maanantai 2. syyskuuta 2013

Kaksikielisyys 2

Kielellinen kehitys on erityisesti kaksi- ja monikielisten perheiden keskuudessa kysymyksiä ja huolta aiheuttava asia, sen vanhemman jonka äidinkieli uhkaa jäädä heikommaksi ympäristön vuoksi hommana on oman äidinkielen höpötys silloinkin kun tuntuu että se kaikuu kuuroille korville eikä kiinnosta, luottavaisena ää ja konsonanttien suhistessa ilman vastakaikua toivoen että kyllä se kieli jää selkärankaan, jäähän se?

Tytöllä motorinen kehitys on ollu selkeästi nopeaa, kuperkeikkojen tekeminen ja kiipeily on mennyt keskittymisen ja puheenkehityksen edellä, siinä missä isommat lapset jättäytyvät puistoissa alemmille liukumäkiosuuksille, tyttö kiipeää aina vain ylemmäs, juoksee ja hyppii ketterästi yli esteiden. Piirustuspaperille ei ilmesty mitään esittävää vaan suuria viivoja, kaikenlainen näpertely tuntuu tyssäävän alkuunsa eikä paikoillaan huvita istua. Sanoja siellä täällä mutta suurin osa omaa kieltä, jota emme ymmärtäneet, kesän aikana tuntui että neiti itsekin jo turhautuu kun ei pysty tarpeeksi selkeästi ilmaisemaan itseään meille. Mitä ihmettä se haluaa karjuessaan kiinan kuuloisia sanoja ja osoittelee ulos tai keittöön?

Puheenkehitystä ei Turkissa seurata yhtä tarkasti kuin Suomessa. Terveysasema tarkastukset seurailevat samaa rytmiä kuin Suomen neuvolakontrollit, oma hoitaja mittaa, punnitsee ja piikittää, perhelääkäri tarkkailee ja kyselee, motorisia taitoja tarkkaillaan ja siinä sivussa myös puheenkehitystä, sen sijaan toimiin aletaan vasta äärimmäisissä tapauksissa ja muutenkin kehitystä seurataan aika lunkisti. Kyselin jo keväällä tytön hoitajalta, onko syytä huolestua puheen hitaasta kehityksestä, hän neuvoi ottamaan rauhallisesti, jos sanoja tulee niin se riittää. Sen tarkemmin asiaa ei puitu, enemminkin keskityttiin ruokavalioon, motoriikkaan ja tarkasteltiin painon ja pituuden kehitystä. Meillä on luettu kuvakirjoja ahkerasti, toisteltu sanoja, puhua pälpätetty mahdollisimman paljon tekemisiä ja nähtyjä asioita. En juuri surffailut asiaa koskevilla nettipalstoilla sillä tieto tuntui aika ristiriitaiselta, osa lapsista oli lähetetty puheterapiaan 2-vuotiaana jos sanoja oli vähän, toisia ei.

Kaksivuotissynttäreiden jälkeen kielellisessä kehityksessä tapahtui onneksi harppaus, joka rentoutti kaikkia, osuutensa oli ehkä silläkin että kuukauden ajan meillä puhuttiin normaalia enemmin sillä molempien vanhemmat ja sukulaiset olivat kylässä, kielikylpy tehostui siis molemmilta puolilta. Tyttö matkii nyt sanoja, ottaa heti käyttöön uuden sanan, sitä sitten toistellaan ja makustellaan, edellisen päivän sana oli auto ja elisen hassu, suomenkieli jyrää nyt selvästi ja hyvä niin sillä tarhaan mentäessä siihen varmaan tulee muutos. Helmi koira on Melmi ja ukki on akki, toisinaan jokainen vastaantuleva isä on baba ja ellei sopivaa juttukumppania heti löydy alkaa näkymättömään puhelimeen jutustelu, selkeästi aikuisilta matkittuja maneereja ja oikeassa kohdassa hohotuksia, puhelinkeskustelut seurailevat samaa kaavaa, turkiksi kerrotaan että kaikki on hyvin ( iyiyiyi) ja sitten hohotusta, loppuun suomenkieliset jäähyväiset ( moimoimoikka). Lastenohjelmissa hän on kaikkiruokainen, trotro aasia saksaksi, masha ja karhu venäjäksi ja muumit tottakai suomeksi.

