Kieli solmussa

Mitä kuuluu? Mistä olet kotoisin? Tutut kysymykset kertovat turkkilaiselle paljon uudesta tuttavuudesta, murre paljastaa tarkkaavaiselle tulijan alueen jo ennenkuin hän ehtii kertoa kotikaupunkinsa. Istanbulin kieli on se kieli, jota turkkilaiset määrittävät yleiskieleksi. Kaupungeissa murteet alkavat kadota ja virastoissa puhutaan yleiskieltä, koulutetun ja kouluttamattoman väestön välillä on puhekielen ero, kaupungeissa tuskin törmäät asianajajaan tai lääkäriin, joka puhuu vahvaa kotikylän murretta. Moni ryysyistä rikkauksiin noussut on joutunut opettelemaan puhekielen, jota niissä piireissä odotetaan. Lähimaiden kielialueet vaikuttavat vahvasti rajaseuduilla, vaikutteita on esimerkiksi arabin ja azerin kielestä.


Lomakohteissa työskennellessä kuuli paljon vahvaa idän murretta, kurdia ja etelärannikon murretta, Antalyalaisilla on omansa, jossa on myös paljon poikkeavia sanoja. Usein nuoriso puhuu kaupungeissa yleiskieltä, television ja median vaikutus on ollut suuri ja kansan liikkuminen on lisääntynyt. Vanhemman taksikuskin tai kotirouvan puheessa sen sijaan säilyy usein oman kylän murre, heillä ei ole ollut tarvetta päästä siitä eroon. Viime vuosina muutto maalta kaupunkeihin on kiihtynyt, usein tietystä kylästä tulijat muuttavat kaupungissa samalle alueelle ja omia tapoja pyritään vaalimaan ainakin vanhemman väestön keskuudessa, niin myös kieltä. Kaupunkien kortteleissa törmää usein kaupunkiin muuttaneiden perustamiin kylä yhdistyksiin, jonne kokoonnutaan puhumaan omaa murretta, juttelemaan taakse jääneestä elämästä ja tuetaan toinen toista, tavalla tai toisella. Moni joutuu hankkiutumaan vahvasta murteestaan eroon työpaikan ja uuteen yhteisöön sopeutumisen vuoksi, itäisen alueen vahva murre ei ole kaupungeissa positiivinen lisä työpaikan metsästyksessä.

Entinen kotikaupunkini Ankara kuuluu länsi-Anatolian murrealueeseen, omaan kieleenkin on jäänyt sieltä vaikutteita, paljasjalkainen ankaralainen kuulostaa toisinaan mutisevan ja sanoja yhdistetään pötköksi, kuten bunlar ( nämä) taipuu herkästi bunnar, Ankaran lähikylistä tulleita nuoria miehiä saattaa kaupunkilaismimmi katsoa nenän vartta pitkin, loppu tavuja venytellään ja k vaihtuu g:ksi, kardeş (veli) onkin gardeş. Poika on paljastanut itsensä juntiksi. Ankaralaiset ovat  anatolialaisia ja vanhanaikaisia, kieli on kohteliasta ja sanasirkus kauppaan tullessa ja lähtiessä kestää kauan, kaupungin korrektius tulee esiin puhekielessä.

Uusi kotikaupunkini Izmir on puheessakin, asukkaidensa tyyliin, rennompi ja modernimpi. Izmirin lähialueiden pienissä kylissä läntisen Turkin murre tulee parhaiten esiin, puhe kuulostaa laahaavalta, konsonantteja tiputellaan lauseen keskeltä ja korvataan ne pitkillä vokaaleilla, kahve (kahvi) onkin laiskasti gaahve. Izmir tuntuu Ankaran jälkeen kielellisesti huolettomalta, kiittely ja toivottelu asioinnin yhteydessä on vähäisempää. Asukkaat ottavat herkemmin kontaktia tuntemattomaan ja jutustelun hierarkian rajat ovat helpommin rikottavissa. Asioidessa kaupassa puhekielessä on rennompi ote eikä fraasien viljely ole niin tarkkaa. Ajauduimme äskettäin juttusille vanhemman rouvan kanssa bussipysäkillä, kaunista turkkia viljellyt vanhempi rouva innostui kuullessaan meidän juuri muuttaneen Ankarasta ja paljastui itse samaisen kaupungin kasvatiksi, ah ankaralaiset ovat niin säntillisiä ja tavat kuuluvat jo puheesta, täällä sen sijaan puhutaan kuten toimitaan, vähän sinne päin ja miten sattuu, valisti rouva meitä tuhahdellen ennen kuin hyvästeli meidät asianmukaisin fraasein, samoin me, Iyi günler Hanimefendi, iyi yolçuluklar size! ( Hyvää päivänjatkoa arvoisa rouva, hyvää matkaa teille!)


