maanantai 23. syyskuuta 2013

Pienen tytön äitinä Turkissa

Millaista on olla pienen tytön äitinä Turkissa? Täällä oletetaan automaattisesti että äiti hoitaa kaikki lapseen liittyvät asiat kuten terveystarkastukset, ruoka- ja vaatehuollon, kakkavaipan vaihdot ja pyllyn pesut ja on myös aina vastuussa lapsesta 100%. Itseäni häiritsee aika usein monissa tilanteissa ettei isän edes oleteta tietävän tytön asioita tai kiinnostuvan tämän kasvuun liittyvistä asioista. Ankaran terveysaseman kontrolleissa tytön ensimmäinen hoitaja silminnähden ärsyyntyi kun isä vastaili tytön ruokailuun ja imetykseen liittyviin kysymyksiin, uudella terveysasemalla tarkistettiin tietojamme ja tytön tietojen kohdalla hoitaja kääntyi pyörivällä pallillaan puoleeni kuin isää ei sitten tämän asian suhteen tarvitsisikaan huomioida.

Hei kaverit, missä te kuppaatte?!

Osasta turkkilaisia naisia on selvästi hämmentävää että isän annetaan edes osallistua lapsen kasvatukseen tiiviisti, yleensä isät kyllä viettävät vapaapäivät lasten kanssa leikkien ja ulkoillen mutta illalla töistä saavuttaessa he eivät ala vaihtaa vaippoja tai kylvettää jälkikasvua. Joidenkin mielestä mies ei yksinkertaisesti osaa hoitaa lapsia naisen tavoin, monet kotona olevat äidit taas kokevat lapset tietyllä lailla omaisuudekseen, jota he haluavat hoitaa eivätkä mielellään luovuta tehtävää muille. Jottei taas yleistettäisi niin tunnen sellaisiakin turkkilaisia miehiä, jotka ovat mukana niin vaipanvaihdossa kuin ruuanlaitossa pienimmilleen mutta kyllä he taitavat vähemmistönä olla, ei siellä synnytyslaistosten saleissakaan vielä ruuhkaa ole miehistä. Jopa osa lääkäreistä on sitä mieltä että synnytyksen seuraaminen voi olla parisuhdettava ja molempien mieliä traumatisoiva ja vahingoittava kokemus, että näin.

Pienen tytön äitinä ympäristö on alkanut tuntua hurjan vaaralliselta, sama se on varmaan Suomessa mutta kun täällä se on monissa tilanteissa sitä oikeasti. Pihojen aidoista törröttävät terävät piikit, joihin pelkään tytön sohaisevan itsensä, jalkakäytävissä on monttuja, liikenne on älyvapaata eikä leikkipuistotkaan ole aina niin turvallisia, pultteja siellä ja irtonaisia nauloja törröttämässä tuolla. Kaikki nuo vaaranpaikat neiti kuitenkin on välttänyt ja sai kipsin käteensä ihan kotona, nojatuolilta pyllähtäessä.

Suurin kulttuuriero äitinä on se millainen äiti haluan olla. Turkkilaiset äidit kokevat tärkeiksi sen että jokainen ruoka on valmistettu alusta asti itse, lapsen voi istuttaa telkkarin ääreen tunneiksi kun tomaatteja kuoritaan ja raastetaan, sipulia pilkotaan, vihanneksia höyrytetään, lihaa vaivataan, toisella kädellä tehdään keittoa ja jossain välissä hillotaan ja säilötään. Sen lisäksi kodin pitäisi vielä aina kiiltää puhtauttaan. Itse taas viisveisaan muutamasta pölypallosta, toissapäivänä syötiin nakkeja ja makaroonia, kaikkeen ei aina aika riitä ja en kyllä halua lapseni muistavan äidillä olleen aina kiire keittin ja siivouskaapin välillä juostessa. Suurissa lelumarketeissa on kehittävien lelujen osasto, jossa on mitä kummallisempia lasta kehittävää vekotinta, minä kun luulen että kehittävintä olisi toisinaan ihan vaan lapselle jaettu aika, piirustuslehtiö ja värikynätkin riittävät, niillä saa vaikka mitä hauskaa aikaan yhdessä.

