keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Anoppitarinoita

Turkissa asuvien ulkomaalaisten kesken kulkee villejä anoppitarinoita. Anoppi, joka heitteli saavilla vettä nuorenparin kodissa auttaakseen siivouksessa. Anoppi, joka kävi tekemässä pojalleen ruuat monta vuotta naimisiinmenon jälkeen. Anoppi, joka saapui vierailulle muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Anoppi, jonka seinää koristi suurennos poikansa edellisestä vaimosta. Anoppi, jolle ulkomaalainen miniä oli kauhistus eikä taatusti tarpeeksi hyvä pojalleen. Monella on kuitenkin ihan kiva anoppi, jopa sellainen joka pitää miniänsä puolia viimeiseen hengenvetoon, huolimatta siitä että miniä on ulkomaalainen.

Anoppi tuli ja meni, tullessa laukku oli tyypillisesti pullollaan itse tehtyjä pikkuleipiä ja poğaçaa eli pasteijoita, kahta hilloa ja yhtä marmeladia, tulista valkosipuli-tomaattikastiketta, itse neulottuja kaulaliinoja ja nuttuja, tytölle tuliaisia ja kotipuolen homejuustoa. Kotia anoppi suuntasi haikeana mutta kotitouhut taisivat jo salaa houkuttaa. Anoppia selvästi väsyttää olla kylässä, painekattila on liian korkealla ja se on erilainen kuin oma, joku muu ehtii tehdä aamiaisen ja naapurissakaan ei ole mummoja päivän pulinakavereiksi. Niin ja me nalkutamme liiasta voista, suolasta ja sokerista, olen varma että kotona anoppi lätkii kiusallaan ekat päivät kaksin verroin voita pannuun ja sokeria teehen.

Meistä nuorista ei irtoa juttua ihan kuten anopista kunnon pulinointiin. Onneksi anoppi ei ole asiasta moksiskaan ja hoitaa homman itse. Bussipysäkillä anoppi aloittaa jutut toisen rouvan kanssa tiedustelemalla onko rouva izmiriläinen, jokaisesta kahvilasta löytyy toinen rouva juttukaveriksi, anoppi kun ei juuri kursaile vaan menee suoraan asiaan. Asutko täällä? Onko lapsia? Lapsenlapsia? Naimisissa? Oletko sinäkin leski? Paljon saat eläkettä? Vuokra? Ikä? Anoppi kiertelee nuoruutensa Izmiriä muistellen minkä jaksaa, helle painaa kuitenkin vielä syyskuussakin ja kotipuoleen anoppi soittelee kärsivänsä kostean kuumasta syyskuusta. Puhelimeen anoppi kailottaa niin että naapurissakin kuullaan.

Suomesta tuodusta Oltermannista anoppi ei sano juuta eikä jaata mutta Suomesta tuotu savustuspönttö ja siinä valmistettu lohi vie anopin kielen mennessään, tätä on saatava uudestaan! Anoppi jaksaa istua puistonpenkeillä tuntikausia, ravintolassakin anoppi on mielissään mutta mieluiten anoppi syö itsetehdyn aterian kotona, keittää termariin teet ja suuntaa merenrantaan puun alle istumaan. Taloudellista ja tietää mitä syö, sanoo anoppi.

Anopin okrapataa nam!
Turkkilaisella anopilla on vahva side lapsiin. Suurin osa varsinkin tämän sukupolven anopeista on kotiäitejä, joiden päätehtävä on ollut kasvattaa lapsia, hoitaa taloutta ja pitää perhe pulleana. On tärkeää hallita parhaimpien tomaattien metsästys, tietää paras kotona tehdyn mantin myyntipiste ja osata kauhoa okraa grammalleen tasan puolikiloa näppituntumalla. Tästä anoppi saa kunniamaininnan läheiseltä vihanneskauppiaalta, anoppi virnuilee ja muistuttaa tuovansa jokaisen huonon tomaatin takaisin. Pyydän anopin tullessa että tehdään kevyitä ruokia, Suomen grilliruokaa-napa-täyteen on ollut hieman liikaa. Ja anoppi tekee, maanantaina okraa, tiistaina portulakkaa, keskiviikkona papuja ja niin edelleen. Ennen anopin lähtöä kiittelen kun nappi menee housuissa taas kiinni ilman kiukuttelua.

Tytön kanssa anoppi on leikkinyt kuurupiiloa ja vesisotaa pihan kaivolla päivittäin. Vauhdikasta koiraa anoppi säikähtää kerran pihalla niin että pyllähtää granaattiomenapuun alle takamukselleen. Kotimatkalla anoppi taatusti huokaisee kun taakse jää kuratassuinen koira ja sen karvat, anopin kodissa kun on tiptop, kengät  jätetään oven ulkopuolelle ja jalkoihin sujautetaan terlikit eli sisäkengät. Anoppi on eri sukupolvea kuin minä, vanhan kansan teräväpää, joka on tottunut komentamaan pesuetta ja hoitamaan kolmea asiaa samaan aikaan. Venyttämään penniä ja pärjäämään vaikka aina ei ollut helppoa. Joissakin asioissa toimimme ja ajattelemme eri tavoin mutta hyväksymme sen. Minä käytän tässä ruuassa voitakin, ai minä vain oliiviöljyä. Taidan ottaa teen, minä otan oluen. Pienessä keittiössämme pyllyt yhdessä pyöriessä teemme munakoisosalaattia. Me ollaan tälläsiä keittiössä että homma toimii ja onneksi sinulla on pienempi pylly tai emme mahtuisi tänne, nauraa anoppi.


23 kommenttia:

  1. Ihanan hauskasti kerrottu tarina! Toi suurrennettu kuva entisestä vaimosta oli hyvä! Ei se voi olla tosi
    juttu,vai onko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Camilla ja tarina on ihan tosi :D Eikö oo aika jarkkya!

      Poista
  2. Ihana tarina Petra!! Mä oon itsekin miettinyt, että miten tätä anoppiasiaa voisi jotenkin diplomaattisesti käydä läpi. Siis hyvä anoppi täälläkin, mutta yhteentörmäyksiltäkään ei olla vältytty... Sinä se löysit sanat upeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena! Anopeilla on E-Euroopassa taatusti tapana sekaantua enemmin asioihin kuin Suomessa, onneksi anopin kanssa on nama asiat alusta asti saatu selviksi, se on varmaan loukkaavaa monelle anopille kun ulkomaalainen minia ei olekaan kiinnostunut neuvoista ja avusta kuten on totuttu.

      Poista
  3. Hyva tarina! Haha, siella loytyykin kaikenkarvaisia anoppeja. Kiva aina lueskella sun juttuja. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Anoppeja on kylla joka lahtöön :)

      Poista
  4. Olipa kivasti katsottu anopisuhdetta. Uskon että tulette hyvin toimeen. Semmoista se on yhtä ylä- ja alamäkeä anopin kanssa samassa kärryssä. Onneksi anopit paranevat vanhetessaan. Toivon ainakin olen itsekin anoppi kahdelle LOL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla varmasti moni anoppi paranee vanhetessaan, ihan niinkuin monen anoppisuhdekin :)