Edellisessä työpaikassa olin ajoittain todellakin kieli solmussa jos olin tekemisissä vahvaa idän murretta puhuvan turkkilaisen kanssa, monesti oli pyydettävä puhujaa useita kertoja toistamaan, hidastamaan ja tarkennettava vielä sana sanalta.  Hankalimpia olivat tilanteet puhelinkeskusteluissa, turkkilaisen kanssa puhuessa elekieli on niin suuressa osassa että sen avulla ymmärretään jo paljon, vaikka murre olisi vaikea on elekieli ainakin yhdistävä tekijä. Yhdessä ankaralaisessa lempikahvilassani omistajat olivat mustanmeren rannikolta saapuneita ja toisinaan kysymykset menivät minulta ihan ohi, Kim bu Fadime? ( Kukas tämä Fadime on?) kyselyyn ihmettelin miehelle että nyt muistaa vanha herra tytön nimen väärin, ennenkuin selvisi että Fadime on alueen naisista käytetty nimitys. Eri kaupungeissa ja kielialueilla on ihan omia sanoja ja fraaseja, eikä niitä ulkomaalainen ainakaan opi kuin ajan kanssa.

Murteen lisäksi oman sävyn puheeseen tuo kulttuuri, jonkun sanonnan perimmäinen tarkoitus saattaa selvitä vasta vuosia myöhemmin, taustalla on vanhoja uskomuksia, perinteitä ja historiaa. Miksi lapselle leperrellään ne kadar çirkin bu çocuk? (mikäs pieni rumilus tämä lapsi onkaan?) Lasta kutsutaan nätisti rumaksi koska liika kehuminen vetää puoleensa pahoja ja vahingollisia katseita. Lainasanat taas ovat vääntyneet turkkilaisittan ja toisinaan on vaikea ymmärtää asiayhteyttä. Kesti pitkään ennenkuin ymmärsin miksi suihkun jälkeen toivoteltiin saatler olsun? (Kulukoon tunnit) Alkuperäinen toivotus on ollut Sıhhatler olsun, sıhhat juontuu arabinkielisestä sanasta, joka tarkoittaa terveyttä mutta sanonta on aikojen kuluessa muotoutunut turkiksi toiseen muotoon.

Turkin kieli on antoisa kieli oppia eikä murteiden sekamelskaa kannata pelätä, kaupungissa asuja jää alussa niiden ulkopuolelle sillä kouluissa ja työpaikoilla on yleensä käytössä yleiskieli, turkkilaiset ovat armollisia ulkomaalaisen oppijan apureita ja otettuja yrittämisestä. Pienissä kylissä harjaantunut kielen oppija kohtaakin sitten usein jo ihan oman kielimaailmansa. Alueiden murteet asuvat vahvasti pienissä teekuppiloissa, joissa pössytellään vesipiippua ja pelataan tavlaa, vanhempien taksikuskien suussa, markkinapaikoilla torimummojen puheissa ja vanhan kansa parissa.

Onko sinulle sattunut hassuja kielellisiä kömmähdyksiä tai murteiden väärinkäsityksiä?