Arvatkaa onko suurin osa äideistä tuolla leikkpaikan viereisessä kahvilassa?

Nyt kun neiti on kipsinsä kanssa hieman toipilas eikä voi lentää puistoissa entiseen malliin, yritän keksiä meille kivaa puuhaa enemmin kotona. Teimme puuhapussin, vanha hiirilaukku muuntautui pussukaksi, johon leikeltiin kartongista lappusia, joille kirjoiteltiin erilaisia tehtäviä kuten ' opetellaan uusi loru' tai ' leivotaan tänään' ja ' piirretään yhdessä satu'. Sieltä voi nostaa päivittäin lapun ja sitten toimitaan sen mukaan. Kielellistä kehitystä yritän nyt tukea syksyn aikana taas rutiininomaisemmin, kiitos eräälle lukijalle, joka vinkkasi www.papunet.net sivustosta, siellä on todella kivoja pelejä, joilla voi oppia uusia sanoja!

Kyllä meilläkin katotaan telkkaria ja youtubesta suomenkielisenä Kaapoa, Turkissa taas monet lapset seuraavat vanhempien kanssa illan aikuisten sarjoja samoin uutisia, alle 10-vuotiaille tuskin on kovin terveellistä tillittää sensaatiouutisia ja aikuisten sarjojen suhdesolmuja. Turkissa varma merkki kesän loppumisesta on uusien sarjojen eli dizien alkaminen, niitä on tapana tuijottaa koko perheen voimin ja jokaiselle illalle varmasti löytyy suosikki runsaasta tarjonnasta. Koen ihan terveeksi piirteeksi sen että lapsi sopeutuu paikallisessa kulttuurissa perheen eloon ja rytmiin, tietyissä asioissa olen kuitenkin aika suomalainen kasvatusasioissa. Niinpä toisinaan lautasella on nakkia ja makaroonia eikä kolmen sortin alusta asti tehty illallinen, perheelle pitää olla omaa aikaa eikä meillä ole avoimet ovet, lapsi menee ajallaan nukkumaan eikä hillu yömyöhään kylässä. Tiedän kyllä että joidenkin turkkilaisten mielestä tapamme ovat vähintään outoja, se että mennään monissa asioissa lapsen ehdoilla koetaan täällä toisinaan loukkaukseksi vieraita kohtaan. Se että lapsi nukutetaan suurin piirtein ajoissa ihmetyttää kun isäntä (sekin vielä!) tai emäntä häviää nukuttamaan lasta tai ettei telkkarista katsota olkkarissa lasten läsnäollessa väkivaltaa tai muuta hämmentävää.

Lapsen kasvatus ja omien valintojen puolustaminen on varmasti yksi tiukimmista paikoista ulkosuomalaisen elämässä, erityisesti jos kulttuurit poikkevat paljon toisistaan. Turkissa haasteensa tuo ainakin se, että monelle on turha perustella kasvatusmetodiaan järjellisillä syillä tai tutkimustuloksilla, täällä kun vaakakupissa painaa aina enemmin periytyvä tieto ja taikausko. Moni turkkilainen äiti olisi liipaissut tytön kovia kokeneen ja värinsä menettäneen unilelun jo roskikseen, kauhea bakteerikasa mitä se raahaa perässään, meille se on taas tytön kannalta tärkeä turva, johon on hyvä haudata nassunsa vaikkapa kun joutuu röntgeniin väänneltäväksi tai ortopedille kipsattavaksi.

29 kommenttia:

  1. Kasvatustapasi kuullostavat kaikin puolin hyviltä. Onko sinun ollut vaikea pitää näitä tärkeäksi tietämiäsi tapojanne yllä, kun osa ihmisistä niitä pitää outona (tai loukkaantuukin niistä)?

    Ihana tehtävälaukku teillä, ihan parhaita tuollaiset:)

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole onneksi ollut vaikeaa, johtunee siita etta paikallinen suku on harvoin meilla nakemassa mita me touhuamme :) Puolituntemattomien kommenteista viisveisaamme, mies varsinkaan ei kesta yhtaan kommentointia tuntemattomilta ja sanoo heti takaisin, samoin minakin nykyisin. Meilla mennaan toisinaan ali sielta missa aita on matalin mutta jotkut perusjutut ja rutiinit pidamme.