Oma tietämys monikielisten lasten puheenkehityksestä perustuu tuttujen kertomuksiin ja heidän lasten esimerkkeihin, selvää on että pidemmät Suomen visiitit vahvistavat kieltä ja sanastoa, heikommaksi jäänyt kieli hyppää suomalaisessa kieliympäristössä esiin, vahvistuu ja kehittyy kunnes taas asuinmaahan paluun jälkeen taantuu kakkoseksi. Pitkien Suomen reissujen tekeminen vain tuntuu melko vaikealta, joten vahvistusta haetaan kirjoista, filmeistä, musiikista ja peleistä. Turkissa monien keskuudessa ovat suosittuja kielikylpypäiväkodit, usein kielenä on englanti, sen sijaan silloin tällöin vastaan tulee tapauksia, jotka pelottelevat useamman kielen puhumisen vain sekoittavan lapsen pään. Lähes tulkoon aina toinen kieli kuitenkin nähdään mahdollisuutena, päästä opiskelemaan ulkomaille ja työllistymistä avittavana tekijänä. Ilman toisen vanhemman kieltä jää toinen kulttuuri melko vajaavaiseksi, monia asioita on vaikeaa kääntää eivätkä tunteet ja vivahteet välity.

Olen aiemmin kirjoittanut kaksikielisyydestä perheessämme täällä:  http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com/search/label/kaksikielisyys

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla tämän blogin suuntaan, jossa kaksikielisyyttä tullaan käsittelemään enemminkin: http://www.salamatkustaja.com/2013/08/mita-haluaisit-kysya-kaksikielisyyden.html#comment-form

Millaisia kokemuksia sinulla on monikielisyydestä?

p.s täällä lillutaan välitilassa eli vanha koti on tyhjennetty ja uutta täytetään, me odottelemme tytön ja koiran kanssa vielä Ankarassa iltalentoa, seuraavia kuulumisia onkin sitten luvassa Izmiristä!

26 kommenttia:

  1. En osaa tuosta kaksikielisyydestä mitään omakohtaista sanoa, kun olen ihan pelkästään suomenkielisessä ympäristössä kasvanut, mutta sitä suuremmalla ihailulla katselen niitä lapsia (ja miksei aikuisiakin), jotka ovat kaksikielisiä. Kyllä se vaan alkaa nykymaailmassa olla niin suuri etu, että ainakin itse toitotan ehdottomasti kaksikielisyyden puolesta.

    Tiedän myös ystäväpiiristäni tapauksia, joissa ulkomaalainen vanhempi ei ole puhunut omaa äidinkieltään lapselle (80-luvulla kait vielä uskottiin, että se on pelkästään haitallista), jolloin sittemmin vanhemman kuoltua kaikki suhteet sen puolen sukulaisiin ovat katkenneet puuttuvan kielitaidon vuoksi. Asia on tietysti todella suuri harmistuksen aihe, ja sitä on sitten monet kerrat puitu, että voi kunpa olisi aikanaan suomenkin neuvoloissa tajuttu neuvoa toisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla se aika ikavalta tuntuu jos toisten isovanhempien kanssa ei ole yhteista kielta, minustakin kaksikielisyys tai monikielisyys on suuri etu ja varmasti sille on tulevaisuudessa tilausta.

      Poista
  2. Meidän perheessä lapset ovat kolmekielisiä,puhuvat sujuvasti suomea ,turkkia ja ruotsia. Me ollaan alusta asti oltu konsekventteja mieheni kanssa että minä puhun pelkästään suomea ja mieheni turkkia lapsille ,eikä ikinä mitään sekasotkua. Olen huomannut että heillä on helppompi oppia myös uusia kieliä,koulussa oppivat myös englantia ja saksaa.
    Tyttäresi kuulostaa minunkin mielestä ihan normaalilta,kyllä se puhe alkaa joku kaunis päivä sieltä virtaamaan. Mun neuvoni sulle on että älä ikinä anna periksi ja ala puhumaan tukkia lapsellesi ,vaan aina puhut ja vastaat suomen kielellä.Meillä tytöt ovat olleet aikasia puhujia, mutta poika alko
    noin neljä vuotiaana puhumaan,ja sekin puhe oli änkyttämistä ,7-8 vuotiaana vasta änkytys loppu ja puhuu nyt sujuvasti.Hän ei koskaan käynyt puheterapiassa,koska neuvolan täti sano tän olevan normaalia monikielisellä lapsella.
    Toivotan teille hyvää matkaa Izmiriin ja toivon että kaikki menee hyvin muuton kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin pyrimme pitaytymaan siina etta lapselle puhumme omia kieliamme mutta keskenaan puhumme kylla turkkia, mika teilla on miehen kanssa keskenainen kotikieli? Aion kylla pysya suomenkielessa joka tilanteessa silla uskon siihen etta lopulta se kantaa hedelmaa vaikka varmasti tulee vaiheita jolloin vastakaikua ei tule. Kiitos Camilla!

