Tuhannen liiran paikka

Olimme aamulla kouluvaateostoksilla sillä tytön ekaluokan tutustumisviikko alkaa maanantaina. Karşıyakan keskustassa on useampia ainoastaan eri koulujen tamineita myyviä putiikkeja, jossa ystävälliset myyjät etsivät valtavien varastojen uumenista oikean väriset ja oikein logoin varustetut pakat pikee-paitoja, sortsihameita, pitkiä housua, mekkoja, takkeja ja urheiluvaatteita kun heille kertoo koulun nimen. Tästä se alkaa, matka kohti 6-vuotiaan koulumaailmaa.

Koulutus on Turkissa valtava bisnes ja se näkyy. Olen viime aikoina ollut itse työn puolesta mukana useammassa teatteriesityksessä, jossa tarhoja kiertäville vanhemmille halutaan näyttää koulun parhaat puolet ja teroittaa sitä tärkeintä; täällä kasvatetaan tulevia menestyjiä. Tällöin hankalimmat tapaukset ja juuri raivarin saaneet lapset viedään pois silmistä ja eteen loihditaan aktiivinen mutta hallittu toimintatilanne, jossa ihmelapset jo 5-vuotiaina ovat hakoja englannissa ja tekevät senkin vielä hymyhuulin. Huomattava on että ennen tilannetta siivooja on lakaissut pikana roskat ja tarhatäti tarkistanut että jokaisella on tossut oikeissa jaloissa ja tukka siististi. Show must go on.

Jo viime keväästä asti koulun aloittavien vanhempien ykköslööppi on ollut tuleva koulu ja opettaja. Pohdin tytön opettajan valintaa muiden vanhempien, entisen esikouluopettajan, tutun marketin kassan ja oman pomonikin kanssa. Mies kävi koulun johtajan juttusilla, joka esitteli tyhjiä talouspaperivarastoja hattu kourassa, 300 tl, 250 tl, no ainakin 150 tl avustusta koululle? En tiedä auttoiko pieni raha koululle opettajan valinnassa ja viime viikolla päätin että aivan sama. En osaa vaatia tiettyä opettajaa tytölle muiden suositusten perusteella sillä jokaisella lapsella on omanlaiset tarpeet ja jokaisella vanhemmalla taas erilaiset käsitykset hyvästä opettajasta. Tuurilla mennään ja jos menee pieleen niin tehdään suunnanmuutoksia sitten jälkikäteen.

Oletko käyttänyt tyttösi jo Bostanlin Mindcenterissä testeissä, kyseli tuttu äiti kesällä. Siis missä?! Sain pitkän sepustuksen ehdottoman tärkeästä keskuksesta ja ihmettelyn eikö Suomessa ole vastaavia. Yritys testaa esimerkiksi tulevien koululaisten vahvuuksia ja heikkouksia, sen mukaan laaditaan mahdollinen ohjelma, jonka avulla koululainen pääsee eroon huonoista, opiskelua haittaavista ominaisuuksista ja vahvistaa samalla positiivisia puolia, jotka johdattavat tietenkin menestykseen. Teki mieli itkeä ja nauraa. Ystävän tytär oli saanut testeissä ongelmakohdakseen pelkotilanteet ja on nyt 10 kerran ohjelmassa, josta pulitetaan iloisesti 2500 liiraa. Testaus on tietenkin ilmaista mutta jäin pohtimaan käveleekö kukaan testatuista ulos ilman negatiivisia ominaisuuksia? Turkki on kummallinen maa, vuosien jälkeenkin leuka loksahtaa edelleen auki.


Asumme alueella jossa monet vanhemmat nyökyttelevät tyytyväisinä valtionkoulujen tason suhteen, meillähän on asiat hyvin! Monessa kodissa on kuitenkin viime kuukausina hakattu laskinta ja tutustuttu lainatarjouksiin jos valinta koulun suhteen kallistuu yksityiselle puolelle. Izmirissä yksityiskoulujen hinnat asettuvat 20 000 liiran molemmin puolin riippuen koulusta ja luokasta, kalleimpien koulujen vuosimaksut pyörivät 50 000 liiran tuntumassa. Pelkkä koulumaksu ei kuitenkaan riitä vaan päälle tulee ainakin kymppitonnilla maksua klubeista, kouluvaatteista, kirjoista, kuljetuksista tms. Turkkilaisen minimipalkka on noin 1400 liiraa kuussa joten ihan jokaisella ei edes lainan avulla ole mahdollista laittaa lastaan yksityiselle sektorille. Tuttavapiirissä on nähty siirtymisiä valtion puolelta yksityiseen kouluun ja toisinpäin. On menestyneitä molemmista kouluista mutta ohjenuorana uskon kodin turvan ja tuen kantavan pitkälle.

Maanantaina alkaa pienimpien tutustumisviikko ja 18.9 käynnistyy virallinen kouluvuosi, joka jatkuu helmikuussa olevaan kahden viikon lukukausilomaan asti. Koulubussit valtaavat taas aamuiset kadut, samoin koulupukuiset oppilaat salkkuineen ja painavine reppuineen. Pahoin pelkään että ensimmäinen kouluvuosi sisältää useampia happi loppuu kohtauksia mutta toivottavasti myös iloisia yllätyksiä ja tasaista koulutietä. Pitäkää peukkuja.