lauantai 5. syyskuuta 2015

Kallis kaunis Suomi

Lapset pyörillä matkalla koulusta kotiin. Neljääkymppiä lipuvat autot pikkukaupungeissa. Ei tööttäyksiä. Eläkeläiset vesijuoksemassa aamupäivällä uima-hallissa. Hiljainen kirjaston lukusali. Kirpputoreja toisensa perään ja antikvariaatin paperin tuoksu. Loputtoman pitkä maitotuotteiden hylly ja pullonpalautusjonot. 4 vuoden tauon jälkeen ulkosuomalainen viettää ekat päivät kotimaassaan ihan turistina, kieli on sama mutta toimintatavat hakevat paikkaansa ja tulee tarve valokuvata lihapiirakkakioskia ja kirjastoa.




Kaksi viikkoa on lyhyt aika mutta siihen mahtuu paljon tapaamisia sukulaisten ja vanhojen ystävien kesken, eniten on ollut ikävä hyviä ystäviä ja läheisiä Suomessa, suomiherkut ovat melkoisessa statistin roolissa. Parasta on päästä tekemään suomalaisia arjen asioita, palauttaa pulloja, ajella autolla lähiöstä kaupunkiin turkkilaiseen pizzeriaan, ajaa nurmikkoa, pyöriä Robin Hoodin tarjouskoreilla, grillata makkaraa, paistaa muurinpohjalettuja, käydä uimahallissa, onkia ja saunoa joka ilta, parhaimpina kahdesti päivässä. Aamulla katsotaan pikkukakkosta ja syödään oltermannia, joka mutkassa juodaan kahvia. Nukkumalähiöissä ja mökillä on niin hiljaista että melkein pelottaa.




Tytölle reissu on ensimmäinen, josta jää muistijälkiä toisesta kotimaasta. Missä ihmiset ja kaikki koirat ovat? Miksi suomalaiset ovat niin vanhoja? Miksi suomalaiset lapset ovat siivoojia (tarharyhmän huomioliivit muistuttavat turkkilaisista kaupungin työntekijöistä)? Suomessa tyttö syö perunaa joka päivä vaikka Turkissa se ei maistu, suomalainen juusto saa myös tytöltä pojoja. Mustikoita voi poimia mutta ei syödä ja saunomaan pitää päästä joka ilta. Onko Suomessa hieman erilaista kun Turkissa, kysyn. Ei ole, ihan samanlaista mutta Suomessa kaikki ovat piilossa.




Loman aikana matkustamme junalla, bussilla ja autolla. Bussilaiturit ovat hukassa ja kassajonoissa valtaa joka kerta paniikki korttia sovitellessa, joka kerta se on väärinpäin. Eka kerta huoltoasemalla saa kiehumaan, mihin tungetaan kortti tai seteli, voiko tiskillä maksaa? Toisissa paikoissa palvelu on loistoluokkaa ja toisissa taas ei. Onnibussin kuljettaja Juha pelastaa kolmen tunnin matkan pahoinvoivan lapsen kanssa rennolla murteellaan ja jutuillaan, tytölle löytyy oksennusbussit ja hyvä paikka. Mies käy Juhan kanssa läpi Saimaan kalapaikat ja minä Turkin pakolaistilanteen ja hups ollaankin jo perillä. Saippuakuplien perässä tiskin takaa juoksutteleva kassaneiti ärsyttää ja mies on joka kerta yhtä kummissaan likaisten kahvikuppien kuskaamisesta itse oikeaan pisteeseen. Yhden peräänhuutelun jälkeen kiikutamme likaiset astiat kiltisti paikoilleen.




Kaikki on selkeää ja ohjeistettua, ei stressiä liikenteessä tai kaupassa. On tilaa ja järkeviä ratkaisuja. Kukaan ei moppaa kahvilla ollessa jalkoja tai miehitä kaupan käytävää pahvilaatikoilla, ei etuilevia mammoja kassajonossa, jalankulkijat huomioidaan vaikka auton eteen kävely tuntuukin pähkähullulta. Pururadat alkavat kotien vierestä ja metsään voi mennä melken missä vain, arjen luksusta. Turkin liiran ollessa painuksissa Suomi tuntuu entistäkin kalliimmalta, eka kerralla marketissa ostelemme mitä sattuu ja meinaamme pyörtyä kassalla. Seuraavilla kerroilla tutkitaan tarkemmin ja ajetaan Lidliin. Kahvittelut ja lomaherkut ovat arvossaan. Tokalla viikolla miehen mahaa kivistää, grilliruuan yliannostus ja erilaiset ruokailutottumukset vievät apteekkiin rennien ostoon. Munkkikahveilla kolmesti päivässä on varmasti myös asian kanssa tekemistä. Suomessa nukutaan 12 t yöunia eikä yöaikaan kuulu rapsahdustakaan.