      Poista
  5. Terveisiä Argentiinasta! Päivitystä: Ergün Demir on täällä edennyt jo ainakin puoleenväliin sitä tanssitähtiohjelmaa, argentiinalaiset ovat omineet hänet täysin omaksi julkkiksekseen. Tiedämme kaiken Ergünin turkkilaisesta ex-tyttöystävästä, ja nyt sitten tarkkaillaan mahtaako hän seurustella paikallisen tulkkinsa (argentiinalainen Turkissa 15 vuotta asunut nuori kaunis nainen, hänen äitinsä on muistaakseni turkkilainen) kanssa vaikka toistaiseksi molemmat kieltävät vielä kaiken. Ergün puhuu kuin papupata aina kun saa tilaisuuden - ja saa usein, hän on lähes joka päivä jossain telkkariohjelmassa vieraana - ja on oppinut puhumaan espanjaakin muutamassa kuukaudessa todella hyvin. Lopultakin ihmiset oppivat hänen oikean nimensä eikä kukaan enää puhu Tuhannen ja yhden yön Ali Kemalista - ja Ergün valittaa vain sitä että kukaan ei osaa täällä lausua sitä yytä kunnolla (kaikki sanovat vain Ergun). Lennot Argentiinasta Turkkiin ovat loppuunmyytyjä, "kaikki" haluavat lomailla Tuhannen ja yhden yön maassa. Sarjan suosio pysyi loppuun asti todella suurena, eikä kukaan osaa oikein määritellä sen vetovoimaa, kun se kumminkin oli niin melodramaattinen, vakava, suorastaan synkkäkin ja hidaskulkuinen. Eikö teillä käytetä kotona niitä terlikeitä (tai villasukkiakaan?:))? Siinä sarjassa kotiapulaiset kiikuttivat aina kaikille ensimmäiseksi ovesta sisään astuttaessa ne tossut jalkaan. No niin, terveiset täältä vain taas - lupaan kertoa jos Ergün voittaa kilpailun!

    Ai niin ja minäkin tunnen täällä sellaisen tapauksen että anoppilassa on pojan edellisen tyttöystävän kuva seinällä, vaikka poika on ollut jo kauan toisen naisen kanssa naimisissa ja lapsiakin jo on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Argentiinan paivityksesta Ergünin saralla, ihan mieletönta kuulla millaiseen suosioon han on noussut siella! Miten jannaa etta tuo sarja on saanut paikallisen kulttuurin ja maan jopa matkailusuosioon. Jatkoa odotellessa :D

      Meilla on terlikeja vieraille mutta itse kaytamme tosi harvoin, villasukkia talvella nukkuessa mutta muuten en uskalla laittaa jalkaan etten liukastu. Ja voi noita anoppeja, saattavat olla kylla paattavaisia tapauksia....Mukavaa alkavaa viikonloppua Argentiinaan!

      Poista
  6. Hauska postaus! Itseltäni jäänyt kokonaan tämä vaihe elämästä kun anoppi on jo edesmennyt, en tiedä miten olisi sujunut vai olisiko ollenkaan. Varmaan olisi pitänyt asua tiiviisti yhdessä, muun perheen vierailut ovat olleet kuukausienkin mittaisia ja minuun on alettu suhtautua jotenkuten asiallisesti vasta lasten myötä. Mahtavaa että tulette toimeen ja lapsella on turkkilainen mummo :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiviisti yhdessa asuminen suvun kanssa ei ole mun juttu mutta meilla on onneksi nama sukulaisvierailut pysyneet lyhyina. Turkkilainen suku saattaa olla kylla tosi haastava nain pohjoismaalaisen nakökulmasta, olen itse onneksi paassyt helpolla ja alusta asti osaksi perhetta, on raskasta jos joutuu altavastaajan asemaan. Tsemppia!

      Poista
  7. Olipa kiva tarina ja hauskasti kirjoitettu!
    Jotain yhteistäkin löytyi taas..;):)

    VastaaPoista
  8. Ihana tarina ja ihanalta kuulostaa anoppikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Yksis ja anoppi on kylla kerrassaan kiva tapaus.

      Poista
  9. Anoppisi kuulostaa loistotyypiltä! Sillä on muuten suuri merkitys, erityisesti kun puoliso on ulkomaalainen ja erityisesti, kun asutaan puolison kotimaassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kiva anoppi, tarkeinta on se etta me arvostetaan toisiamme ja muistetaan se myös kertoa, huolimatta siita etta joissakin asioissa eri mielta voidaankin olla :)

      Poista
  10. Voi miten hauska tarina anopista! :) Kaikkea hyvää teille sinne naapurimaahan täältä Kreikasta! T: Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria ja kiva kun tykkasit :) Terkut Kreikkaan!

      Poista
  11. Voi miten hauska tarina anopista! :) Kaikkea hyvää teille sinne naapurimaahan täältä Kreikasta! T: Maria

    VastaaPoista
  12. Voi miten hauska anoppi ja mun tekee nyt jo mieli maistaa noita patoja :))Voi noita turkkilaisia ruokia!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!