      Poista
    2. Hyvä :) kiitos vastauksesta taas. Ihana, kun aina jaksat vastailla.

      Poista
  2. "Turkissa haasteensa tuo ainakin se, että monelle on turha perustella kasvatusmetodiaan järjellisillä syillä tai tutkimustuloksilla, täällä kun vaakakupissa painaa aina enemmin periytyvä tieto ja taikausko."

    - Puit sanoiksi sen, mitä ajattelin. Juuri näin, tämän allekirjoitan 110%. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se taitaa olla suurin ero vahan kaikessa ja toisinaan kylla aika rasittavaa kun mustaavalkoisella ei hetkauta yhteisöa yhtaan vaan jatketaan niilla juurtuneilla vanhoilla tavoilla vuodesta toiseen.

      Poista
  3. Nämä on monesti kinkkisiä juttuja, kun zombailee kahden kulttuurin välissä ja yrittää pitää kiinni siitä, minkä itse tuntee oikeimmaksi.
    Mulla taas silmät muljahti kierroksen, kun naapurin emäntä tuumasi, että juu, vielä voit viedä lasta ulos puistoon, kun ilmat on lämpimät, kohta ei taas voikaan... johon minä tuumasin, että minä voin, no problems :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime talvena kylmimpina paivina tuli ihan tuikituntemattomilta kommentteja etta miksi olet tuonut lapsesi ulos? Tuli kylla sanottua aika tiukasti takaisin, mitahan ihmetta se teille kuuluu ja kylla vaan mekin mennaan ulos vaikka sataisi pienia mummoja taivaalta.

      Poista
  4. Varmaan on aika kovat paineet pitää "oma pää" kasvatusasioissa, ja vielä (jos olen rivien välistä oikein ymmärtänyt), kun turkkilaisittain taitaa se kommentointi ja toisten valintojen / tapojen arvostelu olla aika normaalia? Kuulostaa kuitenkin enemmän kuin fiksulta nuo valintanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilaiset on kasittamattöman kovapaisia omien tapojen puolustajia ja erityisesti vanhemman ikapolven ihmiset ihan raivostuttavuuteen asti. Me olemme paasseet siina mielessa helpolla kun olemme valinneet elaa ihan omissa oloissamme ja kaikille on kai tullut jo selvaksi etta meidan paatökset pitavat huolimatta muiden mielipiteista.

      Poista
  5. Ihanaa ettet anna toisen kasvatuskulttuurin aiheuttaa mielipahaa tai syyllisyyttä, tärkeintähän on että mies ja lapsi ovat tyytyväisiä sellaisena kuin olet ja millä tavoilla haluat perheestäsi pitää huolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies on onneksi monissa asioissa ihan samoilla linjoilla kun minakin, olisi kamalaa jos naista asioista pitaisi keskenaan taistella? No jos ovat turkkilaiset kovapaisia monissa asioissa niin en kylla jaa kakkoseksi minakaan kovapaisyydessa :D

      Poista
  6. Kannattaa pitaa oma paansa kasvatusasioissa ja olla valittamatta ymparistön kommenteista. Ei ole aina helppoa, kun kadulla tuntemattomatkin kommentoivat lapsen vaatetusta ja kehottavat esim. tuulisella ilmalla laittamaan lapsen kasvojen eteen kaulahuivin ym . Monesti en pystynyt jatkamaan matkaa sanomatta jotain nasevaa kommenttia ;) Mekin haettu uuden luksusostarin infopisteesta pojan pupu, jonka pudotti rattaissa istuessaan. Vahan nolotti ,kun pupu oli aivan karvaton ja muutenkin aika kulahtanut, mutta rakas. Valilla korvatulpat ja silmalaput tarpeen kuin ravihevosilla ymparistön neuvojen suhteen. Itse kuitenkin tiedatte kuinka lastanne parhaiten hoidatte, paikalliset ovat juurikın monesti niiden uskomusten ja perimatiedon varassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tama tuntemattomien kommentointi on rasittavaa ja typeraa. Mun on aina pakko sanoa jotain, yleensa kylla mies ehtii ensin jos on mukana, hanta ei voi oikein ottaa mukaan leikkipuistoon kun ajautuu helposti sanaharkkaan lievasti ilmaistuna arsyttavien mummeleiden kanssa. Meidankin tytön katti on niin kovia kokenut ja siitapa eras nainen kommentoi kerran kaupassa etta kamalaa kun tytölla on noin likainen hattu! ma sanoin etta se ei oo hattu vaan sen unilelu, eikö ookin kauheeta?