Matkalaukkuun pakataan kuivattuja sieniä, raparperia, mustikoita, juustoja, ruisleipää, kasat kirjoja äidille ja tyttärelle sekä kalastusjuttuja ja työkaluja miehelle. Hieman tuliaisia tutuille ja kentältä vielä purkkaa ja viinit. Lentokone nousee sateisesta Helsingistä ja on pakko tirauttaa pienet itkut, että oli niin mukavaa ja ikävää moneen oli pidetty kauan. Turkissa vastaan lyö kuumuus, kaoottinen iltapäiväruuhka ja älämölö. Matkalla kentältä kotiin ollaan välitilassa, seuraavana aamuna kaikki on jo toisin. Eka iltana tyttö tilaa itselleen paikallisen lihakeiton baban kanssa ja äiti linssikeiton, terassilla kuunneellaan häistä kantautuvaa musiikkia ja naapuruston sorinaa. Illalla ennen unen tuloa tyttö pohtii, kuule äiti me ollaan sitten sun kanssa suomalaisia mutta baba ei. Ekalta mieleen jäävältä matkalta jää tytön mieleen paljon pureskeltavaa. Ilma on ensimmäisenä aamuna mitä parhain ja Alexin kanssa aamulenkillä palaudutaan jo arkeen. Huomaamatta on ollut jo ikävä omaa kotia.


33 kommenttia:

  1. Olipa ihanasti kerrottu, ihan tuli minullakin itku silmään.

    VastaaPoista
  2. Jee. Juuri eilen lapselle sanoinkin, että on jo ihan ikävä juttujasi. Näin meillä sinusta ( ja muutamasta muusta blogistista) puhutaan kuin olisitte tuttaviamme.

    Ihania mietteitä ollut tyttärellänne. Voin hyvin kuvitella, että turkkilaiseen elämään tottuneena täällä kaikki vaikuttavat olevan piilossa. Ja nyt sentään ihmisiä vielä on liikkeelläkin, talvella olisi piilosilla vielä enemmän väkeä.
    Ja tuon siivooja-ajatuksen taidan jakaa hoitolapsilleni seuraavan kerran, kun lähdemme liikkeelle liiveinemme.

    Ihanaa, että teillä oli onnisunut loma, ja onnellinen kotiin paluu.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla etta minun juttuja on ollut ikava! Olimme loman viela pienissa paikoissa joten miljoonakaupungin jalkeen kontrasti on aikamoinen, autoja vain muutama ja ihmisia siella taalla.

      Poista
  3. Ihana kirjoitus! Miksi ihmiset ovat piilossa? Lasten suusta kuulee totuuden. Ymmärrän, että tunnet itsesi turistiksi, sillä jopa minulla, joka olen aina talvet poissa on sulattelemista aluksi. Viime keväänä ärsytti kaikki ja kieli ei meinannut kahvilan kassalla suomeksi ( ei ole snoppailua, vaan tuli ihan tahattomasti ja ystävä naureskeli takana, kun mietin sanaa)... Hyvä, että viihdyitte täällä Suomessa ja arki alkanut siellä taas sujuvasti. Kolmen viikon päästä lähden myös - Kiinan paahtavaan helteeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, alkupaivat menivat kylla hakiessa niita tapoja miten toimia ihan tavallisissa tilanteissa, joutui miettimaan etta mita kassalle sanotaan vai sanotaanko mitaan? Perunat jai punnitsematta ja pankkiautomaatti naytti pelottavalta, mihin kohtaan kortti työnnetaan. Hyvaa matkaa Kiinaan!

      Poista
  4. Mahtava kirjoitus ja Lara on uskomattoman ihana kommenteissaan!☺💖 Odotinkin innolla postausta teidän Suomilomasta☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Leila, oli ihanaa olla Suomessa mutta nyt taas on kiva kotonakin,

      Poista
  5. Ihanasti kirjoitettu, olipa minullakin ikävä juttujasi! Me suunnitellaan kahden viikon lomaa marras-joulukuulle, tosin mieli muuttuu lähes päivittäin kun alan laskemaan budjettia ja tajuan kuinka iso summa se Suomen lomaan menevä raha täällä onkaan.. Teidän tyttö on hurmaava, ja voi mikä tukka hänellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miitu, tytölla on tosiaan melkoinen tukka jossa riittaa selvittamista :) Suomi on kallis kun taalta lahtee lomalle, rahaa tuntuu uppoavan sinne sun tanne varsinkin nykyisella kurssilla. Kympilla ei saa mitaan juuri Suomessa mutta Turkissa 30 liiraa on jo jonkun verran rahaa. Toivottavasti paasette kuitenkin lomalle, on ihanaa nahda ystavia ja sukua!

