajunnut Suomessa, että täällä tarvitaan nyt tätä, mitä äiti puhuu. Pidin myös Suomikoulua täällä, mulle oli tosi tärkeetä, että oppisivat myös suomenkielen. Nyt aikuisina, suomenkielen osaaminen on antanut mahdollisuuden pojilleni valita elääkö Italiassa vai Suomessa.

    VastaaPoista
  15. Miten multa oli jäänyt tämä postauksesi väliin..no, parempi myöhään kun ei milloinkaan.
    Niin tuttuja juttuja, mitä oon käynyt läpi omien lasteni kanssa.
    Petrik vastasi mulle aina italiaksi kun puhuin hänelle suomea Italiassa, ja luulinkin että ymmärsi mutta ei osannut puhua suomea. Sitten kun mentiin Suomeen lomalle, niin oli kuin olisi radio laitettu päälle,puhui suomea kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Kuin olisi tajunnut Suomessa, että täällä tarvitaan nyt tätä, mitä äiti puhuu. Pidin myös Suomikoulua täällä, mulle oli tosi tärkeetä, että oppisivat myös suomenkielen. Nyt aikuisina, suomenkielen osaaminen on antanut mahdollisuuden pojilleni valita elääkö Italiassa vai Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nain Leila, ma koen vahvasti olevani vastuussa tytön kahden kulttuurin mahdollisuuksista ja uskon etta molemmat kulttuurit voi ymmartaa ja hyödyntaa vain kielitaitojen avulla, muuten kaikki jaa vajavaiseksi. Kaksikieliselle lapsellehan kehittyy kaksi kielikeskusta joita han automaattisesti vuorottelee, ihan niinkun teidan Petrik teki aikoinaan :)

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!