Kun baba on aina töissä

Kun aloitin kurssin alkukeväällä, en arvannut että rytmin muutos vetäisi pienen perheemme arjen näin tiukille. Useampi baba-ikävä itku iltasadun aikaan on saanut huonon omantunnon pistelemään mahanpohjassa asti.Viimeiset vuodet arki on pysynyt järkevänä pakettina, koska olen tehnyt sitä-sun-tätä työtä kotoa käsin ja johtanut joukkoja. Tiedän missä on taskulamppu kun sähköt katkeaa ja muistan ulkoa onko lääkelaatikossa liharelaksanttia, nuijin torakat käteen sattuvalla ja edustan perhettämme taloyhtiön kokouksessa. Koska mies ei ehdi. Yhden vapaapäivän viikko, kotiin asti puhelimen kautta kiemurtelevat työpuhelut ja iltatyö syö, varsinkin kun ei ole enää 25v. Selkää koskee ja unirytmi sekoilee.


Viime kuukausien kurssini ja sen mukaiset järjestelyt on kestetty rintamana. Mies juoksuttaa koiraa puoliunessa ja itse höylään fillarilla ees taas tarhaan ja kurssille. Teen omia töitäni vaikka yöllä. Samalla mietin puolikauhuissani miten ihmeessä arki pyörii, jos lähden oikeisiin töihin? Pyöriihän se, tiedän, mutta apuun tarvitaan silloin ulkopuolisia palveluita kuten siivoojaa, silittäjää ja lastenhoitoapua. Kotiinkuljetettua ruokaa ainakin kerran viikossa. Ilman mitään ulkopuolista apua epämääräinen rytmi toimii aikansa muttei loputtoman kauan. Se on nyt kokeiltu.


Viikonloppuihin ladatut yhteisen ajan odotukset purkautuvat tytön kiukkuamisina ja miehen nukahtaessa tytön sängyn viereen 20.00. Omia ystäviäkin on ikävä, niin monet treffit on peruttu ja siirretty kesälle. Kampaaja katseli kauhunsekaisin tuntein kuontaloani muutaman kuukauden tauon jälkeen. Ruokapolitiikassa on toivomisen varaa, lounaan ja välipalan korvaaminen paisteijoilla, kahvilla ja suolatikuilla kostautuu kiloina ja vetämättömänä olona. Koiruus ei ole mielissään yksinolosta, sen seurauksena se on popsinut lempikirjojani ja viimeisenä tytön pyöräilykypärän! Kirjahyllyssä on nyt  tuhottua tuotantoa Hietamieheltä, Masseylta, Kepleriltä ja Knausgardilta. Tytön uusi kypärä lähti äsken tilaukseen. Jotain uuttakin olemme oppineet, käyttämään nettikauppoja!


Heräämme kaikki samaan aikaa aamulla 06.30. Herätyskelloa ei tarvita sillä Alex hoitaa herätyksen.Ulinaa, tassulla kuoputusta ja lopuksi hännällä naamaan. Mies lähtee Alexin kanssa lenkille ja koirapuistoon. Me laittaudumme valmiiksi tytön kanssa. Fillaroituani tytön tarhalle, palaan kotiin aamupalalle. Tee kiehuu ja mies on kastelemassa pihaa. Pakkaan kurssikamat ja sitten syömään. Päivän ainoasta puolituntisesta miehen kanssa osaa nauttia. Tytölle rankinta on pitkä ja aktiivinen päivä. Puoli seitsemältä alkanut päivä on pulkassa kun kurvaamme fillarilla puoli viiden maissa kotiportille. Edessä on operaatio nopeasti ruokaa, kylpy ja rauhoittuminen, tarhaläksyjä olen karsinut ihan itse ja antanut suosiolla tytön katsella lastenohjelmia ellei muu enää innosta. Takana on puolikas tarhapäivä, pari tuntia kansanopiston leikkihuoneessa ja päälle tunti kurssini kuunteluoppilaana. Kotia ajellessa pieni pää retkahtaa toisinaan vasten selkää ja viimeiset mutkat ennen kotia tyttö on puolinukuksissa.


Kurssin aikana omat sitä-sun-tätä hommat ovat vilkastuneet niin että illat nakutan usein konetta ja yritän kaivella inspiraatiota tyhjää kumisevasta päästä. Kiire ja monet asiat mielessä sikinsokin saa aikaan kömmähdyksiä. Alexin unohtunut iltaruoka ja avaimet oven ulkopuolella. Maitopurkki vessankaapissa ja shampoo jääkaapissa. Linssikeitto, josta tulikin bulgurmassa. Kurssin loppuun on 2 viikkoa, samoihin aikoihin loppuu tytön tarha. Eniten odotan sitä, että ehdin kammata barbeja, tutkia ötököitä ja kastella kukkia tytön kanssa. Pääsen Alexin kanssa aamuvarhaisella rantaan. Pesen terassin ikkunat niin että näemme kauniin pihamme. Kunnon ruokaa viikolla. Aion takertua mieheni viereen istumaan ja tuijottamaan vaikka jalkapallomatsin analysointiohjelmaa ja vetelehtiä ystävieni kanssa. Ajan lautalla Alşançakiin ja pyörin ilman päämäärää. Tuulettimet on kannettu jo sisälle, tulehan sieltä jo kuuma kesä.


