maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kaksikielisyyden edistyminen

Viime kuukausien aikana tytön suomen kielen kehitys on edennyt harppauksin, sen sijaan turkin kielen kehityksessä elellään suvantovaihetta. Kaikki kiinnostaa ja tytöllä on selvä innostus oppia uusia sanoja, mielikuvitus kehittyy samaan aikaan joten ihmeteltävää riittää ihan kaikessa, kuten varjoissa, auringonsäteissä ja rappukäytävien äänissä.


Suomen kielen sanat soljuvat tytöllä vähän väärässä järjestyksessä, kirjaimet sekoittuvat ja ääntäminenkin on toisinaan sen verran sinne päin, että ulkopuolinen ei varmasti heti ymmärrä tyttöä. Kaikkea pitää kommentoida ja näkyvä yrittää pukea sanoiksi, joskus yritys on niin kova että tyttö ihan tärisee tehdessään itseään ymmärretyksi. Suomen kielen kehitykseen on varmasti monia syitä, tukena on ollut ainakin se, että Izmirissä tyttö on kuullut aiempaa enemmin suomen kielistä puhetta kun olemme tavanneet muita suomalaisia viikottain, skypen kautta tyttö juttelee ukille ja mummille lähes päivittäin ja tasaisin väliajoin otetaan yhteyksiä Suomen kavereihin ja sukuun. Lähes kaikki dvd:t ovat suomalaisia, kirjoja löytyy jo hyvät valikoimat. Nyt kun ukki ja mummi kyläilevät meillä, saa tyttö todellisen kielipläjäyksen.


Mies tekee turkkilaisittain normaalia työpäivää, joka suomalaisittain tuntuu pitkältä. Töistä tullessa tyttö on ovella vastassa turkkilaisten lastenkirjojen kanssa, käy ylikierroksilla ikävästä, nostaa muumipuntteja baban seurana ja kulkee perässä jopa kylpyhuoneeseen. Päivästä leijonaosan tyttö viettää kuitenkin kanssani, puheliaana ihmisenä minua ei haittaa höpöttää tytölle vastaan tulevien autojen värejä, yli lentävien lokkien määrää, laskea noustuja portaita tai kertoa muuta mitä sattuu vastaan tulevaa tapahtumaa. Tytöstä on tullut samanlainen höpöttelijä, kaikki nähdyt koirat, kissat, ihmiset ja autot huomataan ja se myös kerrotaan.

Elo eloisan ja sosiaalisen pienen neidin kanssa on helpottunut huomattavasti kun kielellinen yhteys on parantunut. Aiemmat kiukuttelukohtaukset ja turhautumien on selvästi vähentynyt, tyttö voi kertoa haluavansa rantapuistoon, inhoavansa markettiin menoa, tykkäävänsä pikkubanaaneista muttei isoista sellaisista, haluavansa poğaçan, nukkumaan tai suihkuun, lukevansa mieluummin muumia kuin pikku papua tai  haluavansa tanssia. Tyttö voi osallistua jutusteluun kertaamalla ruumiinosia, esittelemällä lelujaan tai kertovansa että pelkää hämähäkkiä tai pimeää, tykkää junista ja lentokoneista. Ei ja en kaikuvat pävittäin joten oma tahto ei ole mihinkään kadonnut.


