torstai 12. joulukuuta 2013

Oletko mennyt naimisiin rakkaudesta?

Viime kerralla ollessani vihannesostoksilla utelivat kivat kassaneidit taas yhtä jos toista, yksi punnitsi vihanneksia, toinen laskutti ja kolmas pakkasi, samalla neidit kikattelivat ja kyselivät, olikos se nyt Suomi mistä olit kotoisin? Onko teillä turkkilainen puoliso? Mistä hän on kotoisin? Missä tapasitte? Oletteko menneet miehenne kanssa naimisiin rakkaudesta? Mistäs muustakaan. Kaikille se ei ole Turkissa mitenkään itsestään selvää, meille ulkomaalaisille ehkä vähän liiankin, erityisesti täällä.



Turkissa avioliittoja järjestetään edelleen vaikka yleisempää onkin nykyisin etsiä itse puoliso ja hyväksyttää tämä vanhemmilla, mitä konservatiivisempi perhe, sen suuremmassa roolissa ovat vanhemmat. Monet lapset myös pyytävät apua vanhemmiltaan, näitä tarinoita kuulee ulkomaille muuttaneilta turkkilaisilta, jotka ovat avioituneet ulkomaalaisen puolison kanssa, ehkä useitakin kertoja ja todenneet lopulta suhteiden kaatuvan toinen toisensa jälkeen. Lopulta pyydetään apuun äiti joka etsii kotikulmilta sopivaa puolisoa. Järjestetty avioliitto saattaa tuntua meistä ulkomaalaisista omituiselta mutta usein se toimii, turkkilainen liitto on kuin yritys, jossa jokaisella on oma toimensa, järjestetyssä avioliitossa roolit ovat ehkä vieläkin selkeämmät. Alkuhuuman jälkeen ei aleta selvittelemään kuka vie roskat ja kumpi käy töissä, sopimukset on tehty jo. Avioliitto on liiketoimintaa, johon molemmat sijoittavat ja siitä tahoillaan hyötyvät.

Turkissa on valtavia perheitä, erityisesti Itä-Turkisa, joissa koko suku saattaa käsittää kymmeniä kyliä ja sukuun kuuluvien määrät ovat usein useita kymmeniä tuhansia, suvun sisällä pyritään löytämään jokaiselle sopivin puoliso koulutuksen, varallisuuden ja puolisoiden halukkuuden mukaan, näin suku pidetään voimakkaana, liikesuhteet hoidetaan mahdollisimman pitkälle suvun sisällä, samoin suuret päätökset. Valtava suku on kuin oma pieni valtio valtion sisällä, on maan tavat ja sen lisäksi suvun säännöt. Olin alkuvuosina jokseenkin järkyttynyt kun serkkuavioliittoja putkahteli esiin sieltä täältä, tälläinen on kuitenkin ihan normaalia Turkissa eivätkä monet paikalliset pidä sitä mitenkään outona.

Moni ulkomaalainen nainen menee Turkissa naimisiin rakkaudesta, turkkilainen nainen pyörittelee päätään ja toimii samassa tilanteessa laskelmoivasti, kotipaikka-arvomaailma-perheen varallisuus-koulutus tulisi tiedustella ennenkuin suuta päätä rakastuu. Huolimatta siitä, että monet turkkilaiset valitsevat itse puolisonsa, eivät he useinkaan heittäydy meidän eurooppalaisten tavoin tunteiden vietäväksi tässä asiassa, jos niin meinaa käydä, tulee suku usein väliin ja rakkaustarina loppuu ennenkuin se on ehtinyt alkaakaan. Kaikki ulkomaalaisetkaan eivät kuitenkaan toimi samoin, juttelin ukrainalaisen rouvan kanssa, jolla on paikallinen puoliso, hänen mukaan venäläiset ja itäeurooppalaiset naiset toimivat usein kuten turkkilaiset, rouva sanoi että köyhyys ja kurjuus ovat sen verran tuttua monille ja avioliitolla pyritään kohti parempaa tulevaisuutta. Suomalaisella on mahdollisuus hullaantua rakkaudesta, monella muulla ei. Suurin osa itäeurooppalaisista naisista Turkissa onkin varakkaissa avioliitoissa, ikäeroa saattaa olla runsaastikin mutta liitto on ehkä enemmin tyypillinen turkkilainen yritysmalli kuin suomalainen rakkausliitto.