Kommentit

  1. Voi että. Ei auta kuin toivoa, että kaksi viikkoa menee nopeasti! Lomasuunnitelmat kuulostavat ainakin ihanilta - ehkä niiden voimalla jaksaa?

    VastaaPoista
  2. Mulla oli hyvin samanlaisia ajatuksia silloin kun tein omaa terveydenhuollon tutkintoani. Me vaihdettiin usein vahtia koulun pihalla kun Fredde haki multa lapset ja mä istuin illan koulussa. Viikonloppuisin tein läksyjä ja Fredde hoiti lapset. Se oli rankkaa aikaa, eikä sitä tosiaankaan ole ikävä. Toisaalta sen satoa saa niittää nyt kun on löytänyt sen unelmien työn, jossa on sopivasti haastetta ja riittävästi joustoa kolmilapsisen perheen arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valilla on vahan tiukempaa ja sitten taas löysempaa. Yritan parhaimman mukaan valttaa turhaa kiiretta ja stressia mutta nyt se ei ole kylla onnistunut. Tasta kevaasta on opittu etta tulevaisuudessa samankaltaisessa tilanteessa on parempi hankkia ulkopuolista apua, vaikka sitten siivooja.

      Poista
  3. Hurjalta kuulostaa ja voin kuvitella, että väsymys vaivaa! Monesti olen miettinyt miten ihmeessä meillä arki sujuisi täällä jos minäkin kävisin töissä tai olisin ylipäätään päivät kiinni jossakin. Kiirettä pitää usein näinkin, että kaikki kodin ja lasten ja koirien asiat hoituvat. Mutta niin kai vain siihen vähän kerrallaan kaikki tottuisivat ja löytyisi ratkaisut tiukkojen paikkojen varalle? Vuoden verran vielä näillä näkymin mennään joka tapauksessa näin ja sitten saa nähdä kun pienin aloittaa koulutiensä, että miten itse kunkin päivät järjestyvät.

    Paljon tsemppiä kurssin viimeisiin viikkoihin ja oikein mahtavaa loman alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeista ja kylla tama tasta kun tietaa etta kohta hieman helpottaa. Nain jalkikateen voi olla miettia etta olisiko kannattanut ottaa vaikka viikottain siivooja auttamaan.

      Poista
  4. Muistan ajan kun kävin töissä päivät. Joka ilta ma -pe iltalukiossa. Kotona aina klo 21.00 ..Nukkumaan ja läksyt ja aineet tein töissä safkiksella tai bussissa. Voi koiruutta! Sillä on käynyt aika pitkäksi ja pitää kostaa. Tsemiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllahan sita venyy ja venyy, lapsi ja koirat taitavat reagoida ensimmaisina tiukkoihin tilanteisiin. Kiitos tsempeista!

      Poista
  5. Tsemppiä, hyvin olette pärjänneet hektisessä tilanteessa! Sen jälkeen varmasti osaa nauttia kesästä entistäkin enemmän. Hyvää kesää!

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kesaa odotellessa, tosin kylla se on huomaamatta jo tullut kun mittaria katselee :)

      Poista
  6. Muistan kun itselläni oli lapsi,työ ja opiskelut,ei itselle jää kyllä yhtään aikaa mihinkään. Tsemppiä,toivottavasti välillä löytyy ihan lepoaikaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen jaksaminen nousee ensimmaisena huolenaiheeksi ja se, ettei ole tarpeeksi aikaa vaan olla ja ihmetella lapsen kanssa. Aikuisilla kun tuppaa aina olemaan kiire. Kiitos tsempeista!

      Poista
  7. Tsemppiä sinne teille! Rentouttavia hetkiä arkeen ja erityisesti kesälomalla!!

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä Petra, koskettaa tosiaan. Olen itsekin miettinyt näitä työkuvioita paljon, onneksi on tosiaan mahdollisuus vielä tehdä hommia himasta ja joustaa tarvittaessa. Ainakin suurimman osan ajasta. Täällä lakko-Ranskassa se tuntuu vieläkin mahdottomammalta se ajatus, että olisi koko ihan oikeissa töissä joka päivä. Kuka sitten hoitaa lapset jos opettajat on lakossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kylla naita mahdollisia työkuvioita on tullut mietittya ja jokuseen työpaikkaan sanottua ei pysty viime vuosien aikana. Mulla siintelee haaveissa puolipaivatyöt jolloin jompikumpi meista vanhemmista olisi aina back-upina kun tarvitsee.

