Miten arjen touhut jaetaan Turkissa?

Keskustelu nalkuttavista naisista ja kotitöiden laskemisesta tunnilleen tuntuu hyvin kaukaiselta Turkissa. Meillä ei ole tapeltu kotitöistä, ei ole ollut aikaa eikä mahdollisuutta. Asioita on vain tehty. Turkkilainen työmaailma ja arjen pyöritys ei anna paljon aikaa mietteille kuka pesee pyykit ja tuliko molemmille tällä viikolla tasan yhtä paljon harrastusaikaa. Jos asioista aletaan tapella, ollaan todennäköisesti pian kolkuttelemassa sukulaisen oven takana. Meidän tiimille on erävoitto kun viikko on saatu hoidettua kunnialla ilman että mies myöhästyy pahemmin töistä tai ruoka palaa pohjaan.


Viimeisen 4 vuoden aikana arki on pitänyt saada pyörimään mahdollisimman mutkattomasti. Se tekee joka ehtii. Toisille miehen iltatyöt olisivat kauhistus mutta meille se on sopinut. Aamuisin mies nukkuu pidempään, joten tytön aamutoimet, tarhaan vienti ja koiran ulkoilutus on vastuullani. Sen jälkeen paneudun omiin töihini, ihan omassa rauhassani. Tytön saapuessa tarhasta alkaa tytön ja baban oma aika, se sisältää nukketeatteria tai tarhatehtäviä, joskus kuurupiiloa tai kauppareissun. Itse teen sen ajan kotihommia tai käyn asioilla. Alexia viedään lenkille vuorovedoin. Sitten on kahvin aika ja rauhoitutaan hetkeksi porukalla. Joskus makaan väsyneenä ja luen hetken. Kun mies on lähtenyt töihin, teemme tytön kanssa ruokaa, laitan tavarat valmiiksi aamua varten, katsellaan telkkaria ja ollaan ja möllötetään. Mies tulee töistä kun muu perhe on nukkunut jo monta tuntia, ainoa joka odottaa hereillä on yölenkkiä kuumeisesti vartova Alex.

Aina hommat ei mene kuten piti, mies joutuu töihin aiemmin inventaarioon, tyttö on sairas tai vielä pahempi jompikumpi meistä aikuisista. Alex oksentaa matoille, ulkona sataa kolmatta päivää ja tarhaan kulkeminen menee hankalaksi. Pesukone hajoaa, samoin tietokone. Niistäkin selvitään eikä juuri turhia napista. Mitä hikisempi tilanne, sen vähemmät on marinat. Molemmat tietävät että pinna voi olla tiukilla, silloin ei auta kuin tasoitella tilannetta. Keittää kahvit valmiiksi sille, joka tulee kaatosateesta koiran kanssa. Tsempata toisen töitä, työnhakua tai kipeää kurkkua. Siihen saumaan ei missään nimessä oteta puheeksi että tytön housut oli puettu aamulla väärinpäin ja kaasulaskun eräpäivä ohitettu.


Järjestelmä täällä ei laita tikkua ristiin tilanteen helpottamiseksi perheille joten perheiden on vain etsittävä se tapa, joka tuo eniten rahaa kotiin ja pitää kaikki suhteellisen tervejärkisinä. Tunteja ei lasketa eikä yövalvomisia. Miehelläni kuten suurimmalla osalla turkkilaisia työviikko on 6 päiväinen ja työaika loppuu vaihtelevasti töiden mukaan. Olen ehdottomasti se, joka tietää missä on kadonnut puhelimen laturi tai kaulaliina. Meillä määrään minä eikä siihen kukaan pulinoi vastaan. Neuvotteluvaraa on aina mutta lopullisen päätöksen tekee se, joka tietää missä on kadonnut sukka. Moni saattaa kadehtia turkkilaista palvelujärjestelmää, halpoja remonttireiskoja ja sitä, että melkein mitä vaan voi tilata kotiin ilman lisäkustannuksia lääkkeistä ruokaan. Tosiasia on, että moni turkkilainen perhe ei pyörisi ilman niitä vähäisen vapaa-ajan vuoksi.