Kaikille turkkilaisille perheille ulkomaalainen miniä ei sovi, lomakohteissa työskentelevien miesten ulkomaalaiset tyttöystävät vielä menettelevät mutta avioliitolle ei läheskään aina tule suostumusta, monikulttuurinen liitto on epävarmempi, ulkomaalaisesta ei tule turkkilaista kodinhengetärtä ja toinen uskontokuntakin on monissa perheissä jyrkkä ei, valitse meidät tai tyttö. Turkkilaisessa liitossa yhteen liitetään kaksi sukua ja monet haluavat periteiden mukaisesti sen toisenkin suvun olevan turkkilainen. Vielä hankalammaksi touhu menee jos turkkilainen nainen esittelee ulkomaalaisen vävyehdokkaan, sen nieleminen on monille perheille vieläkin hankalampaa. Vaikka monessa mielessä Turkki on tunteet ja Suomi järki niin tässä asiassa tilanne on toinen, avioliittoa koskevat päätökset tehdään järjellä koska ne vaikuttavat koko yhteisöön. Pelissä on perheen maine ja kunnia, lasten tulevaisuus ja toimeentulo ja suvun jatkaminen mieleiseen suuntaan.

15 kommenttia:

  1. Aina eivät järjestetytkään avioliitot satu nappiin Turkissakaan. 40 % avioeroista tehdään ensimmäisten 5 avioliittovuoden aikana varsinkin, kun nainen on hyvin nuori 15 - 25 vuotias. (lähde:saksankielinen wikipedia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivat satu tosiaan, Turkissa avioerot ovat olleet kasvussa viime vuosien aikana muutenkin, ilmapiiri on vapautunut ja yha useamman on mahdollista lahtea huonosta liitosta, usein kyllakin perheet pyrkivat tukemaan etta liitto jatkuisi. Tassa on heinakuulta eng.kielinen juttu turkkilaisista avioeroista:http://www.todayszaman.com/newsDetail_getNewsById.action?newsId=321431&columnistId=0

      Poista
  2. Kuulostaa tosi samanlaiselta menolta kuin täälläkin! Paitsi että serkkuavioliittoja ei taida Koreasta löytyä ja suuri tabu on mennä saman sukunimen omaavan kanssa naimisiin (käytännössä se on kai hyvin, hyvin epätoivottua). Sukunimiä on vain muutama hassu ja väkeä 50 miljoonaa, jolloin todennäköisyys tavata saman sukunimen omaava tyyppi on todella suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas se sitten hankalaa kun pitaa miesta tai vaimoa etsia sukunimen perusteella :D Siella varmaan ensimmainen kysymys on sukunimesi?

      Poista
  3. täällä Malesiassa on ilmeisen vapaata valita puoliso. Paljon näkyy monikulttuurisia pariskuntia, eikä aina länsimainen mies ja aasialainen vaimo. mutta ne häät!!! niihin törsätään rahaa ja paljon!!!! olen ollut yksissä kiinalaisissa häissä ja en unohda sitä ikinä!! hyvää viikonloppua sinne!
    t. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin törsataan moniin haihin kauheasti rahaa, minakin kavin siella yksissa haissa, siis taysin tuntematon pari mutta ulkomaalainen toi hyvaa onnea parille joten meitahan kosiskeltiin sitten sinne vieraiksi ja toki mentiin.

      Poista
  4. Minäkin olen täällä tullut siihen tulokseen, että kaikenlaiset avioliitot voi toimia, jos on sitä TAHTOA. Sillä ne rakkaus-avioliitotkin lopulta kasassa pysyy. Jos pelkän tunteen perässä menee, käy niin kuin monelle Suomessa ja muissa "sivistysmaissa", eli vuorossa on yritys numero XXX…

    VastaaPoista
  5. Ja nyt painoin liian nopeasti nappia. Sitä tahtoa tietysti pitäisi olla molemmilla, sillä toisen tahdolla ei pidetä mitään pystyssä.

    Ja sitten on ne mahdottomat liitot, joiden ei olisi suonut syntyvänkään. Ne, joissa on pahoinpitelyä, mitätöimistä jne. Täällä niistä on monen naisen mahdoton lähteä, Suomessa onneksi yhteiskunnan taholta lähteminen on hyväksyttävämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mielta ja erityisesti Turkin tapaisessa yhteiskunnassa missa on suuria eroja niin usein liitto olisi ihan mahdoton liian erilaiset taustat omaavan henkilön kanssa, se ei vaan voi toimia, Turkki on sen verran monimutkainen ja raaka yhteiskunta etta taalla ei rakkaus todellakaan aina riita, monen muunkin asian pitaa loksahtaa kohdalleen. Onneksi ilmapiiri on vahan vapautunut ja tallaisista liitoista, joissa on henkista tai fyysista vakivaltaa, on yha useamman mahdollista lahtea, vaikka paljon on viela niitakin joissa vaan jatketaan.

      Poista
  6. Lähipiirissäni on tapauksia joissa esimerkiksi miehen perhe ei ole hyväksynyt vaimoa, siitäkään huolimatta vaikka koulutus, varallisuus ja niin edelleen sopisivat yhteen. Avioliitto on voinut silti jatkua vaikka miehen suvun puolelta ei ollakaan vaimon kanssa tekemisissä, ei se suvun sana täälläkään ole aina laki eikä puolisoiden suvut yhtä suurta perhettä vaikka se ihannetapauksessa niin onkin. Usein pyritään myös siihen että ulkoisesti kaikki näyttää idylliseltä, pinnan alla voi olla sitten kaikenlaista mistä ulkopuolisten ei haluta tietävän. Monenlaista tapausta tähänkin maahan mahtuu, aina löytyy joku poikkeus ja poikkeuksen poikkeus :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan voi tehda vastoin suvun tahtoa, jos on itse hyvassa asemassa niin tilanne ei ole niin ongelmallinen mutta aina on tietysti vaara etta valit rikkoontuvat, joutuu työttmaksi etc. ja suku ei olekaan enaa tukena, Turkissa riippuvuussuhde ihan kaytannön asioissa on paljon korkeampi kuin Suomessa, valilla joudutaan olemaan hyvaa pataa vaikkei niin valttamatta huvittaisikaan. Koska julkisivu on aina tarkeampi kuin vaikkapa yksilön onni niin kaikenlaista todellakin mahtuu sinne julkisivun taakse.

      Poista
  7. Itse törmäsin noihin järjestettyihin avioliittoihin parin intialaisen työkaverin kohdalla. Heillä oli kyllä siihen jonkin verran sanavaltaa, mutta vanhemmat valitsivat sopivimman puolison heille, Ja kyllä molemmat vaikuttivat onnellisilta liitossa. Rakkausavioliitoissa siihen eroon varmaan päädytään helpommin, varsinkin kun ja jos se perustuu vaan siihen rakkauden tunteeseen ja huumaa - eikä järkeen. Ainakin itse olen huomannut, että avioliitto on todella sen tahdon asia. Ja se tahtominen täytyy joskus itselle joka päivä uusia vaikeimpina aikoina. Rakastuminen auttaa liitossa, mutta kyllähän se rakkaus toista kohtaan on ihan jotain muuta - kunnioitusta enemmänkin - sitä että antaa toisen olla juuri sellainen kuin hän on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla ne varmasti monesti toimivat, eri asia ovat sitten pakkoavioliitot joissa puolisoilla ei ole mitaan sanavaltaa. Luin joku aika sitten tarinan pakistanilaisesta pariskunnasta, joiden vanhemmat olivat löytaneet heidat toisilleen, he kertoivat konsultoivansa aina vanhempiaan jos liitossa on ongelmia, koska nama ovat heidat toisilleen löytaneet, siirtyy vastuu liiton ongelmien ratkaisustakin osittain naille.

      Poista
  8. Hei
    Osaisitkohan auttaa. Menin naimisiin turkissa nyt tämän vuoden lokakuussa ja sain vihkikirjan.
    Kumminkaan tämä paperi ei kuulemma riitä suomessa avioliiton rekisteröintiin vaan sanoovat että tarvitseevat Turkin viranomaisten kirjoittaman vihkitodistuksen (A4 paperi) eivät kumminkaan osaa täällä neuvoa paremmin mistä sen saa ja millä nimellä se turkissa tunnetaan.. huoh? onko sinulla tietoa millainen paperi on kyseessä ja mistä semmoisen saa. Riittäisikö käännös paperi avioliittokirjasta ja siihen apostillet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mari ja onnittelut heti alkuun. Jokaisella maistraatilla on oikeus pyytaa haluamiaan dokumentteja mutta kasittaakseni heille pitaisi riittaa tuo vihkikirja apostillella, nain ainakin oli aiemmin, sen lisaksi molempien henkkarien, esim passi tai kimlik, kopiot. Apostille haetaan muistaakseni taalta maaherranvirastosta, kaannöksen tarve riippuu varmaan maistraatista silla niiden valilla on vahan eroa. Toivottavasti tasta oli apua.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!