Kommentit

  1. Mielenkiintoisia murrekimurantteja! Englannin luulisi olevan aika simppeliä ja helppoa kieltä, mutta ei se sitä aina ole. Itsellä Bristolissa asuessa oli todella vaikea ymmärtää paikallista murretta. Se on kaukana kuningattaren englannin kieliopista ja tosi bristolilaiset vielä tuntuvat mutisevan. Minulla oli itseni kanssa sääntö, että kehtasin kysyä kolmesti "Pardon" ja sen jälkeen vain hymyilin idioottimaisesti toivoen, että ihminen vain totesi jotain kysymyksen kysymisen sijaan. Mieheni tottui seurustelun alusta puhumaan minulle sellaista selkeää englantia. Isänsä kanssa puhuessa hänkin puhuu aika vahvaa Bristolin aksenttia (ja minä en aina ymmärrä, mitä appiukko sanoo).
    Englantia monen monta vuotta opiskelleena törmäsin ääntämyskiemuroihin, joita en muistanut kouluajalta. Kerroin työkaverilleni kampaamosta Glouchester roadilla (äänsin aika lailla kuten kirjoitetaan). Työkaveri ei tuntenut kyseistä katua, mikä minusta oli kummallista. Sitten selvisi, että paikka lausutaa Gloster...eipä tullut ensimmäisenä mieleen. Nimi Gillian, naisella ollessa lausutaan Z-alkuisesti ja miehellä geellä. Siitäkin irtosi työkavereilleni naurut (ulkomaalaisen kustannuksella saa yleensä hyvät naurut...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti ole helppoa, uskon sen, olin nuorena Englannissa lukion jalkeen kielta oppimassa ja hotellissa töissa, huh, alkuviikot olivat yhta tuskaa kun tajusi ettei kouluenglanti tuntunut riittavan mihinkaan ja murteet olivat aika vahvoja. Tuo kolmen kerran saantö kysyessa kuulostaa tutulta :) Jossain vaiheessa ei vaan enaa jaksa/ viitsi toistella kysymysta.

      Poista
  2. Tuosta rumiluksesta tuli mieleeni... Muistan huvittavan hetken täällä Argentiinassa kun menin kauppaan pikkupoikani kanssa ja myyjä huudahti "¡¿Cómo estás, mamita?!" eli mitäs kuuluu pikkuäidille - ja minä tällaisesta tuttavallisuudesta hiemän hölmistyneenä vastaamaan että joo ihan hyvää vain. Tilanne alkoi selvitä kun kadulla aina silloin tällöin joku leperteli "pikkuäidille" - täällä siis pikkupoikia(kin) kutsutaan mamitaksi, pikkuäidiksi. Olen yrittänyt vaatia selitystä tällaiseen älyttömyyteen paikallisilta, mutta olen saanut vastaukseksi vain tomeran "niin se vain on, älä nyt yritä sitä järkeillä sen enempää".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on AINA tehty taalla, joo tuttu juttu, ulkomaalaisen on turha kyseenalaistaa kummallisuuksia :D

      Poista
  3. Todella mielenkiintoinen postaus, en ole vielä juurikaan murteista perillä joten oli kivaa lukea jotain esimerkkejä. Kerran erään tutun perheen miehen vanhemmat olivat tulleet kylästä vierailulle ja mietin että kylläpäs puhutaan vaikeita kun en tuntunut ymmärtävän paljoakaan, myöhemmin mieheni sanoi ettei hänkään ymmärtänyt kaikkea :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murteet ja sanat voivat olla niin vahvoja ettei minunkaan mies valttamatta ymmarra, korva tottuu ajan kanssa ja nyt huomaan jo tottuneeni taman alueen murteeseen enka kiinnita niin huomiota siihen kuten alussa.

      Poista
  4. Tuo idän murre on kyllä jotain niin... en edes keksi sanaa. Joudun useasti pyytämään miestäni sanomaan selkeämmin, puhumaan hitaammin jne. kun en vain saa sanoista mitään selvää! Samoin hän lyhentää joitain sanoja ja kirjaimia jää pois, birtane vääntyy bitane (onko tämä yleistä?), sama kun minä opetan yksi, kaksi, kolme, neljä ja itse lasken yy kaa koo nee :D Tietenkin kun kyselen häneltä, niin hän myös opettaa minulle omalla murteellaan, saa nähdä tarttuuko tulevaisuudessa minuunkin jonkinnäköinen "idän murre", vaikka ei idässä asustellakaan. Paljon paremmin ymmärrän televisio-ohjelmia ja musiikkia, kun lausunta on selkeämpää. Mieheni on joskus hyvin vaikea ymmärtää sitä, että minulle pitää puhua vähän erilailla, kuin samaa kieltä puhuvalle veljelle :D Idässä vaikeinta oli myös se kielten sekamelska, kun en ollut ihan varma puhuuko henkilö nyt turkkia vai kurdia ja se saattoi vaihtua kesken keskustelun. Englantilainen ystävättäreni puhuu turkkia ja hänkin meni aivan sekaisin yrittäessään minulle kääntää, kun yhtäkkiä kielikin vaihtui :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idan murre on todella vahva ja tosiaan hankalaksi asian tekee kurdin kielen sanat joita usein lisaavat turkin sekaan tai vaihtavat kesken lauseen kielta! Entisessa työssa koin etta tuolta allueelta puhujan kanssa mulla oli toisinaan melkoinen kielimuuri edessa, alueella on myös paljon naisia, jotka eivat osaa turkkia kun kaikki naiset eivat ed. paase joillakin alueilla kouluun.Tuo sanojen lyhentely on tosi yleista ympari turkkia, eri murteissa lyhennetaan vahan eri tavoin tai vaihdetaan kirjaimia ( esim d muuttuu t-kirjaimeksi).

