keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Syö makeaa ja synnytät poikalapsen

Kiitos hyvistä postaustoiveista, toteuttelen niitä täällä ja toiveita saa laittaa lisääkin jos jotain tulee vielä mieleen. Moni oli kiinnostunut millainen on paikallisten suhtautuminen raskaana oleviin naisiin. Itsellä on vielä hyvässä muistissa millaista oli pallomahan kanssa liikkuminen, pääasiassa ihan positiivisia muistoja jäi raskausajasta Turkissa kaikenkaikkiaan.

Turkkilaiset ovat lapsirakkaita ja tulossa oleva vauva saa ainakin suvun sekaisin, monesti myös osan kulmakuntaa. Kun kulttuuri on hyvin yhteisöllinen niin tuleva lapsi on osittain koko yhteisön omaisuutta ja sitä odotetaan porukalla. Naapurit, kaupan sedät ja tädit ja tottakai sukulaiset haluavat tietää miten odotus edistyy, mitä lääkärikäynneillä sanotaan ja onko vauvan tuloon varmasti valmistauduttu kunnolla. Kukaan ei kyllä taputellut minua mahaan mutta ihan tuntemattomatkin toivottelevat onnea vastaantullessaan, kyselevät monennella kuulla ollaan ja tietenkin varoittelevat kylmästä ja kaikesta mahdollisesta.



Turkissa äidit eivät tosiaankaan reippaina liiku ja huolla kuntoillen kehoaan synnytyskoitosta varten, kun tieto raskaudesta tulee, alkaa löysäily, maataan ja kasvatetaan vatsaa, ettei vaan mitään satu. Mahan kanssa juoksulenkille mahan kanssa suuntaavaa tai kuntosalilla käyvää pidetään herkästi edesvastuuttomana ja tullaan se varmasti myös kertomaan. Muistan, että hoitaessamme virastoasioita kun olin jo viimeisilläni, sai mies aika paheksuvia katseita ja kommentteja kun on raahannut 'vatsa nenässä' olevan vaimonsa rasittumaan jonoihin, prosessin normalisti vaatiessa minun paikalla oloa, raskaus oikeuttikin siihen että raskauden takia mies pystyi hoitamaan kaikki asiat puolestani. Itselleni ainakin sateli neuvoja ja varoituksia, sain sinisiä silmiä lahjaksi naapureilta ja kaupoista suojelemaan pahalta, jos näytin tuskaiselta tai väsyneelta niin ihan taatusti joku oli huolehtimassa saanko ostokset yksin kotiin, enhän kaadu liukkaalla ja voitaisiinko jollain lailla olla avuksi. Anoppi soitteli tiheään ja jokaiselle viikolle oli uusi neuvo; syö jogurttia, juo paljon maitoa, älä rehki vaan anna siivoojan hoitaa kaikki, olethan varovainen ulkona ja lepää lepää lepää.

Turkkilaiset ovat taikauskoisia ja raskauteen liittyy paljon uskomuksia kuten:

Raskaana olevan naisen tulisi välttää
  • karhuja, kameleita ja apinoita
  • syömästä kalaa, kania tai lampaanpään osia
  • purkan pureskelua
  • hautajaisia ja kuolleita
Sen sijaan raskaana olevan tulisi
  • katsella kuuta
  • kauniita ihmisiä
  • tuoksutella ruusuja
  • syödä kvittenejä, luumuja, omenoita ja viinirypäleitä
Syö makeaa ja saat pojan, sen sijaan jos syöt tulisia ruokia, on tuleva vauva todennäköisesti tyttö. 
Nykyisin uskomuksia ei enää kaupungeissa niin noudateta, en itse ainakaan muista että kukaan tuttu tai sukulainen olisi tosissaan ehdottanut mitään täysin kummaa tapaa, sen sijaan aiemmin uskomuksilla oli tärkeä osa hyvin sujuvan raskauden ja synnytyksen edesauttamiseksi, jos joku meni vikaan, syytettiin pahoja henkiä. Koiran kanssa maha pystyssä lenkkeilevä aiheutti kahdenlaisia reaktioita, toiset kyselivät että milloin annamme koiran pois ja toiset taas huolehtivat, että emmehän heitä koiraa pihalle kun lapsi tulee taloon. Emme tietenkään mutta harmittavan moni tekee niin. Pientä ylireagointia oli havaittavissa, pienikin aivastus sai ihmiset jähmettymään, no niin nyt se on vilustunut ja ulkona syöminen oli aina suuri riskin paikka, sieltähän voi saada vaikka minkä bakteerin.

Itse ainakin koen että lapsi lähensi itseäni paikalliseen yhteisöön, Turkki on hyvin perhekeskeinen maa ja perheen perustamisen ajatellaan olevan jokaisen jäsenen päämääränä, lapsi syntyy täällä yhteisön uudeksi jäseneksi. Synnyttämällä lapsen monet ajattelevat edelleen äidin tavallaan lunastavan paikkansa yhteisössään. Nykysin lapsettomuus ei ole enää ongelma vaan keinohedelmöitys on yleistä, aiemmin Turkissa herkästi saatettiin syyttää naista lapsettomuudesta. Turkissa äidit ovat erityisessä asemassa, bussissa raskaana olevalle annetaan paikka, kaupan jonossa pääset ohi muista, autot hidastavat maha pystyssä olevan kohdalla ja antavat normaalia helpommin tietä. Kahvilaan mahan kanssa tunkevan edestä nosteltiin tuoleja ja annettiin oma paikka, tuntui että joka puolella minne menitkin nyökyteltiin ja hymyiltiin onnellisena ja elettiin mukana raskaudessamme.

Monissa perheissä suku tulee raskaana olevan avuksi jo paljon ennen synnytystä, pitämään taloutta ja tuovat usein tullessaan lapselle valtavat määrät itse tehtyjä ja ostettuja lapsen tarvikkeita. Kun anoppi kuuli raskaudestani, alkoi hän heti neuloa ja virkata tossuja, villatakkeja, villahousuja, peittoja ja hattuja. Joissakin perheissä ostetaan tarvittavia kodinkoneita kuten mikro tai astianpesukone sukulaisten taholta. Lapsen odotus tai sukupuoli ei ole täällä salaisuus vaan kaikki kerrotaan heti suvulle. Raskaudessa mukana elävät täällä myös miehet siinä missä naisetkin, sain neuvoja puolitutuilta papparaisilta, miehen miespuoliset työkaverit kyselivät kaiken mahdollisen raskauden etenemisestä ja heiltäkin tuli neuvoja ja ohjeita. Turkkilaiset uskomukset ja monet tavat ovat ikivanhoja ja kumpuavat juurikin Anatolian alueelta, monia saattaa hämmästyttää että niin korkeasti koulutetut kuin kouluttamattomatkin jakavat monesti uskon niihin Turkissa, moni ajattelee että on parempi varautua pahan varalle vaikkei ihan täysin uskoisikaan sinisen silmän voimaan tai muihin konsteihin, joilla karkoittaa pahaa. Ulkomaalaisena on hyvä suhtautua tapoihin kunnioituksella ellei halua loukata paikallisia. Minulle ei raskaana juuri makea maistunut ja kappas saimme tyttövauvan!

Millaisiin tapoihin tai uskomuksiin olet törmännyt raskauden suhteen Turkissa tai muissa maissa?

30 kommenttia:

  1. mielenkiintoinen postaus! tästä tuli mieleen, minkä ikäisinä lapsia yleensä hankitaan? entä miten suhtaudutaan naisiin/perheisiin jotka eivät lapsia halua laisinkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkasit, nuorempina ne taalla hankitaan kun Suomessa mutta tassakin on eroja, kaupungeissa alkaa synnytysika nousta, aikoinaan lapsia on alettu tehda todella nuorena ja nain on edelleen kylissa. Monille turkkilaisille on kasittamatönta ettei lapsia haluta, ajatellaan etta se on avioliiton ja elaman tarkoitus, suvun jatkaminen. Modernin kaupunkilaisvaestön keskuudessa toki mielipiteet ovat avarampia mutta kylla turkkilaiset edelleen pitavat lapsen saantia tarkeana.

      Poista
  2. Heh,aikamoisia neuvoja ja kieltoja raskaana oleville;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla raskaana ollessa kuunnellaan enemmin suvun vanhempien neuvoja kun luetaan kasvatuskirjallisuutta tai tietoa netista, joskus taru ja todellisuus menee siis vahan sekaisin.....

      Poista
  3. Minulla oli raskaana ollessa aika samanlaisia kokemuksia kuin sinulla, mutta raskaana ollessani asuin siis Suomessa. Taitaa olla aika yleistä että varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla alkaa aikamoinen hössötys kun raskausuutisesta kuullaan. Minäkin sain mummiltani ties minkälaisia neuvoja ja tutut ja tuntemattomat kyselivät kaikkea maan ja taivaan välillä. Oikeastaan pidin siitä. Oli kiva että ihmisiä kiinnosti. Täällä Turkissa erityisesti Denizlissä oon huomannu sellaisia huonoja seikkoja että esim autot eivät pysähdy vaikka näkevät minun ylittävän tietä lastenvaunujen kanssa. Myöskin tosi hrvoin kukaan pitää ovea auki tai auttaa kauppakassien kannossa vaikka näkee että mulla on lapsi kainalossa ja edessä portaat. Minibussissa kerran eräs mies yritti saada meitä laittamaan vaunuja kasaan ja ottamaan lapsen syliin mutta emme suostuneet koska se ei olisi ollut turvallista. Jotenkin odotin parempaa suhtautumista lapsiperheisiin kun olen kuulluut kuinka lapsirakkaita turkkilaiset ovat. Silti kadulla ihmiset pysähtyvät katsomaan lastamme ja selvästi pitävät lapsista. Joten en ymmärrä. Ehkä meillä on ollut huono tuuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kummallista, olin Suomessa kaydessa ihan jarkyttynyt kun ovia ei avattu ja pidetty auki mutta musta taalla on aina ollut niin etta autetaan joka mutkassa. Suomessa autot pysahtyvat aina ja antavat tieta, taallahan ajetaan paalle mutta raskaana ollessa ja rattaiden kanssa liikkuessa edes osa autoilijoista kunnioitti ja pysahtyi. Ehka teilla on ollut huono tuuri?

      Poista
  4. Haha tämä oli hauska. :D Mielenkiinnolla odottaen. :D

    Minähän en ole raskaana, mutta semmoisen olen jo kuullut, että "sinä et sitten tee _mitään_ kun vauvaa odotetaan"... vuodelepoa siis tiedossa. :D Minä kyllä ajattelin liikkua. Ja myös että mieheni siskot tulevat hoitamaan kaiken kun esikoinen syntyy, hmm..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siina on puolensa, etta saa apua kun vauva syntyy, miehella on harvoin mahdollista olla kotona vaan työnteko jatkuu muutaman lomapaivan jalkeen kuten ennenkin, toisaalta yhteentörmayksia tulee helposti sitten siina miten sita lasta hoidetaan ja miten asiat tehdaan....

      Poista
  5. Raskaana voi toki liikkua mutta jotenkin koen etta Suomessa puolestaan sita asiaa vahan liikaa korostetaan. Mulle ainakin tuli supistuksia liikkumisesta jo hyvin varhaisesa vaiheessa ja se varmasti aiheutti osaltaan sen etta lapsi syntyikin todella paljon etuajassa (ja on liikuntavammainen). Eli ei tosiaan mielestani kannata pelleilla ja leikkia jotain urheata raskaana, eiko sille lenkille ole elamasa muitakin aikoja? Normaalit rutiinit kylla varmasti riittavat siihen etta ihminen pystyy synnyttamaan!
    Toinen juttu tuo lapsivuodeaika. Mulle olisi ainakin hyvin kelvannut se etta joku muu tulee tekemaan kotona avian kaiken puolestani. Se etta ihminen heraa nimittain 7 kertaa yossa ja sitten paivalla pitaisi viela kokata, kayda suihkussa ja ehka kammata oma tukkakin... huh.. kuka pystyy sellaiseen ilman mitaan apua? Mun oma aitini tuli Suomesta paikalle ja sekaan ei riittanyt, olimme molemmat taysin poikki joka paivan paatteeksi, ihmettelimme mihin aika meni. Onneksi anoppi reins valilla myos apuun ja toi ruokaa. Mies... no han hoiti juoksevat asiat ja kavi kaupassa. Ehka olen elanyt Turkissa liian pitkaan, mutta en ymmarra miksi ihmisten pitaa yrittaa leikkia jotain samperin selviytyjaa naissa tilanteissa, eiko se olisi MUKAVAMPAA ottaa itse iisisti, olla itse kerrankin passauksen kohde, edes niin, etta voi keskittya itse ihan vaan siihen vauvaan ja suihkussa kaymiseen? Ei tarvitse lisaksi pyykata, laittaa pyykkeja narulle, tiskikonetta tayttaa ja imuroida? Niin.. ja turkkilaisessa kulttuurissa se on hyvin usein siskot ja anoppi joka tulee apuun silla fakta on se, etta 90% miehista ei tosiaan edes heraa vauvan itkuun, Turkissa tama luku on 99.9%, en ole vielakaan tavannut ainoatakaan miesta en suomessa enka turkissa, joka ryntaisi klo 04:42 vaihtamaan vaippaa ja hakemaan vauvalle korviketta keittiosta kun tama heraa saman yon aikana jo kolmatta kertaa... Mutta olen kai jaanyt jostakin paitsi.
    Postaus siita kuinka vahan miehet tassa maailmassa yleensa auttaa naisia lapsivuodeaikana naissa yojutuissa olisi hyva. Se on raaka todellisuus, jonka muuten kuulin aiheuttaneen eron eraan lesbopariskunnankin valilla: Helsinki 2013: lapsen synnyttanyt nainen heraa lukemattomia kertoja yon aikana, lapsen adoptoinut mutta siis alusta asti hanta tahan maailmaan odottanut ja halunnut puoliso jatkaa kuorsausta tai kaantaa kylkea tuhahtaen: "Sari, vauva itkee, hoida se".
    Ensimmainen kuukausi vastasyntyneen kanssa ottaa luulot monelta pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen samaa mielta etta Suomessa raskaana olevankin suorittaa ja pitaa usein todistella etta tassa 8kk viela ja jumpassa kayn kuin ennenkin, mieleen on jaanyt juttu suomalaisesta naisurheilijasta joka kisasi ja urheili ihan loppumetreille asti ja jutun savy oli juurikin sellainen etta kylla suomalainen vaikka viimeisillaan raskaana jaksaa....mulle riitti ainakin suorittamiseksi se etta kavin töissa ja kavelin kotiin ja duuniin, aika nopeasti ja salikortti kuivumaan eika taalla onneksi tullut mitaan suorituspaineita. Mun laakari oli aikamoinen natsi syömisen suhteen ja sita mielta etta ongelma taalla on se kun tullaan raskaaksi, on tavallaan lupa lihottaa itseaan, no mulle ei tullut ainakaan liikaa kiloja silla tiuhissa tarkastuksissa seurattiin painoa ja sain ohjeita mita syöda ja mita ei. Suomessa isalla on ruhtinaalliset isyysvapaat ja -kuukaudet, mun miehella oli lain mukaiset 3 paivaa + viikkko jatetty kesalomista, sen jalkeen tuli anoppi 10pvaksi mika oli hyva, naapurit teki ruokaa heti sairaalasta tulon jalkeen ja vuorotelen kantoivat soppaa ja juotavaa ja tsekkasivat etta kaikki on ok. Tosin en olisi ehka kestanyt jos anoppi olisi ollut meilla kuukausia, mutta ma uskon etta Suomessakin olisi paikallaan sukulaisapu monen kohdalla kun aidit aika usein uupuu ja masentuu. Ma en ainakaan muista tehneeni mitaan (ruokaa, pyykkia, kauppareissuja, siivousta) alussa moneen viikkoon. Meilla tyttö siirtyi nopeasti pulloruokintaan ja kiitos miehelle tama kylla nousi öisinkin syöttamaan ja hyssyttamaan vaikka aika helppo vauva olikin. Hyva kommentti ja paassa alkoi jotain raksuttamaan tuosta miehista ja osallistumisesta naihin juttuihin :)

      Poista
  6. Mielenkiintoista! Olen lapseton, joten en omakohtaisesti osaa sanoa paikan lunastamisesta yhteiskunnassa, mutta lapsirakkaita ovat argentiinalaiset. Raskaana oleville on oma kauppajono (senioreiden ja liikuntaesteisten ohella), julkisessa liikenteessa kilpaa hypataan ylos, jos lapsen kanssa matkustaa ja tuntemattomiakin lapsia kehutaan. Perhe ja etenkin isovanhemmat ovat paljon apuna seka taloudellisesti etta lisakasina omassa tuttavapiirissani. Kysyin kerran raskaana olevien ruokarajoituksia ja niita oli hurjan vahan, lahinna hedelmien ja vihannesten kuoriminen, ja esim. pilatesta olen nahnyt monen odottajan harrastavan.

    Itse valttelen kylla ilman raskauttakin karhuja seka lampaanpaita ja mielellani toteutan kaikki pluslistan asiat vaikka joka paiva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi oikein oma kauppajono! Taallakin ruokarajoituksia on vahan, multa kiellettiin pussikeitot, makkarat ja leikkeleet, raaka liha ja neuvottiin ostamaan juustot sun muut turvallisesta paikasta, ei markkinoilta tms. suoraan mummolta kadunvarresta. Mun sairaalla taisi olla joku joogaryhma raskaana oleville. Lampaanpaita minakin valttelen mutta paikalliset kylla ei ainakaan ruuassaan :D

      Poista
  7. Minä myös yritän vältellä karhuja ja kuolleita ihmisiä (sekä useimpia lampaanpään osia) ihan ilman raskauttakin :D Hassuja juttuja.
    En osaa sanoa, miten täällä, mutta olisi kyllä mielenkiintoista tietää! Kerran kysyin yhdeltä "lapselliselta", että miten on raa´an kalan syönti raskausaikana, niin kuulemma ei ongelmaa, kunhan ensimmäiset 3 kk raskaudesta välttää. Ja ulkomaalaisilta äideiltä olen kuullut useasti kauhistelua siitä, että vauva viedään pakkasilmalla ulos nukkumaan, mutta sitä taidetaan ihmetellä ihan joka maassa Skandinavian ulkopuolella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sita ulkona nukuttamista ihmetellaan, taalla oli juuri niihin aikoihin kun tyttö oli syntynyt juttu lehdessa suomalaisen yliopiston tutkimuksesta, jossa todettiin lapsen nukkuvan parhaiten muutaman asteen pakkasessa ulkona, siita kyseltiin multa laakarin odotushuoneessa ja vaikka missa, monien mielesta se oli kamalaa mutta joidenkin mielesta hienoa, tosin kovin eksoottista.

      Poista
  8. Blogisi vaan kertoo aina selvästi ja kiinnostavasti kaikista milenkiintoisista faktoista! Vielä yksi postsustoive, jota enemmän kuin hartaasti haluaisin lukea, on seurustelukumppanin tapaaminen/parisuhteen aloitus, kihlautuminen turkkilaiseen tapaan :)) vai oletko jo aiheesta liikaa kirjotellut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain olen kirjoittanut mutta voin tehda postauksen vahan eri kantilta, tuossa on jotain :http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com/2013/05/sinkkuna-turkissa.html ja sitten toinen taitaa löytya tuosta suosituimmista teksteista sivupalkista ( turkkilaisia rakkaustarinoita). Voin kirjoittaa jotain kihlautumisesta ja parisuhteen aloituksesta Turkissa! Kiitti!

      Poista
  9. Olin suurimman osan raskausaikaa ja synnytin Suomessa joten oli mielenkiintoista lukea millaista täällä Turkissa. Nyt kun on vauva, ihmiset hymyilevät ja tulevat helposti juttelemaan, naapuritkin ovat ystävällisempiä ja tuntuu siltä että minut hyväksytään paremmin kuin aikaisemmin. Sen myötä olen alkanut tuntea oloni kotoisammaksi ja oppinut enemmän kieltäkin.

    Ehkä siinä suhteessa olemme poikkeus että olen alusta saakka hoitanut lapseni itse, mieheni joskus iltaisin auttelee, ja minusta ihan hyvä niin. Sukulaiset ovat kaukana eivätkä niin läheisiä.
    Meillä oli muuten sama juttu etten pystynyt syömään makeaa, alkuraskaudessa jo makean haju tai näkeminenkin sai voimaan pahoin. Tyttö tuli meillekin :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillakin sukulaiset ovat kaukana emmeka ole kuin mieheni laheisempien sukulaisten kanssa laheisia, meilla on siis siina mielessa hyvin pitkalti suomalainen malli etta olemme miehen kanssa hoitaneet tytön suurimmaksi osaksi kaksin, toki sukulaiset auttavat aina kun ovat taalla samoin ystavat. Kylla lapsi jotenkin lahetaa taalla yhteisöön, se on niin tarkea ja iso juttu turkkilaisessa kulttuurissa.

      Poista
  10. Mieheni suku Irakista oli myös vahvasti sitä mieltä, että jos raskaana oleva syö paljon makeaa, on tulokas luultavasti poika! Ja tuo liikunnan ja rehkinnän ylimalkainen välttäminen tuli myös tutuksi, anoppini ei millään ymmärtänyt kuinka voin tehdä töitä raskauden viime metreille saakka. Mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söitkö paljon makeaa raskaana ollessasi :D? Mun anoppi kertoi etta hanen sukupolven aikoina sellaista miesta, joka antoi vaimonsa työskennella raskaana ollessa pidettiin huonona aviomiehena, no ajat ovat muuttuneet ja monet taallakin tekee töita lahelle raskautta, taitavat jaada samoihin aikoihin aitiyslomalle kun Suomessakin, tosin taalla moni ottaa aika rennosti sitten viimeiset ajat jos töissa joutuu olemaan.

      Poista
  11. Ihana, kuinka siellä pikkuinen otetaan jo kohdusta asti osaksi yhteisöä. Niinhän se on, että siihen lapsen kasvattamiseen todella tarvitaan koko kylä. Englannissa meillä oli kyllä miehen sukua lähellä, mutta he eivät olleet niin osallistuvia, mitä jopa Suomen skaalassa olen tottunut. Täällä on nyt niin ihanaa, että pojalla on esim. isovanhemmat tosi tiiviinä osana elämää. Itse tykkäisin tuosta, että raskaana saa todellakin luvan kanssa ottaa lunkisti. Suomessa sekä Englannissa tehdään kyllä töitä ihan tappotahdilla joskus raskauden viimemetreille ("onneksi" mulla alkoi iskias niin hirveästi oikuttelemaan, että saan luvan kanssa ottaa iisisti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta jokaisen pitaisi oppia kuuntelemaan itseaan raskaana, ei tarvitse urheilla ja hulluna rehkia, sita ehtii muulloinkin, jos sitten taas tuntuu etta jaksaa jotain tehda ja kuntoilla niin siita vaan mutta paineita ei pitaisi olla, kylla se kasvava maha muuttaa kehoa ja jaksamista itse kullakin. Ihanaa kun teilla on nyt isovanhemmat siella Suomessa niin mukana arjessa, se on iso plussa ihan kaikille.

      Poista
  12. Entä sitten kun lapsi on syntynyt, kuinka hänet otetaan seurakunnan jäseneksi? En tiedä oletteko samaa uskontokuntaa vai kenties toinen kristitty ja toinen muslimi. Mutta oli miten oli, olisi mielenkiintoista kuulla millainen kastetilaisuus on Turkissa tai mikä sitten vastaava yhteisön jäseneksi ottamisen rituaali on islamilaiseen yhteisöön ja missä iässä se tapahtuu. Oman postauksen aiheeksi riittää varmaan tästäkin aiheesta kerrottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toinen meista on kristitty ja toinen muslimi, olemme aika tapauskovaisia ja toisissa perheissa asiat ovat varmaan vahan toisin, meilla ei oikeastaan ollut mitaan rituaaleja mutta kirjoitan tasta tulevaan postaukseen mika liittyy uskontoon ja lapseen, kiitos vinkista!

      Poista
  13. Mua nauratti toi että syä makeaa niin saat poikavauvan! Poikaani odotellessa minä en syönyt
    yhtään makeaa, vaan pidin pahoinvoinnin tasolla syöden sitruunaa.Siksiköhän pojasta tuli vaalea
    pellavapää?! Miehen sisko paljasti että hänellä oli ollut jotain (en muista mitä) tyynyn alla että synnyttäisin pokavauvan.

    Tyttöjä odotellessa söin täytekakkuja päivittäin.He ovat kummatkin isänsä näköisiä.Anoppi sano
    että se johtuu siitä kun olen katsellut miestäni paljon raskauden aikana .


    Itse olen touhunut melkeen täysillä raskauksien loppupäiviin asti.Olen voinut sen verran hyvin . Ruotsissa isä saa maksullisen kahden viikon loman heti synnytyksen jälkeen. Se apu on tosi
    tervetullut sen ensimmäinen ajan. Mulla taas on se merkillinen turkkilainen mies joka on noussut keskellä yötä hyssyttämään itkevää vauvaa, vaikka on ollut koko päivän töissä ja aamulla varhain
    on taas mennyt töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin voin aika hyvin tosin kyllahan silloin vasytti loppuaikoina aika lailla, vai taytekakkuja :D Mullakin on harvinainen turkkilainen mies joka nousi kuin vieteri monesti öisin ja oli mukana auttamassa, onneksi, yksin olisi ollut kamalaa. Kirjoitinkin tasta sitten jutunpatkan tanaan!

      Poista
  14. Lisää hössötystä siis tiedossa kun pienoinen saadaan alulleen :D Meillä nyt jo minulta on kielletty kauppakassien tai ylipäätään minkään vähänkin painavan nostelu aina silloin kun raskauteen on mahdollisuus. Saa nähdä kuinka käy sitten kun oikeasti raskaana olen taitaa olla vuodelepoa 9 kuukautta jos mieheltä kysellään. Anoppilassa ovat oppineet että täällä Suomessa kaikki on muutenkin vähän hullunkurisesti, joten sieltä suunnalta toistaiseksi ei ole kauheasti neuvoja sadellut. Tosin varmuuden vuoksi vauvaprojekti pidetään kaikilta sukulaisilta toistaiseksi salassa :)

    Ilmeisesti Turkissa ei pahemmin terveystieson tunteja koulussa ole? Monet asiat ihmisen anatomiasta olen miehelleni joutunut selittämään moneen otteeseen. Tosin mahtaakohan ne suomalaismiehetkään tietää että tosissaan raskaaksi ei tulla tuosta noin vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin oon miettinyt tota, että eikö Turkissa ole lainkaan terveystiedon opetusta? Minunkin mieheni on täysin tietämätön anatomiasta ja kaikki sairaudet johtuu aina kylmästä, oli tauti mikä tahansa... Sitten saan kummallisia katseita osakseni, kun satun neuvomaan vaikka vessakäynnissä, kun mahassa kiertää. ;) Tuntuu muutenkin, että tiedän paljon enemmän asioista ja siitä miten ihmisen keho toimii, olen saanut taas uuden lempinimen... "tohtori" :D Tosin minun tuntemat suomalaismiehetkään ei tiedä yhtikäs mitään kuukautisista, ovulaatiosta tai mistään naisiin liittyvästä.. :D

      Poista
    2. Kylla turkkilaisissa kouluissakin kaydaan anatomiaa lapi mutta kun koulutuksen taso ainakin monissa valtion kouluissa on mita on niin en yhtaan ihmettele jos monella jutut on menny ohi tai sitte ne on harpattu ohi jonkun kykenemattöman opettajan johdolla, kaikki on mahdollista....Turkissa kaikki sairaudet johtuu kylmasta, aina, paikallisille etusijalla on usein uskomukset ja fakta on toissijaista, naiden kanssa on turha vaitella, kakkoseksi jaat silla turkkilainen on aina oikeassa....

      Poista
  15. Anopille oltiin vakuuteltu samaa uskomusta syömisestä kun hän odotti miestäni, joten kun mieheni syntyi oli kaikki tietenkin ostettu vaaleanpunaisena!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!