keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Mitä muut meistä ajattelevat?

Ulkomaalainen nainen paikallisen miesystävänsä kanssa lähtee viemään miehen edellisestä liitosta olevaa poikaa miehen ex-anoppilaan. Nainen jää talon ulkopuolelle istumaan autoon ja mies suuntaa kerrostaloon pojan kanssa, ajankuluksi nainen avaa radion ja kuuntelee rokkia, ihanaa ei mitään lällypoppia vaan radiosta tulee kerrankin kunnon tavaraa. Tulee kuuma ja nainen avaa ikkunan. Pian mies juoksee talosta ulos, laita ikkunat kiinni tai musiikki hiljaiselle, mitähän naapurit ajattelevat kun luukutat täällä musaa, entisen anoppilan edustalla? Nainen suuttuu, ja mitä väliä tuntemattomilla naapureilla, ettäs kehtaat tulla räyhäämään.


Nainen on turkkilaisen aviomiehensä kanssa rannalla, vieressä on seurue nuoria turkkilaisia poikia, jotka vilkuttelevat ulkomaalaiselle naiselle, välillä kuuluu supatusta, onkohan se venäläinen, on se, tietenkin se on. Miehellä alkaa mitta täyttyä, nainen ei ole moksiskaan. Lopulta mies räjähtää. Harppoo poikalauman luo, joka saa kuulla kunniansa, seuraavaksi kauempana istuvan sedän luo, joka on poikalauman vahtijana, setäkin saa kuulla mitä mies ajattelee teinilaumasta, joka huutelee hänen vaimolleen. Naista hävettää, idiootti, pilasi kivan rantapäivän mukuloiden takia, eihän tähän huvita enää jäädä.


Nainen matkustaa turkkilaisen miehensä ja lapsensa kanssa kotimaahansa. Eräänä päivänä tavataan naisen entinen poikaystävä, mies on kohtelias, vastaa kun kysytään muttei niin puhelias kun yleensä. Nainen ja ex-poikaystävä juttelevat vanhoja, muistelevat opiskeluaikoja ja käyvät läpi yhteisiä tuttujaan, mitä kellekin kuuluu. Mies nauraa oikeissa kohdissa muttei vaikuta kovinkaan rentoutuneelta.  Tapaamisen jälkeen mies avautuu, ei enää ikinä, ainakaan minä en tule mukaan. Miten nöyryyttävää, istuin kuin idiootti siinä, tajuamatta mitään, olen varma että ex-poikaystävä piti minua pilkkanaan ja haaveili edelleen sinusta. Huoh, ajattelee nainen eikä edes aloita luentoa ystävyydestä miehen ja naisen välillä.


Uusi miniä esittelee anopille ja kälylle hamettaan, ajatelkaa, ostin tämän 15 vuotta sitten sellaisesta kaupasta, jota ei ole enää olemassakaan, maksoi silloin 50 markkaa, katsokaa, ei ole mennyt miksikään, hyvin mahtuu ja taitaa olla tullut jo toiselle kierrokselle muotiinkin, kestääköhän vielä kolmannen kierroksen? Miniää naurattaa, anoppi ja käly yskivät toisiaan vilkuillen. Seuraavana aamuna anoppi seisoo takki päällä ulko-ovelle, nyt mennään ostoksille, ostetaan sinulle uusia vaatteita nyökkäillen miniän suuntaan. Miniä aikoo kertoa jotain ekoilusta, kierrätyksestä mutta onkin hiljaa ja ottaa ostoksista kaiken irti.