      Poista
  7. Me ollaan kyllä järkytetty naapurustoa, sairaalan henkilökuntaa ja ystäväpiiriä moneen otteeseen erikoisilla järjestelyillämme. Ja aina ajattelen, että jospa saisivat ajattelemisen aihetta. Että voisihan sitä noinkin tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ma luulen etta monia arsyttaa myös mieheni, etta turkkilainen ei teekään kuten tehtiin satavuottasitten, yleensäkin nuorempi sukupolvi Turkissa saa monesti tuntea nahoissaan kun hylkaa vanhoja totuttuja tapoja, jotka on todettu huonoiksi. Minakin toivoisin etta saisivat valilla uutta ajattelemisen aihetta, toisinaan vaan tuntuu ettei niihin kivikoviin kalloihin saa mitaan uusia ajatuksia.

      Poista
  8. Aika kärjistettyä. Toisten rauhaanjättäminen on turkkilaisille töykeyttä ja asioihin sekaannutaan pahaa tarkoittamatta. Kannattaa vain hymyillä ja tuumata "bir şey olmaz".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikille, tunnen aika monta turkkilaista jotka eivat tykkaa tuntemattomien ylemaareisesta sekaantumisesta asioihinsa, enka kylla tieda onko toisten asioihin sekaantuminen aina kovin hyvaakaan tarkottavaa, ainakin puistoissa on monesti ilmiöita, joista en voi sanoa olevan mitaan positiivista vaikutusta, toisten lapsia kommentoidaan muka hyvaa tarkoittavasti mutta samalla piikitellen omalle lapselle 'katsoppa tuota isoa poikaa joka juo viela tuttipullosta' tai ' onpa iso vauva kun kayttaa viela vaippaa' . Monesta tilanteesta selviaa hymyilemalla mutta rajansa kaikella, minusta on ihan asiallista toisinaan huomauttaa ettei asia teille kuulu ja meilla tehdaan nain, piste.

      Poista
    2. No, myönnän että jotkut ikäänkuin käyvät päälle. Ja sekaantuvia on. Eräs rouva veti kengät tyttäreni jaloista ja tarkisti onko äiti laittanut ehjät ja puhtaat sukat! Mutta hymyilen ja kiittelen huolenpidosta anteeksipyytelemättä.

      Poista
    3. Hmmm mulla ei riita kylla joustavuus noin pitkalle, jos joku yrittaisi kiskoa kenkia tyttareni jaloista saattaisin kayda kirjaimellisesti kiskojan paalle. Mina koen etta myös turkkilaisten on toisinaan osoitettava joustavuutta muunmaanlaisten kulttuuria kohtaan, niin toivon suomalaistenkin tekevan Suomessa. Aİnakin oman paikallisen suvun kesken tekee ihan hyvaa sanoa toisinaan napakasti joistakin kulttuurieroista, kaikella on rajansa.

      Poista
    4. Aivan totta. Olen vain nähnyt hyvin monenlaisia ihmisiä monen monesta kulttuurista välillä ihmetellen ihmisten suoranaista typeryyttä ja häpeilemätöntä röyhkeyttä. Epärehellisyyttä ja ahneutta en osaa sulattaa. Ehkäpä alitajuisesti asenteeni aina on "çok şükür, voisi olla pahemminkin"...

      Poista
    5. Silla asenteella varmasti parjaa ihan hyvin, mutta meillahan onkin erilaisia tapoja kohdata erilainen kulttuuri, kukin sopeutuu eri tavalla, olinkin aikeissa kirjoittaa tasta sopeutumisesta ja sen asteista tulevalla viikolla. Kiitos sulle kommenteistasi!

      Poista
  9. Minulla ei ole lapsia, mutta olen ehtinyt mielessäni kuvitella, että heidän kasvattamisessaan voisi tulla jyrkempiä näkemyseroja tapojen ja arvojen suhteen ympäristön kanssa, ei niinkään omien seinien sisällä. Omasta puolesta voin joustaa paljonkin ja miksei lapsienkin kanssa pitää mielen avoimena poimien rusinat pullasta molemmista kulttuureista. Mutta esimerkiksi mainitsemiasi asioita ravinnosta, tiedon suodattamisesta ja kehittävästä tekemisestä ihan vain puhtaan oleskelun ohessa pidän tärkeinä.

    Viime viikolla menin ensimmäistä kertaa lelukauppaan ja teki mieli lähteä saman tien pois. En jaksanut selittää myyjälle, että etsin yksivuotiaalle jotain, missä EI ole automaattista teknomekanismia, melua, prinsessoja, kauneudenhoitoon liittyviä viittauksia tai ylenpalttista muoviroinaa. Olin siis tylsä, ostin kirjan (ilman ääniä) ja tein viltin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkeinta varmaan onkin ettei niita nakemyseroja tule omien seinien sisalla, muiden kanssa aina parjataan vaikka toisinaan saattaa hieman rasittaakin. Minustakin molemmista kulttuureista kannattaa etsia parhaimmat puolet ja pitaa kiinni niista tarkeimmista asioista, mita ne kullekin sitten ovat, lapsen kautta ainakin itse huomasin tulleeni paljon tiukemmaksi tietyissa asioissa, vahan sille linjalle etta sanokaa mita lystaatte mutta taman asian mina teen nain.

      Lelukaupat ovat aikamoisia paikkoja, taalla ne on yleensa jaettu tyttöjen ja poikien osastoihin ja sen lisaksi viela naihin early-learning keskuksiin, joista saa ostaa niita kaikenmoisia vekottimia. Kirja on aina hyva ratkaisu lahjaksi, yleensa lapselle kuin aikuiselle :)

      Poista
  10. Tutustuin blogiisi ja tulen uudestaan paremmalla ajalla... Mielenkiintoisia aiheita.

    VastaaPoista
  11. Lasten kasvatus suomalaisena Turkissa saa kyllä varmaan monen turkkilaisen tädin haukkomaan henkeä :) Ulkoilu (tulee kipeeksi, tulee kylmä, ulkona on märkää, tuulee ei saa juosta ettei tuu hiki...) ja nukkuminen (mitä, voiko alle 1 tai 2v. nukkua yön? eiks vauva itke yöllä? pitäisikö sen mietin minä.. ai laitat lapsen vain sänkyyn ja se nukkuu? ja vielä valot pois päältä? ette käytä tuttia ollenkaan? klo 8, niin aikaisinko?..) ovat ne mitä on varmaan ihmetelty eniten. Ensimmäisen lapsen kohdalla asioita ihmeteltiin enemmän, toisen kohdalla tiedettiin että meillä näin. Jos on huonompi ilma niin olemme takuu varmasti ainoat puistoilijat mutta silloinhan siellä ei ole ketään jolta kommenttia tulisi. Meillä on osa ´suomalaiskasvatusta´ lähtenyt kiertoon turkkilaisille, joten on niitäkin jotka sitten ymmärtävät se logiigan, mutta vähämmistössä varmasti ovat. Jännä kuitenkin että sitä että dede häviää nukuttamaan lapset ei kukaan ole ihmetellyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa turkkialaisista on tietysti nykyisin jo kiinnostunut kasvatuskulttuureista muissakin maissa, suurin osa tosiaan kylla toimii kuten omat vanhemmat ja joskus tuntuu ettei laakarien neuvojakaan oteta tosissaan. Kohta ne kelit taas alkaa kun ollaan vaan ulkomaalaiset keskenamme puistoissa ja ulkona, taalla on nyt alkanut jo kauhistelu ja palelu kun ensimmaiset sateet saatiin, muilla oli eilen toppis tai pomppa, minulla neuletakki ja kesakengat :D

      Poista
    2. :D kuulostaa tutulta. Täällä pohjoisen saarella pukeutuminen on toisessa ääripäässä. Meillä syystakit, mutta moni menee ilman tai jopa t-paidalla. Turkkilainen olisi tosiaankin jo tällä säällä kaivanut sen lämpimämmän takin esiin :)

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!