Rutiini perheen arjessa

Olimme miehen kanssa eräänä iltana syömässä ja lasillisilla, tutustuimme kotikulmiin ja nautimme tunnelmasta, ukki ja mummi olivat lapsenvahtina ja me saimme kahdenkeskistä aikaa. Kello kävi jo puoltayötä kun teimme lähtöä tupaten täynnä olevasta ravintolasta, osa asiakkaista istui viinipullon kanssa seurustelemassa, toiset olivat tulleet syömään. Aikuisten joukossa oli mukana pienet vauvat ja lapset, pienimmät vetelivät jo hirsiä ja suuremmat istuivat tai juoksentelivat keskenään. Ohitimme kotimatkalla rimpsun alueen rakı&balik ravintoloita, joista jokaisessa näkyi myös pikkuihmisiä, osa selvästi tottuneena ravintolassa käymiseen.


Olen pyrkinyt noudattamaan tytön kanssa jonkunlaisia rutiineita, tosin ajan kanssa aika monesta on lipsuttu ja olen alkanut miettimään ovatko ne kaikki oikeasti hyödyllisiä? Valmentavatko ne vai tuleeko liian tiukista rutiineista este sopeutua yllättäviin muutoksiin? Oman kokemuksen mukaan suomalaisissa perheissä vannotaan pitkälti rutiinien nimeen, noustaan ja herätään samaan aikaan, syödään samaan aikaan, ei harrasteta extempore kylään- tai ulos lähtemisiä vaan rauhoitetaan ilta kotiin. Tiedän kokemuksesta että se helpottaa ainakin arkea monessa mielessä sillä hetkellä mutta toisaalta kyllä haaveilen että tyttöön tarttuisi ennakkoluulottomuutta ja sopeutumiskykyä siinä määrin ettei elämä olisi vain yhtä suurta rutiinia.


Olemme menovuosien jälkeen aikamoisia kotihiiriä mutta tykkäämme käydä joskus ulkonakin, lapsihan tottuu ja oppii tekemällä ja ainakin meidän eloa helpottaa ettei tytöstä tulisi orjallisen sidottu aikatauluihin ja rutiineihin, ne kun ovat Turkissa riippuvaisia monesta asiasta. Turkissa kyläillään ja käydään piknikillä sekä ravintoloissa lasten kanssa, syyksi kieltäytyä kutsusta ei käy puute lastenhoitajasta tai villistä lapsesta. Kun tyttö oli pieni kävin usein kahvilla tai lounaalla ulkona, iltaisin kutsuimme toisinaan kavereita kylään, tyttö nukahti sitten omia aikojaan. Neidin ehdittyä parivuotiaaksi, tuli ravintolareissuista sen verran tuskaista ettemme vähään aikaan uskaltautuneet ulos syömään. Jossain vaiheessa tuntui että vieraiden aikana tyttö ei nukahtanut ja stressikäyrä nousi, ruokakaan ei maistunut. Lomareissulla stressasimme venyvistä nukkumisajoista ja ruokahaluttomuudesta. Onneksi tajusimme rauhoittua ja jatkoimme elämää. Ravintolareissut ovat taas hiljalleen palanneet elämään, silläkin uhalla että tytöllä on tylsää ja osa ajasta menee vähän pipariksi. Kyllä se siihen tottuu.


Lasten  nukkumaanmenoajat ovat täällä todella venyviä, mihinkään ei jätetä menemättä sen vuoksi että pitäisi olla jo nukkumassa, ilta on tarkoitettu merenrannassa kävelyille, puistoissa istuskeluihin, tuttavien tapaamiseen ja hyvästä ruuasta nauttimiseen. Yläkerran naapureiden meno kovenee siinä vaiheessa kun meillä normiarkena aletaan jo rauhoittumaan. Meillä noudatetaan nykyisin joitakin rutiineita mutta muutama on tippunut matkan varrella, nukkumaan mennään edelleen aikaisin mutta jos illalla on vieraita tai olemme menossa iltalenkille, laitan tytön päiväunille myöhemmin. Ruokien kanssa en enää stressaa aikatauluista sillä tyttö syö suhteellisen hyvin, aamupala on ainoa rutiini, muissa voidaan joustaa tilanteen mukaan. Kotia ei juosta lounaan takia jos puistossa on meno parhaimmillaan, retkeä ei jätetä väliin rutiinien takia, eväät otetaan mukaan tai yritetään löytää syötävää matkalta, syödään kunnolla kun kotiudutaan. Päikät nukutaan tai ollaan nukkumatta ohjelman mukaan, kylpyyn mennään kun ehditään ja kahvilassa saa pullan tai jäden jos ei muu maistu.