Ulkomaalainen nainen on miehensä kanssa turkkilaisessa anoppilassaan. On äskettäin avioiduttu, joten anoppilassa on riittänyt kultakolikoiden tuojia ja onnittelukäyntejä. Viimeisenä iltana odotellaan vielä miehen tätiä perheineen, kello käy ja kaikkia haukottaa. Eivät ne varmaan enää tule, eiväthän? Aamulla nuoripari on lähdössä autolla takaisin kotikaupunkiin, työt odottavat joten herätys on ennen kukonlaulua. Pimpom, tervetuloa, ihanaa että pääsitte tulemaan! Teetä, börekiä? Ilta kuluu, teemukit täyttyvät, miniä nuokkuu ja miehen ilme on kireä. Anoppi ja appi täyttävät teemukeja kilpaa, lisää börekiä, mihinkäs teillä nyt on kiire? Lopulta vieraat lähtevät, nuoripari suuntaa vihaisena nukkumaan, oliko pakko täyttää kolmannenkymmenenneljännenkerran teemukit? Tietenkin, vieraat ovat kuninkaita, mitä sukulaiset ja naapurit ajattelisivat jos meillä ei kestittäisi vieraita kunnolla, niin mitä?


Turkkilaisen elämän yksi suurempia dilemmoita, mitä muut meistä ajattelevat, saa toisinaan ulkomaalaisen haukkomaan happea. Yhteisöllisyys se taas siellä kolkuttelee paikallisen selkäytimessä, jotta elämä jatkaisi kulkuaan ilman suuria konflikteja, on muistettava naapurit, sukulaiset, työkaverit, kaimat ja marketin kassat, etiketit, tavat, kunnioitus ja kohteliaisuudet. Toisaalta monia turkkilaisia ei voisi vähempää kiinnostaa avata illalla ovea teelle tunkeville vieraille tai olla hyvää pataa kaukaisen sukulaisen kanssa, joka on aina peeaa. Tarinat ovat vuosien aikana korviin kantautuneita ja yksi ihan itse koettu. Arvaatko mikä?

28 kommenttia:

  1. toi viiimeinen? menikö pahasti pieleen? hyvä juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei mennyt kun ekalla oikein, kiitti :)

      Poista
  2. En oikein osaa sanoa mikä on se sun kokemasi,mutta hyvä juttu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemman ikapolven turkkilaiset ovat kasvaneet siihen, etta aina on mietittava muita, nuoret onkin sitten jo erilaisempaa sorttia tassa asiassa, ainakin useimmat.

      Poista
  3. Aika hurjia juttuja. En ole taalla Israelissa vastaavia kuullut.

    VastaaPoista
  4. Olisko toi entisen poikaystävän kohtaaminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kylla se oli se vieraiden kestitys anoppilassa :)

      Poista
  5. Huhhuh :-) Mä arvaan hamejuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sekin olisi voinu hyvin olla, anoppi varmaan yllattyisi jos tietaisi tytön vaatekaapin suomalaisista kirpparilöydöista muttei taitaisi enaa yllattya :)

      Poista
  6. Meillä jotenkin mää oon pahempi miettiin mitä muut ajattelee, mut me asutaankin suomessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Suomessa ei niin eleta lahekkain, vierekkain ja toisten varassa, saa olla enemmin miten lystaa, voi kylla taallakin nykyisin mutta alueesta riippuen on tiukemmat sosiaaliset saannöt.

      Poista
  7. Kiva juttu taas Petra! Kiitos! Jotain oli taas tuttuakin Italiaan verratessa, Varsinkin mun edesmennyt anoppi aikanaan oli aina huolissaan "mita muut ajattelee", ja ma vasta Italiaan muuttaneena annoin sille aika paljon paanvaivaa , joutu raukka selitteleen vahan joka suuntaan omituista miniaansa..onneksi ajat ovat muuttuneet..:) Suomessa taas ei mietita,"mita naapuri ajattelee", vaan "hairiintyyko naapuri". Mun poikani soitti skypen kautta mulle Suomesta kol.21.illalla
    niin naapurilta tuli kirje postiluukkuun, etta poikani hairitsee kun puhuu liian kovalla aanella, niin myohaan illalla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, Suomi ja Turkki on varmaan aika aaripaita tassa asiassa :D Taallakin vanhemman sukupolven keskuudessa tama 'mita muut ajattelee' on paljon tarkeampaa kuin nuorten. Luin juuri jostain naistenlehdesta jutun suomalaisesta asianajajasta, joka on erikoistunut naihin naapurihairiö-juttuihin, ihmiset tekevat valituksia mikronkilahduksesta klo 22 jalkeen ja juurikin tallaisista niinkun sun pojan kohdalla....uskomatonta. Asianajaja sanoi jutussaan etta luulee taman johtuvan siita, etta monille suomalaisille kerrostalokulttuuri on vierasta, halutaan oma rauha mutta unohdetaan kanssaihmiset.