      Poista
    2. Me puhutaan miehen kanssa ruotsia keskenään.Lapset ei kyllä ikinä puhu ruotsia kotona, vaan vain koulussa ja kavereiden kanssa.

      Poista
  3. Meillä on ollut neljä erilaista tapausta. Esikoinen puhui ennen kuin liikkui ja kakkonen ei vielä kaksi vuotiaana sanonut oikein mitään sanoja. Esikoinen on edelleen kovin verbaalinen, kakkonen sellainen rauhallinen heppu eikä mikään sanallinen suunapäänä olija. Kolmonen taas kiirehti niin liikunnallisesti kuin puheessa. Sama meno jatkuu molemmilla saroilla edelleen:). Turha siis kiirehtiä. Kyllä se puhe sitten tulee, kun on tullakseen. Enkä tiedä onko se niinkään kiinni kaksikielisyydestä, kun vaan kehitysvaiheesta, jossa neitinne menee. "Jäi kieli jalan alle", sanoivat kakkosen kohdalla. Liikunnalliset lapset ilmeisesti oppivat puhumisen myöhemmin. Mutta kuten kolmonen osoittaa, ei sekään ole kiveen kirjoitettu:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidan mimmin energiamaaralla jaa varmasti kaikki muu jalkoihin! :) Onpa mielenkiintoista varmasti ollut seurata kuinka erilailla kukin teidankin pesueesta on kehittynyt.

      Poista
  4. Olen itse kasvanut kahden kielen kanssa(suomi ja ruotsi) ja mielestäni se on ehdottomasti auttanut minua muiden kielten omaksumisessa. Mutta aina on ollut sellainen tunne ettei osaa yhtä kieltä ihan täysin täydellisesti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisten tutkimusten mukaan kaksikielisille rakentuu kaksi erillista keskusta aivoihin ja automaattisesti kayttöön tulee kulloinenkin kaytettava keskus, tuo on kylla mielenkiintoista etta on tunne ettei kumpikaan kieli ole taydellinen?!

      Poista
  5. Omakohtaista kokemusta ei ole mutta olen kuullut sanottavan etta usein kaksikielisessa perheessa lasten selkean puheen alkaminen voi vahan viivastya mutta kehittyy sitten myohemmin ihan ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan on etta kaksikielisyydessa puheenkehitys on erilaista ja siina voi olla omat vaiheensa ennenkuin puhe kaynnistyy.

      Poista
  6. Täällä kerran oli lastenlääkäri tvssä ja isoäiti soitti huolestuneena kun lapsenlapsi ei vielä puhunut ja ymmärtääkö lapsi kun monta kieltä sekoittuneena; Äiti puhuu ruotsia, isä turkkia, keskenään puhuvat englantia ja isoäiti suomea.Lastenlääkäri sanoi ettei mitään huolta siitä, oppivat ehkä puhumaan vähän myöhemmin mutta lapset ovat mahtavan upeita ymmärtämään kieliä. Minun oman kummilapsi puhuu suomea,ruotsia ja espanjaa ja kaikille tietää mitä puhuu ja kaikki kielet sujuvat,Filip täytti juuri 5v. Täällä meillä sanotaan ainakin että kaksikieliset lapset usein alkavat puhumaan vähän myöhemmin joten älä huolestu. Ja niinkuin joku tuossa aikaisemmin sanoi niin jatka vaan sitä suomenpuhumista, minulla niin monta työkaveria jotka harmittelevat että eivät lapsilleen ole enää suomea opettaneet, ovat pelänneet ettei heidän suomensa ole täydellistä. Ja aikuiset työkaverit ovaat kertoneet ystävistään joiden vanhemmat eivät opettaneeet suomea ja joita harmittaa "ilmaisen"kielen menettäminen. Joten älä huoli ja jatka suomen puhumista.
    Usein itse kadehdin Näitä kahden kielen taitajia,vaikkei heillä Aina kaikki sanamuodot menisi oikein niin kukapa siitä välittää, Aina on sanoma mennyt perille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kylla se minustakin niin on etta kaksikielisyys on suuri rikkaus ja sita kannattaa vaalia, onpa kiva kuulla etta Filipilla sujuu jo noin moni kieli!

