maanantai 27. helmikuuta 2017

Tasapainoilua

Viime viikko kului oppien ottamaan uudenlaisesta arjesta kiinni, välillä hyvin ja toisinaan hieman huonommin. Turkissa asiat tuntuvat tapahtuvan nopeasti, niin yhteiskunnallisissa kuin myös omalla ruohonjuuritasolla. Tilanne eskaloituu vauhdilla mutta hyviä asiotakin tapahtuu jatkuvasti. Joskus on vaikea tehdä eroa positiivisen ja negatiivisen suhteen kun liikutaan niin nopeasti tilasta seuraavaan, kuten reilu viikko sitten työpaikkani vanhempainkokouksen jälkeen.


Pidemmästä työpäivästä oli ollut puhetta muutaman kerran jo aiemmin tarhalla mutten ottanut asiaa kovin vakavasti. Ei nyt ainakaan tänä keväänä, please. Vanhempainkokouksen jälkeen pääsin pomon kyydillä kotiin ja 10 minsan matkan aikana olin puolivahingossa lupautunut kokeilemaan uudenlaista työkuvioita klo 9-16. Tytön hoitosysteemit ja tulevaisuuden oli pomo miettinyt valmiiks kun kähisin takapenkillä että katsellaan ja pomo nyökkäili taustapeilin kautta että kaikki järjestyy kuten palkka-vakuutus-lomat-lapsen hoito. Seuraava viikko aloitettiin siis uusin kokeiluin, jotka menivät hyvin ja huonosti. Ensimmäisen päivän jälkeen tiesin että 7 t on liikaa joka suhteessa minulle, perheelleni, työkavereilleni ja tarhalaisille. Seurasi lukuisia rakentavia ja ei-rakentavia keskusteluja ja muistin taas mitä en ollut ikävöinyt turkkilaisessa työmaailmassa. Holtittomuutta, suunnitelmien puutetta ja vääntämistä.


Neuvottelut palkasta, työajoista, lomista ja tehtävistä ovat loputonta kisailua, jossa puolien pitäminen on tiukkaa taistelua. Olet osa meidän työperhettämme, onko sinulla flunssa? Pyydetään keittäjää valmistamaan sinulle heti inkivääri-sitruuna-minttu tee, me haluamme pitää sinusta huolta! Ai, palkka? Ei huolta, järjestyy. Puhutaan siitä huomenna. Haluatko tyttäresi alueen parhaimpaan kouluun, voimme järjestää. Työaika 9-15 sopiiko? Eikö me sovittu kuitenkin jo 10-15.30? Voi voi voi, miten vaikeaan tilanteeseen nyt joudummekaan. Niin joudun minäkin pomoseni, kuka vie koiran iltapäiväpissalle ja kuka jaksaa tehdä iltasafkat? Milloin teen toisen duunini hommat ja onko palkka suhteessa työtuntiini? Turkkilaisessa työmaailmassa on muistettava että olet sen arvoinen millaiselta näytät työnantajan silmissä, nöyristelyä ja kiltteyttä ei palkita ainakaan palkkapussissa. Tarvitsette minua enemmin kun minä teitä -asenteella on pakko yrittää porskuttaa. Vaatii ainakin kohdallani pientä taistelutahdon nostatusta ennen itse neuvottelua.


Lopulta sain kasaan itseäni miellyttävän ohjelman, jonka sain puhuttua läpi myös tarhan omistajille. Muutamat äänenkorotukset, päälle puhumiset ja möykät siihen tosi tarvittiin. Teen töitä 2 t aamupäivällä ja 2 tuntia iltapäivällä, välissä tunnin tauko kun käyn hakemassa tytön koululta omalle työpaikalleni lounaalle ja osallistumaan iltapäivän toimintaan. Eilen shakkia ja huomenna draamaa, joskus äidin enkuntunteja ja jos silmä luppaa, menee neiti tarhan tyynykasaan lukemaan kirjaa. Kolmen aikaan haemme keittäjältä maistiaiset iltapäivän välipalasta ja suuntaamme juoksujalkaa ulos aurinkoiseen iltapäivään, silloin ehtii vielä puistoon ja kavereita tapaamaan. Miinuspuolena on että työaikani menee aiempaa enemmin ristiin miehen töiden kanssa ja tapaamme iltapäivisin viikolla eteisessä kun toinen saapuu ja toinen lähtee. Aikansa kutakin ja Turkissa kaikki on aina liikkeessä, niin myös työmaailma. Tänään näin ja huomenna kuviot saattavat olla jo uudet.