Leikkipuistossa tyttö huutelee tyttööööö, poikaaa, tule tule muttei tajua välittää vielä kummastuneista katseista, eikä niitä kyllä kovin usein saakaan, lapsille leikki tuntuu olevan vielä tärkeintä tässä iässä. Moni lapsi tulee reippaasti kysymään mitä kieltä tyttö puhuu, kertoo itse ehkä olevansa kaksikielinen tai tuntevansa toisen kaksikielisen. Tyttö ja poika huutelujen jälkeen kaksikielinen kuitenkin vaihtaa kielensä automaattisesti muiden ymmärrettäväksi ja huomaan tytön huutelevan leikkikavereille pian turkiksi. Karşıyakan alueella puistoissa on paljon kaksikielisiä lapsia eikä tyttö ole millään tavalla kummajainen, kaksikielisyys saa täällä suitsutusta ja ihailua. Leikkipuistossa toisinaan kielien sekamelska on melkoinen, venäjää, englantia, italiaa ja suomea sulassa sovussa. Suomi on tunnettu positiivisella tavalla ja kiinnostaa selvästi uusia tuttavuuksia. Moni tulee tiedustelemaan kotimaatani tuntemattoman kielen perusteella, joka ei tunnu kuulijan korvassa yhdistyvän mihinkään tutuista kielistä.Täällä vieraan kielen puhumiselle kynnys on matala sillä asenne ulkomaalaisia kohtaan on positiivinen.

Tytön on tarkoitus aloittaa tarha tämän vuoden aikana. Kesällä tyttö täyttää kolme ja yltiösosiaalisena tapauksena on varmasti enemmin kuin valmis tarhatouhuihin, sen jälkeen onkin odotettavissa turkin kielen vahvistuminen. Tällä hetkellä olemme positiivisella fiiliksellä sillä suomen kieli soljuu, vielä takellellen mutta kuitenkin. Turkissa koulun aloitusikä on taas vaihdettu huonoksi havaitun kokeilun jälkeen vuotta myöhäisemmäksi eli kuusivuotiaana tytön on tarkoitus aloittaa ekaluokalla, sitä ennen tarharyhmän ja esikoulun pitäisi valmentaa turkin kieltä niin, että koulunkäynti onnistuu sujuvasti. Vaikka suomen kieli elää nyt kehitysvaihettaan, on tyttö muiden kaksikielisten tavoin automatisoinut kielen vaihdon, aamulla tyttö huutaa korvaani herääää äiti ja käy toisella kädellä ravistelemassa babaa huutaen samalla uyan uyan babaaaa!!

19 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoista kuulla miten kaksikielisen tyttönne kielenkehitys edistyy, meillakin on sama edessa :) Ensimmaiset sanat olivat kato ja tyttö, eli suomeksi. Sen sijaan turkiksi tulee aina sana mama. Meillakin skypetellaan Suomeen ja mummo tulee taas ensi kuussa kaymaan, samalla saa taas lisaa suomenkielista lukemista. Meillakin on ajateltu aloittaa tarha kolmen-neljan vuoden iassa turkin kielen sujumista varten, varmasti on myös mukavaa puuhailla ryhmassa ja saada uusia kavereita. Olisi mukavaa lukea jatkossa enemmankin huomioitasi kaksikielisyyteen liittyen.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkasit, laitan jatkossakin kuulumisia liittyen kaksikielisyyteen, seuraan kehitysta suurella mielenkiinnolla!

      Poista
  2. Mielenkiinnolla odotan tulevaa kun täälläki opetellaan turkkia ja suomea! Kuulostaa lohduttavalta että siellä sitä jutellaan jo kummallakin kielellä kun meillä taas enemmän tulee suomea tietysti kun poika on nyt sitä päiväkodissa eniten kuullut. :) Tosin asumme tällä hetkellä Helsingissä mutta tarkoitus olisi muuttaa Mersiniin pysyvästi noin 1-2 vuoden sisällä eli poika olisi silloin 3-4-vuotias aloittaessaan tarhan. Onko teidän alueella Izmirissä millaiset tarha mahdollisuudet? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Me alamme hiljalleen kartoittaa tarhamahdollisuuksia, paljon riippuu siita milloin ja minkalaisia töita löydan kun kaksoiskansalaisuus on kadessa, valinnavaraa on paljon ja Izmirissa pitaisi olla melko hyvat tarhat/koulut turkkilaisittain, siina yksi syy miksi muutimme kaupunkiin.

      Poista
  3. Kaksikielisen lapsen kehitystä on kyllä mielenkiintoista seurata. Vaikka meilläkin poika on täysin kaksikielinen, niin se ei ainakaan vielä tarkoita sitä, että hän taitaisi molempia kieliä tasavertaiseksi. Englannin sanoisin edelleen olevan se vahvempi kieli, vaikka ollaan asuttu Suomessa nyt vuosi. Poika kun eli siinä englanninkielisessä ympäristössä ensimmäiset 3,5 v. Poika ymmärsi kyllä suomea, mutta se puhe oli aika vähäistä. Vaikka poika on kehittynyt nyt suomenkielessä aivan huimasti ja osaa muodostaa vähän vaativampia ja pidempiäkin lauseita pelkästää suomenkielellä, on muiden joskus vaikea ymmärtää häntä. Varsinkin jotkut samanikäiset lapset tuntuvat välttelevän leikkimitä pojan kanssa, koska veikkaan, että poika vaihtaa usein englantiin varsinkin kun innostuu kovasti leikistä. Olen kyllä todella tyytyväinen, että muutettiin Suomeen silloin kuin muutettiin, koska veikkaan, että jopa lapsella se vuosi-pari olisi vaikuttanut aika paljon siihen, kuinka nopeasti hän olisi oppinut kielen. Jännä kuitenkin, että pojan englannin kieli kehittyy koko ajan siinä suomen rinnalla, vaikka nyt hän kuulee sitä ainoastaan isältään ja juuri kirjoista ja telkkarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pojalla on varmaan niin vahva eng.kieli etta se tosiaan kehittyy vahvasti ihan isan ja median valityksella, hanella ei tule sitten ongelmia tulevaisuudessa enkunkielen tunneilla :) En usko etta meillakaan molemmat kielet tulevat ikina olemaan yhta vahvoilla, toivoisin etta suomi olisin niin vahva etta tyttö pystyisi aktivoimaan sen vahvaksi suomalaisessa ymparistössa jos ja kun tarvetta on tulevaisuudessa.

      Poista
  4. Lapset oppii, omaan tahtiinsa. Ja kielitaito on rikkaus!

    Me kävimme siellä teidän suunnilla, mutta olimme todellakin tietokoneen ulottumattomissa ja kun en tajunnut etukäteen sopia, että mistä tulla kampsuja hakemaan, meni hakureissu nyt ohi:(. Nykymaailmassa on näköjään vaikea käsittää, että aina ei edes puhelimen kautta netit toimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla sen maailmalla on huomannut etta kielitaito on tosiaan rikkaus, se avaa ovet niin moneen maailmaan!

      Poista
  5. Meillä ei tule juuri mitään turkiksi, tyttö nyt melko tasan 2,5-vuotias. Mies on töissä niin, että harvoin ehtii viettää aikaa tytön kanssa ja silloinkin usein hölöttää tytölle huonolla suomellaan (kyllä, ärsyttää!). Mutta kaipa tuo ipana jotain turkiksikin ymmärtää, osaa ainakin laskea kymmeneen molemmilla kielillä :) Toukokuussa lähdemme Istanbuliin sukuloimaan, saa nähdä tuleeko mitään kielipyrähdystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan kielipyrahdysta tulevalle reissulle, se selkarankaan tallennettu varasto on tarkea etta sen voisi aktivoida sitten kun tarvetta on ja kehittaa lisaa.

      Poista
  6. Ihan uusiki maailma aukeaa kun lapsi osaa jo kunnolla kommentoida.Kyllä ne kielet asettuvat jossain vaiheessa paikoilleen;olen itse kasvanut kaksikielisenä(ruotsi ja suomi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, kielellinen yhteys on kylla ihan mieletön juttu kun se löytyy lapsen kanssa, elama helpottuu todella paljon.

      Poista
  7. Meillä ei lapset ole kaksikielisiä ja se on kyllä kurja juttu. Keskustelu kun Turkissa sukulaisten kanssa toimisi paremmin. Lapset ovat jo yli teini-iän ja olemme aina asuneet täällä Suomessa. Miehelle on ollut vaikeampaa vaihtaa kieltä omaan äidinkieleensä kuin käyttää suomea joka on meidän kaikkien kotikieli. Tottahan toki lapset kieltä ymmärtävät paljonkin joskin puhuminen ei luonnistu kuin sana sieltä toinen täältä. Itse olen työväenopistossa kieltä opetellut. Isien taitaa yleisestikin olla vaikeampaa siirtää oma äidinkielensä lapsilleen kuin äitien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina luulen etta perinteisesti Turkissakin on ajateltu etta kaikki lapsiin liittyva on aidin hommaa, ehka myös se kielellinen kehitys, meilla on kylla mieskin oppinut pölisemaan mutta toki mina naen sen vaivan etta tytösta tulee kaksikielinen, turkinkielinen hanesta tulee joka tapauksessa tassa ymparistössa.

      Poista
  8. Mun pojat puhu melkein vain suomea ennen tarhaan menoa koska olivat mun kanssa päivät, jopa naapurin lapsetkin huuteli jo puistossa suomeksi" tuu tänne! " Tilanne oli aika huvittava.Päiväkodissa kun alkaa puhumaan turkkia niin siitä tulee sitten automaattisesti se vahvempi kieli.Koita jaksaa puhua aina suomea niin kauan että on melkein aikuinen, sillä muuten se unohtuu. Joskus se on rankkaa kun ei oma mieskään ymmärrä, mutta suuri rikkaus.Mun toinen poikani muutti 2 v.sitten Suomeen ja sai heti työpaikan Jne.koska puhuu suomea.Sitä ei voi kukaan muu tytöllesi opettaa kuin sä, sensijaan paikallinen kieli tulee väkisinkin ympäristöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidan tytölla on myös puistokaveri, jonka aiti sanoi etta taitaa oppia suomea ennen oman aidin ja isansa kielta kun on kuullut tytölta :D Jep juuri nain, ma uskon etta kaksikielisyys ( ja erityisesti harvinainen suomen kieli) voi olla suuri etu työmarkkinoilla. Mahtavaa etta poikasi on saanut duunipaikan Suomesta ja kielitaidosta on ollut apua!

      Poista
  9. Meillä tyttö sanoo reilusti "MERCI RUOKASTA" kun nousee pöydästä. Olemme niin onnellisia, että kolmivuotias osaa käyttäytyä, ettemme tohdi korjata. Tyttären kieli on aikamoista sekamelskaa - suomi sujuu vähän paremmin, mutta vauhdissa sanat tulevat sillä kielellä, joka on kielenpäällä. Jos ei ranskan sanoja isän kanssa puhuttaessa löydy, tulee lauseet suomeksi, mutta kauniilla ranskalaisella korostuksella. Ehkäpä tämä tästä jonakin päivänä suttaantuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla se suttaantuu, uskotaan niin :) Mustakin tuntuu etta suomenkieli tulee valilla turkkilaisella korostuksella ja jotkut sanat ovat niin hauskasti vaarin etta niita on tosiaan saali korjata!

      Poista
  10. Tuo on ihana ikä kun puhettaa alkaa tulemaan tulvin, asiat tarkemmin kerrottuna ja kielet erottuvat kunnolla toisistaan sen mukaan kelle jutellaan. Meillä lapset leikkivät vielä toistaiseksi keskenään melko pitkälle suomeksi (välillä myös turkiksi), vaikka kontaksi Suomeen on lähes olematon. Saas nähdä vaihtuuko englanniksi sitten kun nuorimmainen aloittaa koulun. Vanhemmalla on menossa nyt mielenkientoinen vaihe, jossa tarkastelee ja vertailee eri sanamuotoja ja sanojen tarkempaa merkitystä esim. puret vs. purat. Hiljattain on alkanut yritää usuttamaan lauseisin joitakin englannin sanoja, mutta silloinhan äiti ei ymmärrä, joten asia tulee sitten perästä kokonaan suomeksi :D Mielenkiintoista tämä monikielisyyden kehityksen seuraaminen kyllä on!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!