lauantai 6. syyskuuta 2014

Kaksikielisyyden uudet tuulet

Heinäkuussa tyttö täytti 3 ja monessa asiassa ollaan taas uudessa vaiheessa. Hommia on keksittävä, neiti haluaa osallistua ruuan tekoon ja siivoamiseen, nikkarointihommiin ja kynnetkin on muistettava maalata. Kyselyikä on täällä, äiti mikä on taivas, missä on Suomi, minne aurinko meni ja missä Helmi-koira on? Uhmakohtaukset tulevat ja menevät, oman tahdon kanssa taistellaan ja mikä mielenkiintoisinta, kieli kehittyy vauhdilla. Kesän aikana aiemmin heikommassa asemassa ollut turkin kieli on vahvistunut. Suomen kielen sanavarasto on kehittynyt ja itsensä ilmaiseminen käy aiempaa helpommin.


Kielen vaihtaminen turkista suomeen tai toisinpäin käy sujuvammin kuin ennen. Ymmärrys siitä, kenelle puhutaan milläkin kielellä tuntuu automatisoituneen. Miehen kanssa tunnemme olomme toisinaan hölmöläisiksi kun tyttö selittää juuri äidilleen tokaisuaan miehelle hitaasti artikuloiden turkiksi, miettinee että tajuaakohan tuo puupää nyt varmasti, onneksi teillä on kaltaiseni täysin kaksikielinen tulkki, kuinka te pärjäsitte ennen minua? Sitä sopiikin ihmetellä.

Kirjojen lukeminen kiinnostaa nyt aiempaa enemmin, olemme ottaneet luettaviksi myös muutamia vanhoja kirjoja, joiden yksinkertaiset aurinko on keltainen tai pupen eväskori on sininen, saa tyystin uuden valon syttymään tytön silmiin. Turkinkieliset lastenkirjat tyttö kiikuttaa baballe ja suomenkieliset äitille, äiti älä viitti ja baba yapma huudetaan peräkkäin. Ilmaisuihin on tullut hauskuutta ja syvyyttä, mummi on niin vaikea ja äitin tukka on taas pystyssä, naurattaa. Illan tullen, juuri ennen unentuloa, alkaa pulina. Toisinaan asiaa päivän varrella tapahtuneesta on niin paljon, että niiden sanoiksi pukeminen tuntuu edelleen haastavalta. Ikävä, ilo ja suru ovat ilmaistavissa pienen tytönkin elämässä, toisinaan on ikävä babaa, joka on töissä tai mummia ja ukkia, jotka palasivat loman jälkeen kotiin.


Tytöstä huomaa että vanhemmat tykkäävät eläimistä, linnut ja luonnonilmiöt kiinnittävät eniten huomiota, lähes kaikki eläimet ovat tuttuja molemmilla kielillä. Baban ja tytön yhteisiä lempiohjelmia ovat eläindokumentit, lempileluihin kuuluvat eläinten pienoismallit ja joka päivä käymme tarkistamassa  lähimarketin linnut, kulmakahvilan kilpikonnan ja puistomme pulleat kissat. Eläimistä riittää tarinaa ja ihmettelemistä. Paras paikka Izmirissä on eläintarha hassuine apinoineen. Numerot, värit ja kellotaulu ovat nykyisen kiinnostuksen aiheita, joten laskemme yhdessä rappusia, autoja, tarkkailemme markiisien ja ravintolan pöytäliinojen värejä.


Tyttö on reipas ja menee puistossa heti muiden lasten luo, merhaba kajahtaa ja leikit alkavat. Turkin kielen kehittymisen myötä leikkikavereita on löytynyt helpommin, joskus lapset saattavat juosta luokseni kysymään olemmeko englantilaisia, hollantilaisia tai jopa espanjalaisia. Izmirin alueella kaksikielisiä tuntuu olevan todella paljon, joten sinänsä meidän keskenäinen vieras kielemme ei kummastuta, lähinnä kiinnostaa. Turkin kielen kehityksen myötä kivi on vierähtänyt sydämeltäni, ei tuo puhu mitään tai se on ulkomaalainen sulkivat toisinaan tytön leikkien ulkopuolelle vielä keväällä. Itseni on vaikea arvioida onko tytön puheessa aksenttia suomea puhuessa, turkissa tuskin vaikka se saattaa aavistuksen laahatakin jäljessä ikäisiään. Suomen kielellä tyttö puhuu monesti kirjakieltä ja omaa karjalan murretta sekottaen, äiti minulla on tänään paljon asioita hoidettavana, tulee selkeällä kirjakielellä kun taas en mie tiiä mitää, kuin suoraan karjalaisen suusta.

Turkin kielen saralla tyttö on oppinut ottamaan paikalliseen tapaan osaa yhteisöön, merhaba ja kolay gelsin putkahtavat automaattisesti neidin suusta kaupoissa ja kahviloissa, hän muistaa kiitellä ja hyvästellä kaikki poskisuudelmin ja jää jopa suustaan kiinni matkalla puistoon vastaantulevien kanssa. Kesän aikana majatalossa on vieraillut useita suomivieraita ja sen huomaan puheenkehityksessäkin. Suomen kielen kirjaimet ja äänteet tulevat selkeästi ja aika usein tyttö yllättää osaamalla hankalia uusia sanoja tai lauseita. Vaikka Suomi on Turkissa syntyneelle ja kasvaneelle ihan vieras paikka niin selvästi se pohdituttaa pienessä mielessä, Suomessa asuu meillä kyläilijöitä, muumit ja sieltä tulevat hapankorput. Tarhan aloitus tuo kaksikielisyyteen taatusti uusia tuulia ja haasteitakin suomen kielen ylläpitämisen suhteen. Maanantaina se sitten alkaa, ensin tutustumisjaksolla ja viikko eteenpäin tarhan päiväjärjestyksellä, tyttö ei varmasti osaa vielä jännittää, vanhemmat enemminkin. Tulevina viikkoina luvassa siis tarinoita tarhaan sopeutumisesta.

31 kommenttia:

  1. Mukava kuulla että turkkikin on lähtenyt sujumaan! Pitäkää vaan kiinni myös siitä suomen kielestä, nyt kun tarhakin alkaa niin on varmasti entistä tärkeämpää että tyttö kuulee paljon suomea kotonaan jottei see pääse hiipumaan kokonaan. On se kyllä kätevää kun löytyy noin taitava tulkki ihan omasta takaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain olisi tarkoitus, musta tuntuu lahipiiria seurattuani etta se kakkoskieli kylla pysyy hyvin matkassa mukana kunhan vain jaksaa puhua johdonmukaisesti suomea, tuntuisi kummalliselta puhua tytölle turkkia koska meidan kieli on ollut alusta asti suomi.

      Poista
  2. Hauska toi tulkki!:) Ihanan tuntuinen tyttö sulla..:) Jatka vain sinnikkäästi karjalan ja suomenkieltä, tyttö kun oppii täydellisen turkin ympäristöstään koulun myötä.:) Munkin äiti ja mummi Karjalasta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tullu yllatyksena etta sulla on juuret Karjalassa :D Se on totta, etta se turkinkieli tulee ymparistösta automaattisesti.

      Poista
  3. Ihana postaus! Nyt kun meilläkin alkaa tulla sanoja suomeksi ja turkiksi, ajattelin kysyä miten johdonmukaisesti olette kummatkin puhuneet tytöllenne omaa äidinkieltänne? Esimerkiksi jos on juuri tullut jotain sanoja tai juttuja joita hän on oppinut turkiksi niin käytätkö hänen kanssaan niitäkin kun tiedät että hän osaa ja ymmärtää vai oletko toistanut samat suomeksi? Tuntuu jotenkin luontevalta toistaa sillä kielellä mitä hän sanoo, mieskin joskus toistelee hänen sanomiaan suomeksi. Vai pitäisikö johdonmukaisemmin pitää periaatetta yksi kieli per henkilö? Muutenhan näin pienellä menee sanat vielä sekaisin, sanoo sillä kielellä millä osaa :) Mutta tosi mielenkiintoinen aihe ja olen miettinyt näitä paljon viime aikoina, toivon että suomikin kehittyy siinä mukana vaikka turkista tuleekin tässä tilanteessa vahvempi kieli.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me puhutaan johdonmukaisesti molemmat omia kielia, mies saattaa joskus toistella suomenkielisia sanoja mutta itse en kylla turkin sanoja toistele. Meilla on taalla tuttujen kaksikielisia lapsia ja sellaisissa perheissa, joissa aiti puhuu sekaisin kahta kielta huomaa kylla jo pienesta asti ettei lapsi valttamatta valitsekaan automaattisesti aidin kanssa taman kielta. Kielikylpy tuntuu vievan puhetta aina paljon eteenpain, meilla vierailevat suomalaiset tutut ovat olleet tarkeita ja tutuilla, joilla on mahdollisuus olla pidempia aikoja lasten kanssa toisinaan Suomessa, on usein vahvempi suomen kielen taito sitten myöhemminkin. En ole asiantuntija mutta yksi kieli per henkilö on musta paras saantö.