      Poista
  8. nää oli hauskoja :) onneksi oma mies ei huolehdi liikaa muiden mietteitä. mulle on myös sattunut tuo viimeinen tarina, sillä erotuksella että lähdin nukkumaan ja jätin miehen sukulaisineen juomaan teetä keskenään. olen ollut koko tämän ajan siinä käsityksessä että se oli ihan ok, mutta kuka tietää mitä ne ajattelevat :D joissain vastaavissa tilanteissa olen tietoisesti ottanut riskin että olen epäkohtelias, en tyyliin tarjoile teetä juurikaan vieraileville sukulaisille, saati muita antimia (ei meillä edes ole yleensä mitään sellaista tarjottavaa). toivon että pistävät ulkomaalaisuuden piikkiin...:D

    yksi mihin olen herännyt niin naapurit/naapurusto. meillä kun ravaa kavereita ja tuttavia vieraana (suomesta ym.), osa miehiä, niin huolehdin kyllä vähän että miltä näyttää kun niitä ramppaa ja minä heidän kanssa - oma mies usein töissä joten olen vieraiden kanssa kaksistaan. en ole saanut viitteitä että kukaan ajattelisi mitään mutta mutta... parempi varmaan seuraavakin miespuolinen tuttu esitellä serkkuna vastapäisen kaupan sedälle. oma mies ei ole sanonut näihin mitään, eli häntä ei kai kiinnosta. no, tulipas jaettua tuokin, inspiroiduin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla kay havettavan vahan paikallisia sukulaisia kylassa, syysta etta kukaan ei asu lahella ja mies ei ole kovin sukurakas, ainoat on siis miehen lahiperhe jotka ei onneksi odota etta tee kiehuu jatkuvasti tms. Kylla meilla aina jotain tarjotaan, niin suomalaisille kuin turkkilaisillekin mutta pitka-aikaisemmat vieraat ovat onneksi, molemmista maista, omatoimisia.

      Meillakin kay paljon kavereita Suomesta, sellaisille talon asukkaille joiden kanssa vaihdetaan enemminkin kuin paivaa paivaa tervehdykset, heidat yleensa esitellaankin kun tavataan rapussa, en ole minakaan, en taalla enka Ankarassa, huomannut etta se herattaisi kummastusta. Yksinaiset vierailevat miespuoliset kaverit on kylla aina helpompi esitella sukulaisina, toisaalta en tieda herattaisikö se juurikaan kummastusta vaikka esittelisi kaverina moderneilla alueilla?

      Poista
    2. :D meillä sama (onneksi) turkkisukulaisten kanssa, äiti ja isä käyneet molemmat kerran, ja veljet muutaman kerran (yhden yön tms). eivätkä soittelekaan kuin viikoittain. äidin helmassa roikkuva turkkimies olisi pahin kaikista, suhde olisi ehkä mahdoton...

      meidän alue on kyllä ihanan moderni eli en usko että mulla hirveää mainetta on, tai jos, niin sitten ovat todella kaksinaamaisia koska aina hymyilevät ja kuulumiset vaihdetaan.... mutta yksin matkustavat miehet ja oma mies aina 'poissa' on kyllä vähän riski yhdistelmä. jatkan serkkujen esittelyä....:D

      kerää ihmeessä näitä turkkitarinoita muilta, joillain teemoilla tms. vaikka, ja yhdistele ne omiin kokemuksiisi, tms. olisi hauska lukea lisää.