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen postaus ja aihe, kiitos tasta :) mulle ainakin avautuin turkin kielen maailma taas vahan enemman.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoista! Täällä on aika paljon aksentteja,riippuen mikä tausta on. Minua luullaan melkein aina argentiinalaiseksi,jostain syystä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mielenkiintoista argentiinalaiseksi, mua on luultu vaikka minkamaalaiseksi, italialaiseksi (!) puolalaiseksi...jne.

      Poista
  7. Mulla on usein vaikeuksia telugun kanssa, sillä kielessä on ihan järkyttävän suuria paikallisia eroja. Miehen kotikaupungin "murretta" ymmärrän (sattuneista syistä :-D) oikein hyvin, mutta jonkin toisen alueen murretta en ymmärrä välttämättä sanaakaan, mikä on minusta aika käsittämätöntä. En ole vielä päässyt selville, mistä erot lopulta johtuvat - onko kyse ihan sanastoeroista, onko puheen nuotti niin erilainen, onko kyse jostain muusta vai tästä kaikesta yhteensä. Puhujissakin on hirveästi eroja, sillä jotkut puhuvat todella selvästi (ja minunkin korvaani ymmärrettävästi :-)) ja sitten taas jotkut tuntuvat nieleskelevän puolet sanoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoremman vaen keskuudessa murteet eivat ole niin vahvoja, poikkeuksena on mun mielesta itaiset murteet silla ne ovat poikkeuksetta jotenkin niin hallitsevia ja ainakin mulle vaikeita. Nyt kun muutimme pois Ankarasta, huomasin vasta miten vahva murre Ankarassakin on, siella asuessa korva tottui. Intia on ymmartaakseni huiman rikas kielien ja murteiden suhteen.

      Poista
  8. KÄvin nyt oikein miettimään, että onko minulla ollut joskus vaikeuksia ymmärtää jotakin turkkilaista murteen takia, mutta ei tullut mieleen. Entinen siivooja kyllä puhui kovin kyläläisesti, mutta kyllä siitäkin tolkun sai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kylla ollut vaikeuksia toisinaan, meidan entinen siivooja oli mustalta merelta ja hanella oli todella vahva murre ja tuntemattomia sanoja, rouvan juttuja ymmartaakseni sain kylla pinnistella, idan murre on mulle vaikeaa jos se on kovin vahvaa.

      Poista
  9. Itse olen huomannut, että vaikka moni antaakin ulkomaalaisen yrittää ja ovat iloisen yllättyneitä jos joitakin sanoja turkkia osaa niin löytyy myös heitä jotka ovat sitä vastaan. He eivät halua ulkomaalaisen oppivan ja käyttävän kieltä yhtään. Jos sattuu vahingossa yrittämään huomaa kyllä pian, että on parempi vaihtaa englantiin (saattavat vihaisestikin asiasta sanoa). En tiedä olisiko tilanne erilainen, jos olisi turistin sijasta maahan muuttanut, mutta ainakin turistina näin. Onneksi kuitenkin on niitä, jotka antavat yrittää ja auttavat oppimaan, kiitos heille :) Heidän kohdalla jotka ovat sitä vastaan olen ratkaissut tilanteen niin, että puhun myös itse vain englantia enkä auta heitä esimerkiksi suomen oppimisessa. Tosin itse en sano heille etteivät he saisi yrittää tai muuten ilkeästi, minä vain itse vastaan ja puhun englanniksi... monesti se kyllä saa heidätkin vaihtamaan takaisin englantiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, tahan ilmiöön muistan törmanneeni lomakohteissa, se on arsyttavaa enka oikein tieda mista se perimmiltaan joidenkin kohdalla johtuu. Turistialueen ulkopuolella ei tallaista oikeastaan ole koska monien enkunkielen taito on huono, joskus kyllakin sita hieman taitavalla on kova tarve kayttaa englantia. Olen myös törmannyt hyvaa englantia osaavien kohdalla siihen etta joillakin on kova tarve kayttaa englantia, tuntuu etta joissakin piireissa on siistia puhua vierasta kielta vaikka kaikki eivat sita edes osaisi.