      Poista
  7. Mitä tähän pitäis sanoa tai neuvoksi antaa... Malttia, kyllä se oppii, eihän se vielä ole vanhakaan.

    Kaksi suomenkielistä aikuista, kolme englanninkielistä lasta. M osaa suomea, sanoo; kakka, kesämaissi, heinäsirkka ja moimoi. Pojat ei osaa lainkaan, tai toistaa ne papukaijana perässä et "Koira tänne"

    En ole erityisen ylpeä siitä ettei meidän lapset puhu suomea, laiskoja sanoo monet - siis meistä vanhemmista. Siinä nyt vaan kävi niin. Meillä on se lapsi joka ei puhunut vielä kolmivuotiaanakaan, eikä kolmejapuoliveenä... sit sillä oli pikkuveli, joka meni samaa rataa... Kuten tiedät se vanhin lapsi paljastui autisminkirjolaiseksi ja kielenkehitys pahasti hukassa olevaksi, pikkuveljensä oli vaan myöhässä - kaikessa.

    Itkusilmässä olen pakannut suomenkieliset lastenkirjat vaatehuoneen ylähyllylle. Surulla katselen omaa kirjastoani ja mietin ettei niitä kukaan enää meidän jälkeen lue... Iloinen olen siitä että lapsilla, etenkin sillä vanhemmalla on kieli. Ihan ikioma kieli - englanti.

    Montako kertaa olen kuullut miten tärkeetä olis opettaa ne kaksikielisiksi? Montako kertaa mulle on esitelty tutkimuksia siitä miten monikieliset lapset on älykkäämpiä? Montako kertaa oon kuullut sitä tai tätä... Monta. Liian monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilla on varmasti ollut muitakin asioita toisinaan mietittavana lasten kohdalla kun kielet, tietyissa tilanteissa tarkeimmat ensin, paaasia etta heilla on kieli ja yhteinen sellainen. Joten ala kuuntele mita muut sanoavat, kaikilla on omat polkunsa.

      Poista
  8. Meillä on vielä kaikki vasta edessä, mutta kieltämättä olen asiaa monta kertaa ajatellut. Yritän lukea pojallemme paljon ja tukea kielenkehitystä, mutta toisaalta jokainen lapsi on yksilö ja kehittyy omalla ajallaan.

    Veljeni poika on 100% suomenkielinen, eikä vieläkään sano sanan sanaa. Ikää on jo 2 ja risat. Neuvolasta sanottiin, että seuraillaan tilannetta. Eivät laittaneet puheterapeutille vaan antoivat vanhemmille neuvoja siitä, miten voisivat tukea puheen kehitystä. Veljeni itse oppi puhuman vasta 3-vuotiaana.

    En tiedä voiko meillä vielä sanoa mistään mitään (poika siis 1v), mutta ainakin nyt tuntuisi siltä, että kielellinen kehitys olisi tulossa ensin ja sitten motoriikka. Hän ei kävele vielä, konttimaankin oppi vasta reilu kuukausi sitten. Sen sijaan tavailee taukoamatta tavuja ja yrittää toistella sanoja kun hänelle juttelee. Äiti tulee jo jotenkin selvästi ja vaippaa sanoo aipaksi. Mielenkiinnolla odotan millaista kieltä aluksi puhuu, sekoittaako kaksi kieltä kuinka ja miten sitten loppuviimein hahmottaa, että kyseessä onkin kaksi eri kieltä.

    Laitoin muutes sulle kysymyksen edelliseen kommenttiisi blogissani, onnea muutolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvasti on kyseessa lapsi joka ottaa ensi n aseeksi sanat ja sitten jalat, toisilla ne tulee samaan aikaan, toisilla naköjaan perakkain, voi on meita moniin juniin! Hei menen heti lukemaan kun ehdin taman muuttorumban keskella blogisi kommenttiboksin! Kiitos!

      Poista
  9. Just tässä vähän aikaa sitten mietin, että mitenhän mahtaa joskus tulevien lasteni kielen kehitykselle käydä. Mieheni puhuu turkkia ja epätäydellisesti suomea. Minä puhun tietysti suomea. Mieheni kanssa puhumme epätäydellistä englantia ja suomen sekasortoa. :D Mutta ehkäpä se menee niin, että mieheni puhuu lapsille turkkia ja minä suomea. Sitten laitan lapsen/lapset englanninkieliseen päiväkotiin ja kouluun. Monikielisyydestä on aina hyötyä.

    Ystäväni on hyvä esimerkki tähän tilanteeseen. Hänen isä on saksalainen ja äiti suomalainen, mutta puhuvat keskenään puhdasta englantia. Sitten isovanhemmat ovat suomenruotsalaisia ja puhuvat pääasiassa ruotsia. Tämä ystäväni oppi nämä kaikki kielet: (suomen, ruotsin, saksan ja englannin). Hän puhuu nykyään aikuisiällä sujuvasti näitä kaikkia ja on hyvin menestynyt elämässä.

    Tosin tiedän kyllä sellaisen tapauksen, jossa amerikkalaisen isän ja suomalaisen äidin 3-vuotias tyttö toisteli vielä vauvamaisesti yksittäisiä sanoja, eikä tiennyt puhuako englantia vai suomea. Koko pakkaa sekoitti vielä se, kun perhe asui ensin Amerikassa, sitten Suomessa ja nyt muuttivat kaikkien yllätykseksi Saudi-Arabiaan. Kyseinen tyttö on jo 7-vuotias kouluikäinen ja kuulemani mukaan puhuu kyllä nykyään hyvin suomea ja englantia. Arabiassakin uusi kieli alkaa olla hallussa. Joten eiköhän se aina ajan kanssa ala sujumaan... :-)

    Sitten vielä sellaista vinkkiä, että jos teet värityskuvia tyttäresi kanssa, niin yksinkertaisista väristyskuvista on helppo valmistaa kuvakortteja lapsen puheenkehityksen tueksi. Värität, leikkaat ja liimaat vahvalle kartongille vaikkapa koiran, kissan, lampaan, possun ja hevosen kuvat. Alle voi kirjoittaa selkeästi eläinten nimet, vaikka lapsi ei vielä pitkään aikaan osaisikaan lukea, mutta teksti on myöhemmin hyvänä tukena. Toinen hyvä vinkki on, että jos annat ruokailun jälkeen lapsellesi Xylitol- pastillin (tai muuta pientä naposteltavaa), niin voit asettaa pastillin tai muun pienen naposteltavan valkoiselle kartongille, johon on leikattu ja liimattu eri värisiä ympyröitä (mieluiten noin pienelle lapselle muutama yleisin väri). Sitten asetat pastillin tietyn väriseen ympyrään ja kerrot, minkälaisesta väristä voi pastillin ottaa. Tottakai autat ja olet tyttäresi tukena, mutta kyllä noita värejäkin alkaa vähitellen oppimaan ja varsinkin, jos joka päivä toistaa saman pastillialusta rutiinin.

    Täältä voit lukea lisää vinkkejä kielenkehitykseen liittyen ja halutessa voi tilata myös materiaalia tueksi:

    http://www.papunet.net/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Noi kuvakortit ja pastillialusta kannattaa päällystää muovilla. Ainakin täältä suomesta löytää kirjakaupasta halvalla sellaisia kylmälaminointi- muovitaskuja. Mutta jos tosiaan aikaa ja mielenkiintoa riittää, niin kannattaa ideoida ja askarrella vaikkapa päiväuniaikaan kaikkea lapsen kehitystä tukevaa materiaalia! Ne ovat nimittäin ihan kiva lisä yhteiseen tekemiseen ja leikkeihin ;)

      Poista
    2. Hei kiitos kommentista ja vinkeista! Nuo sivut vaikuttaa mielenkiintoisilta!

      Poista
  10. Lapsen kielenkehitys voi vaihdella huimasti lapsesta toiseen, mutta en huolestuisi ennen 3v ikää jos muu kehitys on normaalia, sanoja tulee, lapsi osoittaa ymmärtävänsä hänelle puhuttua kieltä/kieliä ja kukin henkilö puhuu hänelle johdonmukaisesti omaa kieltänsä sekoittamatta siihen toisen kielisä sanoja. Kannattaa jatkaa vain suomen papatusta leikin ohessa vaikka ei paljoa vastinetta takaisin tulisikaan. Kyllä se siitä kohta lähtee ja sekin päivä koittaa kun toivot että olisi 5 min. hiljaa! Asioiden toisto ei ole ollut haitaksi miehellenikään, joka on siinä sivussa oppinut ne tärkeimmät mennään, syömään, takki päälle, nukkumaan jne. Meidän vanhin oli liikkuvaista sorttia, ja on edelleen, joten yritin keksiä liikunnallisia leikkejä joissa kieltä pystyi käyttämään. Pienemmällä tulikin sitten ensimmäisten yhdistelmien mukana "paikoillanne, valmiina, hep" epäselkeästi mutta ymmärrettävästi.

    Meillä monikielisyys on toiminut ihan kivasti ainakin toistaiseksi ja molemmat lapset ovat kolmikielisiä (suomi, turkki, englanti) vaikka joskus tulee aina mietittyä että osaavatkohan mitään kieltä täysin sitten kun aikuisikään ehtivät.. Kotikielenä meillä on turkki, mutta puhun lapsille aina suomea. Suomessa käynti on meilläkin hataralla pohjalla. Vanhempi puhuu automaattisesti ihmisille sitä kieltä mitä tietää heidän puhuvan. Saan siis vastauksen suomeksi vaikka olisin kysynyt jotain englanniksi tai turkiksi muiden ihmisten läsnäollessa. Nuoremmalla (2 ja risat) kielten eriytyminen on ollut hitaampaa kun vanhemmalla ja silloin tällöin suomenkieliseen lauseeseen mahtuu turkin tai englanningkielinen sana (esim. X haluaa araba oyun). Koulun aloitus toi paljon uusia sanoja mukanaan joita vanhempi käytti ensimmäisen kerran englanniksi suomen- ja turkinkielisissä lauseissa, mutta sitten kun ne omaksuttiin lauseet vaihtuivat takaisin yksikielisiksi. Minusta on ollut ihanaa seurata monikielisyyden kehitystä ja ihmetellä kuinka paljon pieni lapsi voi omaksua onnistuen pitämään kaiken erillään. Suomen ja turkin kirjoittaminen on meillä seuraava monikielisyyden haaste. Lukemisen oppiminen tuntuu olevan helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirjoittaminen minuakin kiinnostaa etta kuinka se luonnistuu aikanaan? Olipa hyvia vinkkeja sinullakin, kiitos!!!

      Poista
  11. Hei, hirvean mielenkiintoinen aihe ja mullekin ajankohtainen. Yhteisena kotikielena englanti. Kaksin lapsen kanssa ollessani puhun suomea hanelle ja koko perheen ollessa koossa englantia. Olen lukenut monesta paikasta etta yhden ihmisen pitaisi puhua koko ajan yhta kielta lapselle. En vaan tajua miten se kaytannossa onnistuisi. Eli nyt han kuulee minulta kahta kielta. Lapsen kummiseta (jota tavataan joka toinen paiva) puhuu arabiaa. Paivakodissa poikanen kuulee hollantia. Nyt onkin mielenkiintoista seurata, mita kielta tulee ulos ensimmaisena. Talla hetkella puolivuotiaan ulosanti on innokasta ta-ta-ta ja ma-ma-ma... Terveisin, Kati http://wanderlustmanaged.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minkä maalainen sun mies on?

      Poista
    2. Hei Kati, kiitti kun linkkasit blogin tulen pian vierailulle kunhan huh selviamme muutosta!

      Poista
  12. DreamHost is ultimately the best website hosting company with plans for any hosting requirments.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!