Voisin kuvitella että monille monikulttuurisille perheille lomamatkat toisen puolison kotimaahan rikkovat päiväjärjestystä ja laittavat elon päälaelleen, Suomessa emme ole käyneet vähään aikaan mutta lomamatkoilla huomattiin ettei kodin arkea voi viedä matkalaukussa mukana. Nyt se arkikin on alkuaikoja vaihtelevampi. Turkissa eloa helpottaa se, että tottuu lipsumaan rutineeista ja vaihtamaan suunnitelmia, siihen olisi varmaan lapsenkin ainakin jossain asioissa hyvä tottua. Turkkilainen maailma kun on läpikotoisen muuttuva ja vaatii sopeutumista muuttuviin tilanteisiin, on varmasti helpompi pärjätä tulevaisuudessa koulussa ja työelämässä sekä sosiaalisissa suhteissa ellei orjallisesti noudata rutiineja vain noudattamisen vuoksi.

Mitä mietit rutiineista lapsen kohdalla? Rutiineja vai vaihtelevaa rytmiä, vaiko jotain siltä väliltä?

Kommentit

  1. Tämä ei nyt liity lasten rutiineihin sillä siitä minulla ei oikein vielä ole kokemusta, vaan siitä kun mainitsit sen raki&balik alueen. Voisitko suositella jonkun hyvän mutta kuitenkin suht edullisen kalaravintolan Izmiristä? Minä & poikaystäväni rakastamme molemmat kalaa ja syötiin viime syksynä Alsancakin Veli Ustan kalaravintolassa (rantakadulla) kahden hengen meze,raki &balik - illallisen ja laskusta tuli 130 tl, onhan tämä vähän kalliimmalla puolella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veli Usta taitaa olla aika kivalla paikalla jos oikein muistan, tuo 130 tl on kahdelta hengelta sinansa aika normaali hinta koska alkoholi on nykyisin niin kallista, pieni rakı pullo maksaa pelkastaan kaupassa melkein 40 tl ja ravintolassa sen hintaan tulee muutama kymppi paalle, ellei enemmankin. Karşıyakan puolella on myös paljon rakı&balik ravintoloita, esim. Bostanlin alueella on pieni kadunpatka (rantakadun suuntainen) Şht.Cengiz Topel caddesi, jonka varrella on paljon pienia kalaravintoloita, osassa on menutarjous, joten niita kannattaa katsella. Turkissa paras kala-aika ajoittuu talveen silla kesalla taalla on kalastuskielto ja hinnat nousevat, tama on tietysti ikava juttu juuri kesalla lomaileville.

      Poista
    2. Okei, Kusadasissa saimme vastaava illallinen,paitsi että söimme vain yksi kala eikä kaksi, kuudellakympillä...Toisaalta hinta taisi olla kaverihinta :)

      Poista
  2. Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Meillä pidetään kotona yllä jokseenkin samoja rutiineja päivästä toiseen mutta viikoittain tai joskus useamminkin rutiineista lipsutaan myös. Rutiinit ovat oman kokemukseni mukaan lapsille tärkeitä. Mutta toisaalta heille on kivaa ja tosiaan tärkeää ja hyödyllistäkin mielestäni, että osaavat sopeutua myös aikataulunmuutoksiin ja yllätyksiin.

