maanantai 27. kesäkuuta 2016

Paprika oikein ja väärin

Ihania pieniä paprikoita! Pakko tehdä täytettyjä paprikoita huikkasin ystävälleni markkinareissulla. En tee niitä enää ikinä, enkä suostu edes syömään, murisi ystävä. Muuttaessaan Turkkiin ystävän mies oli kertonut rakastavansa kyseistä ruokaa. Tuumasta toimeen ja jauhelihaa paistamaan. Tööt. Missä meni vikaan? Turkkilaiset täytetyt paprikat täytetään riisillä, jauhelihalla ja mausteilla raakana, kypsennetään kattilassa ja herkutellaan jogurtin kera. Eurooppalaisen tyyliset, uunissa väriä saaneet pallerot eivät kelvanneet. Ystäväni loukkaantui verisesti eikä perheessä syödä enää minkäänlaisia täytettyjä paprikoita. Turkkilaiset ja turkkilaisten ruokapolitiikka.


Monikulttuurisissa suhteissa tehdään monenlaisia kompromissejä ja oivalluksia, turkkilaisissa suhteissa ruoka on monilla kipupiste. Miehen kanssa olemme päässeet aika helpolla, ei irvistelyjä makaroonilaatikolle parina päivänä peräjälkeen eikä lihapannulle, jossa ei ei ole muuta kuin lihaa. Ruoka on kuitenkin ainoa asia, jonka takia meillä on nukuttu alkuvuosina yksikin yö eri huoneissa. Ensimmäisessä yhteisessä asunnossa päätimme paistaa perunoita. Hieman öljyä pannulle ja eiliset keitetyt perunat palasiksi ja pannulle pyörimään, ajattelin. Mies tökki perunoita lautasella ja kertoi mielipiteensä miten perunoita paistetaan. Enemmin öljyä ja tikuiksi leikatut raa'at perunat  tosi kuumalle pannulle. Olisit antanut minun paistaa ne. Kerrotko sinä minulle, perunalla kasvaneelle, perunamaan kansalaiselle, miten perunat paistetaan jylisin? Mies nukkui sohvalla ja minä makuuhuoneessa. Meni kauan ennekuin meillä paistettiin minkäänlaisia perunoita.


Ei ole helppoa paikallisillakaan. Idässä ruoka on lihaisempaa ja tulisempaa, lännessä taas nautitaan enemmin kasviksia ja mereneläviä. Voitte arvata millainen on liitto kun parin puoliskot ovat kotoisin eri laidoilta Turkkia. Ystäväni mies on kotoisin Kayserista eli makkaran ja kuivalihan luvatusta kaupungista, ystäväni taas on izmiriläisten villiyrttien ja oliiviöljyruokien nimeen vannova. Mies syö työmatkoilla niin paljon lihaa kuin pystyy sillä kotona nautitaan terveellisesti pinaattiruokaa, villiyrttiherkkuja ja pannulla tiristetty liha saa terveellisen ruokavalion rouvan taputtelemaan miehen kasvavaa vatsakumpua. Sellainen kompromissi on tehty että tuoreet pavut tomaattikastikkeessa saavat toisinaan sekaan naudanlihaa ja pienistä kaalinlehdistä tehdyn pannuruokaa voi tehdä myös kera kanan. Turkkilainen ruokakompromissi.


Meidän perheessä muutto Izmiriin on ruuan suhteen ollut suurin voitto minulle. Kaikki ne lempiruokani Turkissa ovat kotoisin egealta, haudutetut villiyrttipadat, nuoret kaalinlehdet, oliiviöljyruuat, äyriäismezet ja tulum-juustot. Miehellä on selvästi toisinaan ikävä Anatolian lihapotteja ja liharuokia, jotka maistuvat lihalle eivätkä hifistely marinoinnille. Anatoliasta saapuneet anoppi ja käly popsivat viime lomallaan monta päivää onnellisena okraa oliiviöljyssä, portulakkapataa ja pinaattimuhennosta mutta kotia päästyään ostivat taatusti ensimmäisestä lihakaupasta aitoa voita ja lampaanpaistia.

Miehen kanssa olemme oppineet toisiltamme erilaisia asioita kokkailusta ja yhdessä on ennakkoluulottomasti kokeiltu kaikenlaista. Osa on onnistunut ja osa ei. Suomalainen savustuskulttuuri on kohdannut turkkilaisen tarjonnan, lammaspaisti ei vakuuttanut mutta broilerinkoivet ja turkkilaiset kalat savustettuina kolahtivat. Konyan homejuusto löysi tiensä pizzaan ja pastakastikkeeseen, anoppi oli kokeilusta lähinnä ihmeissään. Laitamme jogurttia kanakeittoon ja tomaattia makaroonilaatikkoon. Salaatit uivat miehen tyyliin sitruuna-oliiviöljyssä ja perunat kuoritaan suomalaisittain itse pöydässä. Osaan arvostaa miestä enemmin muutamaa hassua pihalta poimittua kirsikkaa ja mies taas saimaasta nostettua haukea. Miehen lemppari on suomen tyyliin keitetty riisi vedessä ja omani taas makarooni kylmällä, vahvasti valkosipulilla maustetulla jogurtilla. Maitoa ei kuitenkaan juo kuin neiti eikä sisälmyskeittoa saa kun ravintolassa.


Millainen on sinun monikulttuurinen ruokapaletti, fuusiota vai jotain muuta?

27 kommenttia:

  1. Minä teen välillä suomalaisia juttuja,mutta muunnellen.Inspiraation saan tästä itäisen Välimeren ihanasta ruokatarjonnasta,johon myös Turkki,ottomaanien kautta ,on vaikuttanut.
    Kiva postaus Petra:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla syödaan paaasiassa turkkilaistyylisia ruokia ihan tarjonnankin vuoksi mutta sekaan mahtuu suomalaista ja naiden kahden valimuotoa, tekisin myös varmaan useammin jotain aasialaista mutta raaka-aineet ovat kalliita eika niita ole helposti saatavissa. Kiitos Jael :)

      Poista
  2. Meillä mies on sinut suomalaisen ruoan kanssa. Sian lihakaan ei ole ollut koskaan ongelma. En usko että enää suomalaisemmaksi voi turkkilainen tulla. Meillä syödään kaikenmaailman ruokia ja portulakka kasvaa pihalla :).Anatolian ruoat on meille se toinen kotiruoka maailma.

    -Marjatta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla mies söi viime Suomen reissulla itsensa ahkyyn grillimakkarasta, tykkaa kovasti monista suomalaisista ruuista, etupaassa marjoista, jarvikalasta ja uusista perunoista.

      Poista
  3. Voin kuvitella miten tästä aiheesta voidaan vääntää monissa perheissä! Alussa en osannut tehdä ruokaa juuri lainkaan joten kaikki piti opetella alusta saakka. Meillä mies on hyvin tarkka ruoasta ja siitä miten ne on tehty, alussa loukkaannuin neuvoista ja kommenteista kunnes ymmärsin että se ei ole henkilökohtaista vaan hän sanoo samaa muillekin ja täällä ruokaa voidaan kommentoida tai jättää syömättä avoimemmin kuin Suomessa. Kun saa tarkkaa palautetta, rakentavasti sitä negatiivistakin niin silloin oppii uutta. Kulttuurierot on tässä asiassa melkoiset, suomalaisittain ei saa sanoa mitään muuta kuin hyvää toisen tekemästä ruoasta ja lautanen syödään tyhjäksi ja vielä kiitetään päälle, turkkilaisittain on moni asia toisin. Meillä syödään lähes pelkästään turkkilaista, kaikki suomalaiset leivonnaiset ja jälkkärit kyllä kelpaa. Suomalaista ja muun maalaista ruokaa olisi kyllä kiva tehdä useammin :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilaiset tosiaan ovat todella tarkkoja ruuasta ja sen valmistuksesta seka raaka-aineista, itse en tykkaa kauheasti etta puututaan toisen kokkailuihin eli olen aika suomalainen tassa asiassa. Monissa muissakin asioissa turkkilaiset sanovat suoraan eika sita oteta henk.kohtaisesti kun taas suomalaiset ovat huomattavasti herkempia.

      Poista
  4. Meille maistuu kummallekin enempi israelilainen ruoka, mita se nyt sitten onkaan.
    Suomesta olen tuonut etupaassa leipomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillakin tehdaan enemmin turkkilaisia ruokia, tykkaan niista ja turkkil.keittiö on niin monipuolinen, kun alan miettimaan suomalaisia ruokia niin osan tekeminen on mahdotonta ilman raaka-aineita ja osasta en sitten itse tykkaa.

      Poista
  5. Meillä ainoa ruokaan liittyvä koetinkivi on ollut se, kun innokas ruuanlaittajamieheni keksii, miten jostain perinteisestä suomalaisesta reseptistä saisi entistä "paremman" :). Vaikka muuten olenkin hyvin avarakatseinen ja kokeilen mielelläni uusia juttuja, ei lapsuuteni lempiruokia muuteta ihan niin vaan. Ei, vaikka mies saattaisi olla ihan oikeassa :).
    Meillä syödään ja kokataan makuja ympäri maailman. Ollaan kumpikin seikkauluhenkisiä ja hyvin kaikkiruokaisia. Ruoka on itseasiassa hyvin iso osa meidän elämää ja parisuhdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillakin ollaan kaikkiruokaisia ja aika ennakkoluulottomia, tuontitavara on Turkissa kallista ja sen tarjonta on edelleen heikkoa, muuten tekisin useammin jotain ihanaa aasialaista ruokaa.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen postaus!

    Meillä syödään sekä suomalaista että intialaista (ja vähän kaikkea muutakin - kokista riippuu, mitä viitsii laittaa :-D), mutta suomalainen on pysynyt suomalaisena ja intialainen intialaisena, eli fuusiokeittiötä en ole juurikaan harrastanut. Mies on onneksi todella kaikkiruokainen, mutta jauheliharuoista hän ei tykkää, joten makaronilaatikot täytyy tehdä silloin, kun hän on jossakin muualla.:-) Myöskään suomalaiset laatikkoruoat eivät oikein maistu, mikä on vähän harmi, kun ne olisivat niin helppoja tehdä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mielenkiintoista etta han ei tykkaa jauhelihasta, onko niin ettei sita paljoa kayteta intial.keittiössa? Mina taas en valita niinkaan liharuuista kuin mies joten tassa suhteessa lempiruoka ehdotukset menee usein ristiin. Suomalaisia laatikkoruokia meilla tehdaan aika harvoin, makaroonilaatikko on ainoa.

      Poista
  7. Mun mieheni on onneksi italialaiseksi aika höveli. Tietää kyllä miten pitäisi mitäkin italialaista ruokaa laittaa muttei niin välitä jos sävelletäänkin vähän omia. Meillä syödään kaikenlaista ruokaa, italialaista, suomalaista, mitä milloinkin, mutta vain hyvin harvoin tehdään mitään viimeisen päälle sääntöjen mukaan. En tiedä voiko puhua fuusiosta omien viritelmieni yhteydessä!

    Mies tekee hyvin ruokaa mutta tällä hetkellä minä teen meillä valtaosan ruuasta. Teen ruokaa sen mukaan mitä raaka-aineita on tarjolla ja mikä minua milloinkin inspiroi, ja toisaalta paljon senkin pohjalta minkälaisten ruokien uskon maistuvan lapsille. Toivomuksia otan kyllä mielelläni vastaan niin lapsilta kuin mieheltäkin, mutta jos mies alkaisi neuvomaan minua ruuanlaitossa niin taitaisi kyllä päästä hyvin nopeasti keittiövastuulliseksi itse ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillakin mies osaa tehda hyvaa turkkil.ruokaa ja tekeekin yleensa vapaalla aina ruuat, arkena olen itse tehnyt viime aikoina kun minulla on enemmin aikaa. Turkissa ruuasta puhutaan koko ajan, olen jo aika tottunut etta aina selitetaan miten mikakin ruoka on tehty ja mita siina on ja sen jalkeen paivitetaan kaikkien sukulaistan ohjeet ja omat ohjeet... :D

      Poista
  8. Mua hiukan harmittaa, että olen niin laiska ruoanlaittaja, koska mieheni pitää myös suomalaisesta kotiruoasta ja kalakukosta. Mutta mä rakastan italialaista ja aasialaista ruokaa ja mieheni kokkaamista, joten olen kyllä oikein tyytyväinen sen suhteen, millaiset kortit olen saanut. Luonnehtisin, että italialaisittain meillä syödäänkin ennakkoluulottomasti ja kokeilunhaluisesti, mutta menussa on tasaisesti myös perinteisiä lempiruokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aasialaista ruokaa olisi kiva tehda useammin mutta taalla raaka-aine tarjonta rajoittaa, mies kokkaa meilla vapailla mutta arkena kokkaan koska mies ei ole iltaisin kotona.

      Poista
  9. Toivottavasti sinä ja läheisesi olette kaikki turvassa. Halaus Turkkiin Petra.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ajatuksestasi Venla! Turvassa ollaan <3

      Poista
  10. Meillä suurin osa perheemme lempiruuista on jotakin aivan muuta kuin suomalaista tai algerialaista, kun tykkään kokeilla reseptejä vähän sieltä täältä. Nyt viimeisimpänä mies ihastui kreikkalaistyyliseen moussakaan. Pidän tätä yhtenä monikulttuurisen perheen ja ystäväpiirin parhaista anneista, kun tulee nähneeksi niin kovin monia erilaisia ruokia, voi helposti valita niistä ne mieleiset ja jättää väliin sellaiset, jotka ei niin maistu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta etta monikulttuurisessa arjessa ruokamaailma kylla laajenee. Meillakin tehdaan aina valilla kreikkalaistyylista moussakaa kun turkkilaisten tuntema moussaka taas on erilaista. Teemme kuitenkin aika paljon turkkilaista raaka-aine tarjonnankin vuoksi.

      Poista
  11. Luin taas kivan juttusi Turkin ruokalajeista ja tavoista. Minulle olisivat nuo kaikki ruuat kelvanneet. Kuola valuu suupielistä. Täällä Oslossa en pääse edes lähelle Välimeren rikasta ja monipuolista ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Paivi, kiitos ja tervetuloa syömaan tanne! :)

      Poista
  12. Ihan mahtava teksti Petra! Meillä makaronilaatikko on ehdoton no no (miehen mielestä se ei maistu millekään), sen sijaan suomalaiset sillit ja graavatut lohet maistuvat. Mulle taas osterit eivät maistu ja hanhenmaksakin tökkää. Onneksi välimaastossa on tarpeeksi vaihtoehtoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena mä olen luopunut vuosien saatossa makaronilaatikosta... mä sitä edelleen söisin, mutta noitten muitten mielestä se on ihan kamalaa. Lapset yökkii ja Fredde syö korkeintaan kohteliaisuudesta.

      Poista
    2. Meilla makaroonilaatikko tehdaan valilla muunneltuna eli siina on tomaattikastiketta mutta taytyy sanoa etta ma en itse enaa niin siita valita joten aika harvoin teen. Turkissa on kylla olemassa etli firin makarna ruoka, joka on samantyylinen ja se on yleensa jonkunlainen lisuke. Laatikkoruuat on yleensa taalla harvinaisia eika moni voi ymmartaa etta sellainen on itse ruoka :)

      Poista
  13. Oih, vesi herahtaa kielelle kun luen kertomistasi turkkilaisista ruuista. Olen tulossa ensi viikolla ekaa kertaa Turkkiin (Marmaris) 6-v poikani kanssa ja "eksyin" blogiisi kun etsin netistä selviytymiskeinoja 40-asteen kuumuuteen;) En malta odottaa että pääsen paikallisten herkkujen pariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvaa matkaa Marmarikseen, helletta riittaa ja varmasti myös hyvaa ruokaa! Kannattaa etsia niita pienempia ja vaatimattomiakin lokantoja eli lounasruokaloita, nain löytyy takuuvarmasti turkkilaista ruokaa.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!