      Poista
  9. Kuulostaa kyllä hurjan hektiseltä, eikä mikään ihme että uni maistuu. Koirilta tulee kyllä välittömästi aina palautetta liian kiireisestä elämästä, ja siitähän sitten pääsee itse taas kantamaan huonoa omaatuntoa. Tiedän tunteen kyllä.
    Toivottavasti rauhallisemmat ajat ovat edessä.
    Ihanan rentoa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kylla koirakin on nayttanyt etta tama meininki ei ole ollut mieleinen, kirjahylly on taynna repaleisia kirjoja :) Kiitos ja parin viikon paasta helpottaa.

      Poista
  10. Kyllähän sitä venyy hetkittäin. Toivottavasti teillä on nyt kesällä vastapainona lekoisaa oleilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venyy ja sitten paukahtaa, pari viikkoa sitten ja venymiset on hetkeksi lomalla.

      Poista
  11. TsemppiÄ lähetän. Mä haaveilen osa-aikatöistä, että voisi kuitenkin hakea ja viedä kouluun itse jne. Arjen järjestyminen niin että kaikki on tasapainossa ei varmasti ole aina helppoa. Toivottavasti kurssi on toisaalta kuitenkin ollut antoisa. Tsemppiä loppurutistukseen ja oikein hyvää loman alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja niin haaveilen minakin puolipaivatyösta, saas nahda mista se löytyy jos ottaa löytyakseen.

      Poista
  12. Ruuhkavuodet ahdistavat välillä, mutta kyllä niistä selviää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla niista selviaa ja ma kun ajattelin etta skippasin koko ruuhkavuosi-kasitteen mutta taisin olla vaarassa :)

      Poista
  13. Tsemppiä Petra ja perhe.Kiva, että lomakin jo häämöttää. Vaikutat ihmiseltä, joka kyllä selviää tilanteista eteenpäin. Täälläkin jo loma siintelee mielessä. Juhannukselta heittäydyn vapaille.

    Venla

    VastaaPoista
  14. Ruuhkavuodet jaksaa kun on rakastava ja osallistuva aviomies. Vaikka mies olisi paljon töissä, paljon pelastaa se miten mies asennoituu yhteiseen aikaan. Työtä tehdään perheen hyväksi ja vaikka teillä on raskasta niin uskon että muutaman vuoden päästä helpottaa.

    Samaa en voi sanoa Turkin kurdeista täällä Suomessa, valitettavasti. Oma mies jätti yksin kuin nallin kalliolle kun pieni lapsemme syntyi. Perusti pizzerian ja piileskelee siellä yötä myöten. Yöt ravaa kaveriensa kanssa kahvilla ja onpa välillä risteilyjäkin sekä synttäribileitä joista "ei kehtaa" olla poissa.
    Olen hoitanut kodin ja lapsen yksin jo kaksi vuotta. Mies tulee ja menee kuten huvittaa. Kerran pari on käyty sairaalassakin hakemassa apua kun haastavan lapsen hoito on käynyt ylivoimaiseksi. Tämä ei näytä hetkauttavan miestä lainkaan, tärkeämpää tuntuu olevan säilyttää kasvot kaveriensa edessä kuin vaimon hyvinvointi tai lapsen kehitys. Luulin ensin että tämä on normaalia turkkilaisille mutta luettuani useita blogeja turkkilaisten kanssa avioituneilta myönnän että lapseni isässä on paljon vikaa. Hoidan paljon miehen pizzerian asioita, miehen kaikki omat paperiasiat, lapsen jne. Ei ole ollut töihin mitään asiaa kun masennus on saanut vallan. En haluaisi ajatella että kaikki turkkilaiset ovat samanlaisia, ilmeisestikään eivät ole. Vain alikoulutetut ja vähän yksinkertaiset Turkin kurdit. Oppirahani olen maksanut, ruuhkavuodet veivät minulta työkyvyn ja terveyden. Sen siitä saa kun nai alikoulutetun lomaromanssin.
    Onneksi sinun kaltaisillasi naisilla on järki päässä ja valikoitte puolisoksi ns. normaaleja turkkilaisia miehiä. Kuvailusi väsymyksestä saivat minut tuntemaan empatiaa mutta toisaalta näen teillä erittäin paljon rakkautta ja toivoa edessänne. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikavaa, etta sinulle kavi niin. Olen joskus kirjoittanutkin naista parisuhteen kulttuurieroista, joskus ne vaan ovat liian suuria. Vanhoillisemmissa perheissa miehella ja naisella on omat tehtavat ja tarkat rajat tekemisten suhteen. Modernimmissa kaupunkilaisperheissa taas on paljon pareja, joissa molemmat tekevat sen minka ehtivat. Sukupuoliroolit istuvat kuitenkin tiukassa edelleen monissa turkkilaisissa, monien naisten mielesta imuria kayttava mies ei ole miehekas vaan heikko, mies taas olettaa naisen olevan kodin asioista vastaava. Suomalaiset ovat yleisesti ottaen koulutettua kansaa joten kouluttamattoman turkkilaisen kanssa vastaan voi tulla yllattavia kompastuskivia suhteessa. Kiitos sinulle pitkasta ja mielenkiintoisesta viestista, toivon sinulle kaikkea hyvaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit