lauantai 9. syyskuuta 2017

Tuhannen liiran paikka

Olimme aamulla kouluvaateostoksilla sillä tytön ekaluokan tutustumisviikko alkaa maanantaina. Karşıyakan keskustassa on useampia ainoastaan eri koulujen tamineita myyviä putiikkeja, jossa ystävälliset myyjät etsivät valtavien varastojen uumenista oikean väriset ja oikein logoin varustetut pakat pikee-paitoja, sortsihameita, pitkiä housua, mekkoja, takkeja ja urheiluvaatteita kun heille kertoo koulun nimen. Tästä se alkaa, matka kohti 6-vuotiaan koulumaailmaa.


Koulutus on Turkissa valtava bisnes ja se näkyy. Olen viime aikoina ollut itse työn puolesta mukana useammassa teatteriesityksessä, jossa tarhoja kiertäville vanhemmille halutaan näyttää koulun parhaat puolet ja teroittaa sitä tärkeintä; täällä kasvatetaan tulevia menestyjiä. Tällöin hankalimmat tapaukset ja juuri raivarin saaneet lapset viedään pois silmistä ja eteen loihditaan aktiivinen mutta hallittu toimintatilanne, jossa ihmelapset jo 5-vuotiaina ovat hakoja englannissa ja tekevät senkin vielä hymyhuulin. Huomattava on että ennen tilannetta siivooja on lakaissut pikana roskat ja tarhatäti tarkistanut että jokaisella on tossut oikeissa jaloissa ja tukka siististi. Show must go on.


Jo viime keväästä asti koulun aloittavien vanhempien ykköslööppi on ollut tuleva koulu ja opettaja. Pohdin tytön opettajan valintaa muiden vanhempien, entisen esikouluopettajan, tutun marketin kassan ja oman pomonikin kanssa. Mies kävi koulun johtajan juttusilla, joka esitteli tyhjiä talouspaperivarastoja hattu kourassa, 300 tl, 250 tl, no ainakin 150 tl avustusta koululle? En tiedä auttoiko pieni raha koululle opettajan valinnassa ja viime viikolla päätin että aivan sama. En osaa vaatia tiettyä opettajaa tytölle muiden suositusten perusteella sillä jokaisella lapsella on omanlaiset tarpeet ja jokaisella vanhemmalla taas erilaiset käsitykset hyvästä opettajasta. Tuurilla mennään ja jos menee pieleen niin tehdään suunnanmuutoksia sitten jälkikäteen.


Oletko käyttänyt tyttösi jo Bostanlin Mindcenterissä testeissä, kyseli tuttu äiti kesällä. Siis missä?! Sain pitkän sepustuksen ehdottoman tärkeästä keskuksesta ja ihmettelyn eikö Suomessa ole vastaavia. Yritys testaa esimerkiksi tulevien koululaisten vahvuuksia ja heikkouksia, sen mukaan laaditaan mahdollinen ohjelma, jonka avulla koululainen pääsee eroon huonoista, opiskelua haittaavista ominaisuuksista ja vahvistaa samalla positiivisia puolia, jotka johdattavat tietenkin menestykseen. Teki mieli itkeä ja nauraa. Ystävän tytär oli saanut testeissä ongelmakohdakseen pelkotilanteet ja on nyt 10 kerran ohjelmassa, josta pulitetaan iloisesti 2500 liiraa. Testaus on tietenkin ilmaista mutta jäin pohtimaan käveleekö kukaan testatuista ulos ilman negatiivisia ominaisuuksia? Turkki on kummallinen maa, vuosien jälkeenkin leuka loksahtaa edelleen auki.


Asumme alueella jossa monet vanhemmat nyökyttelevät tyytyväisinä valtionkoulujen tason suhteen, meillähän on asiat hyvin! Monessa kodissa on kuitenkin viime kuukausina hakattu laskinta ja tutustuttu lainatarjouksiin jos valinta koulun suhteen kallistuu yksityiselle puolelle. Izmirissä yksityiskoulujen hinnat asettuvat 20 000 liiran molemmin puolin riippuen koulusta ja luokasta, kalleimpien koulujen vuosimaksut pyörivät 50 000 liiran tuntumassa. Pelkkä koulumaksu ei kuitenkaan riitä vaan päälle tulee ainakin kymppitonnilla maksua klubeista, kouluvaatteista, kirjoista, kuljetuksista tms. Turkkilaisen minimipalkka on noin 1400 liiraa kuussa joten ihan jokaisella ei edes lainan avulla ole mahdollista laittaa lastaan yksityiselle sektorille. Tuttavapiirissä on nähty siirtymisiä valtion puolelta yksityiseen kouluun ja toisinpäin. On menestyneitä molemmista kouluista mutta ohjenuorana uskon kodin turvan ja tuen kantavan pitkälle.


Maanantaina alkaa pienimpien tutustumisviikko ja 18.9 käynnistyy virallinen kouluvuosi, joka jatkuu helmikuussa olevaan kahden viikon lukukausilomaan asti. Koulubussit valtaavat taas aamuiset kadut, samoin koulupukuiset oppilaat salkkuineen ja painavine reppuineen. Pahoin pelkään että ensimmäinen kouluvuosi sisältää useampia happi loppuu kohtauksia mutta toivottavasti myös iloisia yllätyksiä ja tasaista koulutietä. Pitäkää peukkuja.

23 kommenttia:

  1. Onnea uudelle koululaiselle ja hänen vanhemmilleen!
    Toivottavasti alkavaan kouluvuoteenne mahtuu enemmän iloa kuin tuota kuvailemaasi hapenpuutetta. Peukkuja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja toivotaan sita iloa, ainakin sopeutumisvko on lahtenyt hyvin kayntiin ja opettaja vaikuttaa rennolta eli mittapuullani mukavalta.

      Poista
  2. Paljon onnea teille uuteen! Peukkuja pidetään. Uskon niin kuin sinäkin, että kodin tuki ja turva on se tärkein juttu, eli kyllä kaikki hyvin lähtee käyntiin.

    Meidän lasten koulussa moni vanhempi käy pyytämässä tai vaatimassa lapsilleen tiettyjä opettajia. Minullakin on opettajakunnassa omia suosikkeja mutten ole osannut kuitenkaan lähteä ketään erityisesti toivomaan, muuten kuin hiljaa itsekseni vain. Vaikea on lopulta etukäteen tietää kenen opettajan kanssa menee lapsella kemiat yhteen, tai kenen kanssa on vanhemman helppo tehdä yhteistyötä. Sen näkee sitten jokaisen kouluvuoden myötä. Ja ajattelen toisaalta myös, että elämän täytyy antaa tältä osin kuljettaa. Kaikenlaista oppii myös niiltä opettajilta joiden kanssa ei tule ehkä niin hyvin juttuun - jos ei muuta niin sitä kuinka tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa! Meillä vaihtuu lapsilla opettaja joka vuosi ja siinä on oma armonsa. Hyviä opettajia tulee toki ikävä mutta huonommat menevät ennen pitkää vaihtoon ja se on ihan hyvä juttu se. Miten teillä, onko sama opettaja pitemmän jakson kerrallaan vai vaihtuuko joka vuosi uuteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta etta ehka sita lapsen tieta ei saisi liikaa yrittaa tasoitella, tosin Turkissa niita kuoppia tulee varmasti matkaan vaikka yrittaisikin. Taalla yleensa sama opettaja pysyy alakoulun ajan eli 4 vuotta ja sitten vaihtuu uusi kun siirrytaan eteenpain.

      Poista
  3. Peukkuja uudelle koululaiselle!!

    VastaaPoista
  4. Mukavaa koulunaloitusta tytöllesi! Yksityisessä ja valtionkoulussa on varmasti molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa. Olemme itse kallistuneet myös valtion koulun puoleen. Ensinnäkin matkojen takia, mutta myös siksi, että yksityiskoulut ovat kuitenkin aina bisnestä ja pahoin pelkään, että monessa paikassa vanhemmille näytetään siloiteltu pinta. Uskon, että on olemassa aivan loistavia yksityiskouluja, joissa tehdään työtä suurella sydämellä, mutta sitten taas uskon vastaavasti, että on olemassa myös sellaisia yksityiskouluja, joissa lähinnä pidetään kulisseja pystyssä. Vanhempana näitä on vaikea erottaa toisistaan. Lisäksi toivoisin lasten tutustuvan nimenomaan etupäässä aivan tavallisiin algerialaisiin, mikä onnistuu nimenomaan valtion koulussa. Lasten muutama serkku kävi yksityiskoulua, mutta vaihtoi valtionkouluun. Täällä yksityiskoulut on jonkin verran edullisempia kuin Turkissa, muttei täälläkään toki kenellä tahansa ole niihin varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt toisinaan hakua yksityiseen kouluun opettajaksi osittain senkin takia etta tyttö paasisi silloin sinne edullisesti opiskelemaan ja kulkisimme samaa matkaa, toisaalta yksityisen koulun paine työntekijöille ja pitkat paivat lapsille ovat saaneet miettimaan toiseen kertaan, kannattaako se? Tuo on ihan totta etta vanhemman on tosi vaikea erottaa koulun ulkopuolelta mika on kulissia ja mika ei, sen nakee sielta sisaltapain aika erilaisena. Itsekin aina kallistun sen puolelle etta haluaisin toisaalta pitaa tytön tavallisessa arjessa kiinni, tavallisten ihmisten kanssa, koulun kirjojen lisaksi kun samalla opitaan niin monia muitakin taitoja kasvun myöta.

      Poista
  5. Ihanaa koulunalkua! Mä olen mennyt mukaan opeshoppailuun vasta myöhemmin, siinä vaiheessa kun oikeesti tiesin ja tunsin meidän koulun opettajia ja mulla oli näkemys siitä kuka omalle lapselle olis se paras. Olen samaa mieltä siitä ettei muita kannata kuunnella, koska se joka sopii yhdelle ei ole paras vaihtoehto toiselle.

    Meilläkin lapset käy ihan tavallista julkista koulua, tosin niin käy täällä meillä suurin osa lapsista. Itärannikoilla käydään huomattavan paljon enemmän yksityiskouluja ja siellä yksityiskoulut ovat myös tavoitettavamman hintaisia. Meidän lähimmissä yksityiskouluissa lukukausimaksut ovat aika päätähuimaavia kristillisessä koulussa pelkkä lukuvuosimaksu on $19,695 ja siinä toisessa $32,876. Tähän päälle muutaman tonnin rekisteröitymismaksut, materiaalimaksut, retkimaksut, koulupuvut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallista on, sanoisin etta varmaan aika samaa hintaluokkaa kun verrataan elintasoon. Tytön sopeutusmisvkolla nayttaisi etta opettaja on kiva mutta sen nakee sitten vuoden aikana miten menee, toivoisin lahinna etta tyttö nauttisi koulusta olemisesta, uskon etta ne asiat mita siella opetetaan kylla kulkeutuvat koppaan tavalla tai toisella.

      Poista
  6. Täällä pidetään peukkuja! Koulumaailma on kyllä yksi epämukavimmista asioista Turkissa, ollut ainakin itselleni. Vaikka ei onneksi tytölle missään nimessä! Täällä aloitetaan tokaluokkaa valtionkoulussa ja opettaja kovasti jo tiedustelee kuinka paljon kesällä on tehty töitä lukemisen ja kirjoittamisen suhteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolay gelsin! Meilla on menossa sopeutusmisvko ja opettaja vaikuttaa nain alussa rennolta, toivotaan etta sama jatkuu. On ainakin puhunut talla viikolla paljon leikin kautta oppimisesta ja yrittanyt monesti sanoa vanhemmille etta tehtavia tekevat lapset, eivat vanhemmat kotona, jokainen omaan tahtiinsa. Kolmena paivana vkossa mennaan urheiluvaatteissa silla opettaja vaikuttaa aika innostuneelta liikunnasta, saas nahda mita tuleman pitaa :)

      Poista
    2. Wau, tosi hyvältä vaikuttaa! Ope vaikuttaa ammattitaitoiselta ja muutenkin loistotyypiltä. Onnea koulutielle! :)

      Poista
  7. Jännittävät ajat koulun aloittaville pienille ja vanhemmille, pidetään peukkuja! Uskon että kaikki sujuu hyvin! :) Meillä sama vielä edessäpäin. Mielenkiintoista ja hyödyllistä kuulla kokemuksianne kouluun liittyen. Onnea koulutielle!

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kirjottelen vuoden aikana miten tama eka vuosi sujuu :)

      Poista
  8. Tärkeä etappi pienen ihmisen elämässä. Kolay gelsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja toivotaan etta sinun tekniset ongelmat pian ratkeaa. Toivotaan etta vuosi olisi tytölle mukava ja koulutie alkaisi hyvissa tunnelmissa.

      Poista
  9. Hyvää kouluvuotta tyttösellenne ja teille myös. Innolla jään odottelemaan koulukuulumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja kuulumisia tulossa vuoden varrella :)

      Poista
  10. Voi että, onnea pikkuiselle koululaiselle ja voimia vanhemmille!

    Kyllähän noi yksityiset koulut aikamoista bisnestä on ympäri maailmaa, ja tiedä siitä sitten, onko kaikki niihin upotettu raha sen arvoista. Meilläkin täällä Thaimaassa yksityinen koulu on järkyttävän hintaista, mutta taas ihan paikallinen koulu ei oikein käyt. Pitäisi olla kieli paljon paremmin hallussa, enkä sittenkään oikein jaksa uskoa tasoon. Eli maksettava on.

    Tsemppiä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Joissakin paikoissa valtion puoli on tosiaan niin nolla etta ei ole muita vaihtoehtoja, meilla ollaan nyt silla rajalla etta mietitaan riittaakö valtion puoli tulevaisuudessa vai ei.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!