Kodin vastuualueet on jaettu mahdollisuuksien mukaan tykkäämisen ehdoilla, osa tekemisistä kaatuu kuitenkin niskaani vaikken niistä tykkää. Puutarha ei kiinnosta mutta onneksi mies taas rakastaa sen tonkimista ja terapeuttista vaikutusta. Tykkään hyöriä keittiössä mutta silitys on tuskaa, emme siis osta juuri silitystä vaativia vaatteita ja ne muutamat hassut silitetään ken ehtii-periaatteella. Mies vetää tytölle nukketeatteria ja keksii omasta päästään leikkejä, itse valitsen kirjojen lukemisen ja piirtämisen sekä vierailut eri paikkoihin. Luontevia valintoja taitojen mukaan. Jos aika antaisi periksi, menisin iltaisin kuntosalille ja kävisin useammin illalla ulkona ystävieni tai miehen kanssa. Kun ei anna niin nautin aamuhetkistä koiran kanssa rannalla ja kahvihetkistä päivisin.


Miten kotityöt jaetaan teillä? Vaikuttaako siihen kulttuuri, arjen vaatimukset vai omat mieltymykset?



Kommentit

  1. Mielenkiintoista. Onko toimistoissakin työaika 6pv. viikossa? Kun asuin täällä ensimmäistä kertaa ja poikani oli ihan pieni,oli työviikko 6pv. tosin perjantai omi silloin lyhyempi työpäivä. Tuntui silloin ettei aika riittänyt mihinkään työn ulkopuolella, puhumattakaan omasta ajasta. Siksi tuntui niin ihanalta Suomeen palatessa kun oli 5 päiväi en työviikko ja omaa aikaakin. Sen jälkeenhän tännekin tuli 5 päiväiset työviikot, mutta työoäivät pitempiä kuin Suomessa. Teillä on kotona saatu hyvin järjestettyä hommat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurimmissa osissa yksityisia työpaikkoja toimistotyökin on 6 paivaista, tosin silla poikkeuksella etta lauantai saattaa olla monesti puolipaivainen. Työpaikat, joissa vkonloput ovat vapaita yksityisella sektorilla, ovat todella kysyttyja, niita on vahemmin ja hakijoita aina paljon. Työaika on taalla lansirannikolla usein 9-18 tai 10-19, taalla työpaiva alkaa usein myöhempaan kuin esim. Ankarassa, joka on virkamieskaupunki ja yksityinenkin sektori on muokkautunut enemmin julkisen kaltaiseksi. 6 paivainen viikko on vaativa, sen vuoksi Suomen lomalla kesalla ei voinut muuta kuin pyöritella silmiaan miten joustavat työajat ihmisilla siella on.

      Poista
  2. Tuo on jotenkin selvää peliä ja jokseenkin hyvä takuu tyytyväiseen yhteiseloon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjessa on aika paljon aikaa vievaa tekemista, koiran ulkoilutus, tytön laksyt ja tarhaan osallistumiset, turkkilaisen byrokratian tuomat virastoasiat ja sitten se siivoaminen. Onneksi tata viimeista ei meilla tehda paikallisen ihanteen mukaisesti vaan hyvinkin suurpiirteisesti.