      Poista
    2. Kiitos, parempi siis pysyä suomenkielessä vaikka kyllä sitä aina ihastuu kun tyttö on oppinut jotain turkiksi ja toistelee sitä innoissaan :) Turkin sukulaiset käy kyllä nyt paljon useammin kuin Suomen sukulaiset ja ovat pitkiä aikoja kerrallaan, siinä huomaa miten turkinkieli kehittyy. Toivottavasti päästään joku päivä taas Suomessa käymään jo kielenkin kannalta, pitempiä aikoja ei varmaan voida olla mutta toivottavasti reissuista saadaan kuitenkin paljon irti.

      Viivi

      Poista
  4. Kiva että molemmat kielet sujuvat nyt hyvin:) Kaksikielisyys on rikkaus:) Mukavaa tarhailua tytölle,iso muutos edessä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, katsotaan miten tarha lahtee sujumaan :)

      Poista
  5. Kaksikielisyysjutut on aina mielenkiintosia, tosi kiva postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kavin juuri lukemassa sun kuulumisia Adanasta, ne vasta mielenkiintoisia onkin!

      Poista
  6. Toi olikin hyvä kysymys, että pidättäytyäkö yksi kieli per henkilö vai miten tukea lapsen kielenkehitystä. Meillä molemmat vanhemmat puhuvat molempia kieliä lapselle. Pääsääntöisesti toki omaansa, mutta minä esimerkiksi toistan aina nähdessämme vaikka siilin, että siili, kirpi, koira köpek jne. Onkohan tässä mitään järkeä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.perheaikaa.fi/jutut/lapsi-perheessa/vanhemmuus/kuinka-tukea-lapsen-kaksikielisyytta/

      Tuossa on linkki vaestöliiton sivuille, missa on ainakin ihan hyvia perusvinkkeja kaksikielisyyden onnistumiseen. Kielten sekoittaminen ei ymmartaakseni ole hyva juttu, silla kaksikieliselle rakentuu ikaankuin kaksi kielikeskusta ja on tarkeaa, etta han oppii kielen automaattisen vaihdon, suomalaisille puhutaan suomea ja turkkilaisille turkkia.

      Poista
  7. Ihana ja mielenkiintoinen postaus! Varsinainen rikkaus lapselle, kun osaa puhua kahta eri kieltä :)

    Kuvakortteja kannattaa suosia myös lapsen kielen kehityksessä, niitä saa mm. täältä: http://papunet.net/materiaalia/kuvapankki

    Annatteko muuten tytön käyttää kolmipyörää sisällä? Me ollaan kielletty sen takia, kun vauhti tuntuu menevän toisinaan vähän liian hurjaksi. Ulkona sitten mielummin. ;)

    Minkälainen asunto teillä muuten on? Kuinka monta neliötä? Onko omistus vai vuokra? Onko teillä lupa remontoida? Tekisitkö meille joskus asunnostanne postauksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaankin vierailtu tuolla papunetin sivustolla, se on hyva!

      Jos haluaa niin saa meilla ajaa kolmipyöralla kotonakin, yleensa se ei kylla kiinnosta kun silla liikutaan puistoon ja kauppaan. Neliöita taitaa olla 160, ollaan vuokralla eika aiota tahan jaada, joten tasta asunnosta tuskin tulee sen kummempaa postausta, olemme aikeissa myyda entisen asunnon ja katsotaan sitten uutta asuntoa. Jonkunlainen postaus on varmaan tulossa asunnon etsinnasta tms.

      Poista
  8. keräätkö muumimukeja? Kuinka monta sulla on niitä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En keraa, ollaan saatu niita lahjaksi ja ne on meilla kylla paivittain kaytössa, sopivan kokoiset:)

      Poista
  9. Meidän esikoinen lähti reilu kolme vuotiaana osa-aikaisesti turkkilaiseen päiväkotiin. Hän oli silloin niin sosiaalinen, että tylsistyi kotona ja saatiin samalla hyvä kielikylpy turkkiin. Hyvin se sujui. Toivottavasti teilläkin menee helposti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti meillakin kay niin, meilla on sama vika etta tyttö on alkanut kesan aikana tylsistya kotona, kaipaa isompaa porukkaa ja siina touhuamista ihan selvasti, toivotaan siis etta hankin sopeutuu tarhaan hyvin!

      Poista
  10. Haluaisin tietää, että miksi ette jää nykyiseen asuntoon? Minkälainen seuraava asunto olisi? Löytyisikö sieltä Turkista mitään kivaa rivitalon tyyppistä, jossa olisi oma piha? Minkälaiset asiat teille ovat tärkeitä ja mitä pitää asunnosta löytyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasta lisaa myöhemmin postauksessa, mika liittyy asumiseen ja vaatimuksiimme. Rivareita on tosi vahan ja viihdymme aika kivasti kerrostalossa.

      Poista
  11. Erikoisia uteluita täällä teidän asumisesta :DD ihan noin niin kuin yleisesti minusta on aika harvinaista, että ihmiset ostaisivat asunnon, jossa on ensin ollut vuokralla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma valotan lisaa asumisasioita yleisesti ja omalta kannalta loppuviikosta :D Turkissa on tietysti sellainen asia, etta vuokralla asuminen ennen ostoa on hyva juttu, asuintalot, niiden kulttuuri ja asuinymparistö vaihtelee rajusti alueiden sisalla, asunnon kunnon lisaksi toinen puoli on melkein nama asiat, ne kun ovat aika merkittavassa osassa taalla, niista on hyva olla tietoinen ennen ostopaatösta.

      Poista
  12. Pirteän oloinen pikku tulkki teillä :) Nyt kun suomi tulee virtana niin siitä on hyvä aloittaa tarhassa. Suomikaan tuskin heikkenee turkin vahvistuessa kun teillä tuntuu olevan yksi kieli, yksi henkilö periaate. Meillä taisi mennä aika monta vuotta ennen kun lapsi hoksasi kunnolla, että äitikin ymmärtää/puhuu turkkia huolimatta siitä että kuuli minun puhuvan turkkia päivittäin muille, muttei koskaan hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sasse :) Ma olen aika vakuuttunut etta homma etenee juurikin nain, molemmilla vanhemmilla oma aidinkieli, silloin ei haittaa etta aiti puhuu ymparistössa muille turkkia, koska nehan turkkilaisia ajattelee lapsi ja aiti sitten taas sen hassunkielen puhuja :)

      Poista
  13. Tiedätkö onko sitä tutkittu, meneekö se yleisesti niin, että lapsi oppii ensin vahvempana äidin puhuman kielen? Muusta kieliympäristöstä riippumatta? Jos siis oletetaan, että molemmat vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään?

    En muista olenko aikaisemminkin kiitellyt sinua siitä, että vaikka lapsesi onkin kuvissa, eivät hänen kasvonsa näy. Minusta se on hienoa lapsen yksityisyyden kunnioittamista.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa, en muista etta tallaiseen olisin törmannyt mutta luulen etta lapsi oppii vahvempana usein sen kielen alussa, jota han eniten kuulee. Meilla mies on enemmin töissa ja mina olen ollut kotona tytön kanssa, olisiko sitten toisinpain jos mies olisikin ollut kotona? Meilla on kaksikielinen tuttavaperhe ja heidan lapsi vuoden tyttöamme nuorempi, hanelle alussa taas turkin kieli on kehittynyt vahvempana, tosin ehka siita syysta etta aiti ei puhu omaa kielta ehka niin johdonmukaisesti.

      Mulle on ollut alusta asti halu pitaa lapsen ja miehen naamakuvat pois blogista, en keksi mita hyötya tytölle voisi siita olla ja varsinkin kun on liian pieni tekemaan asiasta paatösta. Kiitos Venla!

      Poista
  14. Oi niin se aika vierähti, että neitikin lähti päiväkotiin. Jos muistan oikein niin päädyitte julkiseen päiväkotiin, eikö niin? Entä onko se lähellä vai joutuuko viemään kauemmas? Tsemppiä kaikille uudesta muutoksesta!=)

    -Riikka Helsingistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla vaan, tyttö menee kunnalliseen ja matkaa meilta on muutama km, taalla Karşıyakan alueella aloitettiin kahdessa kunnallisessa 36kk tayttaneiden pienten ryhmat. Kiitos Riikka!

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!