      Poista
  9. Musta tuntuu että Turkin päässä vierailessa, itse olen enemmän se joka stressaa siitä mitä muut ajattelee. Mies ja mihen suku katsoo monia asioita sormien läpi koska oon ulkomaalainen. Mieheltä kun varmistelen voinko jotain tehdä tai sanoa usein vastaus on "totta kai, ne tietää ettet oo turkkilainen" voi olla että siihen tulisi muutos jos Turkissa asuttaisiin pysyvästi.

    Täytyy kyllä myöntää että Suomessakin sitä joutuu aina välillä miettimään mitä muut ajattelee. Täällä kun tietyt ihmiset olettaa liiton päättyvän ennen kuin alkaakaan, koska toinen osapuoli on Turkkilainen. Sellaisille ihmisille sitä ei halua antaa yhtään "lisä syytä" epäillä liittoa ja sen kestävyyttä. Toki sitten niille jotka tilanteen tietää oikeasti voi manata sitä kuinka mies ei vaihtanutkaan lupaamaansa lamppua jne ;)

    Hauskoja tarinoita, vaikka varmasti itse tilanteessa ei aina niin mukavaa olisikaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, alussa varsinkin ulkomaalaisella annetaan paljon anteeksi, jossain vaiheessa aletaan sitten sanomaan etta pitaisihan sinun tuo ja tama tietaa kun olet ollut taalla niin kauan. Toisaalta nuoremman polven keskuudessa ulkomaalaisuus on hieno juttu useimmiten ja ulkomaalaisten tavat tutumpia. Riippuu myös varmaan paljon suvusta etta miten turkkilaiseksi nama olettavat ulkomaalaisen kaantyvan, meilla mies nimenomaan toivoi ettei minusta tulisi kovin turkkilaista vaan olisin se ulkomaalainen jonka tapasi, hyva niin.

      Poista
  10. Olipa hauska ja mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
  11. Tätä postausta luki ilolla, ja useaan kertaan hörähdin nauramaan. Asustelen itse Perussa, joten törmään kulttuurieroihin päivittäin omassakin arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, etta nauratti, kylla taalla aika usein naurattaa monissa tilanteissa. Wau Perussa, kuulostaa todella mielenkiintoiselta!

      Poista
  12. Hieno juttu taas Petra! :) Yhteisöllisyys on tosiaan Turkin ihanin ja toisessa tilanteessa taas raivostuttavin puoli ;) Tosiaan alussa saa "etikettivirheitä" paljonkin anteeksi, mutta mitä pidempään maassa asuu niin ulkomaalaisen odotetaan tietyissä asioissa vähän tai enemmänkin turkkilaistuvan jossain mielessä. Itsessäni huomaan "turkkilaistumisen" tapahtuneen joissain asioissa luonnollisesti, joissain asioissa taas pidän suomalaisuudestani kiinni kynsin ja hampain ikuisesti. Mielestäni ihminen muuttuu aina ajan kanssa ja ympäristö ei voi kyllä olla vaikuttamatta siihenkään asiaan. Ei minua siltikään saa tarjoamaan 34:ää kuppia teetä kellekään vieraalle jos olen rättipoikkiväsynyt vaan silloin kyllä tietoisestikin olen hieman epäkohtelias ja annan vieraiden ymmärtää yskän ;) Tässä asiassa voi sanoa, että onneksi olen tietyissä asioissa tehnyt heti alussa rajat selväksi täkäläisen suvun kanssa ja onneksi on ulkomaalainen ja sen kautta asia yleensä ymmärretäänkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! :) Juuri nain, yhteisöllisyydella on puolensa ja toisensa...paasaantöisesti se on kuitenkin positiivista kun osaa suunnistaa ulkkiksena siina viidakossa. Se mika itsesta tuntuu luonnolliselta ja oikealta, on aina paras ratkaisu, jotkut asiat ovat paikallisessa kulttuurissa enemmin omiani kuin suomalaisessa ja taas toisinpain. Se, etta tekee alusta asti ne tarkeat asiat selviksi paikallisen suvun kanssa on ollut minullekin iso juttu, niista ei ole tarvinnut sitten vaantaa katta myöhemmin.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!