      Poista
  3. Hyvin näyttää teillä sujuvan yhteistyö. Täällä ei ole mikään itsestäänselvyys, että mies osallistuu kotitöihin, kaikenlaisia juttuja on kuullut ja vaikka turkkilaiset on kovia tekemään töitä, niin se ei aina ihan kotiin asti ulotu. Meillä ei ole (onneksi) näin, nyt talvella mennään tykkäämisen ehdoilla, mies kokkaa, minä tiskaan, koti siivotaan yleensä yhdessä, eikä turhia nipoteta, jos aina ei jaksa. Kesäisin koti on lähinnä mun vastuulla, tietenkin kun mies tekee 12-tuntisia päiviä ja minä en. Itse en ole mitenkään päin kodinhengetär turkkilaisen mittapuun mukaan, mutta eipä tuo ole valittanut, eikä minunkaan tarvitse valittaa. Ei ole meillä ikinä ollut kotityöt kinastelun aiheena, hyvä niin :) Mahtaa muuten olla rankkaa tuo 6-päiväinen viikko läpi vuoden?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma koen suurimmaksi ongelmaksi sen, jos molemmat ovat töissa mutta työpaivan jalkeen vain nainen jatkaa kodin- ja lapsenhoitoa ilman etta mies osallistuu. Se taas etta toinen on kokopaivaisesti kotona vastuussa kodista ja toinen töissa sujuu turkkilaisittain varmaan melko tasavakisesti. Tosin tama on kylla ainakin taalla oloaikanani muuttunut radikaalisti kaupungeissa, isat osallistuvat aiempia sukupolvia enemmin lastenhoitoon eika kokkaava tai pyykkeja peseva mies ole mikaan outo ilmestys. 6 paivainen viikko on aika tavallinen Turkissa, vain valtion sektorilla on takuuvarmasti 5 paivainen viikko, rankkaa se on mutta toisaalta monilla turkkilaisilla työpaikoilla työtahti on viela kevyempi kuin vaikka Suomessa ja taukoja seka sita sosialisointi aikaa on paljon.

      Poista
  4. Mitä enemmän mä näitä luen, sitä vieraammalta tuntuu suomalainen perhe-elämä Suomessa. Paljon läheisemmältä kuulosta elämä maailmalla, se että on tärkeintä että asiat hoituu, eikä se kuka mitäkin tekee ja kuinka paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle se keskustelu on vierasta koska sen soveltaminen tanne on taysi mahdottomuus. Turkkilaiset alkavat yleensa siirtaa hoitovastuuta perheen ulkopuolelle jos mahdollista, sukulaisille tai palkatuille hoitajille jotta saavat yhteista aikaa toisilleen. Taalla kotiaidit ovat ylpeita työstaan, ajatellaan etta miehen palkasta osa kuuluu tallöin kotona puurtavalle naiselle ja kylla kuuluukin silla työmaara on valtava. Lasten hoito, kodinhoito, tarha- ja kouluasiat ja niissa auttaminen, virastoissa jonotukset ja paperiasiat, ruuanlaittaminen jne. Mutta ihan kuten kirjotit, minulle maailma joissa keskitytaan asioiden hoitamiseen on se tutuin, siinahan mina elan.

      Poista
    2. Mielenkiintoista. Keskustelu lehtien palstoilta antaa kyllä oudon kuvan tästä "suomalaisesta perhe-elämästä". En millään jaksa uskoa, että KAIKKI suomalaiset miehet ovat tuota mieltä, että naiset vain valittavat. Ulkomailla sellainen kokemus tietysti näiden juttujen perusteella tulee kun ei Suomessa itse elä. Oman kokemukseni mukaan esim belgialainen perhe-elämä on, että mies ottaa rusinat pullasta ja hoitavat lapsia kun itselle sopii. En kuitenkaan tämän omakohtaisen kokemuksen perusteella ajattele, että kaikki belgialaismiehet olisivat tällaisia. Hieman vähemmän yleistystä tähän suomalaiseen perhe-elämään vaikka lehdistä lukisi mitä. Artikkelithan kuvaavat vain jonkun mielipidettä, ei mitään totuutta. Nimenomaan tässä keskustelussa on kysymys yksittäisistä ja erilaisista kokemuksista. Meitä kun on joka maassa ihan joka lähtöön ja jokainen perhe tekee tavallaan. Monet miehet Suomessa osallistuvat nykyään lastenhoitoon ja kotitöihin ihan mielellään ilman sen kummempaa "naisvalitusta", mutta kyllähän keskustelun saa mehukkaammaksi kun tuo vain ääripäitä esille.