Viikko hujahti ja toinenkin alkoi, ehdin tänään paneutua seuraamissani ulkosuomalaisten arkea käsittelevissä blogeissa vellonutta keskustelua äidin roolista perheessä. Omasta näkövinkkelistä tuntuu hassulta arvostella erilaisia ratkaisuja. Tapaan päivittäin lapsia, jotka viettävät viikot isovanhemmilla vanhempien töiden vuoksi ja aion laittaa tytön isovanhempien kanssa rantalomalle kesällä aikajaksolla jolloin olemme miehen kanssa töissä. Roudaan neitiä mukaan töihin vaikka toisinaan hieman väsyttääkin. Olemme tiukkailleet pussin nyörejä vuosien aikana niin että mies on pystynyt viettämään kuukausia perheen kanssa enkä itse joutunut lähtemään töihin tytön ollessa vauva. Kaikki on tehty aina tasapainoillen työn, rahan, oman jaksamisen, lapsen parhaan ja muutamien muiden vaikuttavien seikkojen suhteen. Muutoksessa piilee aina uuden voima, joka on ainakin meille ihan tervetullutta. Nyt taas tasapainoillaan mutta toisen viikon alkaessa käytäntö alkoi vaikuttaa edellistä viikkoa sujuvammalta, eiköhän tämä tästä suttaannu.


Mukavaa alkanutta viikkoa, miten sinä tasapainoilet?




28 kommenttia:

  1. Hienoa, että päiväohjelma lopulta taipui järkevään muotoon. Mitä arvelet, onko nuo päällepuhumisesta ja äänen korotukset sellainen juttu, joka olisi luonnistunut jo Turkin alkuaikoina sitten, vai onko ne ollut siellä opittava?

    Minä olen hohhaillut noita äitikeskusteluja mielessäni (ja vähän perheelleni myös). Tuntuu hullulta, että ihmisten on jotenkin vaikeaa tajuta erilaisia tilanteita, ratkaisuja ja ajatustapoja. Se mikä on yhdelle hyvä, ei ole toiselle. Ja sen mukaan on paras mennä, mikä omalle perheelle on hyväksi. Ja en tiedä olenko nyt inhottava akka, kun sanon etten oikein usko noissa arvosteluissa olevan kyse siitä, että ollaan huolissaan jonkun lapsista. Enemmänkin ne vaikuttavat omien valintojen korostamiselta. Mutta saatanpa hyvinkin olla väärässä.

    Mukavaa viikkoa sinnekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Anteeksi kommenttisotkut. Meinasin vielä osaltani tässä jatkaa tätä äitiyskeskustelua, mutta sitten totesin, että parempi kun en! :)

      Poista
    4. Kylla ne on ollut opittava taalla, oppaana onneksi jo oppi etta maan vaihdon yhteydessa vaihtuu myös työkulttuuri ja kaytös mutta tiukkana olemista olen kylla joutunut ihan harjoittelemaan. En ole mitenkaan kotonani naissa tilanteissa mutta kun tietaa etta muuta vaihtoehtoa ei ole ellei halua jaada muiden jalkoihin.

      Ihan totta juurikin tuo eri valintojen arvostelu ja olen ihan yhta inhottava akka silla uskoisin aika vahvasti etta kyseessa on enemminkin omien valintojen korostaminen eika aina vain lapsen etu.

      Kata, olisit vaan jatkanut, kylla tanne mielipiteita mahtuu :)

      Poista
    5. Seuraava inhottava akka sanoo hep ;)

      Poista
  2. Tsempit uusiin työkuvioihin ja kiva että kaikki järjestyi kuitenkin! Turkissa tykkään siitä että niin usein kaikki on neuvoteltavissa eikä oo niin kamalan tiukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Neea! Kylla vaan kaikki aina jarjestyy mutta hieman vasyttavaa on valilla tuo omien etujen vahtiminen ja niista taistelu.

      Poista
  3. Tsemppiä ja iloa uusiin työkuvioihin!

    Me koetetaan nykyisin tehdä koko viikolle iltaruoat valmiiksi jo sunnuntaina. Se helpottaa aika lailla, kun arki-iltaisin ei enää mitään ehtisi eikä jaksaisi valmistaa. Mutta tasapainottelua, kyllä, sitä tämä arki on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla on myös pakkasessa nykyisin aiempaa enemmin valmiina esim keittoja pelkkaa lammitysta varten tms. ruokia ellei jaksa muuta. Me onneksi syödaan tuolla koululla tytön kanssa molemmat yhden maissa lounas ja valilla valipalaa kolmelta ennen lahtöa joten heti ei ole nalka kotia tullessa, jaksaa matkalla viela jaada vaikka ulos kukkumaan.

      Poista
  4. Hienoa, että olet saanut työt ja tytön hoidon onnistumaan. Toivottavasti saatte kuitenkin viettää kesällä myös perheen yhteistä lomaa. Näin oloneuvoksena aika on kullannut noiden aikojen muistot:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo työpaikalle mukaan hakeminen on toiminut ainakin alussa melko hyvin, iltapaivisin on yleensa erilaisia kursseja, joille on kiva paasta mukaan, tanaan oli draamaa ja huomenna shakkia. Voi oloneuvos kuulostaa musta aika mukavalta mutta olet kylla sen ansainnutkin :)

      Poista
  5. Tsemppiä arjen uusiin kuvioihin! Kestää aina jokusen viikon ennen kuin uusi tuntuu vanhalta ja tutulta. Minä olen huono niissä siirtymävaiheissa... Mutta sitten tuntuu hyvältä kun arki lähtee taas sujumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkaan rutiineista tietyissa asioissa mutta kaipaan kylla ajoittain muutosta ja tykkaan siita muutoksen mukana tuomasta pienesta epavarmuudesta. Saa laitettua vahan ajatuksia ja touhuja uuteen uskoon. Kiitos tsempeista!

      Poista
  6. Hyvä että löytyi suhtkoht hyvä järjestely. Tuollainen venyminen ja pussin nyörien kiristäminen on minullekin tuttua,joten tsemppejä sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallaisia jarjestelykysymyksia nama ovat kun pitaa miettia monta palasta mutta onneksi nyt suttaantui. Terkut Israeliin!

      Poista
  7. Aikamoista kiitämistä paikasta toiseen arkesi tuntuu olevan! Mutta hyvä kumminkin, että sait neuvoteltua sellaiset ehdot, joihin sinäkin voit olla tyytyväinen. Jaksamista uusien arkirutiinien keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tassa vahan sellanen menemisen meininki mutta tykkaan kylla siita etta paiva kulkee niin ettei tule istuttua yhdessa pisteessa, se kun on koettu ettei sellainen mulle sovi. Kiitos Satu!

      Poista
  8. Kuulostaa ihan mahtavalta että sait lopulta arjen sorvattua sellaiseksi että arjesta tulee toimiva. Totuttelu vie varmasti muutaman viikon, mutta lopulta uudesta tulee onneksi vanhaa ja ihan tavallista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen kylla ihan tyytyvainen etta se haksahdus vahingossa tutun innostamana kansanopiston kurssille vuosi sitten johtikin tahan, elama on yllatyksia taynna :)

      Poista
  9. Mukavaa luettavaa. Meillä tasapainoillaan kahden 8-16 työssäkäyvän ja neljän lapsen (&koiran ja kissojen) taloudessa myös päivittäin ;) Kaksi pienempää päivähoidossa ja kaksi koululaista. Ei tässä todellakaan ole aikaa sohvalla istuskella (paitsi nyt hiihtolomalla ;), mutta oma on valinta ja ihan hyvin tässä sujuu. Oma äiti auttaa päivisin koiran pissatuksessa, yllättävän iso apu sekin! Muuten pärjätään ilman isompia apuja. Onni on terveet lapset ja vuosi vuodeltahan ne onneksi kasvaa omatoimisemmiksi :)
    Mukavaa kevättä, meidän seuraava reissu sinne on sitten pääsiäiseksi! Minua auttaa jaksamaan myös seuraavan Turkin reissun odottaminen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla haaveissa olisi etta mies pystyisi jossain vaiheessa siirtymaan paivatöihin silla nyt emme juuri ehdi viikolla nahda muuta kun aamulla nopean aamiaisen verran. Omat vanhempani saan varmasti tanne kesalla pidemmaksi aikaa ja se onkin iso apu, muuten tytölle tulisi aika tylsa kesaloma. Mukavaa kevatta myös teille ja tsemppia arjen pyörteisiin, niin ja tervetuloa Turkkiin, on ihanaa kun on jotain mukavaa odotettavaa kuten yhteinen loma.

      Poista
  10. Onnea kuitenkin uusista työkuvioista, toivottavasti palaset loksahtelevat nopeasti oikeille paikoilleen. Olen itsekin oppinut tässä matkan varrella sen, että omia puoliaan on pidettävä, ei niitä kukaan muukaan pidä. Hyvät että pysyt tiukkana :)

    Rentouttavaa viikonloppua sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Puolensa oppii kylla pitamaan ellei siihen muuten ole aiemmin oppinut, nain ainakin omalla kohdallani on kaynyt maailmalla. Rentouttavaa viikonloppua tassa tarvitaankin, sita samaa myös Thaimaahan!

      Poista
  11. Olen myös syyskuusta lähtien tullut kahmineeksi aivan liikaa töitä, mutta nyt päätös siitä, että lopetan perjantaisin jo kahden, puolikolmen maissa, on tuonut aivan uudenlaista jaksamista! Viikonloppu tuntuu ruhtinaalisen pitkältä ja korvaa sen, että alkuviikko on erittäin työntäyteinen. Meillä helpottaa tosi paljon se, että teen työtä kotoa käsin eikä tämän ansiosta tarvitse liikkua paikasta toiseen. Toisaalta taas kotona on se riski, että kesken töiden alankin tehdä rästissä olevia kotitöitä...

    Kovasti tsemppiä - olen huomannut, että alku tuntuu työn ja lastenhoidon järjestelyssä usein uudessa tilanteessa haastavalta, mutta kun rytmistä saa kiinni, sujuu kaikki paljon helpommin. Saako siellä muuten olla pois töistä, jos lapsi sairastuu? Miten työnantaja suhtautuu tällaisiin tilanteisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona tehtavat työt helpottavat myös lastenhoitojarjestelyja, nyt kun olen osan paivaa töissa muualla, tuovat tytön iltapaivajarkkailyt ja myös koiran ulkoiluttamiset uuden ratkottavan asian eteen. Onneksi tyttö on viihtynyt hyvin iltapaivan mukanani. Lasten sairastumiset ovat taalla hankalia juttuja silla usein oletetaan etta jokaisella on joku muu, joka tulee apuun tallaisissa tilanteissa. Meilla on nyt etuna etta jompikumpi vanhemmista on kotona ja pystymme asian jarjestamaan, omalla työpaikallani on myös joustoa tallaisessa tilanteessa.

      Poista
  12. Ennustan, että tyttärestäsi tulee vielä oikea supergirl! Ottaa mallia äidistään. Frauenpower sanoo saksalainen. Sellaisia Turkki tarvitsee lisää varsinkin näinä taantumuksen aikoina. Onhan heitä jo, mutta lisää tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katriina, toivotaan niin silla kylla sellaisia naisia tosiaan lisaa tarvitaan.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!