    Suomessa lomilla olen ollut vähän hämmästynyt siitä miten niin monet tuntuvat olevan arkoja lähtemään omien rutiinien ulkopuolelle pienten lasten kanssa. Osa kavereista osaa mahtavasti joustaa ja tavata meitä harvinaisia vieraita jos johonkin aikaan ja ties missä, mutta osa kavereista on jäänyt tapaamatta kai ihan vain siksi, että tapaaminen ei ole helposti sopinut heidän päiväjärjestykseensä. Ymmärrän kyllä, että pienten lasten ja esim työn yhteensovittaminen voi olla hankalaa ja stressaavaa eikä innosta ex tempore -hengailuun. Mutta kyllä se silti vähän yllättää kun itse olemme tottuneet niin toisenlaiseen menoon lastemme kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin myös etta perusrytmi on hyva pitaa suurimman osan viikkoa samana mutta luulen etta rytmin rikkominen ja asioiden tekeminen erilailla tekevat ihan hyvaa, osa ihmisista kun on aikuisenakin pelottavan kiinni rutiineissa, tuntuu etta koko maailma horjuu ellei ruoka ole pöydassa klo 17. Taallakin on vakisin oppinut hylkaamaan osan rutiineista ja olen siita ihan mielissani, ei ne aina olekaan niin tarkeita vaan extempore hommat ovat myös lapsille yhta hauskoja kuin aikuisille.

      Poista
  3. Itse ainakin tykkään lapsen kanssa rutiineista. Ei minuuttiaikataulusta, mutta kyllä helpotti vauva-arkea kun älysin aloittaa rutiinit päivään lapsen ollessa parin kk ikäinen. Englannissa tuntui olevan vähän tuntemattomampi nuo rutiinit - vauva sopeutetaan vanhempien arkeen. Myös tuo "pakollinen" ulkoilu vauvan ja lapsen kanssa ei ainakaan neuvolan suosituksissa ollut. Tottakai rutiineista poikkean, mutta en lähtisi kuitenkaan esim. ravintolaan päiväunien lähestyessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin lapsi sopeutuu perheen arkeen, itse kannatan tassa asiassa kultaista keskitieta mutta jokaisessa perheessa on omasta mielestani tarkeaa löytaa ne kullekin parhaimmat tavat. Olen itse halunnut etta meidan oma elamakin jatkuu ja tytar sopeutuu siihen, toisaalta tyttö on tietysti meille ykkönen ja tilanteet elavat sen mukaan jaksaako lapsi lahtea vaikka myöhemmalla ulos vai ei.

      Poista
  4. Joo, kyllä meilläkin rutiinit on, mutta ei enää niin tiukat kuin vauva-aikana. Tosin silloinkaan ne ei olleet mitään minuuttiaikatauluja. Mutta kyllä ne helpottaa ja rauhoittaa lasta kummasti, kun tietää mitä milloinkin on luvassa ja rytmittää omaakin päivää, kun tietää, että ah, kohta lapsi (toivottavasti) nukkuu päikkärit ja minä nostan jalat kohti kattoa :)

    Nyt, kun lapsi on jo vähän isompi, joustetaan enemmän. Luin kylläkin jonkun tutkimuksen, että lapsen muistiin vaikutti jopa jo tunninkin heitto iltaunille menossa. Olen kuitenkin ajatellut, että sitten ku kouluun mennään niin pitää taas tiukentaa tuota unille menoa ja muitakin rutiineja. nyt voi vielä viettää huoletonta lapsuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vauva-aikana tarkemmat rutiinit helpottivat elamaa mutta ei meilla silloinkaan ihan kovin tarkkaa ollut, rutiinit otettiin kehiin aina kun tuntui etta homma ei toimi, ruoka ei maistu tai lapsi vasyy liikaa, jotain piti muuttaa ja kokeilla uusia aikatauluja, nykyisin kaikki saa venya ja paukkua aika vapaasti kun tyttö on jo vahan isompi.

      Poista
  5. Vähän siltä väliltä; arkisin päivät kuluvat usein melko samalla rutiinilla, mutta ei kuitenkaan minuuttiaikataululla. Tämä johtuu osittain kahden vanhimman lapsen koulun asettamista aikatauluista; lapset tulevat keskellä päivää kotiin syömään jne. Joinakin arkipäivinä tosin käyn esim. torilla, jolloin normaaliaikataulut menevät ihan päälaelleen. Kun lapsia oli vain yksi, en noudattanut niin kovin tarkkaa rutiinia; lapsi nukkui päiväunet vaikka rattaissa ja välipalat oli usein mukana eväiden muodossa. Useamman eri-ikäisen lapsen kanssa "rutiinittomuus" onkin haastavampaa. Teemme toki edelleenkin asioita "extemporee", mutta huomattavasti aikaisempaa vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ma uskon etta isomman katraan kanssa rutiineista tulee pelastus monessa asiassa ja niita on vaikeampi rikkoa, yhden lapsen kanssa tama asia on helpompi kun mennaan vaan hanen ehdoilla ja onhan se extemporeilu vaikeampaa kun on useamman henkilön haluamiset kyseessa.

