maanantai 10. maaliskuuta 2014

Erakko ja suunnittelija

Mieheni on järjestelmällinen ja pikkutarkka, itse taas olen suurpiirteinen ja asiat ovat minulle kokonaisuuksia. Mies on kuitenkin turkkilainen ja minä suomalainen joten monissa asioissa arjessamme vedetään ristiin erakkokäyttäytymisessä, suunnittelussa, aikatauluissa ja asioiden hoitamisessa. Meillä ei kuitenkaan hihkuta että olet niiiiiin suomalainen tai en kestä tuota turkkilaisuutta sinussa, asiat kun menevät todellakin välillä ristiin.


Mies hoitaa kaikki laskut ja vakuutusasiat, hän on tarkka enkä muista että mikään lasku olisi ikinä ollut myöhässä, turkkilaisissa perheissä on monesti hyvin tavallista että sähkölasku maksetaan siinä vaiheessa kun sähköt on laitettu poikki. Mies tekee tarkkoja laskutoimituksia ja tietää menot ja tulot kurukselleen. Turkkilaisittan hän on kova tinkimään, kävelee vesisateessa vaikka 5 kilometriä 5 liiran säästön takia, periaatteet periaatteet....Mutta mitä tapahtuu kun mies menee ruokaostoksille, hän palaa kotiin kassit täynnä tavaraa, lihaa kahdelle aikuiselle ja naperolle rykmentin edestä, laadussa ei tingitä ja kaikkea ostettu kuin ydinsodan edellä. Ensimmäisenä jouluna Ankarassa pyysin miestä tuomaan kaupasta muutaman joulukoristeen, hän palasi kotiin 5 muovikassillista täynnä koristeita.

Meillä on tapana heitellä ilmaan erilaisia yrittäjyysvaihtoehtoja, miehellä on huikeita suunnitelmia ja vuokrattavat tilat tutkittu valmiiksi, kun alan puhua katteesta ja kuluista, asiakasmääristä ja tavoitteista, viittaa mies kintaalla, kirjanpitäjän huolia, niinpä. Turkkilainen on yrittäjäluonne mutta kannattavuuslaskennat ja asiakassegmentin pohtiminen saavat innostuneen luonteen masentumaan, miksi pohtia sellaisia kun voi suunnitella suuria? Kun turkkilainen mieheni innostuu, hänen pitää saada suunnitella ja kehitellä mielessään menestystarinoita, hyvin nukutun yön jälkeen suurin osa ideoista on joutanut ö-mapin unohduksiin.


Kun mies tekee ruokaa tai siivoaa, hän tekee sen ilman kiirettä eikä varmasti unohda yhtäkään tomaatinkuutiota liian isoksi eikä yksikään lattiannurkka jää pesemättä, minulla on asiassa vähän sinne päin asenne, mahassa ne menee sekaisin kuitenkin ja muutama likainen nurkka kasvattaa vastustuskykyä saa miehen huokaamaan, syvään. Jos sukassa on reikä tai housuissa repeämä, korjaa mies sen heti, itselläni on tapana heittää ne suoraan roskiin tai unohduksiin, ehtiihän sen myöhemminkin....Silti minä olen se, joka on siivonnut, tehnyt aamupalan ja suunnitellut päivänohjelmaa jo ennen kello 10, miehen mielestä ajatustoiminta kannattaa käynnistää aamupalan ja kolmen teelasillisen jälkeen, hitaasti. Mies kävelee hitaasti ja joutuu jatkuvasti pyytämään että hieman hidastaisin, minulla on päämäärä, miehellä matka.

Turkkilaiset ovat sosiaalisia ja kyläilevät aina? Ei minun mieheni, hän taitaa rupattelun ihan kenen kanssa tahansa, hurmaa valloittavalla hymyllä mummot ja osaa kohteliaan kielenkäytön mutta hän kyllästyy liian pitkillä vierailuilla, katse harhailee ulko-ovelle ja tiedän että hän olisi mieluummin kotona, jalat ylhäällä, katsoisi telkkaria ja viettäisi aikaa meidän kanssa. Sukulaisiin mies ei pidä yhteyttä, hänellä ei ole aavistustakaan serkkujen määrästä, tärkeitä ovat vain vanhemmat ja sisaret. Mies on laiska yhteydenpitäjä kun taas itse sähköpostittelen ystävilleni ja sukulaisilleni Suomeen säännöllisesti, pidän yhteyttä ystäviini Turkin eri kolkkiin ja nautin tarjoiltavien miettimisestä kutsuessani vieraita. Mies haaveilee erakkomökistä jossain länsirannikon asumattomilla alueilla, minä kesämökistä vilkkaassa pienessä kylässä, johonkin kompromissiin varmasti pääsemme ennen eläkettä.


Olen tottunut pärjäämään itse jo nuorena ulkomailla, tehnyt töitä, jossa paniikin hetkelläkin hymyillään ja toimitaan, tiukassa tilanteessa mies ottaa kuitenkin johdon käsiin, kun koira kuolee, sukulainen sairastuu, lapsi huutaa hysteerisenä tai tilanne on muuten lipsumassa paniikin ja sekasorron rajoille, alkaa mies järjestellä asioita, hän toimii ja tekee. Herrasta, jonka mielestä  'pragmaattisuus tappaa luovuuden' kuoriutuukin tiukassa paikassa suunnitelmallinen, minä voin surkutella, niistää nenää ja ihmetellä. Koira saadaan matkalle, sukulaisen luokse mentyä ja lapsi rauhoittumaan, ilman paniikkia. Mies on tukipylväs silloin kun itse ei jaksa olla.

Olin tulkkiapuna äskettäin lastenlääkärissä, kun lääkäri kuuli minun olevan suomalainen, levisi kasvoille onnellinen hymy, me suomalaiset ja turkkilaiset olemme niin samanlaisia, meitä yhdistää herkkyys ja melankolia. Eilen tapasin puistossa mukavan homopariskunnan, joiden kanssa juttu alkoi heidän koirista, he kertoivat olevansa saksanturkkilaisia, kuullesssaan minun olevan suomalainen, toinen huokasi, teistä skandinaaveista pidetään täällä enemmin kuin meistä saksanturkkilaisista eikä varsinkaan homoista saksanturkkilaisista lisäsi toinen heistä nauraen perään. Samaisessa puistossa tapaan toisinaan vanhemman rouvan, jonka mielestä Suomi maanpäällinen taivas. Mikä sinua pitelee täällä, hän kysyy? Tämähän on koti, kaikessa hektisyydessään ja hulluudessaan ja kyllä meitä varmasti joku yhdistää, suomalaisia ja turkkilaisia.

23 kommenttia:

  1. vastakohdat täydentävät toisiaan. kivat kuvat. onpas nukkumapaikka katilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole ihanan paikan katti löytanyt :D

      Poista
  2. Meilla lahes aina mina kayn maksamassa laskut..mitahan ne nyt on, sahkö ja vesi :) Mutta miehen rahoilla toki, millas muullakaan :) Mieheni kylla muistuttaa minua laskujen maksamisesta, en ikina unohda laskua maksaa, vaikka mieheni ei muistuttelisikaan - mutta jos lahden ulos, niin mieheni sanoo, etta kay maksamassa sahkölasku samalla, siihen mina tuumaan, etta kyllahan sen viela ehtii, maanantaina on viimeinen maksupaiva :D
    Ma saastan elintarvikkeissa, ostan halvempia jauhoja, sokeria, juustoa, tonnikalaa, herkkuja siis ihan kaikkea halvimmasta paasta. Mieheni ei osaa ostaa halvinta, han ei ole niin perehtynyt missa kaupassa on sita halvinta. Tai tottapuhuen en minakaan sita ihan halvinta osta, jos olen kokenut ettei se ole hyvaa, ainakin ensi kertaa tuotetta ostaessa valitsen halvemman, seuraavalla kerralla sitten kalliimman jos ei aikaisempi miellyttanyt.
    Taalla bussi maksaa 2TL ja kylla mun mies kavelee vaikka kuinka monta kilometria jalat kipeina ennen kuin harkitsee edes bussia :D Mutta niin, sama mulla. Ainoastaan jos on myöhainen ilta ja olen kauempana niin kaytan bussia.
    Ei minunkaan mieheni juuri sukulaisiin yhteytta pida, mina enemman laittelen viestia kavereilleni ja perheelleni. Vapaa-ajalla mies on aina mun kanssa, no onhan siina hyvakin puoli - ei tarvitse valittaa siita, etta taas se mies lahti jonnekin korttia pelaamaan ja tulee vasta myöhaan yölla kotiin. Ja en mina kylla olisi iloinen siita, jos mieheni lahtisi poikaporukalla efesta kittaamaan. Ei hanelle maistu alkoholi eika tee :D Oon joskus kylla ajatellut, etta onkohan mun mies surullinen, kun hanella ei ole ketaan kenen kotiin taalla Alanyassa menna. Minulla on sentaan jotain viisi kaveria, joiden kanssa vietan aikaa. Mutta ei tunnu mun miesta asia haittaavan yhtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, etta turkkilaiset miehet solmivat ystavyyssuhteita sukulaisten ulkopuolella todella harkiten. Jos työ on sosiaalista niin monesti vapaa-ajalla voi riittaa puolison/perheen seura.

      Poista
  3. Kauniisti kirjoitit miehestäsi - tiukan paikan tullen hän on se tukipilari, johon voit luottaa. Kyllä ne vastakohdat välillä tosiaan täydentävät toisiaan..

    Mutta voi ihanuus, mitä kissakuvia!! Etenkin tuo eka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla meilla ainakin vastakohdat taydentavat, arki pysyy nain hyvin rullaamassa.

      Poista
  4. Kiva postaus! Itsestä tuntuu, että ihmiset on loppuunsa kyllä niin samanlaisia, oli mikä maa ja kulttuuri tahansa kyseessä. Onhan niissä sävyeroja, mutta silti. Oma mieheni on ainakin niin samanlainen kun stereotyyppinen suomalainen mies, joka ei pussaa tai puhu. Itse sanoin usein itsestäni Englannissa, että en ole ehkä ihan paras edustaja "normi" suomalaisesta, koska puhun lakkaamatta ja vaikka itsekseni, jos ei juttukaveria löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin olen melko puhelias ja juu tunnistan myös itsenai tuosta yksinpuhumisesta, kylla miehestakin juttuseuraa saa mutta kylla han enemmin nauttii rauhasta ja kotona olosta kuin sosiaalisista tilanteista.

      Poista
  5. Tosi kiva kirjoitus! Miehesi vaikuttaa hyvältä tyypiltä; ei mikään yllätys toisaalta, hyvin olette toisenne valinneet <3 :)

    Meilläkin menevät suomalaisuus ja italialaisuus välillä hyvinkin ristiin. Miehessäni on paljon "suomalaisia" piirteitä - hänkin on vähän sellainen erakkotyyppi vaikka tuleekin hyvin juttuun kaikenlaisten ihmisten kanssa. Minulla on puolestaan italialaista räjähtävää temperamenttia liiaksikin asti...

    Onkohan se niin, että kaikissa pariskunnissa toinen on suurpiirteisempi ja toinen tarkempi? Minä olen meistä se pikkutarkka vaikka onneksi tuo toinenkin ottaa vastuuta laskujen maksamisesta ajallaan jne. Minulle jää kuitenkin ne nurkkien siivoamiset, vaikka enpä ihan hirveän tarkka ole niistä itsekään, tarkempi ja tarmokkaampi joka tapauksessa kuin mieheni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos Kata! Minakin olen aika tempperamenttinen ja akkipikainen jos sille paalle satun, ehka sita sitten muovautuu suhteessa viela enemmin suurpiirteisemmaksi kun huomaa etta toinen hoitaa monet tarkkuutta vaativat asiat.

      Poista
  6. Olipa ihana kirjoitus miehestäsi :) Paljon samaa löysin omaankin mieheeni. Joskus hän romahtaa ja stressaa paljonkin asioista ja purkaa niitä minulle, samalla tartuttaen stressin minuunkin ja kun hän huomaa minun pahan oloni samaisesta asiasta niin hän tsemppaa, mieli vaihtuu positiiviseksi ja mies muuttuukin tukipilariksi, jotta naisella olisi hyvä olla <3 Sitä piirrettä ihailen kovasti, kykyä muuttaa jokainen surkea asia iloiseksi jollain tavalla, aina saa minut hymyilemään vaikeinakin hetkinä, vaikka itsellä olisi surkea olo.

    Mitä tulee erakoitumiseen, niin kun pakolliset suvulle-esittelykierrokset on tehty, niin mies viihtyy paremmin kotona kahdestaan... ruoan jälkeen maha pullottaen sohvalle löhöömään tyttöystävä kainalossa, parempaa kuin yksikään sukulaisreissu! Minun onnekseni, vihaan kyläilyä ja voisin erakoitua ikuisuudeksi, olen tainnut tartuttaa sitä aika paljon mieheenkin kun alkuaikoihin verrattuna ei vaan enää jaksa sosialisoitua, vaikka juttua riittääkin jokaisen kanssa ja toimeen tulee oli ihminen millainen tahansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakaan en ole mikaan kova kylailija, tykkaan kylla tavata ystavia ja kayda kavereien luona mutta kohtuus kaikessa, en jaksaisi sukulaislaumoja oven takana enka varsinkaan paikallisittain vaativan laatuisia vieraita.

      Poista
  7. Ei pitäisi todellakaan yleistää:). Meillä on myös yksi paikallinen ystävä, joka on minusta "suomalainen sielu turkkilaisessa ruumiissa":D. Mies, joka tykkää juuri sellaisista asioista, joista suomalainenkin mies tykkää. Tai ainakin minun mieheni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nyt kun mietin niin en tunne ketaan stereotypista turkkilaista, ehka sellaisia ei olekaan ne ovat vain mielikuvien tuostosta?

      Poista
  8. Ihana teksti ja oikein söpöt kuvat!

    VastaaPoista
  9. Niinpä ei pitäisi yleistää - ihmisen kansalaisuus kun ei useinkaan kerro paljoakaan itse ihmisestä :)! Uskon, että täydennätte hyvin toisianne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, jokaiseen kansaan kun mahtuu erakkoja, ektrovertteja, sosiaalisia ja hiljaisia.

      Poista
  10. Ihanasti kirjoitettu..sydämellä.:)) Munkin italialainen mieheni on meistä se rauhallisempi osapuoli, liekö karjalaiset juuret tehnyt musta vilkkaan ja joskus ( lue usein) temperamenttisen. Vai onko meillä suomalaisilla taipumusta etsiä (huomaamattamme)ne rauhallisemmat "suomalaistyyppiset" miehet maassa kuin maassa? Olen kiinnittänyt siihen huomioni täällä Italiassa, että suomal.ystävilläni on melkein kaikilla rauhalliset miehet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leila! Mina luulen etta kylla moni hakee sellaista suomalaistyyppista tai oman tyyppista rauhallista kumppania, minullakin on monella tutulla hyvin rauhallinen paikallinen mies taalla. Olen myös karjalainen ja se tekee minusta vilkkaan ja ehka rauhattomankin :D

      Poista
  11. Hei! Toivottavasti sinulla on kaikki ok, luin lehdestä, että Berkin Elvanin takia syntyneet mielenosoitukset ovat siirtyneet myös Izmiriin.. Millainen tilanne siellä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne on taalla talla hetkella ihan rauhallinen, viime yöna on mellakoitu keskustassa ja mielenosoitukset ympari maata ovat olleet rajuimmat sitten kesan protestien, samanlaista voi olla luvassa vaalien lahestyessa ja mielialojen kiristyessa. Kiitos ajatuksestasi, toivotaan etta tama vuosi jonkunlaisen ratkaisun, mellakathan eivat lopu ennenkuin suuria muutoksia tapahtuu.

      Poista
  12. Olipas kielellisesti ja kirjallisesti taitava teksti, hyvin kirjoitettu! Luen kyllä säännöllisesti kivaa blogiasi, mutta nyt ihan erityiskiitokset :-)!
    - Kirjastotäti -
    Ps. Ja kissakuvat, ahhh <3<3<3!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!