keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kotiäitiys ja pussin nyörit tiukille

Suuri kotiäitien määrä jaksaa ihmetyttää Turkissa, naisista kolmannes käy töissä ja loput hoitavat kotia, lapsia sekä itseään. Toki sekaan mahtuu myös harmaalla alueella työskenteleviä, jotka eivät näy tilastoissa. Hoidetaanko ensisijaisesti itseä vai kotia ja lapsia riippuu yhteiskuntaluokasta, ylemmissä luokissa kotiäidit ovat paremminkin hienostorouvia, joiden aika kuluu ravintoloissa ystävien kanssa, kuntosalilla ja kauneussalongeissa kun taas maaseudulla on vielä alueita, joissa kaiken mahdollisen hoidon lisäksi kerätään polttopuita ja hoidetaan karjaa, kotiäidin käsite on siis melko lavea.


Kotiäidiksi heittäytyminen tuntuu olevan Turkissa jokaisen naisen oikeus vaikka nuoremmassa polvessa on jo miehiä, jotka toivovat että kotiin kannettaisiin mieluummin kaksi kuin yksi tilipussia. Kotiäitiys ei ole nimittäin ilmaista eikä valtio tue sitä. Moni nainen on töissä lapsen syntymään asti mutta edelleen moni jää sen jälkeen kotiin, syitä on monia; kulttuuri, jossa se on hyväksyttyä, matala koulutus ja pieni palkkaiset alat, epäluottamus hoitopaikkaan tai hyvien hoitopaikkoen osoittautuminen liian kalliiksi. Turkin lain mukaan nainen, joka irtisanoutuu työpaikastaan avioliiton vuoksi, on oikeutettu työnantajan maksamaan könttäsummaan, joka riippuu työvuosista ja palkasta. Nykyisin kotiäidin on myös mahdollista kerryttää eläkettä eläkekassaan ilman aiempaa työhistoriaa.


Kotiäitiys ja lapsen kasvattaminen on kuitenkin kallista puuhaa yhden palkalla ilman valtion avustuksia. Alusta asti kaikki maksetaan itse, raskaudenseurannat ja synnytykset, valtiolla ne ovat maksuttomia mutta moni haluaa hoidattaa itseään yksityisellä maksullisella sektorilla. Lastentarvikkeet, vaatteet, vaipat ja ruuat, mahdolliset yllätyksenä tulevat sairaudet, joihin halutaan nopea hoito yksityisellä sektorilla vaativat kaikki melkoisen summan rahaa. Turkissa on tarjolla laatua laidasta laitaan, kaikista halvimmalla saa leluautoja, joiden pyörät irtoavat kotimatkalla ja verkkareita, joista jää värivanat lapsen jalkaan parin pesunkin jälkeen. Turkki on tällä hetkellä halvempi maa kuin aikoihin eurooppalaiselle turistille liiran alamaissa keinumisen vuoksi mutta paikallisien palkkapussi pysyy samana ja hinnat jatkavat vain nousuaan.

Valtion avustus on 80 tl maitorahaa, joka maksetaan heti synnytyksen jälkeen sekä maitoavustus, jota voi anoa suoraan omalta korttelipäälliköltä, perheen koon mukaan kotiovelle toimitetaan viikottain kestomaitoa. Köyhyysrajan alapuolella sinnittelevien perheiden on mahdollista anoa valtiolta avustusta, avustussummat Turkissa ovat kuitenkin usein sellaisia että ne ovat lisiä eivätkä pelasta perhettä ahdingosta. Apuun tarvitaan siis perhe ja suku.

Muutamia hintoja liittyen lapsen hoitoon

Vaipat n. 20 tl / paketti riippuen merkistä
Maito n.3 tl/ litra
Vihannes- ja hedelmäsose 3-4 tl/purkki
Liha- ja erikoissoseet 4-6 tl/purkki
Korvike n. vkoksi  18 tl
Yksityinen lastenlääkäri (vakuutusturvaan kuuluvalle) n.40 tl/kerta
Lasten pinnasänky alkaen n. 200 tl
Lasten syöttötuoli alkaen n. 50 tl

Lastenvaatteita ja leluja saa markkinoilta parilla liiralla, harmi vain että monet tuotteet eivät läpäise allergia- tai turvallisuustestejä, edullisessa ketjuliikkeessä paitoja ja housuja saa noin 10-20 tl/kpl. Sama koskee tutteja, rintapumppuja, lasten ruokailuvälineita, rattaita, pinnasänkyjä ja tekstiilejä, halvalla saat usein huonolaatuisia ja jopa vaarallisia tuotteita kun taas paremmat tuotteet ja tuontitavara tuntuvat käsittämättömän kalliilta turkkilaiseen elintasoon suhteutettuna.


Monen keskiluokkaisen ja sitä varakkaamman paikallisen kotiäidin elo näyttää kuitenkin melko mukavalta, vauvavuosien jälkeen nappula laitetaan tarhaan, jonka kuljetus noutaa kotiportilta aamuisin ja palauttaa kotiin iltapäivällä, siihen jää aikaa hoitaa kotia ja itseään. Turkin lomailija on varmasti kiinnittänyt huomiota kaupunkien lukuisiin kahviloihin ja kampaamoihin sekä niissä aikaa viettäviin rouvaporukoihin, kotiäidit ne siellä turisevat keskenään. Itse olen melko tarkka ja kitsas rahankäyttäjä näin kotona ollessani mutta moni turkkilainen kotirouva katsoo edukseen saada tuhlata mukavan summan rahaa kahviloihin, vaatteisiin ja kampaajalle. Erona on ajatusmaailmojen ero, itse ajattelen että turhat tuhlailut ovat pois yhteisestä pussista enkä istu päivittäin kahvilassa tai kampaamossa kun taas paikallinen rouva kokee sen kotirouvan palkaksi ja viis veisaa mistä se on pois.

Meillä vauva-aika on ohi ja tyttö on jo pieni neiti, pienet vaatteet ja vauvatavarat on annettu pois, rattaat ovat vielä käytössä mutta rahat eivät enää uppoa juuri vaippoihin, lastenlusikoihin tai -pulloihin, maitoakaan ei tarvitse enää kantaa kotiin litroittain. Seuraavaksi rahat uppoavatkin sitten hoitopaikkoihin ja koulukuluihin.

Oletko kokenut lapsen kasvattamisen ja kotona olemisen kalliiksi? Onko asuinmaasi valtion tukijärjestelmä avustanut lapsen kasvatuksessa?

8 kommenttia:

  1. Itseä hirvittää vähän nyt äitiyslomalle olo taloudelliselta kannalta, mutta täytyy vaan elää niukemmin. Hoitovapaalle toivon pystyväni jäämään pariksi kuukaudeksi, ainakin siihen saakka kun pikkuinen on vuoden. Itsestä myös se, että se lyhennetty työaika Suomessa ei kyllä ole kovin lyhennettyä - 4 päivää töissä on tosi pitkä aika olla pikkuisesta erossa. Englannissa tuo töihin paluu oli todella helppo, koska siellä olisin voinut tehdä esim vain pari päivää viikossa - tietenkin se näkyi palkkapussissa, mutta oli kuitenkin parempi kuin ei mitään. Täytyy sanoa, että jos taloudellinen tilanne sallisi, niin jäisin varsin mieluusti kotiäidiksi. Englannissa se on paljon yleisempää kalliista tarhoista johtuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me on eletty todella saasteliaasti viimeiset 3 vuotta mutta toisaalta kaikkeen pakolliseen on ollut varaa eika elama ole tuntunut mitenkaan tiukilla olemiselta, jotain mihin ennen tuhlattiin on jatetty pois mutta toisaalta paljon on saatu tilalle, yhdessa oleminen ja siita nauttiminen on noussut tarkeammaksi ja siita on osattu ottaa enemmin irti. Minakin tekisin mielellani viela ainakin tulevina vuosina kun palaan töihin osa-aika töita tms. jos se vaan on rahallisesti jarkevaa, aika nayttaa.

      Poista
  2. Välillä kävin Englannissa töissä ihan vaan pitääkseni työpaikan ja sairasvakuutuksen takia. Hoitokulut olivat Lontoossa asuessa aivan hirveän korkeat. Kallista on täälläkin. Olen ollut kotona kahteen otteeseen kaksi vuotta. Onneksi mies tienasi ja töitä riitti. Meillä on ollut myös au paireja helpottamassa arkea, silloin kun pojat olivat pienempiä ja me kumpikin kävimme töissä. Hirveitä summia on lastenhoitoon mennyt vuosien varrella, mutta nyt on jo paljon helpompaa. Osa-aikatyö on sopinut minulle hyvin, vaikka kyllähän se palkassa tuntuu. Nyt ei ole mennyt enää muutamaan vuoteen senttiäkään hoitokuluihin. Jee! Kotiäitinä ole ei oikein sovi minulle, vaikka kyllä minä noista kotona vietetyistä vuosista nautin. Lopulta tuli aina sellainen tunne, että nyt töihin ja äkkiä. Kyllä sille minunkin palkalle löytyy joka kuukausi käyttöä! Eläminen on niin kallista,vaikka emme mitään luksuselämää vietäkkään. Pelkästään kahden auton pitäminen maksaa maltaita.Emmekä tosiaan aja millään uusilla autoilla.