      Poista
  6. Terveiset täältä pohjois-suomesta! Päädyin blogiisi puolivahingossa jonkin linkin kautta ja jäin koukkuun. Kirjoitat ihailtavan sujuvasti ja informatiivisesti mitä moninaisimmista asioista. Olen nyt lukenut kaikki blogitekstisi parissa päivässä ja mielessä olisi jos vaikka mitä kysyttävää. Joittenkin postausten kommentteja luin, mutta ajan säästämiseksi ja eteenpäin luku-urakassa päästäkseni suurimmaksi osaksi kommenttiosiot jäi väliin.

    Kiitokset kuitenkin kurkistuksesta turkkilaiseen maailmaan, osa oli tuttua omilta lomamatkoilta ja turkin ohjelmista osa ihan uuttakin juttua. Taisit saada minusta blogisi vaki lukijan :-)

    Seinäkärpänen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Seinakarpanen ( mika nimike :D :D )
      Olipa kiva kommentti, tuli hyva mieli joten kiitos! tervetuloa mukaan ja laita vaan kysymyksia jos mieleen tulee!

      Poista
  7. Minusta rutiinit ovat hyviä varsinkin vauva-aikana, mutta vähän isompana on hyvä elää tilanteen mukaan ja soveltaa - päikkärit voi nukkua autossa ja ulkoa voi ostaa syötävää kun on huomattu että on jo iltapäivä eivä ruokaa olla vielä syöty. Ulkona vietetyt päivät tai kyläilyt ystävien luona ovat varmasti muistorikkaampia kokemuksia. Aamupala on varmaan se muuttumattomin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep ma sovellan juuri tata nukutaan missa voidaan ja milloin voidaan, sama syömisen kanssa aina silloin kun on ohjelmaa tai jotain kivaa, uskon myös etta hauskat hetket jaavat kivempina mieleen kuin se kotia vakisin raahaaminen juuri silloin vain koska on pakko. Meillakin aamupala on se muuttumattomin, ihan kai meille kaikille :)

      Poista
  8. Jotkut lapset parjaavat hyvin ilman minuutintarkkoja rutiineja, joillakin pienikin muutos rutiineissa voi laittaa paivan sekaisin. Sama taitaa olla aikuisillakin :) İtse nautin rutiineista ja siita kun kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, Turkissahan se ei aina ole mahdollista joten olen kai pikkuhiljaa tottunut eivatka poikkemat enaa niin ahdista. Iltavalvomisia emme harrasta ja onneksi sellaisiin ei kovin usein tarvitse menna.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, olisi janna tietaa onko tata tutkittu, onko se osittain periytyvaa ja kuinka paljon on opittua. Mulla on kaksi puolta asiassa, toisaalta nautin aikataulutetusta paivasta mutta toisaalta kammoksun ja tulen hyvalle mielelle kun hommat meneekin niin kuin ei pitaisi ja silti kaikki on tyytyvaisia. Turkki on varmaan opettanut nauttimaan yllattavista kaanteista ja relaamaan.

      Poista
  9. Italiassa käydään n.kerran viikossa perheellä ulkona syömässä. Suomessa eräänä kesäiltana oli tarkoitus mennä pizzeriaan syömään.Ovimikko katsoi
    meitä tosi pahasti ja sanoi ilkeâsti, "
    "Tänne ei tulla pienen lapsen kanssa
    ryyppäämään" Silloin ajattelin, että jotain on pahasti pielessä tässä yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, taalla ei menna ulos ryyppaamaan vaan viettamaan aikaa porukalla, ihmiset osaavat kayttaa alkoholia tai olla kayttamatta, seura on paaasia. Voi aikoja, voi tapoja.

      Poista
  10. Italiassa käydään n.kerran viikossa perheellä ulkona syömässä. Suomessa eräänä kesäiltana oli tarkoitus mennä pizzeriaan syömään.Ovimikko katsoi
    meitä tosi pahasti ja sanoi ilkeâsti, "
    "Tänne ei tulla pienen lapsen kanssa
    ryyppäämään" Silloin ajattelin, että jotain on pahasti pielessä tässä yhteiskunnassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit