maanantai 16. syyskuuta 2013

Viikonlopun nautiskelut

Miehellä oli viimeinen vapaa viikonloppu ennen töihin paluuta. Meitä hellittiinkin koko kesä pitkällä yhteisellä ajalla, mies oli  kesän pois töistä työkuvioiden ja lopulta -paikankin muututtua, on aika harvinaista herkkua varsinkin lyhyisiin turkkilaisiin lomiin tottuneelle saada viettää tämmöistä laatuaikaa perheen kera. Viimeisenä vapaana viikonloppuna nautimme hyvästä ruuasta, juomasta, seurasta ja uuden kotikaupungin tarjoamista mahdollisuuksista.



Perjantaina hoidimme viimeiset paperiasiat pois päivänjärjestyksestä, illaksi haettiin antimiksi täytettyjä sinisimpukoita, mies oli paikantanut jo edellisellä viikolla hyvän ja luotettavan myyjän Karşıyakan ostoskadulta, pussi per nälkäinen ja 30 simpukkaa sujahti molempien suihin hyvällä ruokahalulla. Täytyy myöntää ettei ollut eka satsi tänne muuton jälkeen, voisin syödä näitä varmaan joka päivä. Simpukoita ostaessa katukojuista kannattaa valita hyväksi kehuttu ja muiden kokeilema kauppias, merenelävissä on aina omat riskinsä. Simpukoita voi tehdä itsekin mutta kun  niitä saa valmiina ostettua 60 kpl/15 tl niin hommaan ryhtyminen tuntuu turhalta, ehkäpä joku kerta ihan kokeilumielessä? Simpukat on siis täytetty mausteriisillä ja sen jälkeen kypsennetty, ne avataan päälle pirskotellaan sitruunaa ja nautitaan heti. Me teimme muutaman mezen, jo aiemmin täällä esitellyn munakoisomezen ja miehen jogurttikastikkeen, joka sopi dippailuun porkkanoille ja kurkuille sekä rucolalle, vihannesten päälle aavistus suolaa ja sitruunaa antaa hyvän maun.

Miehen dippi

muutama desi turkkilaista jogurttia
4 valkosipulin kynttä puristettuina
reilusti jeeraa
reilusti tulista paprikamaustetta
reilusti makeaa paprikamaustetta
mustapippuria
hitunen suolaa ja sokeria
chiliä maun mukaan

Mezeiden ja simpukoiden kanssa kippisteltiin rakılla.


Lauantaina oli helteistä, tyttö opetteli kaupunkilaishiirestä rannikon asukkaaksi tutustuessaan hiekkaleikkeihin. Hiekkahan sai tytön jo kauhun valtaan Espanjan reissuilla, mikä huuto ja kauhistelu varpaisiin ja erityisesti muovikenkiin menneestä hiekasta rannalla. Sama juttu ekalla kerralla täällä leikkipuistossa, jossa on hiekkaa, neiti nosteli jalkojaan inhotuksen vallassa, hyi hiekkaa! No sankoleikkien avulla hiekkakammosta aletaan nyt päästä eroon. Kävimme tutustumassa Helmin uuteen eläinlääkäriin, josta meille vinkkasi naapuri, hyvältä vaikutti tosin Helmi joutuu  nyt sitten lähiaikoina jo jonkun aikaa uumoilemaamme pieneen operaatioon.


Perjantaina ollessani Konakin puolella kadunpätkällämme oli asiallisin menoin haettu morsianta kotoaan, väki oli kerääntynyt kadulle musisoijien kanssa ja tyttö ja mieskin mukana menossa. Lauantaina naapuritalosta haettiin vuorostaan morsianta mustalaismuusikoiden säestämänä ja autokulkuein, tällä kertaa tyydyimme katselemaan touhua parvekkeelta josta näppäsin pari kuvaa, ensin sulhanen tanssii hääväen kera, lopuksi morsian saapuu mukaan tansseihin, jonka jälkeen pari seurueineen suuntaa hääpaikalle. Hääparin auton eteen asettuvia lahjotaan rahakuorin, tällä kertaa kahvilanpitäjä itselleen muutaman kuoren. Tyttö bailasi innoissaan musiikin tahdissa, koska alueella on paljon mustalaisia, riittää juhliin aina kunnon mustalaismuusikoita.


Silmäilimme alueen kuntosaleja ja rannan urheilulaitteita, pitkästä aikaa lenkkeilykin kuulostaa vaihtoehdolta kun saisi painella pitkin merenrantaa kunnon reitillä syysauringossa. Vuokrattavia fillareitakin osui kohdalle, nyt pitäisi vaan palata takaisin rutiineihin joihin ei kuulu liikaa hyvää ruokaa, juomaa, epäsäännöllistä rytmiä ja laiskottelua...


Sunnuntaina mies heräsi kalaan jo niin aikaisin ettemme edes säpsähtäneet tytön kanssa hereille, lenkkeilimme Helmin kanssa lähipuistoon ja laitoimme eväät valmiiksi, rattaat ja sangot mukaan ja kohti rantaa. Vartissa olimme kalamiehen luona, alueella on suuri nurmialue missä vauhdikkaampikin tapaus saa tarpeeksi juosta ja temmeltää, leikkipuisto ja paljon koiria piti tytön iloisena. Kalaa ei tullut joten kotia kohti mentäessä napattiin leipomosta mukaan börekiä. Nyt on ylimääräisten nautiskelujen ja pitkiksi venyneiden aamujen aika ohi, tänään on hyvä palata arkeen sillä niin tekee moni muukin kun Turkissa alkavat koulut. Blogiin tulossa piakkoin ainakin reseptejä, asiaa ruotuun palaamisesta ja tytön rytmien palauttamisesta, asumisen eroista vuokralla ja omistusasunnossa Suomen ja Turkin välillä, koiranelämästä, uudesta kodista ja jotain vielä Ankarasta ja paljon Izmiristä. Mukavaa alkanutta viikkoa!


11 kommenttia:

  1. Uusi kotipaikkanne kuullostaa ihanalta.
    Mainio tuo heikkakammo....:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hiekkakammo on kylla aika mielenkiintoista, en ollut sellaisesta viela aiemmin kuullutkaan...

      Poista
  2. Sullahan on aitiopaikka kivoihin juttuihin sieltä parvekkeelta;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo aiemmin meidan piha oli mukavasti suojassa mutta sielta ei kylla nahnytkaan sitten mitaan, tassa parvekkeella onkin uudella lailla pallisteltavaa :)

      Poista
  3. Täälläkin pitäisi palata ruotuun syömisten ja lenkkeilyn osalta. huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten se onkin niin vaikeaa ja tassahan ei pitanyt kayda nain vaan oli tarkoitus palata normiarkeen kesaloman jalkeen joka loppui jo oikeasti kesakuun lopussa, vahan venahti...

      Poista
  4. Heh, hauska hiekkainhotus :) Varmaan menee ohi ennen pitkää.
    Minäkin olen kerännyt jo jonkin aikaa motivaatiota säännöllisemmän liikunnan aloittamiseen...miten se voikaan olla niin vaikeaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin erikoista, mitenhan tassa nyt motivoiduttaisiin tahan syksyyn ja kuntoiluun seka kevyempaan linjaan....?

      Poista
    2. Pistetäänkö yhteissopimuksella akat kuriin?

      Poista
    3. Joo tehdaan nain! herkkukaapin ovet kiinni ja ulosylösjalenkille etta mahtuu viela vaatteisiin!

      Poista
  5. Tuli ihan pahamieli tuosta edellisen postauksen turkkilaisen miehen häpeämisestä.

    Nyt kun tarkemmin ajatellaan, niin kaikki parisuhteen ulkopuoliset ihmiset tuskin välittävät koskaan niin paljon, kuin se oma kumppani. Huomaan jo omissa ystävissäni, kuinka hekin keskittyvät omiin elämiin, omaan perheeseen ja kumppaniin. Vasta sen jälkeen tulevat ystävät. Joten eiköhän se ole silloin myös omalla kohdalla samantekevää, mitä muut ajattelevat? Jokainen saa tosissaan elää sitä omaa elämää. Ja sellainen ihminen, joka ei voi hyväksyä toisen ihmisen elämää ja seurustelukumppania, niin ei ole mikään todellinen ystävä.

    Ulkomaalaisista on paljon ennakkoluuloja, sillä heidän oletetaan elävän meidän suomalaisten verorahoilla. Tai toinen luulo on, että Kela maksaisi niin sievoisen summan tukea, että maahanmuuttajat eläisivät miljonäärin tavoin. Näin ei kuitenkaan asia ole, ei tod! :D Ainakin ne maahanmuuttajat, joiden luona olen itse Suomessa vieraillut, niin elävät suoraan sanottuna niissä kaikissa paskimmissa asunnoissa ja ei kenelläkään mitään Ferraria kiiltele pihassa. Hyvä jos on edes autoa ollenkaan! Yhtään ei käy kyllä kateeksi! Ja minunkin mieheni on suomessa töissä ja maksaa veroja, jotta me suomalaiset saataisiin joskus nauttia kunnon eläkkeistä. Sillä välin kun minun mieheni paiskii selkä vääränä töitä, niin ystävieni suomalaismiehet juovat kaljaa ja jumittavat työttöminä yhteiskunnan elätteinä kotona. Ja heillä kyllä olisi töitä, jos eivät olisi alkaneet alkoholin kanssa läträämään ja missanneet koko työpaikkaa tai jos ylipäätään viitsisivät jotain tehdä! Ennemmin ne ulkomaalaiset näyttävät olevan Suomen veronmaksajia, kuin laiskanpulskeat suomalaiset. Ulkomaalaisille kelpaa se paskin duunikin, mitä taas suomalaisen ylpeys ei anna tehdä.

    Joten te ennakkoluuloiset suomalaiset, ottakaahan asioista ensin selvää ennenkuin vedätte omia lapsellisia johtopäätöksiä. Laittakaahan vaan ne omat kaljamahaiset ukkonne töihin ja maksamaan veroa tälle melankoliselle Suomen valtiolle!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!