      Poista
  10. Täällä Kanadassa, Quebecin provinssissa puhutaan ranskaa, mutta se on minulle kamalan vaikeaa ymmärtää. Helposti puolet puheesta menee minulta ohi. Kävimme Ranskassa lomalla ja ymmärsin KAIKEN! Tuntui oudolta olla poissa kotoa ja ymmärtää enemmän kuin kotona ollessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas on sitten vahva murre Quebecin alueella, tasta tuli mieleen etta minulla on taalla ulkomaalainen ystava jonka kanssa puhumme turkkia, minusta on helpompi ymmartaa hanta kuin vahvaa murretta puhuvaa turkkilaista.

      Poista
  11. Tämä sopisi pääpiirteittäin muuten myös Britteihin, vaikka moni varmaan kuvittelee englannin olevan todella selkeää. Täällä tosin suurin jakauma murteiden eroilla ei ole kylä-kaupunki akselilla vaan yhteiskuntaluokkien välillä, sillä monet pienet kylät vetävät hyvätuloisia ja paremmin koulutettuja kaupungista maalle. Vanhemmat sekä vähemmän kouluja käyneet ovat täälläkin murretta varmaan eniten käyttävä ryhmä. Paikallisia sanoja on sanakirjaksi asti, eli jos hataralla kouluenglannilla tänne eksyy ja vastaan tulee oikein kunnolla murretta vääntävä niin voisin kuvitella että alussa menisi varmaan suurin osa ohi kun osa veilä mumistaan samaan sössöön. Yksittäisiä sanoja käytetään kyllä tosin puheessa laajasti ja koulukin taitaa niitä pyrkiä vaalimaan.
    Fadime olisi hen tai lassie. Sanoja pyöritellään ja kirjaimia vaihdellaan myös, esim. the auld rid hoose doon the burn = the old red house down the river, Whaur's yer wee waynes? = Where are your children?, Aye = yes, nae = no. Dae ye ken? = Do you know? Ääntäminenkään ei aina mene sääntöjen mukaan (Milngavie = Mul-guy).

    Muistelisin että anoppi selkeytti Turkin eri murteita jonkin verran alkuaikoina vain sanomalla saman selkeämmin ja/tai hitaammin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sellaista muminaa on mahdotonta ymmärtää. Muistan kun olin parikymppisenä ensimmäistä kertaa Englannissa, työharjoittelussa, ja joka aamu nuori mies toi muistaakseni maitopullot työpaikalle ja tervehdin aina korrektisti Good Morning. Mies vastasi aina, mutta se kuulosti minusta ihan suomalaiselta Moilta! Kerran sitten lopulta kysyin pomoltani että miten on mahdollista että se mies sanoo minulle Moi kun minä sanon Good Morning, ja pomoni nauroi pitkään ja vastasi että kyllä se vastaa sinulle ihan englanniksi Morning!

      Poista
    2. Minakin olin nuorena lukion jalkeen Englannissa töissa, luulin hyvalla kouluenglannilla parjaavani, joo ekana paivana ymmarsin etten tajua mitaan, murre oli vahvaa ja kaikki meni ohi monta viikkoa. Huh!

      Poista
  12. Tiiätkö mitä sana avrat tarkoittaa ja onko se murretta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tarkoittaa kasittaakseni naista, nyt en ole kylla varma ( joku viisaampi voi korjata!) mutta kasittaakseni kaytössa Anatolian kylaalueilla, kaupunkilaispuheessa avratilla on mielestani aika negatiivinen kaiku.

      Poista
    2. Kuulin jostain että tarkoittaa vaimoa. mutta jos tarkoittaa naista niin kuulostaa kyllä vähän negatiiviselta..

      Poista
  13. joo voi tarkoittaa myös vaimoa, hevosta(!).....

    VastaaPoista
  14. Minulle on muutamia kömmähdyksiä sattunut, lähinnä töissä. Olisi kyllä kunnon kielikoulutus tarpeen, jota itseasiassa mietitäänkin. Muutamissa kielissä meinaa jotkin sanat mennä sekaisin, jolloin koko lauseen merkitys muttuu. Joskus aiheuttaa hassuja tilanteita.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit