maanantai 20. helmikuuta 2017

Kissan päivät

En ollut taas kerran varma oliko meistä miehen kanssa enemmin apua vai haittaa terassimme katolle asettuneelle kissalle poikasensa kera. Juuri ennen kylmiä ilmoja se toi poikasensa ensi kertaa tutustumaan pihaan. Reitti kulki ylös alas persikkapuun oksia ja runkoa. Pakkaslukemien noustessa teimme pihaliiterin katoksen alle lämpimän suojan, johon kannoimme hytisevän pikkukissan tonnikalapurkin äärelle. Sen sijaan että äiti olisi seurannut perässä, se jäi vahtimaan meitä epäluuloisena, jonka aikana pikkukissa oli ehtinyt kadota! Lopulta juoksimme äitikissan kanssa ympäri pihaa etsimässä kadonnutta pikku kissaa. Ei ollut ensimmäinen kerta kun sormeilimme ekosysteemiä, manasi mies. Ei tosiaan. Vahingoittunut villilintukin on parempi jättää kissoille lounaaksi kuin raahata saamaan sydänkohtaus olohuoneen lattialle.



Katukoiriin ja -kissoihin liittyviä ongelmia ei voi sivuuttaa Turkissa. Kaupungin puolesta puistoissa on tarjolla suojia mutta suurimman työn tekevät yksittäiset ihmiset. Kävellessäni töihin tarkkailen kotikatumme kissasuojia, kaupungin rakentamia kissataloja puistoissa, ruokatilannetta, pentujen jaksamista ja tuttuja kulkukoiria omilla paikoillaan. Omalla asuinalueellamme suhtautuminen kulkueläimiin on positiivista mutta tiedän etteivät kaikki ajattele samoin. Olen tottunut siihen, että aamulla roskiksista pengotut jätteet on levitelty eläinten toimesta ympäriinsä ja jalkakäytäviä reunustavat tyhjät purkit, pahvikipot, luut ja kalanruodot. Vakituinen kadunlakaisija kotikadullamme kiertää talon edustan pahviset kissakodit ja jättää ruokakipot rauhaan. Roskiksesta kurkistaa kissa suussaan kalanpää, viereisen roskiksen kimpussa häärii roskienkerääjä, joka heittelee mukana kulkevalle koiralle parhaat palat.




Kissat ovat olennainen osa turkkilaisten suurkaupunkien katukuvaa. Monilla alueilla niitä on tuhansittain, portinpielissä, ikkunalaudoilla, parvekkeilla, pihoilla ja jalkakäytävällä auringossa kylpemässä. Turkkilaisten suhtautuminen ulkokissoihin on usein melko mutkaton, kissat pitävät hiiret loitolla ja niille tuodaan ruokaa ja suojia. Niille jutellaan ja niiden menoa väistetään tottuneesti. Kissat ovat aina olleet täällä ja tulevat olemaan, nyökyttelee puistossa pappa, jolla on aina mukanaan pussissa kissoille ruokaa. Talomme asukkaista noin puolet rakentaa kissoille syksyllä suojia ja ruokkii niitä. Taloyhtiön kokouksen yksi puolivirallinen aihe ovat aina pihayhteisömme kissat.




Ensimmäisinä vuosina Turkissa olin kauhusta kankeana kuunnellessani lasten huutoa ulkoa, mitä kamalaa lapselle on tapahtunut kun huuto on noin kamalaa? Pian huomasin että kyseessä ovatkin ulkokissat. Suomessa tutuiksi tulleisiin kotikissoihin verrattuna nämä villieläimet ovat oma rotunsa, omine sääntöineen. Osa villeistä saattaa tulla jopa ihmisten ja varsinkin koirien päälle. Omassa pihayhteisössämme asustavat olemme nimenneet esimerkiksi seuraavasti; Killer, Aslan ( Leijona), Genç Tarzan (nuori Tarzan) ja King. King on se pikku kissa, joka syntyi terassimme katolle.



Viime viikolla olimme miehen kanssa vuorotellen vahtimassa kyseistä katolle syntynyttä pikku kissaa. Emo hylkäsi sen lopulta liian pienenä ja pienokainen sai muutaman nuoren kollin kimppuunsa. Kissojen yhteisössä vallitsevat selvästi kovat lait sillä olemme keränneet pihalta lukuisia toisten kissojen kuristamia pieniä poikakissoja keväisin. Syötimme pikkuista ja rakensimme sille suojan, jossa saa olla rauhassa. Hätistelimme naapuripihalta saapuvia nuoria kollikissoja, joille pienet poikakissat ovat selvästi haaste. Kylmien ilmojen palattua kissa kuitenkin vilustui ja muutti naapurin rouvan terassille. Terassilta naapuri lopulta noukki kissan hoiviinsa ja lääkitsi kissaa muutaman päivän tyttäreni flunssalääkkeillä. Toivoa on että pikku kissasta saadaan kasvatettua vielä pihapiirin kunkku vaikka pienenpuoleinen onkin. Olen toisinaan vakuuttunut että kissat kokevat meidät ihmiset yhteisönsä sivujäseniksi eikä toisinpäin kuten saatamme kuvitella.



Asuuko teillä kissoja kotona tai ulkona?

25 kommenttia:

  1. Istanbulissa olemme ihailleet kissoille rakennettuja suojia ja ruokalautasia niiden tuntumassa. On jotenkin aina liikuttavaa löytää muita jotka kokevat kulkueläinten asian omakseen.

    Täällä Khartumissa on jonkun verran sekä kulkukissoja että -koiria. Niihin suhtaudutaan pääasiassa välinpitämättömästi, mutta ennen kaikkea minusta kuitenkin ihan kauniisti. Roskat jätetään täällä katujen varsille joten eläimille riittää syötävää eikä kylmäkään ole täällä ongelma. Kuiva ja kuuma sää taitaa pitää myös syyhypunkit aisoissa sillä kulkueläinten turkit näyttävät tavallisesti olevan yllättävänkin hyvässä kunnossa.

    Meidän pihamme tuntumassa pyörii paljonkin kissoja. Yritämme hätyyttää niitä pois sillä omat entiset kulkukoiramme puolustavat reviiriään karmean tehokkaasti ja ovat ottaneet kiinni useamman pihalle eksyneen kissan, kamalin seurauksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidan Alex on saanut kissoilta pari kertaa nenilleen joten osaa varoa, haukkuu ja uhittelee muttei uskalla lahtea kissan kanssa enaa mittelemaan. Istanbul on todella kuuluisa kissoistaan! Istanbulin kissoista on tehty dokkari Kedi: https://www.kedifilm.com/

      Poista
  2. Etelän maissa kissat tosiaankin kuuluvat katukuvaan;sain juuri hommattua entisen naapurin kanssa uuden ihanan kodin yhdelle kadun kissoista:) Suloinen kisu.Kulkukoiria täällä ei näe,muuten vain hurjasti koiria Tel Avivissa;D Mutta näköjään syntyy paljon ei haluttuja pentuja koska kaikki eläinsuojeluyhdistykset (niitä on monta! ) ovat täynnä kotia etsiviä koiranpentuja.Ihanaa että autoitte pikkukisun elämän alkuun,ja toivottavasti siitä tosiaankin tulee kunkku sinne pihallenne.Minäkin laitoin laatikon ja lämpimän alustan talven alussa meidän puiston/pihan kateille,katoksen alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin elainsuojelujarjestöt ovat ihmeissaan kotia etsivien kanssa, niiden lisaksi osa elainkaupoista ja yksityisista ihmisista yrittaa etsia kotia hylatyille koirille. Olen niin lopen kyllastynyt siihen etta lainsaadantö ja valvonta liittyen elainten kauppaamiseen puuttuu. Ihanaa etta sait yhdelle katukissalle kodin! <3

      Poista
  3. Tuttua kauraa Kusadasissakin, työ ja auttaminen, joka ei näytä koskaan loppuvan. Eikä aina voi olla varma tekikö sittenkään oikein auttaessaan:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se lopu tosiaan, toisinaan tuntuu ihan loputtomalta mutta toisaalta olen mieltanyt etta pihakissat ovat paasaantöisesti pihakissoja ja elavat omassa todellisuudessaan.

      Poista
  4. Täällä mä en oo törmännyt kissojen koteihin, koirille niitä sen sijaan on rakennettu. Niin kiva kuitenkin että katueläimistä pidetään huolta, varsinkin näin talviseen aikaan moni ei varmasti pärjäis ilman ihmisten apua. Monessa kadunkulmassa täällä näkee myös kissoille tarkoitettuja ruokakippoja ja tietyillä kaduilla ja yliopiston kulmilla tunnistan tietyt kissat. Mä vähän pelkään kissoja ja meinasinkin joskus saada pienimuotoisen sydänkohtauksen kun pimeällä kävelin kolmen roskalaatikon rykelmän ohi ja yhtäkkiä varmaan seitsemän kiiluvaa silmäparia tuijotti mua kohti.. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla on aika paljon kissojen koteja, koirien myös mutta kissoja meilla on kaduilla huomattavasti enemmin kuin koiria, joiden maara on vahentynyt. Tosin katukoiria taitaa olla enemmissa maarin joutoalueilla ja metsissa, jossa elainsuojelujarjestöt niita kayvat ruokkimassa.

      Poista
  5. Ilokseni olen aina Turkin matkoilla seurannut, kuinka kissat saavat kulkea vapaina ja niistä pidetään huolta. Suomessahan kissa on täysin lainsuojaton ja ne on pidettävä sisällä tai narunpäässä. Kissanrääkkäystä :( Itselläni on kolme kissaa joiden annan juosta ulkona vapaina. Vielä se onnistuu täällä pikku kylällä, ilman että joku on heti toimittamassa niitä löytöeläintaloon, jossa ne lopetetaan jos ei ajoissa älyä kysellä omiensa perään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ja ihmiset elavat taalla tosiaan symbioosissa, niihin on niin totuttu ja kaipa kissatkin ovat meihin tottuneet :)

      Poista
  6. Meillä ei ole villikissoja ja eksyksissä olevilla kotikissoillakin on taipumusta joutua joko ilveksen tai kojootin ruokalistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla nuo kissat kohtaavat myös toisinaan tiensa paan yölla liikkuvien kulkukoira laumojen toimesta :O

      Poista
  7. Amsterdamissa näkee ainakin meidän kotikulmilla paljon kissoja ulkosalla. Luulen kuitenkin, että suurimmalla osalla on ainakin periaatteessa koti. Täällä tykätään kissoista, koska vanhoissa taloissa hiiriet ovat usein riesana ja esimerkiksi monissa kahviloissa kissat kuuluvat vakiokalustoon. Asiakkaat silittelevät kissoja mielellään ja ehkäpä terveysviranomaisetkin pitävät kissoja jyrsijöitä parempana vaihtoehtona. Kulkukoiria en ole täällä nähnyt ainakaan kaupunkialueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiirien takia taalla myös tykataan kissojen olemassaolosta, asumme vanhan merenpohjan alueella joten kostea pohja ja kosteus houkuttelee hiiria, kissoja nakeekin niita aina toisinaan metsastamassa.

      Poista
  8. Meillä on täällä ollut tällainen ikuisuusongelma, että naapurin kissa käyttää meidän autotallia vessanaan. Pökäleitä keräillään joka päivä. Nyt kun ilmat lämpenee, siellä on sellainen viehko kissanpissanhaju. Ottaa päähän niin armottomasti. Istanbulin kodin pihakissat ei tuottanut tällaista hajuhaittaa, osasivat tehdä tarpeensa jonnekin fiksummin. En tiedä, että mitä tuon naapurin kissan kanssa voisi tehdä naapurisopua rikkomatta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan nena, mitenhan kissan saisi sielta pois tekemasta tarpeitaan?! :O Muistan etta Ankarassa naapuri laittoi kissojen pissanhajun karkotteeksi etukuistille muovipulloissa vetta, en nyt kylla muista auttoiko...

      Poista
  9. Täällä Saudeissakin on ihan hirveästi kulkukissoja, ja myöskin jonkinverran koiria. Valitettavasti joku virallinen taho aina välillä ottaa niitä kiinni, ja dumppaa ne aavikolle :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi dumppaus ei ole kylla kivaa :( Taallakin harrastetaan hylkaamista johonkin metsaalueille, joissa sitten elainsuojelujarjestöt niita ruokkivat. Vastuutonta toimintaa.

      Poista
  10. Suloinen pikkukissa. Toivottavasti sitä odottaa valoisa tulevaisuus! Kissojen mouruaminen on kyllä kamalaa kuultavaa. Minäkin pelästyin ensimmäisellä kerralla ihan hirveästi, että mikä tuo on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan etta pikkuinen tomeroituu, kauhuksemme huomasimme etta samainen kissa eli pikkukissan aiti on taas raskaana! Huhheijaa, taidan soittaa kaupungille josko tulisivat hakemaan osan kissoista sterilisoitaviksi.

      Poista
  11. Täällä Maputossa näkee minusta aika vähän katukissoja. Paikalliset ihmiset eivät pidä kissoista, koiria useimmat pelkäävät. Meillä on oma kissa, johon vaksit, autokuski ja kodinhoitaja suhtautuvat täysin välinpitämättömästi; heistä on varmaan tosi outoa, että joku pitää kissaa lemmikkinä. Portugalinopettajani selitti kerran, että kissan kuvitellaan tuovan huonoa onnea. Kissoja voidaan myös syödä (ravinnon takia, onhan se lihaa). Meidän pihallamme vierailee säännöllisesti yksi ja sama kulkukissa (siltä meistä ainakin näyttää), mutta oma kissamme ajaa sen pois. Onneksi meillä on suojaisa piha, olisin täällä huolissani kissan turvallisuudesta. Eläinsuojelujärjestöt, joita on täällä pari, yrittävät huolehtia hylättyjen/vapaana kulkevien koirien ja kissojen turvallisuudesta, eli kissojenkin eteen yritetään kuitenkin tehdä jotain. Ravintoloiden liepeillä kuljeksii usein nälkäisiä kissoja. En ole missään nähnyt niin laihoja kissoja kuin täällä. Omakin kissamme on hoikka, mutta näihin täällä oleviin verrattuna oikea pullukka. Kissanruuan ostaminen sille tuntuu täällä aina hiukan ristiriitaiselta, kun ei monilla ihmisilläkään ole kunnon ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissan ja koiran syöminen ei mene omaan jakeluun tosin kyseessa on varmasti osittain kulttuuriero. Vietnamissa teki aina pahaa kun jouduin ajamaan katua pitkin, jossa sijaitsi koiran lihaa myyvia lihakauppoja. Taallakin osa pelkaa koiria, johtuu osittain myös siita etta ennen kaupungeissakin oli vaarallisia katukoiralaumoja ja monilla on kauhukokemuksia niiden hyökkailyista. On todella surullista joutua seuraamaan sairaiden ja ihan oman onnensa nojaan jatettyjen katuelaimien elamaa, taalla asiat ovat jotenkuten tolallaan vaikka töita paljon riittaakin.

      Poista
  12. Täällä muuten sama, että se mouruaminen on todella kovaäänistä!

    VastaaPoista
  13. Aivan mielettömän ihana tuo pikkuinen kissa!! Toivottavasti se selviää rankasta alusta huolimatta! Meillä oli melkein samannäköinen pentu yhden yön turvassa sisällä nukkumassa. Se kyyhötti etuovemme katon alla, kun tulimme kotiin ja kun avasimme oven, pujahti kissa samantien sisään. Oli aivan hirveä ilma ja toinen näytti olevan viluissaan. Miehen mukaan kissa on naapurin, mutta ihmettelin, että pikkuinen oli sellaisella ilmalla jätetty ulos. Annoimme sen nukkua yön meillä. Tosin se joutui nukkumaan kenkähyllyn alla, kun omat kissamme sille sähisivät, mutta ainakin sai olla lämpimässä. 7-vuotias olisi kovin halunnut ottaa kissan meille (on samaa kissaa yrittänyt jo aiemmin houkutella meille sisälle), mutta emme tietenkään naapurin kissaa voi meille ottaa, varsinkaan, kun omatkaan kissamme eivät tulokkaasta innostuneet. Kissa nukkuu toistuvasti ulkona naapurin ikkunalaudalla - toivottavasti se jatkossa otetaan ainakin hurjimmilla ilmoilla sisään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan, toivottavasti naapurit ottavat kissan sisalle ainakin huonoilla ilmoilla. Taalla monet kissat kulkevat vapaina ja kayvat 'kotona' vain kaantymassa eli nukkumassa huonoilla ilmoilla ja syömassa. En tieda mutta voisin kuvitella etta sellainen elama vapauksineen on aika mukavaa kissan elamaa :)

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!