      Poista
  6. Ihanaa, että pääsitte käymään ja saitte kokea Suomen parhaita puolia. Minä olen hyvilläni siitä, että väki on täällä piilossa. Hiljaisuus ja rauha hoitaa mieltä. Meidän lapsista taas huomaan sen, että viihtyvät väkijoukoissa paljon meitä aikuisia paremmin. Se on heille kotoisaa:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihanaa kayda Suomessa, kylla se rauhallisuus teki hyvaa mutta en osaa sanoa olisiko se kivaa pidemman paalle. Me lomailimme sen verran pienilla paikkakunnilla etta siella se hiljaisuus oli todella tuntuvaa.

      Poista
  7. Hauskasti kerrottu tuo matkanne:) 4 vuotta on pitkä aika;silloin takuulla huomaa paremmin niitä eroavaisuuksia. Minäkin hieman surin että piti lähteä pois mutta ajattelin että kohta tulee kylmää ja harmaata sinne niin oli jo helpompi lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 4 vuotta on vahan liian pitka aika, vasta lomalla tajusi miten kova ikava oli ollut monia ihmisia joten vastaisuudessa nain pitkia taukoja valtetaan ja kaydaan useammin. Meillakin oli lahtöaamuna tihkusade ja kylma joten sen puolesta oli helpompaa lahtea kohti lampöa :)

      Poista
  8. Tuntuipa tutuilta nuo sinun kuvailusi Suomesta! Me yovyimme Helsingissa Arabianrannassa ja tosiaan ihmeteltiin, miten hiljaista siella kotikadulla on. Ja tosiaan kaikki asunnot nayttivat ihan asutuilta.
    Meille Suomi oli talla kertaa vahan halvempi, kun euron arvo oli tosi alhaalla Israelin valuuttaan verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin jannaa miten hiljaista voi olla jopa paakaupungissa ja kuinka maaseutu ja metsat ovat lahella jo kentalta kohti pohjoista ajettaessa. Meille kurssi oli ehka pahin mahdollinen aikoihin ja kaikki tuntui tosi kalliilta.

      Poista
  9. Niin hellyttava kommentti tytoltasi noista piilossa olevista ihmisista :D Sanasi olisivat voineet olla omasta suustani kolmen vuoden Suomi-tauon jalkeen palattuani lomalta Argentiinaan. Nukkumisen maara, hinnat heikolla valuutalla, kahvittelut kahvittelun jalkeen ja ennen kaikkea se rauhallisuus ja ihmisten vahyys. Minulla on viela perhe pohjoisessa, joten hiljaisuutta on viela sitakin enemman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoisessa se hiljaisuus tuntuu taatusti viela enemmin Argentiinan hulinan jalkeen :) En ymmarra kuinka pystyimme nukkumaan niin pitkia yöunia, olisiko ollut unenvajetta vai se ilmastoko nukutti hyvin?

      Poista
  10. Ihana tosiaan tuo 'ihmiset piilossa' :)
    Niinhän se on! Mulle tuli mieleen heinäkuulta kun palasimme odotettua myöhemmin isoäidin luokse ja alarappu oli lukkiutunut. Heittelin mamman ikkunaan kiviä ja olin varma, että kaikki naapurit huomasivat, että olimme ulkona lukkojen takana, mutta kukasn ei tullut avaamaan tai edes kysynyt ikkunasta mitään. Ajattelin, että pitäiskö huutaa, kun ihmisillä oli ikkunat auki ja olivat hereillä kyllä, mutta sehän olis jo varmasti ollut skandaali :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla valilla tuntui etta piilossa ollaan kun ei ketaan nay missaan vai missa ollaan :) Turkissa kaikki on heti parvekkeella ja ikkunoissa roikkumassa vastaavassa tilanteessa ja jokaisella on joku neuvo miten toimia :D

      Poista
  11. Me käydään Suomessa jopa pari kertaa vuodessa mutta niin vain silti monet samat asiat aina yllättää minutkin: hiljaisuus, maitohyllyt, kallius, itku kurkussa lähtiessä. Kirjoituksesi avaa hienosti sitä kuinka outoa ihan tavalliset asiat voivat olla niin kotiinpalaavalle ulkosuomalaiselle kuin varsinkin lapsille jotka vasta kehittävät suhdetta yhteen kotimaistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maitohyllyt vetivat kylla hiljaiseksi, maitopurkkia sai metsastaa alussa hetkisen, ihan kun olisi karkkihyllyn aarella kun eri varisia, mausteisia ja laatuisia purnukoita ihan jarjettömat maarat! Turkkilainen maitohylly on aika riisuttu versio suomalaisesta :D

      Poista
    2. Ja juustot, joita on myös ainakin sata metriä joka marketissa :)

      Poista
  12. Minäkin naureskelin noille piilossa oleville ihmisille :) NIinhän se tuntui itsestäkin lomalla, ihmiset, koirat, autot, äänet, kaikki olivat menneet piiloon :) Neljä vuotta kuulostaa kyllä pitkältä ajalta, hyvä että pääsitte käymään. Tervetuloa takaisin Turkkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, 4 vuotta on vahan liian pitka aika joten tulevaisuudessa kaydaan kylla useammin.

      Poista
  13. Olipa hauska oivallus tytöltäsi, että ihmiset tuntuvat Suomessa olevan piilossa! Meillä tyttö joutui laittamaan Algeriaan lentävässä koneessa kädet korvilleen, kun ei taas ollut tottunut tähän menoon. Suomesta lähteneessä koneessa oli hipihiljaista, mutta seuraavassa koneessa olikin sellainen meteli, että annoin lapsenkin pitää DVD:tä katsellessaan äänen päällä. Ihmiset seisoivat käytävällä juttelemassa, vaikka kone pomppikin välillä ja kaikilla tuntui olevan hauskaa :). Jo koneeseen lastautuminen oli kaoottista Frankfurtissa...

    Muuten itsestäni tuntuu, että Suomi on kallis jo monelle suomalaisellekin. En tiedä kuvittelinko vain, mutta mielestäni ostoskassit ihmisten käsissä kaupungilla on vähentyneet tai ainakin pienentyneet. Lisäksi viime aikoina on pistänyt silmään, että ainakin Helsingissä myydään nykyisin vaatteita usein -70%, jopa -80% alennuksella, mikä on jo niin iso aleprosentti, etten muista sellaisia aikaisempina vuosina kovin usein löytäneeni ja jolla jo mielestäni kannattaa raahata vaatteita Algeriaan asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me lensimme vuorolla, jossa oli lomalaisia ja lipun ostaneita turkkilaisia, paluumatkalla tyttö lyöttaytyi heti turkkilaisten seuraan jo chekkausjonossa, tuntui kai kotoisalta paasta siihen kaaokseen sekaan :) Varmaan on kallis monille suomalaisillekin, itseani pisti myös silmaan valtava kirpputorien maara ja ainakin paivasaikaan tyhjat ostarit ja vaatekaupat.

      Poista
  14. Teillä on ollut aivan mahtava loma! Mekin oltiin viimeksi Suomessa yli kaksi vuotta sitten, esikoinen ei varmasti muista siitä mitään ja toinen suomalainen ei ole Suomessa vielä käynytkään. Suomenloma on meillä unelmissa vaikka tosi kalliiksi se sitten tulee, pakko on kyllä päästä ennemmin tai myöhemmin :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma oli mahtava, ehdittiin paljon vaikka paljon jai tietysti tekemattakin. Tytön kannalta Suomen reissut ovat tarkeita, koen olevani vastuussa siita etta ne siteet toiseen kotimaahan ja laheisiin sailyvat hanella. Toivottavasti paasette ennemmin tai myöhemmin matkaan!

      Poista
  15. Voi, miten hieno kirjoitus! Tuo tyttösi huomio, että kaikki ovat piilossa, on niin osuva.

    Minua vakituisesti Suomessa asuvanakin ärsyttää tuo sama mikä miestäsi, että pitää korjata ruoka-astiat itse pois pöydästä, joissain paikoissa jopa lajitella vateihin.

    Muistan, kun tulin USAsta, jossa olin ollut vuoden (ainoa pitkä poissoloni Suomesta) miten ihmettelin metsiä., lentokenttäkin metsän keskellä. Tuoksut ovat erilaisia eri maissa ja värit, mitä suositaan ym.
    Lähden nyt lukemaan nuo edellä olevat kommentit. Yleensä luen ensin.

    Hyvää kotiin paluuta! Tulkaa taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkista saapuneena tuntui tosiaan oudolta etta ensin kahvit kaadetaan itse ja pullat valikoidaan vitriinista, maksetaan melkoisen korkea hinta ja sen jalkeen viela kiikutetaan itse likaiset astiat paikoilleen :D Tuoksut ovat tosiaan ihan omia eri maissa, esim. Aasian maista ovat jaaneet mieleen vahvat tuoksut jotka lyövat paalle heti lentokentalla. Niita Suomen metsia tuli kylla taas ihmeteltya, matkapahoinvointinen tyttö alkoi jo inhota ikkunoissa autossa vilisevia puita ja halusi etta ajetaan johonkin missa ei niita ole.

      Poista
  16. Työntekijöiden palkkaaminen Suomessa on varsin kallista, joka paikassa mennään niin minimimäärällä kuin mahdollista, mistä seuraa itsepalvelukulttuuri. Kallista on silti Suomessa asuvallekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, bisnes on pyörittajalle monesti aika kannattamatonta kun työntekijakulut on viety tappiin, eipa siina paljon palvelulla pelata.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!