      Poista
    3. En usko etta kukaan ajattelee kaikkien miesten pitavan naisia nalkuttajina tai naisten pitavan miehia kotitöista kieltaytyjina. Kyseessa on ajan ilmiö, joka on noussut keskustelunaiheeksi. Lehtien jutut ja journalismi on nykyisin sellaista etta mukana on paljon mielipiteita ja eihan siina mitaan pahaa ole, siihen tarvitaan vain medialukutaitoa.

      Poista
  5. Meillä on hyvin selkeä työnjako ollut kotona. Siinä on ollut se hyvä puoli, että kun on luotto siitä hommien toimivuudesta, niin ei ole tarvinut sovittujen juttujen perään sitten huudella. Lapsetkin ovat tehneet jo pienestä osansa, enimmäkseen pitäneet omat huoneensa siistinä. Lisäksi auttaneet siivoamisessa, ruuanlaitossa, laittaneet pyykkiä kuivamaan ja silittäneet. Meillä on kohtuullinen piha. Sielläkin ovat tehneet lapset hommia, joskus tosin pientä korvausta vastaan. Sunnuntai on siivouspäivä. Arkenakin homma on toiminut omalla painollaan. Minä vastasin ruuasta, sen ostamisesta ja päällysmiehenä olemista kumminkin. Jos ollaankin muista asioista riidelty, niin kotihommista ei juurikaan. Mies tekee melkein kaikkea muuta, mutta ei ruokaa ja sitäkin hätätapauksessa. Hänellä on sellainen 10 ruuan reseptivihko, jotka luonnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin lapset laitetaan yleensa pienesta asti hoitamaan pikkuaskareita, viemaan roskat, hakemaan leipaa aamulla kaupasta, auttamaan ruuanlaitossa ja vieraiden saapuessa tarjoilussa....sitten on tietysti ne perheet, joissa kaikki ovat tottuneet palvelusvaen passaamiseen mutta se on itselleni taysin vieras maailma. Mun on pakko olla monesti paallysmiehena silla miehen aika ei yksinkertaisesti riita, siita syysta on ihan luontevaa etta mina maaraan ja paatan monista asioista, en kysele juurikaan ruokamieltymyksia tai aikatauluja vaan teen ja sovin kun parhaiten tiedan miehen työt ja omat työni ja menoni. Yhteispelilla se homma hoituu kuitenkin ja tarkeinta on etta työnjako on molemmille sopiva eika tarvitse tapella. Tuo 10 ruuan reseptivihko on ihana <3

      Poista
  6. Meillä työnjako on aika perinteinen, kun mies lähtee töihin ennen klo 8 ja tulee illalla klo 18 aikoihin kaupan kautta niin paha on vaatia mitään kotitöitä siihen päälle. Tosin mies kokee vapaa-aikana lasten kanssa leikkimisen mielekkäämpänä kuin minä koska ei joudu olemaan koko aikaa heidän kanssaan. Teen kotona osaamisen mukaan myös ns.miesten töitä ja nikkarointia. Aika usein naiset eivät ollenkaan osallistu ns. miesten töihin vaan tuntuu että suomalaisittain miehiltä vaaditaan kaikki miesten työt ja päälle osa ns.naisten töistä mikä ei minusta ole ihan reilua. Mitään yhtä oikeaa mallia ei kuitenkaan ole, niin tehdään miten kussakin perheessä sujuu parhaiten ja tärkeää olisi että toista arvostettaisiin työstä jota tekee eikä pidetä itsestäänselvyytenä :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, itse lähden aamulla puoli seitsemältä töihin ja palaan puoli kuudelta illalla, ja teen kyllä meillä aivan kaikki kotityöt. Oma vika kylläkin, en osaa vaatia mitään ja mies "ei osaa" tarjoutua.