    Edessä on kalliit opiskeluvuodet x 2, joten se mikä tulee myös menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa-aikatyö houkuttelisi minuakin tai jonkunlainen sillisalaatti työmaa, jossa olisi mahdollista jarjestaa aikaa arkeen enemmin omilla ehdoilla kun vain työnantajan ehdoilla, mika on sitten rahallisesti jarkevaa onkin ihan eri asia. Olen nauttinut naista 3 vuodesta kotona vaikka kylla minullakin on sellainen tunne etta taman vuoden loppua kohden olisi ehka aika palata töihin, toisaalta taas ei yhtaan, elama on niin kivaa juuri nyt nain. Niin ja ne tulevat opiskelut, huoh..

      Poista
  3. UKssa voi äitiyslomaa ottaa enintään vuoden josta viimeisek 3kk on palkatonta. Äitiysloman palkka vaihtelee työnantajan ja työtulojen mukaan. Päivähoitomaksut ovat korkeat, mutta pienituoloiset perheet voivat saada niihin avustusta. Keskiluokkaisten voi tulla edullisemmaksi jäädä kotiin jos pieniä lapsia on useampi. Osa-aikatyö tuntuu olevan yleistä monella alalla, muttei valitettasti omallani. Onneksi täällä tunnetaan kuitenkin käsitys joustavista työajoista ja vuosilomia on kiitettävästi. Esikoulu alkaa 3-vuotiaana ja koulutus on ilmaista. Turkin koulumaksut on varmaan yksi niistä mitä minua hirvitti siellä eniten. Täällä yksityiskouluja on melko vähän, mutta maksut sunnilleen samaa luokkaa kuin turkissa (n. 30000TL/vuosi/lapsi). Kun kolme lasta laitetaan täällä yksityiselle parin kymmenen kilometrin päässä olevalle ala-asteelle silloin kun vieressä on ihan hyvä julkinenkin niin vähän miettii että missä on pää ja häntä. Lukion nyt vielä käsitän, mutta jokainen tavallaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen tarjoama mahdollisuus olla pitkaan kotona on aika harvinaista, aitiyslomien lyhyyttakin suurempi ongelma on taalla mielestani se, etta paivahoitojarjestelma on osittain kehittymatön, paljon on puhuttu maksuttomasta hoidosta 1-5v. lapsille, joiden aidit ovat työelamassa mutta mitaan konkreettista ei ole viela tapahtunut, valtion puoli on edullinen mutta useat paikat puolipaivaisia ja kokopaivainenkin on ongelmallinen silla työpaivat on pitkia, lapset sairastavat ja ammattiliitot ovat heikkoja, monen naisen lahtö työelamaan tyssaa siis ihan yksinkertaisesti sen mahdottomuuteen...

      Poista
  4. Itseäni taas jaksaa ihmetyttää kotiäitien vähäisyys täällä Suomessa, ja varsinkin negatiiviset asenteet kotiäitejä kohtaan. Aivan kuin äitien paikka olisi vain ja ainostaan töissä ja lasten laitoksessa (eli päiväkodissa), jo aivan pienestä pitäen, huh. Minusta pienten lasten äitiys ja palkkatyö eivät vain sovi yhteen, sen näkee kaikista töissäkäyvistä äideistä, jotka ovat suurimman osan aikaa aivan burn-out... En itse jaksaisi sitä viikkoakaan. Mutta muuta ei täällä oikein yleisesti hyväksytä. Joten kotiäitiyden suhteen sallivampi kulttuuri kuulostaa ihanalta. Niin, ja ne ns. "taloudelliset realiteetit" ovat aina niin suhteellisia ja ennemminkin makuasia (kokemusta on), vaikka tapa millä niistä puhutaan sen kieltääkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta jokaiselle perheelle pitaisi sallia se oma valinta ja totta puhut etta Suomessa kotiaiteja katsotaan aika kieroon, kuin vahempialyisia, joista ei ole mihinkaan? Meille minun kotiaitiys on ollut osittain pakkokysymys silla odotan edelleen kaksoiskansalaisuuden myöta työlupaa, nyt aika alkaa olla taysi ja tyttö tayttaa pian 3, mielellaan lahtisin jo sorvin aareen ja tienaamaan, tosin lyhennetty työviikko tai osa-aika duuni ainakin alussa saattaisi olla hakusessa. En halua etta elama on pelkkaa työta, kiiretta ja stressia vaan siihen pitaa mahtua myös perheen oma aika, vaikka sitten edelleen pussin nyöreja kiristellen.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!