Postimerkin kokoinen keittiö
Sain Meriannelta jo kesän alussa haasteen kertoa keittiöstämme. En tiedä johtuuko haasteen panttaus siitä että kesä meni liian nopeasti vaiko siitä että keittiömme aiheuttaa ärsytystä tilan puutteen vuoksi. Asumme yli 40 vuotta vanhassa pienkerrostalossa ja asuntomme on pieni turkkilaisittain, vain 100 neliötä. Normisti turkkilaisen kolmihenkisen perheen koti on noin 150 neliöinen sillä vieraillekin pitäisi olla tilaa, meillä sitä on melko vähän. Talo on rakennettu sen ajan mallin mukaisesti, joka ei sovi nykyaikaan sillä keittiö on mini ja säilytystilaa on rajatusti. Kaikkea ei voi saada joten olemme mukautuneet kodin mittoihin, saimme onneksi kivan asuinalueen ja pihan.
Olemme asuneet tässä kaksi vuotta, ihan aluksi pihalle rakennettiin (puolilaiton) lasitettu terassi, joka toi kotiimme yhden huoneen lisää. Siellä syödään, istutaan vieraiden kanssa, savustetaan kalaa, pompotetaan koripalloa ja seurataan pihan avaraa luontoa, osa keittiöhommista tehdäänkin terassilla. Keittiö on suurin pulmista sillä miehen kanssa kahdestaan kokkaillessa pyllyt ottavat yhteen ja toinen on aina tiellä. Jos tiskikoneen ovi on auki, ei keittiössä juuri muuta voi tehdä. Kattilaa kurkotetaan hyllyjen päältä ja kauhaa on kurkoteltava toisen kokin yli. Lisämausteen tuo Alex, jonka lempipaikka on keittiö, 35 kg koiraa sekaan aiheuttaa omat ongelmansa! Kun kokkaamme yhdessä, on helpompi että homma tehdään vuorotellen: toinen pilkkoo ja toinen hoitaa loppusuorituksen.
Yllä on kuva keittiöstä juuri ennen muuttoa ja toinen eiliseltä. Tilaa on ministi joten aika usein tulee mentyä terassin pöydälle ainakin leipomista varten. Talvella terassi lämmitetään erikseen mutta toisinaan syödään sisätiloissa, erityisesti aamulla ennen töitä ja koulua. Silloin kaivetaan esiin paikalliset teepöydät, jotka voi asettaa lautasta varten sohvan tai tuolin eteen. Onneksi talvi on tosi lyhyt. Ruuat ja välineet kannetaan epäkäytännöllisesti olkkarin kautta terassille, toisaalta epäkäytännöllisyyteen on pakko tottua Turkissa monessa asiassa joten tähänkin on totuttu. Hyllytilaa on vähän mutta eipä tule hankittua turhia astioita tai koneita. Käytetyin kodinkone on leipägrilli pienen sähköuunin ja kaasulla toimivan hellatason lisäksi. Kesällä katon rajassa pyörii tuuletin sillä kokkailu on helteistä. Terassin sähkösavustin on kovassa käytössä ympäri vuoden, samoin painekattila sillä se vähentää seisoskelua kuuman lieden äärellä. Kamat sisään ja kansi kiinni!
Alueella jylläävä uudistusprojekti näkyy, viimeisen kuukauden aikana kotikadultamme kolme taloa on saanut purkutuomion ja tilalle rakennetaan uusi talo. Oma talomme kuuluu maanjäristyksen kestäviin joten sillä verukkeella emme pääse projektiin, ainoa keino on talon korkea ikä mutta sen lisäksi tarvitaan vielä asukkaiden yhteistyöllä sovittu projektin tekijä ja suunnitelma. Tämä tuottaa taatusti ongelmia. Elän kuitenkin toivossa että 5 vuoden sisällä majamme on nurin ja tilalle rakennetaan uutta. Tämän vuoksi emme aio tehdä kotiimme enää remontteja vaikka alussa suunnittelimmekin seinän kaatoja ja keittiömuutoksia.
Tänään saimme päätökseen tomaattisavotan, 10 kg tomaatteja lisukkeineen meni soossiksi ja purkkeihin talven varalle. Raastettiin ja pilkottiin, keiteltiin ja purkiteltiin. Siitä lisää seuraavalla kerralla.
Olemme asuneet tässä kaksi vuotta, ihan aluksi pihalle rakennettiin (puolilaiton) lasitettu terassi, joka toi kotiimme yhden huoneen lisää. Siellä syödään, istutaan vieraiden kanssa, savustetaan kalaa, pompotetaan koripalloa ja seurataan pihan avaraa luontoa, osa keittiöhommista tehdäänkin terassilla. Keittiö on suurin pulmista sillä miehen kanssa kahdestaan kokkaillessa pyllyt ottavat yhteen ja toinen on aina tiellä. Jos tiskikoneen ovi on auki, ei keittiössä juuri muuta voi tehdä. Kattilaa kurkotetaan hyllyjen päältä ja kauhaa on kurkoteltava toisen kokin yli. Lisämausteen tuo Alex, jonka lempipaikka on keittiö, 35 kg koiraa sekaan aiheuttaa omat ongelmansa! Kun kokkaamme yhdessä, on helpompi että homma tehdään vuorotellen: toinen pilkkoo ja toinen hoitaa loppusuorituksen.
Yllä on kuva keittiöstä juuri ennen muuttoa ja toinen eiliseltä. Tilaa on ministi joten aika usein tulee mentyä terassin pöydälle ainakin leipomista varten. Talvella terassi lämmitetään erikseen mutta toisinaan syödään sisätiloissa, erityisesti aamulla ennen töitä ja koulua. Silloin kaivetaan esiin paikalliset teepöydät, jotka voi asettaa lautasta varten sohvan tai tuolin eteen. Onneksi talvi on tosi lyhyt. Ruuat ja välineet kannetaan epäkäytännöllisesti olkkarin kautta terassille, toisaalta epäkäytännöllisyyteen on pakko tottua Turkissa monessa asiassa joten tähänkin on totuttu. Hyllytilaa on vähän mutta eipä tule hankittua turhia astioita tai koneita. Käytetyin kodinkone on leipägrilli pienen sähköuunin ja kaasulla toimivan hellatason lisäksi. Kesällä katon rajassa pyörii tuuletin sillä kokkailu on helteistä. Terassin sähkösavustin on kovassa käytössä ympäri vuoden, samoin painekattila sillä se vähentää seisoskelua kuuman lieden äärellä. Kamat sisään ja kansi kiinni!
Tänään saimme päätökseen tomaattisavotan, 10 kg tomaatteja lisukkeineen meni soossiksi ja purkkeihin talven varalle. Raastettiin ja pilkottiin, keiteltiin ja purkiteltiin. Siitä lisää seuraavalla kerralla.
Saisiko vinkkeja mita kaikkea olette sahkosavustimella valmistaneet? Toi juuri sellaisen Suomesta. Lohi onnistui hyvin. Mita muuta?
VastaaPoistaNykyisin savustetaan eniten meriahventa, se on tosi hyvaa savustimessa. Olemme myös tehneet pikkukaloja kuten sardiineja ja nekin onnistui hyvin. Broilerin rasvaisempia, luisia koipipaloja on tehty ja naudanlihaa isompana palana, nekin ihan hyvia. Kasviksista on savustettu munakoisoa ja paprikaa, kuulin etta myös pienia perunoita voisi savustaa joten niita pitaisi kokeilla seuraavaksi. Ei muuta kun kokeilemaan!
PoistaSiellä tuollaiselle lisähuoneelle onkin enemmän käyttöä, kuin täällä.
VastaaPoistaMEillä on samanlainen savustin ja nyt alkoi tekemään mieli savustettua kalaa..:)
Tuo savustin on huippu, nopea ja helppo. Tuo lisahuone tuo tosiaan elamaamme aika paljon lisaneliöita ja se on kaytössa talven kylmimpinakin kuukausina muttei tietenkaan ihan kuten lampimilla ilmoilla.
PoistaKatsoin ensin tuota yläkuvaa tyhjästä keittiöstä ja ajattelin, että ihan hyvinhän tuossa on tilaa. Sitten näin tuon jälkimmäisen kuvan ja ymmärsin yskän. Vasta elämä paljastaa huoneiden todellisen koon! Mutta jostain on tosiaan vissiin aina tingittävä, kuten olen ennenkin tainnut todeta. Täydellistä ei taida olla tarjolla, ellei sitten ole valmis maksamaan itsensä kipeäksi. Keittiö on sellainen asia, josta en seuraavassa asunnossa haluaisi tinkiä. Taidammekin siis asua tässä koko loppuelämämme. :-D
VastaaPoistaNauratti tuo "35 kiloa koiraa sekaan". :-)
Meilla oli ihana, rempattu tilava keittiö Ankarassa ja sitten muutimme tanne...sen jalkeen keittiö on ollut murheenkryyni mutta ei auta, ehka sitten joskus hieman tilavampi malli. Jarkytyin itsekin kun katsoin noita keittiökuvia.... :O
PoistaOih,savustin:) Aika isoja 3 hengen huoneistot teillä, asun itse pienessä kolmiossa joka on tarkoitettu pienelle perheelle,mutta neliöitä on vain vähän yli 60. Jännää että keittiö on sitten niin pieni vaikka ruuanlaitto on Turkissa tärkeässä asemassa . Minä en pidä erityisesti keittiöstäni, se ei ole tarpeeksi ergonominen, ja en erityisesti pidä väristäkään. Eli keittiöremontti on minun haaveeni.
VastaaPoistaP.S. täällähän myös on paljon tuollaisia "uudelleenrakenusprojekteja" ,joko niin että vanha talo puretaan kokonaan ,ja ihan uusi tilalle, tai sitten niin että taloon lisätään muutama kerros ja parvekkeet, ja korjataan talon ulkokuori ja julkiset tilat. Oma taloni ei ole maanjäristyksen kestävä, mutta koska tässä on 7 kerrosta niin tuollaisia projekteja ei tähän taloon tehdä,mikä on harmi. Tällä kadulla oleva muutama 4.kerroksinen vanha talo taas on sellaisten projektien edessä ja yhden tutun talo purettiin kokonaan,ja tilalle uusi hieno talo. Ja asukkaalle maksetaan vuokrat rakentamisen ajan,ja hän saa sitten ihan uuden asunnon ,veloituksetta,mikä on todella hyvä diili:)
PoistaTurkissa on aina ollut tilavat asunnot, alussa tuntui hullulta mutta olen niin tottunut etta tama nykyinen tuntui alussa pienelta kun olimme asuneet pari vuotta 160 neliön asunnossa. Uusissa asunnoissa keittiöt ovat toimivia ja usein avokeittiöita mutta naissa vanhoissa usein aika pienia. Ennen ei monella ollut uunia, puhumattakaan astianpesukoneesta joten naille ei ole ajateltu paikkaa. Taalla on aika samanlaisia nuo uudistusprojektit, riippuu aina hieman siita millaisen sopimuksen asukkaat tekevat mutta periaatteessa noin se menee taallakin. Aika moni onkin asiasta innostunut.
PoistaOlen täälläkin hämmästellyt, että villojen valtaisaan kokoon nähden keittiöt ovat usein yllättävän pieniä - puhumattakaan kerrostaloasuntojen keittiöistä. Meidän keittiössä on kyllä reippaasti tilaa tehdä ruokaa isommallakin porukalla, mutta koska halusin sinne suuren keittiötason, jollaisesta olen aina haaveillut, ja joka antaa runsaasti tilaa leipoa jne., ei varsinaiselle keittiönpöydälle jäänytkään enää tilaa. Baarijakkarat meillä on tuon tason ympärillä, joten esimerkiksi aamupalan voi näppärästi syödä keittiössäkin. Talon kokoon nähden keittiömme voisi kuitenkin olla reippaasti isompi. Olen kuitenkin tajunnut, että ei Algeriassa välttämättä ole edes tarkoitus, että keittiöön mahtuu suuri keittiönpöytä, kuten Suomessa. Täällä on sen verran lämmin, ettei kukaan oikein halua syödä keittiössä, jossa on ruuanlaiton myötä entistä lämpimämpi, vaan ruokailutiloja on taloissa usein useampi erikseen. Näin on meilläkin.
VastaaPoistaLisäksi en oikein osaa suhtautua siihen, että monissa kodeissa on olohuone erikseen vieraille. Eräässäkin kyläpaikassa tämä olohuone on niin hieno, että vieraatkin saavat yleensä istua siellä vain kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen heidät ohjataan perheen reippaasti vaatimattomampaan oleskeluhuoneeseen. Monessa perheessä salongin ovi on tiukasti lukittu lapsilta. Juuri eilen mietin, että mitähän Eid-vieraamme ajattelisivat, jos tietäisivät, että "salongissamme" on lasten lisäksi vielä kissatkin.... Ne nimittäin vien vieraiden ajaksi terassille. On jännä juttu, etteivät vieraat löydä vaatteistaan kissankarvoja meillä käynnin jälkeen, kun eivät tiedä kissojen saavan olla asuinhuoneissa, mutta jos he näkisivät kissat "salongissa", saisin varmasti päivittelyä siitä, kuinka paljon niistä lähtee karvaa ja kuinka ne sotkevat joka paikan ;).
Pitää vielä sanoa tuosta astianpesukoneen paikasta :). Mies oli etukäteen sanonut veljelleen, joka vastasi kotimme rakennusprojektista täällä paikan päällä, että jättää keittiön rauhaan, koska haluamme tehdä sen itse paikan päälle tultuamme. Mies nimittäin arvasi, ettei veljen kokemus välttämättä oikein riitä keittiön suunnitteluun ja etten välttämättä ole tyytyväinen lopputulokseen :). Veli ei ollut kuitenkaan malttanut jättää keittiötä rauhaan, vaan oli jättänyt astianpesukoneelle ihan hehtaaritilan! Täällähän on tapana muurata keittiön alaosa seinään kiinni ja siihen oli jätetty vielä järkyttävä korotettu osa astianpesukoneelle! En tiedä, olisinko itkenyt vai nauranut. Vaikutti nimittäin siltä, ettei keittiön suunnittelija ollut koskaan nähnyt astianpesukonetta! Kallis taso oli pakko purkaa ja rikkoa, jotta saimme sen kuntoon ja astianpesukoneen asiallisesti paikoilleen. Arvaa harmittiko, koska olisimme saaneet luultavasti edullisemmin huippuhienon keittiön, jos olisimme suunnitelleet sen alusta lähtien itse emmekä joutuneet korjailemaan pieleen menneitä valintoja. Lisäksi seinät oli "pakko" maalata kaakelimaalilla (jota täältä onneksi löytyi!), koska kaakelivalinta oli sen verran järkyttävä ja kaakeleiden vaihtaminen olisi ollut liian suuri projekti. Täältäkin saa nykyään aivan mielettömän upeita valmiskeittiöitä, enkä oikein tiedä, mitä ko. veli oli ajatellut keittiötä suunnitellessaan. Nyt keittiö on onneksi ihan ok. Muutoin veljen valinnat osuivatkin pääasiassa oikein nappiin ja olivat luultavasti parempia kuin omani olisivat olleet, mutta keittiön suunnittelussa monilla algerialaisilla on vielä reippaasti petrattavaa.
VastaaPoistaTurkissakin oli ennen vierassalonki mutta nykyisin se on tosi harvinaista, kodit ovat pienentyneet varsinkin kaupungeissa vaikka suomalaisittain isoja ovatkin. Keittiöt varsinkin vanhoissa taloissa ovat tosi pienia eika uusiinkaan usein suunnitella paikkaa ruokapöydalle silla usein syöminen tapahtuu olohuoneessa jossa on iso ruokailunurkkaus. Toisaalta omalla anopillani on keittiössa pöyta ja siella syödaan melkein aina, vain vieraiden tullessa han kattaa olkkariin jonne avataan jatkopöyta.
PoistaVoi apua tuota teidan astianpesukone projektia! Meilla on ollut ennen pyykinpesukone keittiössa mutta nyt se on saatu pois sielta ja saatiin sinne astianpesukone. Astianpesukone alkaa olla nykyisin yleinen talouksissa mutta uunia ei valttamatta ole kuin tuollainen pöytamalli kuten meilla, johtuu varmaan siita etta painekattila korvaa osittain uuniruuat ja uunissa tehdaan paaasiallisesti vain leivonnaisia.
Teidän keittiö näyttää olevan samaa kaliiberia kuin meidän Suomen keittiö oli. Ei se silloin tuntunut mitenkään pieneltä mutta nyt kun meillä on "oikean" kokoinen iso keittiö niin voi että miten iloinen olen.
VastaaPoistaJa muuten ensimmäisen kerran eläissäni opin huomaamaan että on hyviäkin tomaatteja. Turkissa. Kun olin maistanut vain Suomen kitkeriä puoliraakoja tomaatteja niin en koskaan niistä pitänyt. Ennen kuin Turkissa tajusin että nehän oikeasti voi olla hyviä :)