      Poista
    2. Se arvostus on varmasti kaiken ydin, etta sita palautetta ja kiitosta saa puolin ja toisin arjen pyörittamisesta.

      Poista
  7. Täällä myös 6-päiväinen työviikko on ihan normijuttu ja monet yrittäjät tekevät aivan valtavan pitkiä päiviä! Miehen veljistä moni on yrittäjä ja viimeksikin yksi heistä meinasi anopilla nukahtaa teepöytään, kun oli niin valtavan väsynyt. Meillä minä kannan päävastuun kodinhoidosta sekä ruuanlaitosta työpäivän lisäksi, mutta mies hoitaa toisaalta lähes kaikki kodin ulkopuoliset asiat. Miehellä on mennyt tosi paljon aikaa erilaisten rakennusmiesten haalimiseen, kun talo ei ollut vielä ihan täysin valmis, kun tulimme tänne. Lisäksi mies opettaa lapsia iltaisin ja auttaa läksyissä ja välillä toki myös auttaa kotitöissä. Usein mies laittaa lapset kouluun, koska saatan tehdä töitä yöhön asti, jolloin nukun aamulla vähän pidempään. Ulkopuolista lasten- tai kodinhoitoapua meillä ei ole, muttei ollut juuri Suomessakaan, koska tukiverkosto asui kaukana. Totuimme siis onneksi jo tuolloin pärjäämään aikalailla kahdestaan. Kaksi vanhinta lasta auttaa jonkinverran kotitöissä, mutta ihan valtavaa kotityötaakkaa en halua lasten harteille sysätä, vaikka toisaalta haluan kyllä opettaa lapset tekemään kotitöitä sekä leipomaan ja laittamaan ruokaa. Tytöstä on kyllä valtavasti apua pikkuveljien leikittämisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin on totuttu parjaamaan kaksin kun sukulaiset asuvat kaukana, tosin silloin kun kylailevat niin kylla se on mukavaa kun saamme apua arkeen. Työ vie ison osan turkkilaisestakin paivasta, isoissa kaupungeissa monien työpaivat venyvat viela työmatkan takia ja paivista tulee helposti ymparipyöreita.

      Poista
  8. Me ollaan jo niin vanha pari ja kaavoihin kangistuneita, että tähän en osaa kommentoida, mutta kaunis kaunis kiitos vuokrapalvelun fb-sivuilla julkaisemistasi koira- ja kissakuvista. Ollaan täällä surtu katukoirien kohtaloa talvella, nyt hiukan helpotti, onneksi eläinsuojelijoita on Turkissakin yhä enemmän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naita katukoirista ja -kissoista valittavia yrityksia on julkaistu aika paljon tana talvena facebookissa esim. Haytapin sivuilla, toivotaan etta se omalta osaltaan auttaa lisaamaan tallaista avunmuotoa.

      Poista
  9. Minä taidan kuulua näihin naisvalittajiin välillä. Mies kyllä tekee (hyvää) ruokaa, mutta ei ole oikein hyväksynyt sitä tosiasiaa, että keittiö on siivottava pari kertaa päivässä, vessa pestävä joskus jne... Niimpä kaikki tuppaa jäämään minulle, ellen halua elää läävässä. Kyllä se alkaa harmittamaan, kun hinkkaan keittiötä vaikkei yhtään huvittaisi ja toinen laiskottelee. Sitten nalkutan :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuntuu ettei arjen ja talouden kokonaisuuden pyöritys mene ihan tasan niin sillon pitaakin nalkuttaa tai ehka mieluummin kai keskustella etta mita voitaisiin tehda toisin. Vessan pesu ja keittiön puunaus on hommista tylsimpia aaargh :O

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit