maanantai 6. helmikuuta 2017

Lapsi lomalla ja vanhemmat töissä

Kun otin osa-aikaisen työni vastaan tarhassa, en tajunnut kuinka paljon yksityisen tarhan lukujärjestys poikkeaa valtion puolen kouluista. Kesäloma on vielä iso kysymysmerkki, samoin tytön koulun loppumisen jälkeinen aika. Viimeiset 2 viikkoa lapset ovat olleet Turkissa talvilomalla, ensimmäisen lukukauden todistukset saatiin 2 viikkoa sitten ja tänään alkoi toinen lukukausi, joka jatkuu kesäkuun alkuviikoille. Omalla tarhallani lomia ei vietetä joten tytön lomapäivien ohjelma on ollut pieni järjestelykysymys.


Ekalla lomaviikolla yritin järjestää jokaiselle iltapäivälle töiden jälkeen ohjelmaa, harmi vaan että 3 päivää satoi. Treffit kavereiden kanssa peruuntuivat flunssan takia eikä sateella huvittanut mennä ulos. Seurasin facebookin feedistä tuttujen lähtöä lomille, terkut Tekirdağsta ja lomakuvia Istanbulista. Järjestelimme tytön huoneen uuteen uskoon, leikimme ja piirtelimme. Mies nousi hieman lyhyiden yöunien jälkeen 07 ylös koiran kanssa, nukkui pari tuntia ja nousi taas ylös lähtiessäni töihin. Kotia saapuessani koira halusi ulos, toiset työt pyörivät hyrränä mielessäni, tyttö pyöri yökkärissä ja miehen silmät verestivät. Ekan viikon jälkeen telkkarin leffapakettia oli katsottu selvästi liikaa ja vanhempien kanssa touhuilu näytti riittävän.


Lapsen loman aikana on mietitty lapsenhoitoon liittyviä juttuja. Tyttö menee ensi syksynä kouluun, joka näillä näkymin tulee olemaan puolipäivää iltapäivisin. Iltapäivisin! Alun järkytyksen jälkeen on mietitty kuinka arki saadaan silloin parhaiten toimimaan, kuka hakee, kuka vie ja kuka on milloinkin kotona. Niin ja tarvitaanko kohta oikeasti jotain ulkopuolista hoitoapua? Miksi sitä on niin vaikea hankkia? Tuntematon henkilö lastenhoitopalvelusta? Naapuri? Puolituttu? Vanhempi nainen vai nuori nainen, ehkä turkkilainen pappa? Lastenhoitajan hankkiminen kotiin tuntuu kovin vieraalta ratkaisulta ja mistä löytää hoitaja joka tulisi toimeen 35 kg villin ja kotiväkeään leijonan tavoin vartioivan koiran kanssa?


Koulujen aamu- ja iltapäivävuorolaisten arkea helpottamassa ovat Etüt merkezit, jotka toimivat iltapäiväkerhojen tapaan. Paikat ovat kaupunkien ylläpitämiä ja kohtuuhintaisia, kerhopaikkoja löytyy ihan meidän kodin läheltäkin. Tällä hetkellä olemme miehen kanssa eri aikaan töissä, joten sairaalle lapselle on aina jompikumpi seurana, tilanteen mahdollisesti muuttuessa joudutaan varmasti keksimään uusia ratkaisuja. Olen tottunut kuljettamaan tyttöä mukana hieman kummallisemmissakin paikoissa kuten mukana töissä tai virallisilla kokkareilla mutta jonkunlainen plan B olisi hyvä keksiä.

Loppusaldo kahden viikon talvilomasta oli lopulta hyvä. Mies piti vapaan viikolla, jolloin kaksikko sai yhteistä aikaa, kaverit paranivat flunssasta ja ilmatkin alkoivat suosia. Tytön toisella lomaviikolla apuun tuli yläkerran pappa. Tyttö lähti hyvän kaverinsa kanssa yleensä ollessani töissä ja palasi iltapalan aikaan. Kaverin pappa vei tyttöjä teatteriin, elokuviin ja puistoon. Välillä syötiin mummon tekemää ruokaa ja välipaloja, sitten taas leikittiin. Yläkerran papasta ja mummosta oli sen verran paljon apua että huomenna on leivottava jotain kiitokseksi. Mistähän saisimme tuollaisen vuokrapapan palkattua?


Tuottaako lastenhoito toisinaan päänvaivaa ja monenlaisia järjestelyjä?

14 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä hankalaa kun omat lomat ei mene lapsen koulun lomien kanssa yksiin. Ja että koulua iltapäivisin! Olen kuullut vastaavasta muualtakin, mutta siinä on taatusti oma sovittelemisensa.

    Minäkin olen huono järjestämään lapsille perheen ulkopuolista hoitajaa ja viimeiset kaksi ja puoli vuotta täällä Sudanissa olemmekin mies ja minä selvinneet siltä osin ihan omin avuin. Minä olen järjestelyyn tyytyväinen, mutta olenkin toisaalta tosiaan toistaiseksi ihan näillä töin. Eipä tästä kyllä oikein muuten mitään tulisikaan. Nytkin mies on viikon työmatkalla Brysselissä, ja ehtii tässä kuussa vielä jokuseksi päiväksi työmatkalle Darfuriinkin.

    Meillä ovat samaten myös koirat haaste mitä tulee kotiapuun. Autonkuljettajamme onneksi pärjää koiriemme kanssa hienosti mutta esimerkiksi kotiapulaisesta täytyy koiria pitää erillään - ne suhtautuvat jostain syystä kotiapulaiseen hyvin epäluuloisesti! Aikamoista järjestelyä vaatii siirtää koiria aina sopivasti pois siivouksen tieltä :) Ei mikään kovin vakavanlaatuinen ongelma, mutta ei toisaalta myöskään vähin syy siihen, että apulainen käy meillä nykyään enää vain muutamana päivänä viikosta jokusen tunnin verran.

    Onnea ja tsemppiä teille uusien kuvioiden järjestelyyn. Kuulostaapa muuten ihanalta tuo naapurin pappa joka otti tytön hoitaakseen ja kuljetti teatterissa asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanne on itseasiassa kaavailtu kaikille koulupaivaa joka olisi nykyista pidempi eika iltapaivaryhmia enaa olisi, en tieda milloin toteutuu jos toteutuu. Ulkopuolisen avun hankkiminen tuntuu vaikealta, jotenkin suurelta askeleelta ja hankalalta etsia henkilöa, joka tottuisi koiraankin.

      Naapurin pappa on ihana ja kiitos tsempeista, nyt mennaan viela ainakin nain etta itse hoidetaan ja tiukassa tilanteessa koputellaan naapurien oville.

      Poista
  2. Luojan kiitos, että sain olla kotona/tehdä sellaista työtä, jossa oli mahdollista rytmittää työaika niin, että olin kotona lasten ollessa pieniä. Säästyi moni päänvaiva. Nyt on onnea olla open kanssa naimisissa. On aina lomalla, kun koululaisetkin on:D. Äiti on se henkilö, jonka työajat menee miten sattuu. Siihenkin on jo totuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö menee ensi vuonna kouluun, Suomessa ehka jo sen ikaiset monesti viettavat iltapaivaa yksin ennenkuin vanhemmat ehtivat kotiin mutta taalla ajatus on mahdoton. Se, etta olisi samat loma-ajat olisikin helpotus.

      Poista
  3. Voi, voi, tulee mieleen ne kerrat, kun mummua soitettiin Suomesta lyhyellä varoitusajalla apuun. Meillä on ollut au paireita, puolituttuja tyttöjä ja kavereiden äitejä apuna. Sitten olen maksanut itseni kipeäksi päiväleireistä lomien aikana. Ja sitten yhtäkkiä sitä huomaa, että enää ei hoitoapua tarvitsekkaan. Nyt eletään sitä vaihetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin vaihe viela koittanee tannekin, taitaa meillakin nyt olla ensimmaisina 'uhreina' kavereiden aidit, omat tutut ja naapurit jos tulee tiukka tilanne. Mummi ja ukki ehka sitten kesalla.

      Poista
  4. Muistan tuon ajan hyvin:) Onneksi teillä hoitajaa vaativaa aikaa on loppujen lopuksi melko vähän jäljellä. Pian, ehkä parin vuoden kuluttua, tyttäresi on jo niin iso, että pärjää kotona yksinkin, varsinkin kun on Alex ystävänä ja vartijana ja hyvät naapurit ympärillä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta etta aika menee nopeasti, ensi vuonna tyttö menee jo kouluun mutta taalla ainakin viela yksin jaaminen tuntuu aika pelottavalta, ehka sitten parin vuoden paasta ja tosiaan Alex on hyva apuri :)

      Poista
  5. Tuotti päänvaivaa, siis lomat ja sairastelut ja kaikki muukin. Lopulta siinä määrin että irtisanoin itseni. Yhden lapsen kanssa teillä on kuitenkin oletettavasti - toivottavasti - vähän vähemmän säätämistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kylla on vahemmin ja jos olisi kolme, kuten teilla niin olisin todennaköisesti sanonut itseni irti ensimmaisella viikolla :D

      Poista
  6. Mielenkiintoista, että siellä koulupäivä voi olla myös iltapäivällä. Ilmeisesti koululaisia on sitten niin paljon suhteessa koulutiloihin/opettajiin? Tekeekö siellä sitten opettajat ns kaksi työrupeamaa päivässä vai onko opettajillakin joko aamupäivä- tai iltapäivätyö? Täällä Saksassakaan eivät alakoululaiset vietä iltapäiviä yksin kotona. Vasta sitten viidenneltä luokalta lähtien (eli noin 10 v) voivat olla jonkin aikaa yksin kotona. Täällä on alakoulujen yhteydessä tyypillisesti maksulliset iltapäiväkerhot eli ns kokopäiväkoulu, jossa lapset voivat olla pisimmillään puoli viiteen asti. Siellä saa myös lämpimän lounaan (pelkkään koulupäivään ei lounasta kuulu). Näissä kokopäiväkouluissa ainakin täällä meidän alueella on noin 80-90% lapsista ja niissä on myös valvottu läksyjentekohetki ja erilaisia harrastusmahdollisuuksia vapaan leikkimisen ja ulkoilun lisäksi. Oma tokaluokkalaiseni on esimerkiksi kokkauskurssilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, koululaisia on paljon joten koulua on kayty aina kahdessa vuorossa. Opettajat valtion puolella ovat kylla siina mielessa kivassa asemassa etta heilla on tosiaan puolipaivatyö. Taallakin olen nahnyt etta noin 10-12 vuotiaista osa kavelee kouluun jos asuvat lahella mutta koulukuljetus on kylla todella yleinen isoillekin lapsille, ei ole ihme kun liikenne on taalla ihan melkoista. Taalla tuo iltapaivakerhotoiminta on ihan samanlaista kuin teilla.

      Poista
  7. Täällä myös valtionkoulu on kokopäiväinen, mutta ongelma on se, että lapset käyvät puolenpäivän maissa kotona syömässä. Kodin ulkopuolista työtä olisi siis vaikea saada sujumaan, vaikkakin täytyy myöntää, että myös palkkaus ja muut järjestelyt ovat syynä siihen, että en oikeastaan enää edes haikaile töihin kodin ulkopuolelle. Aamupäivisin on usein kiire, kun yritän työn ohessa saada lapsille edes jonkinlaisen ruuan valmiiksi, mutta muutoin järjestely on sujunut hyvin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla on edelleen valtion puolella tama aamupaiva ja iltapaiva jarjestelma, katsotaan nyt onko muutos tulossa sitten oikeasti. Olisi mielenkiintoista kuulla enemmin etatyöstasi?

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!